Siivoussalaisuus ja muita kuulumisia

Eilen oli jälleen siivouspäivä. Miten tämä kämppä voi olla koko ajan siivouksen tarpeessa?! Häädin T:n tieltä pois, että saisin siivota rauhassa ja hänellä ei tyypillisenä miehenä ollut mitään asiaa vastaan. Näin siis sanoin hänelle. Tosiasiallinen syy (T:lle ei sitten kerrota!) on meidän olohuoneen ja makuuhuoneen siivoaminen. Huoneissa on puulattia, joka hiottiin ja lakattiin uudestaan viime kesänä muun rempan yhteydessä ja tällöin työn tehnyt mies oli sanonut, ettei lattiaa saa imuroida eikä luututa, vaan se tulisi harjata pehmeällä harjalla ja pyykiä kostealla kankaalla. Menetin hermoni kesällä näin tehdessäni ja pölyä edestakaisin siirrellessäni, ja nyt kun meillä on ystäväni Paolo (alias imuri) en millään malta olla imuroimatta myös näitä kahta huonetta. Joka tapauksessa vanhempieni kotona on aina ollut puulattia, jota on imuroitu ja luututtu huoletta. Toki olen supervarovainen, etten vaan vahingoita lakkapintaa ja ettei T vaan saa tietää. Sen verran se tietää jo, että matot imuroin, mutta lattioista ei enkä aio kertoakaan. Jos en joskus saa järjestettyä siivousta niin, että olen yksin, aion siivota "oikealla" tavalla, muulloin imuroin ja tarvittaessa luuttuankin hyvin kuivaksi puristetulla luutulla.

Myöhemmin illalla käytiin lämmittämässä varastoa ensimmäistä kertaa välikaton rakennuksen jälkeen. Viime päivinä täällä on ollut päivisin noin - 3 - -5 astetta pakkasta, öisin lähempänä -10 ja välikatosta huolimatta varastossa oli todella kylmä. Lattialla oleva käsienpesuvesi oli jäätynyt pinnalta, mutta tuotteet näyttivät olevan suurimmaksi osaksi kunnossa, joskin osa oli muuttunut nestemäisestä hyytelöksi. Otettiin yksi tälläinen suihkusaippuapullo mukaan ja nyt tuo näyttää jo ihan normaalilta, kun on saanut olla yön lämpimässä. En siis usko, että tuotteille on syntynyt pysyviä vahinkoja. 1,5 tunnin kaasu- ja sähkölämmittimen käytön jälkeen lämpötila oli kohonnut huomattavasti. Pitää mennä joku päivä uudestaan, mikäli nämä pakkaset jatkuvat..

Tänään vietän vielä joululomaa, sillä työskentelemme vajaalla miehityksellä välipäivien ajan. Huomenna on sitten minun vuoroni olla töissä. Tämän jälkeen onkin taas 5 vapaapäivää, sillä täällä myös 2.1. on pyhä. Tosin uudelle vuodelle ei ole suunnitelmia, todennäköisesti mennään T:n isän ravintolalle syömään ja juhlimaan vuoden vaihdetta ainakin osaksi iltaa/yötä. Mutta saa nyt nähdä, mitä keksitään..

Päivä Bucinissa

Kylä vuoren laella

Lauantaina lähdettiin T:n sekä kavereiden B, B:n kihlattu C ja toinen T kanssa reilun tunnin ajomatkan päähän Buciniin. Tarkoituksena lumilautailla, nauttia vuorimaisemista ja nähdä kesyjä saksanhirviä. (Luulen ainakin, että kyseessä on juuri tämä hirvieläin.. Joku tietävämpi saa korjata, jos olen väärässä.) Ja kaikkea tätä teimme.

Paikka on pieni turistikylä vuoristossa. Ylhäällä kylässä oli muutama majatalo sekä joitakin mökkejä, joista erään pihassa olevassa aitauksessa asusti kaksi hirvieläintä, joiden oletan olevan juurikin saksanhirviä. Nämä olivat kuulemma vasoina joutuneet syystä tai toisesta ihmisten haltuun ja ovat nyt ihmisiin tottuneita ja ainakin aidan läpi tarkasteltuna oikein kilttejä. Suloisia otuksia!

Tämä kaveri olisi halunnut tulla aidan läpi.

Rinteitä oli kolme, jotka olivat kaikki erillisiä ja kaksi niistä kylän ulkopuolella. Kyse ei siis todellakaan ole mistään suuresta laskettelukeskuksesta, mutta ihmisiä riitti silti. Me ei itseasiassa tungoksen takia ostettu edes hissilippuja (jotka olisivat kuulemma maksaneet jopa noin euron), vaan kiipesimme rinnettä ylös ja laskimme alas. Hissille olisi saanut jonottaa keskimäärin puolisen tuntia, ei kiitos.

T:n tyylinäyte ja hissijono (itse hissi vasemmalla, jononpää oikealla)

Suurimman osan ajasta käveleksin ympäriinsä, otin kuvia ja nautin auringosta, kun minun T ja B laskivat laudoillaan. C:lla oli myös lauta, mutta hän ei halunnutkaan laskea paria mäkeä enempää ja toista T:ta kyllästytti tungos ja jonot hissille. Hänellä oli sukset, joten monoissa mäen kiipeäminen ei ollut yhtä helppoa kuin lautailukengissä. Koska C ei laskenutkaan, kokeilin hänen lautaansa minun T:n tai B:n pitäessä kädestä kiinni ja muutenkin yrittäessä opettaa edes tärkeimpiä perusteita. Tuskinpa opin mitään, mutta hauskaa oli silti! Kyseessä oli ensimmäinen kerta laudalla, ja edellisestä laskettelukokemuksestakin on jo kuutisen vuotta aikaa.

Lämmikkeeksi teetä ja suklaata

Illalla B ja C tulivat meille pelaamaan Monopolin miniversiota (mahdoton peli nakkisormisille, rahatkin ovat noin 1/4 normaalista) ja Yatzya. Monopolissa ennakkosuosikin asemani muuttui konkurssiin ja T vei pelin. Yatzyssa B oli voittamaton.

Joulukuulumisia

Tämän vuotinen joulu on ollut hyvin kaksijakoinen. Olen nauranut ja itkenyt. Koti-ikävä on ollut välillä aivan kamala, välillä olen nauttinut olostani täysillä. No, tämä oli odotettavissa ja onneksi pahin on jo ohi. Uuteen vuoteen ei liity niin voimakkaita perinteitä ja muistoja kuin jouluun, joten se on varmasti paljon helpompi.

Jouluaattona saatiin tosiaan joulukuusi, käytiin ostamassa siihen koristeet ja etsittiin kuusenjalkaa ympäri kaupunkia. Ei löytynyt, joten improvisoitiin T:n isän ravintolan päivänvarjopidikkeestä kuusellemme jalka. Hyvin toimii. Eilen tosin kuulin, että naapurin tädillämme, joka on T:lle kuin varamummo, olisi ollut 2 ylimääräistä kuusenjalkaa.. Illalla, siis oikeasti vasta 21 aikoihin, mentiin T:n vanhemmille jouluaterialle. Paikalla oli myös T:n täti perheineen ja oli mukavaa, kunnes yhden viinilasillisen jälkeen alkoi nukuttamaan niin paljon, että oli pakko lähteä kotiin. Viiniä ei saisi juoda vain yhtä lasillista ellei ole aikeissa mennä nukkumaan puolen tunnin sisällä.. Lahjoina saatiin kodintavaroita: astioita, pyyhkeitä ja ruokailuvälineitä. T:n kaverit nauroivat, että saatiin etukäteishäälahjat. Täällä nuoret harvemmin asuu yhdessä ennen naimisiin menoa, joten vasta siinä vaiheessa on ajankohtaista hankkia em. tavaroita. Ja meiltäkin kysellään jatkuvasti, milloin on häät. Suomessa tällaisia kysymyksiä ei tule kuin vitsinä ja hyvä niin, asia ei todellakaan ole vielä ajankohtainen. Saavat täälläkin tottua siihen, että voimme asua yhdessä ilman aamentakin.

No joo, takaisin jouluun.. Joulupäivänä olivat vuorossa vierailut mummoloissa sekä illalla T:n kaveriporukan joulujuhlat erään kaverin luona. Tämä oli kuulemma jo seitsemäs kerta, kun juhlat järjestetään. Paikalla oli tällä kertaa 22 henkilöä, ydinkaveriporukkaa sekä tyttö- ja poikaystäviä. Oli tosi mukavaa, vaihdettiin lahjoja ja syötiin, juotiin ja juteltiin. Myöhemmin siirryttiin erääseen yökerhoon, jossa tunnelma ei ollut kovinkaan korkealla. Myös väsymys iski taas liian aikaisin ja lähdettiin jo hyvissä ajoin kotiin.

Eilen oli tylsä ja vaikea päivä. T oli muualla asuvia kavereitaan tapaamassa lähes koko päivän, enkä halunnut lähteä mukaan poikien juttuja häiritsemään. En tiedä, oliko oikea vai väärä ratkaisu, mutta siinä yksin ollessa ja vanhempien kanssa mesessä jutellessa koti-ikävä iski kovemmin kuin vielä ikinä tähän mennessä missään. Ajatus vanhempien kodista, joulutunnelmasta, Siskon lapsista tms. oli liikaa. Joulutarinan katsominen piristi onneksi jonkin verran, ja illalla tädin miehen nimipäiväjuhlissa oli jo ihan kivaa. Vaikka en vieläkään ole tottunut siihen, että kylään mennään puoli kymmenen aikaan illalla..

Kohta ollaan lähdössä vuorille lumilautailemaan ja nauttimaan talvesta. Itse en ole todellakaan mikään suuri talvilajien ystävä, joten katsotaan uskallaudunko rinteeseen ollenkaan vai mitä tekemistä keksin. Siitä sitten myöhemmin.. Ja kuvia lisäilen myös myöhemmin, vaikka aika laiska kuvaaja olenkin viime päivinä ollut.

Joulumusiikkia takapihalla

Tällaista näin eilen..


