Metsän takana

Huomio kaikki Suomessa asuvat!

2010-09-01T08:29:00.009+03:00

Huomio!!

Olisiko kukaan halukas majoittamaan kahta Euroopan ympäripöyräilijää reitillä Helsinki-Lahti-Mikkeli-Kuopio-Oulu-Rovaniemi? Ei siis välttämättä vain noissa kaupungeissa vaan muuallakin reitin varrella. Majoitusta tarvittaisiin pikaisesti Etelä-Suomessa, piakkoin muualla.

Lisää infoa pojista http://ontheroad.blog.hu. Mikäli haluaisit auttaa, laita viestiä niin ilmoitan pojille yhteystiedot ja saatte sopia yksityiskohdista.

Iso kiitos! :)

Hyvää Juhannusta!

2010-06-26T15:55:00.007+03:00

Itse olisin unohtanut koko juhlan, ellei Facebook olisi ollut täynnä Hyvän Jussin -toivotuksia. Täällä ei siis keskikesää juhlita milläänlailla, mikä sinänsä ei haittaa yhtään, sillä en ole koskaan ollut kovin innoissani näistä ns. pakkojuhlista, eli ihan vaan hyvä, että on yksi sellainen vähemmän. Toisaalta en voi kieltää, ettenkö olisi tuntenut pientä kateuden tunnetta noita em. Facebook-viestejä lukiessa. En pistäisi vastaan mökkiviikonloppua järven rannalla saunoen ja grillaten..

Mutta ehkä sitten elokuussa, kun suunnataan Suomeen viikoksi! Tällä kertaa lähtevät siis myös "anoppi- ja appikokelaat" mukaan vastavierailulle. Matka on itseasiassa T:n äidin ja meidän yllätyslahja T:n isälle, jolla oli synttärit viime maanantaina ja juhlat tänään. Mielenkiintoinen viikko luvassa, vaikken alkuun (enkä koko aikaa nytkään) ollut ihastunut ajatuksesta jakaa kultaakin kalliimpi Suomi-loma heidän kanssaan. Mielelläni vaan olisin perheen ja kavereiden kanssa ilman ylimääräistä työtä ja vaivaa, joka "kokelaista" aiheutuu.. Tiedän, että olen itsekäs, mutta kun Suomeen pääsee vain pari kertaa vuodessa, en haluaisi käyttää sitä tärkeää aikaa matkaoppaana. Mutta tällä kertaa näin, tuskin he kuitenkaan kovin usein ovat Suomeen matkaamassa, joten yritän ajatella positiivisesti.

Viikonloppu tuntuu muuten pitkästä aikaa oikealta viikonlopulta, sillä ensimmäinen työviikko on nyt takana! Tähän mennessä olen yhdessä 4 muun uuden kanssa opetellut uutta työtä, pääasiassa teoriassa mutta loppuviikosta myös käytännössä. Paljon olen jo oppinut, mutta vielä enemmän on edelleen jäljellä, jotka tosin suurimmaksi osaksi oppii sitten käytännössä, kun ko. tilanne tulee kohdalle. Ensi viikon lopulla alkaa sitten ihan oikeat työt, joskin kuulemma saadaan vielä seuraavat viikot kysyä tyhmiäkin kysymyksiä. Eiköhän se siitä lähde sujumaan..

Nyt lähden "appikokelaan" synttärijuhlille. Saas nähdä, mitä sankari sanoo lahjastaan!

Viimeisiä vapaita viedään..

2010-06-16T21:27:00.007+03:00

Täällä on kuuma! Tai no juuri tällä hetkellä ukkostaa ja sataa, mutta se vaan raikastaa ilmaa, joka todennäköisesti on taas huomenaamulla samanlainen helteinen ja hikinen kuin muinakin päivinä. Helle (siis päivisin +30 - +35 varjossa) alkoi juuri sopivasti kun saavuttiin lomalta kotiin. Täällä ukkoset on muuten Suomen ukkoset potenssiin 10. Vettä, jäätä, tuulta ja kaikkea niin että hirvittää. Toisaalta onhan tässä ollut sitä kuumuuttakin ukkoselle kerätä voimia. Niin ja en siis valita, en yhtään, tätähän tässä on koko talvi odotettukin!

Helteiden lisäksi tänne kuuluu viimeistä vapaaviikkoa ennen töiden alkua, hammaslääkäriä ja jalkapalloa (T kannattaa Saksaa ja Sveitsiä ja minä vähän mitä sattuu).