Hanurimies, torvimies ja rumpumies, mies kepin kanssa sekä tanssiva pörröinen Romanian lippu. Musiikki oli enemmän pauketta ja älämölöä kuin soittoa tai laulua. Olisivat kai rahaa halunneet, minä vaan kuvailin salaa ikkunasta.

Jouluaatto!

Täällä sitä ollaan jouluaattona töissä, ja kuten ennustelinkin hiljaista on ollut. Pystyypähän paremmin lukemaan ja kommentoimaan muiden blogeja ja kirjoittamaan omaa. Lumiukon haluaisin kyllä nähdä jostakin, löytyisiköhän Ylen nettitv:stä.. Lisäys: Löytyi Youtubesta! Ei joulua ilman Lumiukkoa!


Eilinen kiire on hieman helpottanut, kun varastoon saatiin vihdoin ja viimein eilen välikatto, joka pitää lämmön huomattavasti entistä paremmin sisällä. Nyt ei toivottavasti tarvitse käydä siellä kuin välillä tarkastamassa, että kaikki on kunnossa ja pitämässä kaasulämmitintä päällä hetken aikaa. Ihanaa! Pubikaan ei sitten avautunut vielä eilen ja nyt kuulemma odotetaan joulunpyhien yli ennen avaamista, ihana uutinen sekin!


Sitten tämän päivän ärsytykseen.. Eilen minulla oli tarkoitus tehdä pipareita, siis ihan alusta asti. Lähdinkin töiden jälkeen raaka-aineostoksille. Ensimmäisen yrityksen tein läheiseen pieneen markettiin, jossa tarvittavista aineista löytyi vain munia, jauhoja ja sokeria, joten en ostanut mitään. Siispä suunta seuraavaan, hieman suurempaan saksalaiseen Plus-markettiin. Sieltä olisin löytänyt inkivääriä, neilikkajauhetta, kaardemummaa ja siirappia (mansikka-, kirsikka- ja vadelmasiirappia olisi kyllä ollut) vaille kaiken tarvittavan mutten ostanut mitään, koska päätin hakea kaiken tarpeellisen hipermarketista, jossa muutenkin usein teemme ostoksia. Siellä oli jälleen kerran aivan kamala ruuhka ja ahdistus iski jo ovella. Sinnikkäästi kuitenkin ajattelin, että pipareita on saatava ja jos täältä ei löydy tarvittavia mausteita ja siirappia, niin ei sitten mistään. No eipä löytynyt, itse asiassa vielä huonommin kuin Plus:ssa. Tai ehkä olisi löytynyt, jos olisin pystynyt rauhassa etsimään ja löytänyt oikean hyllyn. Meni hermot, ostin pyykinpesuainetta ja lähdin. Jäi siis piparit leipomatta. Työkaveri A. oli myös samoissa aikeissa ja odotan viestiä siitä, oliko hänellä parempi onni. Mikäli oli, saatan jopa tehdä uuden yrityksen tänään ja syödä pipareita sitten joulun jälkeen..


Mutta siis joka tapauksessa kyllä se joulu tulee meillekin, ei huolta. Kunhan pääsen irtaantumaan tästä koneelta, mennään ostamaan meille joulukuusi. "Anoppi" lupasi kuulemma maksaa. Sitten illalla kai heille syömään. Ja jossain välissä haluan nähdä myös Joulutarinan..

Muutama viimeinen postaus on ollut niin tylsä ilman kuvia, että lisäilen niitä vähän myöhemmin, kun ne ovat toisella koneella. Tulossa on ainakin kuvia romanian jouluvaloista..

Näin lopuksi haluan toivottaa kaikille ihanaa, rauhallista ja tunnelmallista joulua! Joulusaunokaahan minunkin puolesta..

Lisäys 2: Kuvat

Kiireistä elämää

Kiirettä pitää, mitenkähän tässä ehtii jouluksikaan rauhoittua..

Viikonloppuna siivottiin ja puunattiin ja viimeisteltiin pubia sen, minkä osasimme. Pubi on siis T:n ja isänsä uusin yritys. Entisen räkälän tilalle remontoitu loungebaari/kahvila, jossa myös paikalliseen tapaan on muutama pelikone. Täällä pelikoneita ei ole Suomen tapaan marketeissa, vaan kaikki ovat casinoilla tai baareissa. Ja myös summat, joilla pelataan eivät ole ihan parin euron luokkaa. En edes tiedä, miten paikallisilla on vara pelata niin suurilla summilla..

Sunnuntai-iltana kävimme myös ostamassa joululahjan toisillemme, 42 tuumaisen LCD-taulutv:n. Onhan se (liian) suuri, mutta oli tarjouksessa ja siten halvempi kuin moni pienempi. Toiveena mulla on 37 tuumainen, mutta kelpaa tuokin. Ainakin jos entiseen vertaa. Se nimittäin on syvyyssuunnassa valtava, ikivanha tv, josta hyvällä tuurilla näki ehkä 3 meidän noin 40 kanavasta.. Että sinänsä tv oli erittäin ajankohtainen ja tärkeä hankinta. Kuitenkin maksetaan niistä kanavista, niin olisi kiva nähdäkin ne. Kauppakeskus, josta tv:n ostimme, oli muuten vielä noin klo 20 sunnuntai-iltana aivan tupaten täynnä. Täällä etenkin suuret hipermarketit ovat 24 tuntia vuorokaudessa auki joulun alla ja kuulemma niissä käy ihmisiä yölläkin. Ei onnistuisi Suomessa, ja mielestäni hyvä niin..

Eilen ja tälläkin hetkellä istun jälleen olohuoneen nurkassa koneen ääressä töissä. Onneksi puheluita ei ole kovinkaan paljoa, taitavat ihmiset olla jo lomilla. Illat menevätkin sitten pubia laittaessa, sen pitäisi avautua tänään. Huomennakin vielä 4 tuntia töitä ennen kuin pääsee joulun viettoon. Voi tosin olla, että joulukin menee pubilla ja/tai T:n varastolla, jossa ovat siis maahantuontiyrityksen tuotteet. Tänne on luvattu kovahkoja pakkasia ja varasto ei ole erityisen lämmin, joten istumme varmaan joulun siellä kaasulämmittimen ääressä.. Tai toivotaan, että pakkaset eivät tulekaan.

Ihan outo olo, kun ei yhtään tiedä, mitä jouluna tapahtuu eikä oikein ole joulufiilistäkään. Ei tunnu siltä, että se on jo huomenna. Mutta onpahan ainakin erilainen joulu. Ja eiköhän se siitä vielä iloksi muutu..

Ai niin ja kävin taas postissa, koska sain uuden pakettikortin ja odotan edelleen pakettia vanhemmilta. Menin taas kerran ensin sinne takahuoneeseen, josta minut ohjattiin ystävällisesti etupuolelle ja kerrottiin jopa, mikä tiski on oikea. Onneksi ymmärrän pienet numerot romaniaksi. Jonotin ja jonotin ja kun viimein pääsin palveltavaksi täti tiskin takana tunnisti minut ja kysyin erittäin närkästyneellä äänellä "nu stiu Romaneste?" (en ota vastuuta kirjoitusasun oikeellisuudesta) eli etkö osaa romaniaa. Vastasin, että en ja hän lähti etsimään pakettiani. Noh, sitä ei lopulta löytynyt, ja hän keksi, että pakettikortti oli edelliseen, jo hakemaani kirjeeseen. Tai siis näin ymmärsin hänen puheestaan ja siitä, kun hän osoitti vihkoa, johon olin edellisen kerran allekirjoittanut kirjeen hakiessani. Toivon todellakin, että hän on oikeassa eikä posti ole hukannut/varastanut pakettiani. Sekään ei yhtään yllättäisi.. Huoh.

Kielitaidoton asioi: asioiden hoitamisen vaikeus.. ja lopulta helppous

Vaikeita hoidettavia asioita riittäisi mutta aloitetaan postista. Posti nimittäin on VAIKEA! Ensinnäkin tiskejä on lähipostissamme neljä, joiden lisäksi rakennuksen takaa pääsee erilliseen pakettitoimistoon. Jokainen neljästä tiskistä hoitaa tasan ja vain ainoastaan heille määrättyjä tehtäviä, yhdestä saa postimerkkejä, toiselle voi maksaa laskuja, kolmannelta noudetaan kirjeet ja paketit ja neljännen funktiosta en ole ihan varma. Se takahuone on siis pakettejen lunastusta varten, sitä mihin paketit jätetään, en ole vielä selvittänyt, ehkä siihen neljännelle tiskille. Jotta pieni romaniaa ymmärtämätön suomalaistyttö olisi vielä enemmän sekaisin, ovat kaikki ohjeet siitä, mitä milläkin tiskillä tapahtuu, tietysti vain romaniaksi. Jos englanti on liikaa vaadittu, niin olisi nyt edes jotain unkariksi, joka kuitenkin on äidinkieli noin 50 %:lle kaupunkilaisista ja jota minäkin voisin ymmärtää..

Joka tapauksessa lähdin urheana lunastamaan saamaani pakettia pakettikortti toisessa ja ajokortti toisessa kädessä, niinhän se Suomessakin menee. Menin ensin pakettitoimistoon, jossa nainen romaniaa puhuen ohjasi minut toiselle puolelle. En ymmärtänyt sanaakaan, arvasin mitä hän tarkoittaa.. Toisella puolella kysyin ensin yhdeltä tiskiltä saanko pakettini häneltä, enpä tietenkään mutta hän viittoi viereisen tiskin suuntaan, joten asetuin jonoon. Paikka oli vihdoin oikea, mutta että olisin saanut pakettini, ehei! Ajokortti ei kelpaa henkilöllisyystodistukseksi, olisihan se pitänyt tietää.. Ihan oikeasti olisi, oma moka. Toisella yrittämällä seuraavana päivänä mukana oli passi ja pakettikortti ja tiesin oikean tiskinkin, joten asiointi oli niin helppoa kuin se elekieltä käyttämällä voi olla. Sivuhuomautuksena, romanialaiset ovat samanlaisia kuin suomalaiset siinä, että jos toinen ei ymmärrä romaniaa, sitä puhutaan tuplavoimakkuudella ja hitaammin.. Testattu on, ei auta. Paketin sisältö olikin yllätys, luulin saavani paketin vanhemmilta mutta kyseessä olikin suklaa, salmiakki ja postikortti -lähetys kaverilta. Suuren suuret kiitokset vielä kerran, mikäli tätä luet! Salmiakkia on suussa tälläkin hetkellä..

Toinen kohtaaminen postin kanssa tapahtui tänä aamuna, kun minun piti lähettää matkakuitteja viime lauantain kemuista työnantajalle ja ostaa postimerkki. Olin muutenkin keskustassa hoitamassa asiaa, jonka kerron ihan heti kohta myöhemmin, joten menin pääpostiin. Olin käynyt siellä kerran ennenkin, joten tiesin jo etukäteen, mikä tiski myy postimerkkejä, mikä helpottikin asiointia, sillä siellä tiskejä on ainakin kahdeksan.. Jonossa ollessani eteeni kiilasi eräs pappa sanomatta mitään. Tämäkin on täysin tavallista täällä, ja minulla ei ollut kiire, joten annoin papan hoitaa asiansa ensin. Postimerkkiä ostaessani kysyin nuorehkolta virkailijalta osaako hän englantia, johon vastauksena oli pelkkä kummastunut katse. Sain kuitenkin jälleen elekieltä käyttämällä ilmaistua, että haluan postimerkin. Ongelmat alkoivatkin vasta maksuvaiheessa, kun hän kertoi summan romaniaksi, joten ymmärsin vain, että hinta on un lei ja jotakin.. Kaksi yhden lein seteliä ojennettuani hän kysyi x bani (en enää muista tarkalleen, millä sanoilla hän sen sanoi). Ymmärsin, että hän pyytää pienempää kolikkoa, mutta mitä niistä?! Veikkasin oikein, kyseessä oli 10 bania, tai sitten hän vain halusi päästä minusta eroon.. Takaisin sain joka tapauksessa 50 bania, joten ei se ihan vikaan voinut mennä. Pääasia kuitenkin oli, että sain postimerkkini ja kuitit lähtivät matkalleen kohti Brasovia. Toivotaan, että selviävät perille..

Postin lisäksi olen asioinut tänään poliisilaitoksella. Olimme käyneet siellä jo kerran aikaisemmin T:n kanssa kysymässä, mitä papereita tarvitsen oleskelulupaa varten. Tällä kertaa meninkin yksin. Ovella huomasin, että olin paikalla 15 minuuttia liian aikaisin eikä toimisto ollut vielä auki. Jäin oven suuhun norkoilemaan ja odottamaan, että pääsisin sisään. Ennen virallista aukaisuhetkeä eräs nainen, oletan että hän on paikan siivooja, tuli juttelemaan ja päästi minut sisään ja jopa vei oikean komissaarion luokse. Turha varmaan mainita, ettei heistä kumpikaan puhunut muuta kuin romaniaa, ei edes immigration officen setä, jonka työnä on kuitenkin ottaa vastaan oleskelupahakemuksia ulkomaalaisilta. Mitäpähän kielitaidolla tekisikään.. Sain kuitenkin asian hoidettua, lykkäsin paperit hänelle, hän selasi niitä, istutti minut kameran eteen, näppäsi kuva erittäin edustavan näköisestä meikittömästä ja väsyneestä asiakkaastaan (olin varautunut käymällä passikuvissa, mutta näköjään he halusivat hoitaa sen itse) ja sanoi minulle jotain.. Ymmärsin sanan ora, joka tarkoittaa tuntia ja soitin T:lle: "kuinka sanotaan, tule takaisin tunnin päästä romaniaksi?" Ja juuri sitähän herra poliisi oli yrittänyt minulle sanoa. Tämän jälkeen siirryin postittamaan em. kirjettä. Tajusin myös tässä vaiheessa, että olin antanut poliisille alkuperäisen työsopimuksen enkä kopiota niin kuin oli tarkoitus, en ollut edes muistanut ottaa siitä kopiota. Soitin paniikkipuhelun T:lle ja hän lupasi selittää asian, kunhan menisin sinne uudestaan. Vajaan tunnin kuluttua saavuinkin taas poliisilaitokselle ja pienen odottelun jälkeen pääsin saman poliisin kanssa juttusille. Hän toi minulle paperini, allekirjoitutti lappusen ja ojensi käteeni oleskeluluvan! Olen siis nyt täällä virallisesti, minulla on henkilötunnus enkä enää ole sosiaaliturvaton pummi! Kelahan potkaisi minut jo vajaa kuukausi sitten ulos systeemistä.. Muistin lupaa hypistellessä onneksi vielä työsopimusasian ja sain selitettyä poliisille, mitä haluan. Selitys tapahtui kutakuinkin näin: osoitin työsopimusta ja sanoin "original" ja "xerox". Xerox tarkoittaa täällä kopiota oli masiina sitten mikä tahansa, kätevää. Ja poliisikin oli niin noheva, että ymmärsi selityksen ja kävi kopioimassa heille oman kappaleensa sopimuksesta ja minä sain oman alkuperäiseni takaisin. Kieltämättä oli aika voittajaolo tuon jälkeen. Selvisin yksin ja kukaan ei voi häätää minua täältä ihan heppoisin perustein! Käsittääkseni lupa on voimassa niin kauan kuin haluan täällä olla, ei siinä ainakaan ole mitään loppumispäivää mainittu. Kaiken kaikkiaan todella yllättävän helppo prosessi, tarvittiin vain täytetty hakulomake, rekisteröity työsopimus, kopio passista, 1 lein arvoinen postimerkki ja pahvikansio em. papereille. Ja luvan sai tunnissa. Tämä maa jaksaa yllättää sekä vaikeudellaan että helppoudellaan.

Olen valmistunut!

Eilen oli se päivä, jota tässä on odoteltu, nimittäin eilen pidettiin SE opintotyöryhmän kokous, jossa meidän opinnäytetyö oli arvioitavana. Äsken kävin kurkkimassa opintosuoritusrekisteriä ja kappas kappas, arvosanat työstä ja viimeisistä kursseista olivat kirjattu rekisteriin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että olen valmistunut! Arvosana työstä oli lopulta 4, johon olen erittäin tyytyväinen. Se oli nyt ihan virallisesti siinä! Nyt odottelen postia vanhemmilta, lähettävät nimittäin koululta todistuksen ja arvioijien lausunnot heille ja he sitten välittävät postin tänne. Mielenkiintoista nähdä, kuka ohjaajamme lisäksi työn arvioi ja millä perusteilla arvosana annettiin. Niistä sitten myöhemmin..

Joulukysely

Joulutunnelmaa nostattaakseni minäkin haluan osallistua joulukyselyyn, joten varastin sen kaikista niistä blogeista, jossa se on vieraillut..

- Pidätkö joulusta, miksi?
Pidän! Syinä ruoka, joulukuusi, kynttilät, yhdessäolo, Lumiukko, laulut, suklaa, sauna kynttilän valossa, kävely pimeässä jouluillassa ulkotulien ja -valojen loisteessa, rauhallinen tunnelma.. Ainoa asia, mikä joulussa ei ole kivaa, on sen aiheuttama stressi, jota yritän kaikin keinoin vältellä.

- Miten tahtoisit viettää joulusi, kenen kanssa, missä?
Rauhallisesti oleskellen, ilman stressiä. T:n ja oman perheeni kanssa. Suomessa.

- Onko sinulla joulukalenteria? Minkälainen?
Ei ole. Aikaisemmin oli aina Veikkauksen kalenteriarpa, nyt ei sitäkään.

- Pelkäsitkö pienenä joulupukkia?
Kaipa sitä jonkin verran pelotti. Tosin enemmän pukille laulaminen kuin itse pukki. Aika varhain tajusin huijauksen ja kyselin aina etukäteen Iskältä, että kuka meillä on tänä vuonna pukkina.

- Mikä on ensimmäinen muistamasi joulu?
En muista tarkalleen ja voi olla, että useamman joulun muistot sotkeutuu yhteen enkä muista mitä tapahtui minäkin vuonna. Ainakin muistan, kun Sisko luki Jouluevankeliumia ennen ruokailua ja sitä ei ole varmasti tapahtunut enää vuosiin. Muistan myös muutamia joululahjoja (kuten esim. Barbie-talo, nuket, nuken sänky, nukkekoti), mutten sitä milloin ne sain.

- Missä vietät joulun tänä vuonna?
Ensimmäistä kertaa poissa vanhempien helmoista. Kotona ja "anoppilassa", ehkä vieraillaan myös muiden sukulaisten luona. Ikävä Suomeen on varmasti kova, mutta toivottavasti sitten ensi vuonna ollaan molemmat siellä. Tulevaisuudessa joulut tulevatkin olemaan kompromissejä täynnä.

- Oletko ollut tuhma vai kiltti tänä vuonna?
Sekä että, riippuu keneltä kysyy..

- Mitä toivot eniten jouluksi?
Toivon, että ikävä Suomeen perheen luo ei ole liian kova ja pystyn nauttimaan täysillä joulusta täällä. Lisäksi toivon edes vähän lunta joulun ajaksi, sen jälkeen se saa vaikka sulaa pois..

- Nimeä mieluisin jouluruokasi?
Graavilohi, savustettu lohi, sienisalaatti, karjalanpiirakat munavoilla, porkkanalaatikko, suklaa. Alkuruoat ovat parhaita, kinkusta en pahemmin välitä.

- Oletko kenties saanut valmiiksi/ostanut kaikki aikomasi lahjat?
En. Tärkeimmän eli kummitytön lahjan olen hankkinut, muut on vielä hankkimatta. Tosin voi olla, että jäävätkin hankkimatta, sillä ainakin vanhemmat sanoivat, etten saa alkaa lähettelemään mitään isoa ja painavaa. T:n kanssa ostamme yhdessä jotain hyödyllistä kotiin, mutta hänen vanhemmilleen ja isovanhemmille pitää vielä hankkia jotakin.