Työt alkaa siis ensi maanantaina ja jännitys kasvaa pikkuhiljaa. Onneksi meitä aloittaa yhtä aikaa pari muutakin, joten on vertaistukea tarjolla puolin ja toisin. Ensimmäinen viikko menee teorian opettelussa, seuraavalla viikolla harjoitellaan leikkipuheluita ja sitten aletaankin oikeisiin hommiin. Tykkään, että tässä työssä on kunnon perehdytysaika, ja muutenkin olen kuullut työstä ainoastaan hyvää. Kerron sitten ensi viikolla tarkemmin, miten menee ja miltä tuntuu..

Kävin siis viime viikolla hammaslääkärissä tarkastuksessa ja tänään korjattiin vanha, kulunut paikka. Lääkäriasema on tosi moderni ja hammaslääkäri vuosi sitten valmistunut kaverin kaveri (kaverikin on hammaslääkäri mutta toisessa kaupungissa), joten olin hyvissä käsissä. Meidän kavereista tosi moni on itseasiassa hammaslääkäri, ja heistä suurin osa valmistui vasta viime viikonloppuna. Ainoa iso ero itse operaatiossa oli, ettei puudutusta ollut tai sitä edes tarjottu, kun taas en muista olenko koskaan ollut Suomessa operoitavana ilman puudutusta. Ensi viikolla tai lähitulevaisuudessa joudun menemään vielä uudestaan, kun löytyi sieltä suusta yksi uusikin reikä. Oon erittäin huonohampainen ja vanhoja paikkoja löytyy monenmonta, joten ei tullut yllätyksenä vaikka hoidankin hampaitani erittäin säännöllisesti ja syön paaaaaljon purkkaa (eräänlainen addiktio sekin..). Lisäksi sain nyt vahvistuksen, että viisaudenhampaat on kiskottava pois, mutta sitä varten joudun kuulemma etsimään toisen lääkärin. Pelottaa jo valmiiksi..

Mitäs tänne muuta.. Meille on ilmestynyt kierrätysboksi roskalaatikoiden viereen! Se kerää muovipulloja ja metallia, mutta vaikutti niin pieneltä ettei sinne mahdu millään monen talon vesi- ja muut juomapullot (me ostetaan siis juomavesi 5 tai 10 litran kanistereissa, kun hanavesi on niin kloorista). Saas nähdä miten hyvin täällä osataan käyttää annettua kierrätysmahdollisuutta, mutta pääasia kuitenkin että se on edes teoriassa mahdollista!

Mulla on myös taas vaihteeksi kova koti-ikävävaihe.. Se tulee aina välillä, nykyisin itseasiassa useammin kuin ennen ja liittyy yhä useammin Romania-kyllästymiseen ja -ahdistukseen. Tuntuu, ettei täällä ole tulevaisuutta. Riittää kun katsoo uutisia, kun jo ennakolta Euroopan köyhimmiltä vähennetään palkkoja, eläkkeitä ja muita "etuja". Niin kyllähän ihminen helposti pärjää n. 100 eurolla kuukaudessa.. Toivon niin kovasti, että muutettaisiin täältä pois, mielellään tietenkin Suomeen, ennen kuin jämähdetään tänne. Muuttoa ollaan mietitty useamman kerran pitkin kevättä ja kesää, mutta vielä ollaan täällä, joskin muutto edelleen mielessä. Kumpa tietäisi missä on edes vaikka vuoden kuluttua, kun nyt tuntuu, että eletään vähän puoliteholla odottaen sitä jotain joka saa meidät joko jäämään tai lähtemään.. Toisaalta voihan se olla, että tuo uusi työ tuo vähän positiivisempia ajatuksia mukanaan.

edit. No nyt sitten sataa, ihan sen kunniaksi kun hehkutin hellettä..