- Mikä on sinun kaunein joululaulusi?
En osaa sanoa suosikkilaulua, mutta inhokkeja ovat kaikki surulliset laulut. Minusta joulu on iloinen asia, jota ei saa pilata synkistelemällä!

- Paras jouluaiheinen leffa?
Grinch. Niko - Lentäjän pojan haluaisin ehdottomasti nähdä tänä jouluna sekä Joulutarinan myös.

- Paras joulumuistosi?
Niitä on paljon enkä osaa sanoa yksittäistä parasta. Kaikki rauhalliset kotijoulut.

- Mitä joulussa odotat eniten?
Tänä vuonna uusien jouluperinteiden kokemista.

- Minkälainen joulukuusi teillä on?
Kotona ei ole vielä ainakaan minkäänlaista, "anoppilassa" varmaan tulee olemaan aito kuusi, toivon ainakin.

- Osallistutko salaiseen pikkujoululahjojen vaihtoon koulussa tai työpaikalla?
Viime lauantaina kyllä. Annoin lumiukko suola-pippurisirottimet, sain kajarin tietokoneeseen.

- Onko sinulla pikkujouluja tiedossa?
Varsinaisia pikkujouluja ei tänä vuonna ollut tai tule olemaan yhtään.

- Kuinka monta joulukorttia lähetät?
En todennäköisesti yhtään. Ehkä sähköisiä muutaman kappaleen lähempänä joulua.

- Joulutoiveesi?
Yksi rauhallinen, sopuisa joulu ilman suurta koti-ikävää, kiitos.

En haasta ketään, koska itsekin olen varkaissa..

Sunnuntai mummolassa

Kesken juhlien karkaamisen ja sunnuntaiaamun aikaisen herätyksen syynä oli perinteinen sian teurastus T:n mummon luona. Siat teurastetaan täällä yleensä joulu- tai tammikuussa, kun ulkona on tai pitäisi olla kylmempää, joten joulun läheisyydellä ei periaatteessa ole mitään tekemistä ajankohdan kanssa. Mummola sijaitsee 30 km täältä pienehkössä kylässä. Täällä elämässä kaupunkien ja kylien välillä on suuri ero, kaupungit ovat kuin missä tahansa Euroopassa mutta kylät kuin Suomessa joskus 50-luvulla lisättynä autot, televisio yms nykyaikaiset normaaliasiat.

En todellakaan ollut kovin innoissani tapahtumasta, mutta kerta se kuuluu perinteisiin, ajattelin, että menen ainakin tämän kerran. Seuraavalla kerralla voin sitten sanoa, ei kiitos, jos tuntuu liian pahalta. Itse asiassa tapahtuma ei ollut niin kamala kun kuvittelin, muttei sitä kovin nautittavaksikaan voi kuvata. Sika oli hyvinsyönyt, arviolta 250 kiloinen, joten hommaa riitti ja olimme kotona vasta 21 jälkeen. Pitkä päivä siis noin neljän tunnin yöunien jälkeen. Koska en halua kertoa tai edes muistella ikäviä hetkiä, laitan tähän kauniita kuvia päivästä. Näin talvista täällä meillä.. Jos jotakuta kiinnostaa, voin kertoa tarkempia yksityiskohtia sitten henk.koht.

Yllä puutarha sunnuntaina, alla viime heinäkuussa. Kesällä tuo on aivan ihana aarreaitta!

Lauantai Brasovissa

Syy aikaiseen herätykseen lauantaiaamuna oli edessä oleva päivä Brasovissa. Kun saavuin bussiasemalta toimistolle paikalla ei ollut vielä ketään, muut kun olivat tulleet edellisenä päivänä ja olivat vielä kotonaan tai hotelleilla. No, kauaa ei tarvinnut onneksi odotella ensimmäisten työkavereiden saapumista. Varsinainen ohjelma tosin pääsi käyntiin noin tunnin myöhässä. Ohjelmassa oli kaikkien aikojen ensimmäinen joulutapaaminen molempien toimistojen sekä ulkomaisten isojen pomojen kanssa, kansainvälisessä firmassa kun kerta ollaan. Päivällä oltiin toimistolla, kuunneltiin puheita yrityksen menneestä ja tulevasta, syötiin ja juotiin. Lyhyen vapaa-ajan jälkeen siirryttiin ravintolaan, jossa (jälleen myöhässä aikataulusta) syötiin lisää, juotiin, kuunneltiin liian kovalla olevaa musiikkia ja katsottiin tanssiesityksiä. Esitykset olivatkin todella hienoja ja tanssijat taitavia. He pyörivät, hyppivät, lauloivat.. Heidän asunsa olivat perinteisiä ja käsittääkseni eri alueilta Romaniassa. Me pääsimme myös tanssimaan, joskin itse keskityin muiden kuvaamiseen. Kuvat puhukoot siis puolestaan..


Karkasin kesken juhlien, koska viimeinen maxitaxi alias minibussi lähti puoli kymmenen aikaan. Kuski ajoi kuin riivattu, ja normaalisti 3 tuntia 10 minuuttia kestävä matka sujui noin 2 tunnissa, ja bussi pomppi tiellä olevissa kuopissa. Selvisin kuitenkin hengissä kotiin ja nukkumaan ennen seuraavaa aikaista herätystä..

Viime viikko Cluj-Napocassa

Kotona taas! En ole juuri ehtinyt koneen ääressä (töitä lukuun ottamatta) istua ja paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen.

Viime viikolla olin siis työpaikan toisella toimistolla Cluj-Napocassa, joka on lähes tulkoon Helsingin kokoinen yliopistokaupunki, jos kaikki muualla kirjoilla olevat opiskelijatkin lasketaan mukaan. Pääasiassa tein jo oikeita töitä, kuten muutkin ja samalla opettelin lisää asioita ja tutustuin toisenkin toimiston tyyppeihin. Olin jo sunnuntaina tavannut paikallisen tytön A:n, joka on opiskellut suomea ja työskentelee samoissa hommissa kuin minä. Hänen poikaystävänsä asuu täällä ja myös hän viettää viikonloput täällä. Hän asui täällä viime kesän ja muutti nyt töiden perässä Cluj-Napocaan, mutta aikoo kysyä, josko saisi myös tehdä töitä kotoa käsin. Toivotaan, että onnistuu!

Maanantaina bussi Cluj-Napocaa kohti lähti jo klo 7.15, mutta onneksi bussin lähtöpaikka on ihan kodin lähellä, "anoppilan" naapurissa itse asiassa, joten ei tarvinnut huristaa ensin toiselle puolelle kaupunkia ja sai nukkua vähän pidempään. A neuvoi reitin työpaikalle ja pääsin aloittamaan työt. Puheluita ei onneksi ollut kovin montaa. Alussa on kuitenkin parempi, jos pystyy ottamaan vähän rauhallisemmin. Töiden jälkeen kirjauduin sisään hotelliin ja sen jälkeen läheiselle kauppakeskukselle syömään. Kiinalaista 2 eurolla. Etsin myös talvitakkia, kun fleecessä alkaa hetkittäin olla liian kylmä ja laskettelutakkia ei viitsi ihan joka paikassa käyttää. Ei löytynyt, vieläkään.

Kauppakeskuksen joulukuusi. Ei niin perinteinen toteutus, mutta ainakin hauska. Ja sama teemapehmoleluineen ja tikkareineen jatkui kaikissa koristeissa.

Tiistaina työt jatkui entiseen malliin, tosin puheluita oli maanataista enemmän ja lisäksi vastailin sähköposteihin ja fakseihin. Töiden jälkeen menin taas syömään "keittiööni" kauppakeskuksen food courtiin. Ihana tonnikalapasta maksoi noin 3 euroa. Illalla tapasin A:n keskustassa, jossa katselimme rakennuksia ja jouluvaloja ja joimme hehkuviiniä. Pakkasta oli noin 2 astetta ja muutenkin keskustassa oli ihana jouluinen tunnelma.

Kuvassa Cluj-Napocan keskusaukio Piata Unirii ja katolinen kirkko. Yksi monista, mutta uskoakseni kaupungin suurin.

Keskiviikkona ja torstaina sama tahti jatkui. Klo 9 töihin, puheluita, sähköposteja ja fakseja. Klo 17 syömään kauppakeskukselle, tutkimaan kauppoja ja siitä hotellille. Enää ei tosin tarvinnut syödä yksin. Keskiviikkona mukaan lähti A ja torstaina kollega S ja hänen kaverinsa, jonka nimeä en muista mutta joka opiskelee myöskin suomea sivuaineenaan. Sivuhuomautuksena: tähän mennessä Romaniassa ollessani olen tavannut yhteensä jo 6 paikallista, jotka opiskelevat ja puhuvat suomea! Työkavereita heistä on kaksi, A ja G.

Nokia on täälläkin. Tiesin, että tehdas sijaitsee n. 30 km Cluj-Napocasta, mutta että toimistokin on täällä..

Perjantaina kirjauduin aamulla ulos hotellista ja jo klo 14 lähdimme ajamaan kohti kotia. Pääsin siis erään työkaverin kyydissä kotiin, kun he jatkoivat matkaa Brasoviin lauantaista joulutapaamista varten. Klo 17 aikaan olin kotona. Käytiin vielä hakemassa täydennystä jääkaappiin ja T kokkasi meille. Meillä(kin) mies on parempi kokki, enkä valita asiasta lainkaan. Sitten ajoissa nukkumaan, koska lauantain herätys oli jälleen jo kuudelta..

Juhlia

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!


Itsenäisyyspäivän lisäksi täällä on ollut tänään karkkipäivä, sillä Mikulás (unkarilaisten Pyhä Nikolaus) kävi viime yönä tuomassa herkkuja. Tai no meille Mikulás saapui jo eilen illasta ja itse asiassa kahdesti! T:n vanhemmilla ollessamme kenkiimme oli ilmestynyt herkkupussi molemmille, ja illalla Mikulás tuli käymään myös meidän kotona suuren herkuilla täytetyn joulusukan ja kynttiläpaketin kanssa. Niin ja toi se myös virgács:n, eli tuhmille lapsille tarkoitetun risun. Kysyin, olinko ollut tuhma, niin kuulemma en, se oli vaan näytöskappale mun ensimmäisen Mikulás-päivän takia.. Kiva Mikulás!