Kesälomalla Unkarissa

2010-06-13T16:22:00.009+03:00

Tuossa aikaisemmin pohdiskelin loma-asioita.. Ratkaisu oli Unkari, tarkemmin Hajdúszoboszló, Puszta sekä pikkaisen myös Debrecen. Hajdúszoboszló sijaitsee lähellä Romanian rajaa ja on suosittu kylpyläkohde. Oltiin reissussa viikko, joka tosin sisälsi kaksi pysähdystä mennen tullen Cluj Napocassa T:n koulujuttujen takia. Kylpemisen lisäksi käytiin katsomassa aakeetalaakeeta Pusztaa (vai onko se Pusta suomeksi?!) Hortobágy:n kansallispuistossa, joka on myös UNESCOn maailmanperintökohde. Itse Pusztasta nähtiin vain pienenpieni kulma, mutta päästiin silittämään vuohia, aaseja ja heppoja sekä ihastelemaan muuten vain alueen muita eläimiä. Niin ja käytiinhän me myös Debrecenin kaupungissa, joka olisi ollut paljon mielenkiintoisempi ilman koko ajan jatkunutta vesisadetta.. Tosiaan säät ei ihan suosineet kahta viimeistä päivää lukuunottamatta mutta muutoin ajankohta oli oikea ja väkeä todella vähän sesonkiin verrattuna.

Alla muutamia kuvia viikon varrelta.

Taustalla on vielä toinen rypäs mäkiä. Ja ylpeänä totean, että toinen vasemmalta oli ainut johon en uskaltanut! Osa mäistä oli pareittaintai yksin kumirenkaalla laskettavia, osa ihan tavallisia.

Suomen lippuhan se siellä, joten en ilmeisesti ollut ensimmäinen meikäläinen..

Puszta.

Yhdeksän reiän silta, eli Unkarin pisin kivisilta.

Ihana pikkuaasi, jota sai ihan oikeasti silittää.

Näitä kavereita taas pystyi silittämään vain aidanraosta.

Hungarian gray cattle. Ennätyssarven pituus on ollut 1,5 metriä!

Mátai Ménes, 300 vuotta vanha hevossiittola ja hienoin talli, jonka olen koskaan nähnyt. Se jatkui 100 metriä taaksepäin, eli tässä vain pienenpieni osa.

Siellä oli luonnollisesti myös pienenpieniä varsoja!

Satuttiin samaan aikaan koululaisryhmän kanssa ja nähtiin perinteisiä ratsastajia..

..sekä härkävaunuja.

Pusztan miehiä.

Pusztalla syötiin myös perinteistä unkarilaista ruokaa. Hyvää ja täyttävää, ei kasvissyöjille..

Debrecen.

Unkariksi tätä suomeksi käsittääkseni Pukinpensaaksi kutsuttua kasvia kutsutaan lempinimellä "Semfűsemfa" eli ei pensas eikä puu.

Legendan mukaan reformoidun sekä katolisen kirkon papit riitelivät muinoin uskonpuhdistuksen aikaan jolloin katolinen pappi katkaisi pensaan oksan, iski sen maahan ja sanoi nauraen: "Reformoitu usko tulee olemaan oikea uskonto vain, jos tästä oksasta kasvaa puu." Näin kävikin ja nykyisin reformoitu uskonto on Debrecenin pääuskonto.

No legendat ovat aina legendoja, etenkin kun kyseinen puu on tutkimusten mukaan 200 vuotta uskonpuhdistusta nuorempi..

Tässä vielä tarina unkariksi, klikatkaa suuremmaksi..

Viisuaika

2010-05-25T18:35:00.003+03:00

Taas on aika eurooppalaisen musiikkijuhlan. Itselleni euroviisut on olennainen osa kevättä, vaikka useimmiten en juuri lauluista tykkääkään. Mutta ei sitä vaan voi jättää katsomatta!

Romanian edustajina tänä vuonna ovat Paula Seling ja Ovi ja eurohumppaviisu Playing with Fire. Mitäpä muuta täältä voi odottaakaan, kun radiosta ei etsimälläkään löydä muunlaista musiikkia.. Mutta luultavasti uppoaa viisukansaan edes kohtuullisen menestyksekkääksi. Niin ja se tuplakosketinsysteemi on aika hieno..

Unkarilla ei tänä vuonna ole edustajaa ollenkaan paikallisen yleisradion rahapulan takia. Jännää, että mailla kuten Albania tai Azerbaijan tai no vaikka Kreikka ja Romania on kuitenkin varaa ja Unkarilla ei..

Kuunkuiskaajille toivon kovasti menestystä. Luulen, että suomi kielenä ja perinteisempi musikki voisi toimia hyvin tai sitten ollaan ihan hännällä. Tupla tai kuitti.. Tyttöjen iloinen meininki varmasti säilyy loppuun saakka, kävi miten kävi.