Etualalla kynttilät, taustalla namia pusseissa ja sukassa.

Aivan ihastuttava joulusukka.

Kynttilät, virgács ja viime elokuinen nimipäiväkukka.

Kotona taas

Blogihiljaisuus loppuu nyt!

Ensimmäinen koulutusviikko on siis takana päin. Tulin kotiin itseasiassa jo eilen, koska majoitus ei onnistunut to-pe yöksi. En pistänyt pahakseni, olikin jo vähän koti-ikävä.. Viikko kului opetellessa miljoonia asioita, tutustuessa uusiin työkavereihin ja työnantajiin sekä hieman myös kaupunkiin. Työ on todellakin monipuolisempaa kun alkuun kuvittelin. En itse asiassa tiedä, miten paljosta saan vaitiololupauksen jälkeen kertoa, mutta sisältää siis erään matkanjärjestäjän suomalaisten asiakkaiden neuvomista ja matkaan liittyvien asioiden selvittelyä. Käytännössä tulossa on paljon istumista koneen ääressä, pitää varmaan treenata istumalihaksia. Vai oliskohan nuo jo tosta opinnäytetyöurakasta harjaantuneet sen verran, että selviän..

Maanantaina saavuin yrityksen toimistolle 12 aikoihin ja pääsin heti tutkimaan yritykseen ja matkoihin liittyviä papereita, jotta saisin edes jonkilaisen kuvan siitä, mitä on tulossa. Toinen pomoista opasti mua myös ja kyselin sit paljon myös muilta työntekijöiltä. Kieltämättä oli pää sekaisin informaatiosta, kun pääsin majapaikkaan. Illalla kävin illallistamassa yksin (ihan tyhmää..) unkarilaisessa ravintolassa ja supermarketissa ostamassa eväitä seuraaville päiville. Valitettavasti mulla ei ollut kannettava tietokone mukana enkä päässyt koko aikana kunnolla nettiin, töissä vähän muiden hommien ohella muttei muuta.

Tiistaina pääsin sitten tekemään jo ihan konkreettisestikin jotain, eli harjoittelemaan varausten laittamista koneelle ja niiden muuttamista. Lisäksi englannistin Suomesta tulleita faxeja ja sähköposteja, jotka hoidetaan pääasiassa toisessa toimistossa, jossa on suomenkieltä taitavia työntekijöitä. Lisäksi juuri em. työntekijöiden kiirettä helpottaakseni kirjoittelin vastauksia sähköposteihin ja lähetin niitä sitten eteenpäin lähetettäväksi asiakkaille (itselläni ei siis ollut yhteyttä sähköpostiin eikä itse asiassa ole vieläkään). Töiden jälkeen yksi työkaveri kutsui mut tutustumaan keskustaan ja lasilliselle. Oli todellakin kiva tehdä töiden jälkeen muutakin kuin pötköttää sängyllä ja katsoa Discoverya ja Animal Planetia, ja Brasovin (tulipahan se nyt mainittua, ei kai tuossa mitään salattavaa ole..) keskusta on kaunis! Pistän tuonne loppuun muutaman kuvan, vaikkamulta tosin loppui akku juuri, kun aloittelin turisteeraamista..

Keskiviikkona pääsin "oikeiden" töiden makuun, kun pomo kertoi mitä kaikkea asiakkaat kysyvät ja millaisia tilanteita voi tulla esiin. Vastasin jopa ensimmäiseen puheluuni! Kädet tärisi, ääni vapisi ja joka toinen sana oli öö, mutta selvisinpä silti! Onneksi kieli sentään oli tuttu ja turvallinen, ettei tarvinnut jännittää sitäkin. Puhuttiin myös työnantajien kanssa työsopimuksesta ja työlupa-asioista. Loppupäivän kirjoitin taas vastauksia sähköposteihin. Tuo oli muuten erittäin hyvää harjoitusta, sillä ihan samoja kysymyksiä tulee eteen myös puhelimessa.

Torstaina eli eilen olinkin sitten koko päivän puhelimen tavoitettavissa, joskin päivä oli hiljainen enkä ottanut kuin 15 puhelua. Kiireisenä aikana niitä voi hyvinkin olla 40-50, ja yhden puhelun kesto kahdesta minuutista 10 minuuttiin. Enää ei edes jännittänyt läheskään samalla lailla kuin ensimmäisen puhelun aikana, ja huomasin jopa pystyväni juttelemaan rennosti ja ainakin esittämään asiantuntevaa. Loppupäivästä sain työsopimuksen, jonka toin kotiin T:n luettavaksi ennen allekirjoitusta, sillä se on romaniaksi, ja tässä maassa asiat kannattaa tarkastaa kunnolla ennen kuin nimi on paperissa. Olen vielä ainakin aivan liian sinisilmäinen ja uskon kaiken, mitä sanotaan. Tosin tänään T:n luettua paperit selvisi, että ne ovat ihan kunnossa, mitä nyt muutaman asian soitin ja tarkastin vielä ennen kuin pistin nimen paperiin. Minibussi kotia kohti lähti klo 17.30 ja 20 jälkeen T:n äiti tuli hakemaan minua asemalta, koska T oli pelaamassa joukkueensa kanssa koripalloa muualla. Pääsin suorinta tietä T:n vanhemmille ruokapöydän ääreen. Oli kieltämättä kamala nälkä, kun oli sinnitellyt päivän pelkällä aamupalalla, hedelmillä, parilla croisantilla ja maapähkinöillä. Sitten kotiin odottelemaan miestä saapuvaksi.. Oli ihana olla taas kotona!

Tänään ollaan hoidettu miljoonia asioita, joista minun kannalta tärkein on poliisin maahanmuuttotoimistossa käynti. Sain listan niistä papereista, mitä tarvitsen hakemusta varten, ja tällä hetkellä niistä puuttuu enää rekisteröity työsopimus. Työsopimus minulla siis on, mutta kun työnantajien pitää ensin rekisteröidä se jossain toimistossa ennen kuin se kelpaa virallisesti. Tämä asia hoituu toivottavasti ensi viikon aikana ja sitten seuraavalla viikolla pääsen jättämään paperit. Kuulemma saan sellaisen lapun, ettei sitä tarvitse uusia, vaan voin olla täällä niin kauan kuin ikinä haluan.. Kuulostaa jotenkin kummalta, kun kuvittelin alkuun saavani vain väliaikaisen oleskeluluvan, mutta kelpaa mainiosti tuokin, jos vaan pitää paikkansa. Nyt perjantai-illan viettoon! Huomenna saapuu Mikulás, mutta siitä myöhemmin lisää..

Ja kuten luvattua, loppuun muutama kuva Brasovista.

Pensiune Ursu. Mukava pieni pensionaatti.

Brasovin Hollywood-kyltti kaupungin keskellä kohoavan vuoren rinteellä. Vuorta ei valitettavasti näy..

Brasovin keskustaa ja valaisematon joulukuusi, joka kuulemma oli kaatunut torstai-illan kovassa tuulessa.

Lisää hämärää keskiaikaista keskustaa.

Yllätys radiosta

Kävimme eilen hankkimassa T:n mummolle parkettia Ambientista, joka siis on rakennus-, sisustus- yms. liike. (Tai no paikalla ei sinänsä ole väliä, radio kun on sama kaikkialla.) Muiden valitessa parkettia lähdin tutkimaan muita osastoja ja etsimään kynttilöitä. Että muuten voikin olla vaikeaa normaalien mielellään hajustamattomien kynttilöiden ostaminen! Edes hipersuperjättimarketissa ei ole yhden yhtä kynttilää tai sitten en vaan löytänyt oikeaa hyllyä. No kynttilät jäivät tälläkin kertaa saamatta, kun kuulin etäisesti tutulta kuulostavaa laulua radiosta. Ensin yksi sana, sitten toinen ja lopulta ymmärsin koko lauseen. Siirryin kaiuttimen viereen kuuntelemaan ja totta se oli, radiosta kuului suomenkielinen laulu! Kyseessä oli miehen laulama poppikappale, jota en ollut koskaan ennen kuullut. Oli pakko äänittää todistusaineistoa kännykällä ja juosta kertomaan asiasta T:lle. Yllätys oli valtava, ja näytin varmaan naurettavalta, kun intoilin kaiuttimen vieressä. Loituman Ievan polkkaa lukuunottamatta en todellakaan ole ennen kuullut tai nähnyt mitään suomeksi laulettua, puhuttua, kirjoitettua.. Kotona google kertoi, että kyseessä oli Hausmyllyn uudempaa tuotantoa oleva Miss maailma. Kaikista maailman bändeistä täällä soitettiin Hausmyllyä! Kerrassaan outoa, en voi muuta sanoa.. Harmi, kun en tiedä radioasemaa tai sitä miksi ihmeessä kyseinen kappale soi, voihan olla, että kyseessä oli joku Suomi-spesiaali.. Tai no siltikin, Hausmylly?!

Töitä tekevälle

Viime elokuussa juuri ennen paluuta Suomeen, huomasin finlanda.ro sivustolla ilmotuksen, jossa haettiin suomenkielisiä työntekijöitä. Tai siis T huomasi, sillä ilmoitus oli romaniaksi, joten olisi varmasti mennyt ohi silmien, jos olisin ollut yksin koneen ääressä.. Oltiin jo pidempään mietitty, mistä ihmeestä voisin saada töitä kerta en puhu romaniaa enkä unkaria, ja vaikka ilmoituksessa ei kerrottu itse työstä oikeastaan mitään, oli se paras tähän asti keksimistämme mahdollisuuksista. T soitti ilmoituksessa olleeseen numeroon, josta selvisi, että työ on puhelintyötä suomeksi suomalaisille asiakkaille ja liittyy matkailuun. Asumme väärässä kaupungissa yrityksen toimintoja ajatellen, mutta koska suomi on äidinkieleni, valmistun matkailun restonomiksi ja olen ennenkin tehnyt puhelintyötä, he olivat kiinnostuneita kuulemaan minusta lisää. Suomenkielen taito oli ehdottomasti suurin syy, sillä meitä (natiiveja varsinkaan) ei täällä kovin montaa ole. Tosin ainakin yhdessä yliopistossa voi opiskella suomea. Palattuani Suomeen lähetin heille cv:n, jonka jälkeen ryhdyttiin järjestämään tapaamista, kunhan palaisin takaisin Romaniaan.