Tässä vielä Romanian viisu. Enjoy!

Aurinkoa ja lomamietteitä

2010-05-23T17:23:00.003+03:00

Aurinko näyttäytyy täälläkin noin viikon piilossa pysymisen jälkeen. Taisi tulla Suomesta vaihteeksi meitä lämmittämään. Saisi nyt viipyä hetken, kun sadetta on saatu varmasti muutaman viikon tarpeiksi.

Muutoin elämä jatkuu kuten aikaisemmin ei-mitään tehden. Työt alkaakin vasta kesäkuun loppupuolella, mikä on sekä hyvä että huono juttu. Hyvä siksi, että ehdin hieman nauttia kesästäkin ennen neljän seinän sisään sulkeutumista, huono siksi, että olisin mieluusti ottanut ensimmäisen palkan jo kesäkuun puolella tai no niin pian kuin vain mahdollista. Säästöt alkaa olla käytetty hätätapausrahastoa lukuunottamatta, ja siihen en todellakaan koske ennenkuin on oikeasti iso tarve. Nyt sitten yritän hyväksyä rahaa T:lta, mikä ei ole helppoa kun on tottunut elämään omalla rahalla jo vuosia. Toisaalta onhan meidän telkka ja toinen läppäreistä ostettu kokonaan mun rahoilla, joten voin ehkä olla hetken elättinä..

Houkuttelisi kovasti ajatus lähteä käymään jossakin minilomalla, kun siitä kesälomasta sitten töiden alettua ei ole takuuta. Mutta minne mentäisiin.. Suomen lennot on näin lyhyellä varoitusajalla ihan liian kalliita, meillä ei ole kunnon autoa (tehoton Opel Corsa löytyisi kyllä), että voitaisiin huristaa esim. Kroatian tai Montenegron rannikolle tai vaikka Krakovaan, Romanian rannikko taas ei houkuta ja vuoristoon ehtii myöhemminkin, Unkari on vähän liian nähty jne. jne. Mietintämyssy pysyy päässä edelleen. Vinkkejä saa toki antaa, kriteereinä halpuus ja mielellään jotain uutta..

Uutta elämää

2010-05-23T17:14:00.005+03:00

Tomaattia ja basilikaa kotona. Päivän vanhoja tipuja T:n mummon luona.

Halki Euroopan ja takaisin

2010-05-17T18:30:00.004+03:00

Kaksi tuttuamme lähti sunnuntaina hurjalle matkalle ympäri Euroopan. Hurjan tästä matkasta tekee se, että kulkuvälineinä toimivat polkupyörät ja majoitus tapahtuu joko teltassa tai couchsurfing.com:sta löytyneiden kontaktien kautta. Reitti kulkee läpi Euroopan ylläolevan kartan mukaisesti. Suomessa he toivovat näkevänsä ainakin revontulet ja järviä. Järvet nyt ovat selviö, mutta varoittelin, että syys-lokakuu saattaa olla liian aikainen ajankohta revontulien näkemiseen.. Toivotaan kuitenkin parasta. Takaisin kotona heidän on tarkoitus olla 15 kuukauden päästä elokuussa 2011.

Kieltämättä pieni kateus iski tuota reittisuunnitelmaa katsoessa, koska ei minusta olisi tuollaiseen, ei millään. 15 kuukautta tien päällä, huhhuh. Mutta kokemuksena tuo on varmasti jotain uskomatonta ja onpahan heillä sitten jotain kerrottavaa lapsenlapsillekin..

Poikien matkaa voi seurata romaniaksi, unkariksi sekä myös englanniksi täältä. Sieltä nappasin myös tuon kartan..

Jos pojat sattuvat vierailemaan teilläpäin, sanokaahan terkkuja!

Heipä hei taas!

2010-05-12T18:33:00.005+03:00

Tulipas blogitauolle mittaa ja ihan huomaamatta. Koska 3 kuukauteen mahtuu jos jonkinlaista en viitsi kaikesta kirjoittaa kovin tarkasti, vaan tässä viime aikoijen kuulumiset ja muuta sekalaista tietoa 100 asiaa minusta -haasteen tavoin.

1. Olen edelleen Romaniassa..

2. ..ja yhdessä T:n kanssa.