Tapaaminen järjestyi eiliseksi ja työ vaikuttaa sen verran hyvältä, että ensi viikolla olen menossa harjoittelemaan toiseen toimistoon ja sitä seuraavalla viikolla toiseen. Koska toinen toimisto on 160 km ja toinen 100 km päässä, varsinainen työ tapahtuu kotoa käsin netin ja nettipuheluiden välityksellä. Kyseessä on siis tiivistettynä matkavarauksien tekoa suomalaisille asiakkaille. Työsopimusta ei olla vielä allekirjoitettu, mutta ensi tai viimestään seuraavalla viikolla varmasti. Paperi on kuulemma romaniaksi, joten ajattelin tuoda sen kotiin käännettäväksi ihan kaiken varalta. Välillä tuntuu, ettei täällä voi olla tarpeeksi varovainen, mikä ei ole helppoa sinisilmäiselle suomalaistytölle.. Työ tehdään toimistoaikojen mukaan, eli ma-pe 9-17 ja viikonloput vapaat. Kelpaa! Palkka vaikuttaa olevan paikalliseen tasoon nähden hyvä, ja työnantajat olivat todella reilun oloisia ja sanoivatkin, että haluavat, että työntekijä viihtyy ja tuntee, että saa ansaitsemansa korvauksen työstään. Mainittakoon, että täällä ei ole vastaavia palkkataulukoita, kun Suomessa vaan palkka sovitaan tapauskohtaisesti, joskin minimipalkka on määrätty. Itse olen vaan niin äärettömän huono vaatimaan mitään, niin olisi helpompi, jos palkan voisi katsoa suoraan taulukosta. Muutenkin paikallinen hinta- ja palkkataso ei ole vielä ihan selvillä, joten turvaudun T:n ja muiden apuun. Uskoisin, että saadaan sovittua kaikille sopiva summa..

Kaiken kaikkiaan innolla ja vähän jännityksellä odotan seuraavia viikkoja. Uusi työ, yksinolo uusissa kaupungeissa ja ero T:stä heti, kun päästiin vihdoin olemaan yhdessä.. Toisaalta aikaisempiin kuukausien eroihin verrattuna 4 yötä ei ole mitään, sillä viikonlopuiksi pääsen tulemaan kotiin, ja uuteen kotimaahan tutustuminen on aina paikallaan, joten päällimmäisenä tunteena on into uuden oppimisesta!

Ai niin, kävin tänään kampaajalla vuoden ja 3 kk tauon jälkeen. Tauko ei ollut suunniteltu, käynti vaan unohtui hiusten kasvatuksen ja kaiken muun ohessa ja sitä paitsi, jos täällä maksaa 12e meidän molempien hiusten leikkuista, niin ei huvita ihmeemmin pistää kolminkertaista summaa Suomessa pelkkiin omiin hiuksiin. Malli on samankaltainen kuin ennen, erona se, että kaikki kammottavassa kunnossa olleet latvat on poissa ja hiukset tuntuu ja näyttää taas terveeltä. Tykkään!

Kuvia muuttomatkan varrelta

Tuomiokirkko ennen myrskyä lauantai-iltana.

Siskon poika katselee laivoja hotellin ikkunasta. Vietettiin siis Siskon miehen järjestämää yllätyskaupunkilomaa lauantaista sunnuntaihin.

Aivan ihana Budapestin kauppahalli.

Joulumarkkinat Vörösmarty Tér:llä.

Ketjusilta.

Iltatee nerokkaassa lasissa.

Meneekö kenelläkään muulla hermot kuvia liitettäessä? Että voi olla hankalaa, tai sitten en vaan osaa..

Perillä

Perillä ollaan ja kaikki on hyvin!

Budapestin maanantai-ilta oli lumisateinen enkä kovin kauaa jaksanut kierrellä kaupungilla. Myös edellisen yön huonosti nukutut 5 tuntia vaikuttivat ja meninkin nukkumaan jo puolen kymmenen aikoihin. Aamulla hostellin aamuvuorolainen oli ilmeisesti myöhässä töistä, joten hintaan kuulunut aamupala jäi syömättä ja muutoinkin jouduin poistumaan salaa. Onneksi olin maksanut jo edellisenä päivänä.

Wizzair ei odotetusti ollut yhtä armelias kuin Finnair, ja jouduin maksamaan 40 euroa laukun ylipainosta. Virkailija mainitsi ensin hinnan forintteina (12000 Huf), ja kun myöhemmin laskin, se olisi ollut noin 48 euroa, joten selvisin jostain syystä halvemmalla kun maksoin euroilla. En valittanut :) Lento meni mukavasti, vaikka jälleen kerran oltiinkin myöhässä, tosin nyt vain 20 minuuttia.

Lentokentällä odottikin sitten se tuttu naama, jonka vuoksi tänne matkustin. Olipa taas ihana päästä halaukseen ja muutaman mutkan kautta kotiin. Kävimme illalla vielä "anoppilassa" moikkaamassa T:n (poikaystäväni olkoon tästä lähtien T) vanhempia ja syömässä. Kotona nähkääs odotti melkoisen tyhjä jääkaappi ja muutenkin huomasi, että asunnossa oli vietetty poikamieselämää..

Tänään hoidin ensimmäiset viralliset toimet, kun kävin ottamassa passikuvia oleskelulupaa varten ja avaamassa pankkitilin. Tyhjensin laukut, mikä oli erityisen nopeaa toimintaa multa, joka aina purkaa laukkuaan sitä mukaa, kun sieltä jotain tarvitsee. Siivosin vessan (vrt. em. poikamieselämä..) Kummasti se naisen silmä huomaa sotan, vaikka miehen mielestä ei edes tarvitsisi siivota vielä. Oli aika ällö, nyt on jo paljon miellyttävämpi. Muuten en ole mikään siivousintoilija, kunhan kylppäri ja keittiö on siistit. Huomenna siivoilen tosin sitten muitakin huoneita.. Lisäksi äskeisen REALissa vierailun jälkeen jääkaappikin on täydempi.

Kotiutuminen on siis käynnissä. Kyllä tämä tästä :)

Valiaikatiedotus

Pikainen postaus Budapestista.

Tanne asti oon selvinnyt kunnialla, mita nyt talvimyrkyn rippeet hieman myohastytti lentoa. Ylikiloja kertyi 5, mutta toistaiseksi en ole joutunut niista maksamaan, huomenna sitten melko varmasti. Ei mahda mitaan.. Taallakin sataa lunta ja on kaunista, etenkin, kun keskustassa Vorosmarty Terella (kirjoitetaan muistaakseni jotenkin noin + skandi-oot..) on joulumarkkinat. Piti kayda nauttimassa hehkuviinia. Ehka illalla uudestaan tunnelmakuvia ottamaan..

Lisaa kuulumisia ja kuviakin, kunhan kotiudun.

Matka alkaa huomenna

Viimeistä kotonaolopäivää viedään. Huomenna aamulla matka käy Helsinkiin Siskon luo, jossa vietän viikonlopun ihanien Siskon lapsien kanssa. Niin ja Siskon ja sen miehen kanssa myös.. Niin ja näen serkkutyttöä myös.

Aloitin varsinaisen pakkaamisen tänään ja jo alusta asti oli selvää, ettei kaikki, mitä haluaisin, mahdu millään mukaan. Laukun koko ja painorajat tulevat vastaan. Finnair ei asiasta kokemuksien perusteella välitä mutta Budapestistä eteenpäin lennän Wizzairilla, ja halpikset on perinteisesti innokkaita veloittamaan kaikesta ylimääräisestä. Parempi siis yrittää rajata matkalaukun paino melko tarkalleen siihen 20 kiloon ja kuljettaa vaikka käsimatkatavaroina repussa niin paljon painavia juttuja kuin mahdollista. Luotan siihen, etteivät ne ala käsimatkatavaroita punnitsemaan.. Karsinta on kovaa, enkä todella tiedä, miten saan kilot pysymään sallituissa rajoissa. Kengätkin, joita en edes monia omista, painavat niin paljon ja mukaan on saatava ainakin talvikengät, tennarit, kuntosalikengät, baarisaappaat.. Ylimääräistä rahaakaan ei juuri ole uusien tavaroiden ostamiseen, ja yhden kadonneen paketin jälkeen en luota Romanian postiinkaan niin paljoa, että ryhtyisin lähettelemään tärkeitä asioita postitse. (Tosin otan ilolla vastaan kaikki karkki-, lehti- ja muut paketit.. Vink vink ;) )

Olo on muuten melko normaali. Mitä nyt perhoset leikkii vatsassa, ja itku tulee pienistäkin asioista. Pahemminkin voisi olla ainakin, jos vertaa viimeisiin hetkiin Unkarissa.. Tänä iltana pitää jo sanoa heipat Iskälle, kun sen täytyy lähteä Mummon seuraksi viikonlopuksi. Äiti vie sitten huomenna junalle, ja matka asemalle ja viimeiset vilkutukset tulevat olemaan todella vaikeita. Oon aikalailla Äidin tyttö. (Itkettää tätäkin kirjoittaessa..) Onneksi tiedän kokemuksesta, että pian helpottaa ja viimeistään sitten, kunhan vihdoin pääsen perille sinne toiseen kotiin. Valittaa en halua, sillä itsehän tätä halusin, kunhan vain vihaan pakkaamista, lähtemistä ja hyvästejä. Eli sinänsä ulkosuomalainen elämä ei ehkä ole paras mahdollinen valinta, kun aina täytyy hyvästellä joku rakas lähtipä melkein minne vaan eikä siihen totu kai ikinä..

Lisää tuntemuksia sitten viimeistään ensi viikolla periltä, kun puolentoistavuoden odotus on vihdoin ohi!

Mitä milloinkin

Maamaan ja muidenkin blogeissa olen nähnyt alla olevan meemin. (Osaako joku muuten selittää sanan meemi alkuperää? En ymmärrä..)

KYMMENEN VUOTTA SITTEN 1998:
- Aloitin yläasteen. Olin ikäisekseni pitkä koko ala-asteen mutta yläasteella kasvuni taantui ja muut huristivat ohi. Kaveripiiri laajeni, kun muiden kylien koulujen oppilaat tulivat kaikki samalle yläasteelle. Aloitin myös suhtkoht säännöllisen meikkaamisen ja kärsin iho-ongelmista, jotka alkoivat viidennellä luokalla ja jatkuivat lukioon asti. Mokomat näppylät!
- Aloimme kavereiden kanssa pyöriä naapurikaupungin kaduilla iltaisin, joskin tässä vaiheessa olin erittäin kiltti tyttö. Myös kotibileet alkoivat.
- Vihasin liikuntaa. Onneksi en vihaa enää.

VIISI VUOTTA SITTEN 2003:
- Täytin 18 vuotta! Siten kävin myös ensimmäistä kertaa baareissa. Olin ollut melko kiltti teini siihen mennessä, joten jätin suosiolla kokeilematta väärennetyillä papereilla baareissa käymisen.
- Olin lukiossa, keväällä kakkosella ja syksyllä alkoi abi-vuosi. Kirjoitin syksyn kirjoituksissa äidinkielen, matematiikan ja pitkän ruotsin. Meni vaihtelevasti eikä onneksi tarvinnut uusia seuraavana keväänä.
- Toukokuussa kävin lukion leirikoulumatkalla Italian Cattolicassa, josta käsin kiersimme San Marinon, Venetsian, Firenzen ja myös muita kohteita. Oli hurjan hauskaa!

KOLME VUOTTA SITTEN 2005:
- Täytin 20 vuotta ja vietimme samoihin aikoihin syntyneiden neljän kaverin kanssa 100-vuotissynttärit (5x20v.) Itse juhlista en muista juurikaan mitään..
- Olin jo muuttanut omilleni ja aloitin toisen vuoden ammattikorkeakoulussa. Opiskelijaelämä oli villiä, enkä ollut enää niin kiltti.
- Matkarintamalla tapahtui Kroatian reissu niin ikään toukokuussa. Kyseessä oli opintomatka, jonka aikana seilasimme Dalmatian rannikkoa viidestä maasta tulleiden opiskelijoiden kanssa, kuuntelimme luentoja ja tutustuimme satamakaupunkeihin ja toisiimme. Aivan mahtava reissu! Olin vähällä aloittaa etäsuhteen reissulla tapaamani Saksassa asuvan bulgarialaisen pojan kanssa, mutta silloin asia ei tuntunut vielä oikealta. Mikähän veto noissa Itä-Euroopan miehissä on..

TÄHÄN ASTI TÄNÄ VUONNA 2008:
- Muutin keväällä pois Jyväskylästä saatuani opinnot opinnäytetyötä vaille valmiiksi. Ehdin asua siellä lähes 4 vuotta ja lähtö oli haikea. Onneksi lähes kaikki kaveritkin olivat poistuneet jo aiemmin tai samaan aikaan, joten paikka ei enää olisi ollut sama kuitenkaan.
- Asuin kesän poikaystäväni luona Romaniassa. Kesän aikana remontoimme asuntoamme, muutimme sinne, opettelimme asumaan yhdessä, reissasimme, kävimme festareilla, hän teki töitä ja minä autoin parhaani mukaan. Oli kuuma ja Suomen sateisiin ei ollut erityisemmin ikävä.
- Tein opinnäytetyötämme kevään ja syksyn. Kesällä ei jaksanut ahertaa. Kaiken kaikkiaan suurien muutosten vuosi ja jatkuu vaan..

EILEN:
- Olin Veljen luona kylässä ja sanoin ainakin omalta osaltani itkuiset heiheit.
- Kävin koululla viimeistä kertaa ja palautin opinnäytetyön ja suoritin muut asiaan kuuluvat toimenpiteet.
- Nuokuin junassa matkalla takaisin vanhempien luo. Ai, että vihaankaan kiskobusseja!

TÄNÄÄN:
- Olen päivittänyt viikonlopun aikaiset uutiset, blogien tapahtumat ja katsonut netti-tv:tä.
- Täytin Kelan tädin (heikolla) avustuksella Suomesta muutto -lomakkeen. Kaikki paperityöt pitäisi olla nyt hoidettu muuttoa ajatellen Suomen osalta, perillä odottaa sama rumba.
- Olen ollut vuorotellen innostunut ja ahdistunut lähestyvästä lähdöstä. Olen myös ajatellut tavaralistan tekemistä (mukaan-ehkä-ei).

HUOMENNA:
- Tapaan yhden ainoista täällä asuvista kavereista.
- Teen em. listan.
- Käyn apteekissa ja ehkä Mummon luona ja vien hänelle aiemmin mainitsemani villasukat. Voi tosin olla, että Mummon luona vierailu jää torstaille.

ENSI VUONNA 2009:
- Asun edelleen Romaniassa, ja elämä on asettunut uomiinsa. Minulla on töitä, poikaystävän (pitäisi edelleen keksiä, millä nimellä hän täällä esiintyy) bisnekset sujuvat toivottavasti menestyksekkäästi, ja opin entistä enemmän sekä unkaria että romaniaa sekä alueen tapoja ja kulttuuria.
- Sisko ja hänen perheensä tulevat vierailulle, ja tapaan myös vaihdossa olevaa Veljeäni jossain päin Itä-Eurooppaa.
- Käyn Suomessa ainakin kesällä ja jouluna. Mikä ettei, vaikka useamminkin, jos vaan aikaa ja rahaa liikenee.

Olipa vaikea muistaa, mitä teki 10 vuotta sitten! Muut olivat paljon helpompia.

Opiskelun loppu, synttärisankari ja ensilumi

Olen palannut Jyväskylän reissulta, ja opiskelut on siis nyt opiskeltu. Ainakin tällä erää ja sitä uutta erää saa kyllä jonkin aikaa odotella.. Eilen tulostettiin, kansitettiin ja palautettiin itse opinnäytetyö, täytettiin muita papereita, esiteltiin salainen työmme vain seminaareista vastaavalle opettajalle ja vastattiin kypsyysnäytteeseen. Se oli sitten ihan oikeasti siinä!
Helpotuksen huokauskin koettiin, vaikka nyt on jo uudet huolet ja stressit mielessä: Muutto lähestyy uhkaavasti, ja hoitamattomia asioita riittää.. Lauantaina lähden Helsinkiin Siskon luo, maanantaina Budapestiin ja tiistaina kotiin. Niin kai se on jo sanottava.. Koti.

Toisekseen täytyy ilmoittaa, että rakas koiruutemme beagle-muori Rita täytti sunnuntaina kunnioitettavat 13 vuotta! Ei enää ihan mikään pikku tyttö..

Tässä viime kesäkuulta. Rita on veneilijä parhaasta päästä.

Tänne on myös satanut ensilumi! Kai se oli suurimmaksi osaksi tullut jo viikonlopun aikana, mutta yhtä kaikki, talvi tuli. Nyt tuon sankarin kanssa tarpomaan uuteen lumeen. On se aina niin jännää, kun maa on yhtäkkiä valkoinen..

Se on valmis!

Nimittäin noin vuoden enemmän ja vähemmän ahkeran aherruksen jälkeen opinnäytetyö on nyt tulostamista ja palauttamista vaille valmis! Täytyy sanoa, että olo on aika tyytyväinen, joskin täytyy vielä odottaa hetkeä, jolloin se on tulostettu, kansitettu ja palautettu ennen lopullista helpotuksen huokausta. Tämä hetki koittaa sitten ensi maanantaina.

Lähden tänään Jyväskylään työnpalautusreissulle, johan siitä on puolisen vuotta, kun siellä olen viimeksi käynyt. Onneksi pääsen majoittautumaan Veljen nurkkiin, jotka itse asiassa olivat omia nurkkiani kahden ja puolen vuoden ajan ennen kuin viime keväänä muutin kaupungista pois. Hyvinkin tutut nurkat siis.. Saas nähdä, millainen olo tulee viikonlopun aikana, sillä poislähtö oli melko vaikeaa, ja tykkään kaupungista kovasti mutta nyt poissaollessani en ole sinne juurikaan kaivannut. Lähinnä ikävä on aikaa, jolloin koko kaveripiiri oli kasassa ja opiskelijaelämä villeimmillään. Nyt sekin luku elämästä sulkeutuu lopullisesti..

No joo, ei tästä ihan noin syvällinen teksti pitänyt tulla.. Pääasia siis, että päivittäinen koneen ääressä istuminen on ainakin tältä osalta historiaa, ja 16,5 vuoden opiskeluputki pikkuista vaille ohi!

Mietteitä

Mietin, etten ala täällä valittamaan, mutta toisaalta.. Ehkä se helpottaa ja näänpähän sitten joskus aikojen päästä, millainen olo nyt oli.

Mikä siinä on, kun pitkäaikainen toive ja suunnitelma on toteutumassa ja tuntuu siltä, etten tiedä haluanko sitä..? Tai siis tiedän, että haluan, on vaan niin kovin ahdistunut ja sekava olo. Viime aikoina ollaan riidelty poikaystävän kanssa paljon, ihan liikaa. Tuntuu, että liian monet, pienetkin, asiat ärsyttää ja on jotenkin muutenkin jännittyneet välit. Sitten tulee epävarmuus, että onko tämä kaiken arvoista, ja onko ne tunteetkaan enää entisellään.. Toisaalta outoa, että ollaan (kohta) selvitty ennakkoon ajatellen pahimmasta ja nyt pitäisi leijua katossa onnellisena siitä, että se loppuu. Vaan kun en leiju. Enkä rehellisesti sanottuna usko, että toinen osapuolikaan leijuu.

Olen miettinyt paljon syitä, siihen miksi ahdistaa, ja niitä myös keksinytkin..

Ensimmäisenä ja varmasti suurimpana syynä on pelko. Pelko siitä, että jätän kaiken tutun ja turvallisen ja lähden paikkaan, jossa yksi ihminen on ainoa oikeasti tuttu asia. On myös pelko siitä, mitä sitten, jos se ei onnistukaan. Jos suhde ei onnistu, tai vaikka suhde onnistuisikin, jos en pysty sopeutumaan ja kotiutumaan. Jos en opi kieliä, en opi kulttuuria enkä tapoja enkä pysty muuttamaan omaa elämääni. Eikä mulla ole vielä varmaa työtäkään. Viime kesä harjoiteltiin yhteiseloa ja kaikki meni suurimmaksi osaksi hyvin. Silloin erona oli, että olin täysin lomalla sekä oli tiedossa, että tulen syksyksi takaisin. Nyt pitäisi oikeasti löytää oma elämä sieltä, enää en mene vaan lomalle.

Toinen syy on ikävä. Tämän pitäisi olla jo meille tuttua, kiukutaan ikäväämme. Ei tämä sentään ole ensimmäinen kerta, kun ennen tapaamista on kiistoja. Kun pitkän tai lyhyemmän eron aikana ei voi koskettaa muuta kun näppäimistöä, tulee ärsytys ja pelkkä puhuminen ei riitä. Kaikki pitää sanoa, mitään ei voi näyttää. Ei ole yhteistä elämää kuin koneiden välityksellä ja se ei ole yhtään kivaa.

Täytyy vielä sanoa, että hyviäkin hetkiä on ja ei tämä sentään pelkkää riitaa ole. Myöskään lentolippuja en ole peruuttanut enkä peruuta. Tämä tie katsotaan loppuun, vaikka mikä olisi. Eiköhän se siitä vielä iloksi muutu.. Täytyy vaan lopettaa stressaaminen ja mennä kainaloon heti, kunhan voin.

Koripalloa

Eräs uusi asia, jonka poikaystäväni on mukanaan tuonut, on koripallo. Aikaisemmin tiesin pelin idean ja ala-asteella olinkin siinä tosi hyvä. Tosin syynä oli vain ja ainoastaan se, että olin päätä pidempi muita luokkalaisia.. Käytännössä en siis ollut lajia juuri ajatellut tai seurannut. Mutta nyt on asiat toisin. Poikaystäväni pelaa itse harrastuksenaan ja seuraa koripalloa intohimoisesti, ja olen siinä sivussa saanut osani ja oppinut tykkäämään lajista, vanhana penkkiurheilijana, todella paljon. Kesällä Romaniassa ollessani tulevassa kotikaupungissani järjestettiin alle 20-vuotiaiden poikien B-divisioonan Euroopanmestaruusturnaus (onko tuo yhdyssana?!) ja totta kai olimme päivittäin sitä katsomassa. Myös Suomen joukkue oli mukana, hieman heikommalla menestyksellä tosin.. Mutta olipa kiva jutella pitkästä aikaa kasvotusten suomea niin pelaajien, valmentajien kuin erään pelaajan vanhempienkin kanssa! Triviaalitietona mainittakoon, että voiton vei Saksa kieltämättä erittäin hyvällä pelillä. Myös paikallisen ykkössarjajoukkueen pelejä olen käynyt seuraamassa, mikäli vaan olen sattunut olemaan paikalla niiden aikaan. Ja toki poikaystävän Suomen vierailun aikana kävimme täälläkin katsomassa pääsarjan ottelun Kataja-ToPo. (Siinä sitten koripallon tuntijoille myös vihje kotiseudustani..) Muuton jälkeen otteluista tuleekin sitten osa arkea näin kauden aikana. Kaiken kaikkiaan koripallo on viihdyttävää, siinä tapahtuu paljon ja pikkuhiljaa opettelen loppujakin sääntöjä, jotta pelejen seuraaminen olisi entistä antoisampaa.. Jääkiekolta se tuskin tulee koskaan viemään sijaa ykkösjoukkuepelinäni, mutta kovan haasteen antaa kyllä! Jääkiekosta voisinkin sitten kirjoittaa joskus oman postauksen, viimeistään MM-kisojen aikaa.. ;)

Puolitoista vuotta sitten..

...olin vaihtarikavereiden kanssa matkalla Pecsiin (Etelä-Unkarissa) mutta monien mutkien, ongelmien ja säätöjen kautta päädyin Egeriin (Pohjois-Unkarissa) nykyisen poikaystäväni ja parin muun kanssa. Ja paremmin ei olisi voinut käydä, sillä meillä oli aivan uskomattoman hieno viikonloppu! Silloin ajattelin myös ensimmäistä kertaa, että meidän jutusta voisi jopa tulla jotain jatkuvampaa. Siihen asti kaikki oli ollut epävarmaa, kun koko ajan oli tietoisuus siitä, että joudun pian lähtemään takaisin Suomeen. Ollakko vai eikö olla ja niin edelleen...

Noh, kaiken tämän epävarmuuden jälkeen olemme edelleen yhdessä ja pian taas samassa maassa, tällä kertaa pysyvämmin kuin koskaan ennen. Myöhemmin päätimme myös, että tuo Egerin reissu olkoon se, mistä laskemme seurustelumme alkaneeksi. Ja tosiaan siitä on tänään tasan puolitoista vuotta!

Villasukat Mummolle

Pienenä jokavuotinen joululahja oli mummon neulomat villasukat, jotka sitten kulutettiin puhki ennen seuraavaa joulua. Nyt Mummo ei itse enää pysty villasukkia tekemään, joten ajattelin, että on aika antaa jotain hänelle takaisin. On varmaa, ettei Mummo tule tätä tekstiä lukemaan, joten voin huoletta paljastaa.. Päivän (ja ehkä myöskin huomisen) projektina on neuloa Mummolle villasukat! :) Toinen varsi valmiina, nyt kantapään kimppuun..

Täytypä vielä mainita, että katsoin juuri Cannesin Kultaisen Palmun 2007 voittaneen romanialaisen elokuvan 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (4 luni, 3 saptamani si 2 zile). Mielenkiintoinen kuvaus 1980-luvun Romaniasta. Tykkäsin!

Kielentarkastusloma

Hiphei! Oppari on kielentarkastuksessa! Nyt ei voi kuin odottaa, että 126 sivuinen postilähetys saapuu rouva kielentarkastajaltamme.. Hän on perinteisen punakynän kannattaja tässäkin asiassa. Epäympäristöystävällistä ja hidasta, mutta ei parane valittaa. Pääasia, että edes kommentoi, ja saadaan työ valmiiksi ja palautettua. Nyt siis on hyvää aikaa rentoutua ja jatkaa muuton järjestelyä..

Tähän mennessä tapahtunutta..

Lähinnä syyt perustaa oma blogi on kuulumisten välittäminen perheelle ja kavereille, kunhan muutan, sekä omien ajatusten kirjaus. Mitään kovinkaan syvällistä tai ihmiskunnalle merkityksellistä tuskin tulen kirjoittamaan.. Lisäksi olen koukuttanut itseni jo niin moneen blogiin, että kynnys aloittaa oli päivä päivältä matalampi ja kiinnostus suurempi. Ja sitten en enää voinut vastustaa kiusausta :)

Kerrotaas hieman taustoja siitä, mitä varmaankin täällä jatkossa käsittelen..

Eli ammattikorkeakoulu ja restonomin koulutus on viime puristusta vaille valmis, vaatimattomien 4,5 vuoden jälkeen.. Mikäs kiire tässä. Paitsi, että nyt on, ettei tarvitse mennä rehtorilta anelemaan armoa ja lisäaikaa. No, onneksi näyttää siltä, että opinnäyte on huomenna siinä vaiheessa, että lähetetään se kielentarkastukseen ja 2 viikon päästä koko prosessin pitäisi olla ohi. Vihdoin!

Sitten lyhyesti syystä muuttaa ulkomaille.. Keväällä 2007 olin Unkarissa vaihdossa, kohtasin miehen (täytyy vielä miettiä, millä nimellä hän tulee täällä esiintymään) ja mun lähtiessä takaisin Suomeen päätettiin, ettei tämä voi jäädä tähän. Siitä asti ollaan oltu enemmän ja vähemmän kaukosuhteessa, pisin aika näkemättä oli viime talvena/keväänä n. 6 kuukautta. Ei enää ikinä! Hän on siis Romaniasta, muttei missään nimessä romanialainen, mieluummin esimerkiksi romanian unkarilainen. Jokapäiväisessä käytössä tuo on hieman kankea termi, mutta paremman puutteessa käytän sitä. Joka tapauksessa hän kuuluu Romanian unkarilaiseen vähemmistöön (n.6% väestöstä). Viime kesän ajan asuin jo hänen luonaan ja 3 viikon päästä muutan enemmän ja vähemmän lopullisesti. Tuleva kotikaupunkini on paikallisella mittapuulla keskikokoinen/pienehkö kaupunki Transilvanian kukkuloilla. Syynä siihen, että minä muutan on erityisesti miehen yritys ja muut työviritelmät, joita ei oikein voi siirtää. Itselläni taas valmistumisen jälkeen ei ole varsinaista syytä jäädä Suomeen, joten päätös oli aika helppo. Kaukosuhdetta ei kumpikaan halua enää jatkaa!

Voi apua..

Tuo otsikossa mainittu on tämän hetkinen olotila niin blogin kuin muun elämän suhteen. En tajua blogin muokkauksesta enkä muustakaan siihen liittyvästä mitään, opinnäytetyö viimeistä hiontaa (=paniikkia) vaille valmis, lentoliput hankittu ja osoitteenmuutos tehty. Laukkuja en sentään ole vielä pakannut. Tässä siis lähtökohdat blogille, saas nähdä, mitä tästäkin syntyy..