3. Olemme olleet yhdessä 3 vuotta.

4. Välillä on tehnyt mieli hypätä maitojunaan ja huristaa koti-Suomeen.

5. Kevät on ollut yksi vaikeimmista.

6. Nyt asiat näyttävät valoisammilta.

7. Työttömänä ja rahattomana ei ole kiva olla.

8. Onneksi olen saanut pari käännöstyötä ja niistä korvaukset.

9. Hostellihanke on toistaiseksi unohtunut.

10. Syyt edelliseen ovat seuraavat:

11. Olimme helmikuun puolesta välistä maaliskuun puoleen väliin varmoja, että olemme löytäneet "sen oikean", kunnes kävi ilmi, ettei asunto ollutkaan siinä kunnossa kun oli puhuttu ja myös vuokranantaja alkoi yhtäkkiä epäilemään. Kaiken kaikkiaan pitkä tarina ja huomasinpa taas, ettei täällä voi luottaa ihmisen sanaan läheskään samoin kuin Suomessa.

12. Sitten löysimme toisen talon, joka vaikutti täydelliseltä. Lukuunottamatta samalla pihalla asuvia naapureita. Tosin vuokranantaja vakuutti, ettei heidän kanssaan tule ole olemaan ongelmia. Tehtiin siis sopimukset, maksettiin takuuvuokrat ja oltiin muuttamassa, kun naapuri ilmoitti, ettei heille missään tapauksessa sovi tällainen toiminta samalla pihalla heidän kanssaan. Kuulemma oltiin perustamassa bordellia. Että se siitä sitten.

13. Into koko hostellia kohtaan laski ja päätettiin katsella rauhassa.

14. Tämän katselutauon aikana löytyi työilmoitus, johon päätin hakea ja tämän viikon maanantaina selvisi, että sain paikan!

15. Kun olin lähdössä maanantain tapaamiseen, kolhaisin autoa peruuttamalla sen päin puuta.

16. Onneksi auto selvisi pienillä vaurioilla ja minä vaurioitta.

17. Tästäkin tapauksesta voidaan päätellä, etten ole hyvä kuski ainakaan peruuttaessa.

18. Työ on call center -työtä mutta vaikuttaa huomattavasti asiallisemmalta kuin se edellinen kammoitustyö.

19. En tiedä vielä tarkalleen koska aloitan enkä muutenkaan tarkasti, millaista työ tulee olemaan.

20. Tulen työskentelemään ensimmäistä kertaa elämässäni ainoastaan englanninkielellä. En tosin usko, että se tuottaa ongelmia kun englannin käyttö on joka tapauksessa jokapäiväistä.

21. Olen töissä toimistolla ja saan useita työkavereita, joista osa on myös ulkomailta tänne muuttaneita.

22. En malta odottaa sosiaalisen piirini laajentumista.

23. Vanhempani kävivät täällä kylässä ja tapasivat ensimmäistä kertaa T:n vanhemmat.

24. Tulkkaus suomi-englanti-unkari ja päinvastoin onnistui paremmin kuin kuvittelin etukäteen.

25. Pitkä viikonloppu meni aivan liian nopeasti.

26. Kävin myös ensimmäistä kertaa Romanian ainoassa Ikeassa, kun olimme hakemassa vanhempiani Bukarestista. Voi kunpa se olisi vähän lähempänä.

27. Olisin voinut ostaa ainakin puolet siellä myytävistä tavaroista.

28. Menin lähes sekaisin Snöreneistä ja Daim-suklaasta.

29. Täytin 25 vuotta.

30. Synttärikakkuni oli 40cmx60cm kokoinen pizza koristeltuina 25 kynttilällä.

31. Minua ei haittaa yhtään, että 30-vuotissynttärit ovat lähempänä kuin 20:set.

32. Kannattamamme koripallojoukkue selvisi kuin selvisikin playoff:hin sijalla 8.

33. En ole koskaan ollut missään yhtä mahtavatunnelmaisessa urheilutapahtumassa kuin täällä pelatut playoff-pelit.

34. Voitimme ne molemmat, mutta vieraspelit hävisimme ja kausi päättyi siihen.

35. Olen katsonut kaikki tähän mennessä julkaistut Greyn anatomiaa -jaksot netistä.

36. Odotan, että USA:ssa julkaistaisiin uusia jaksoja.

37. Greyn anatomia on SE sarja, jota seurasin Suomessa, mutta ulkomaalla olojen ja muuton vuoksi se jäi. Nyt löysin sarjan uudelleen.

38. Katson myös Suomen telkkaa kanavien netti-tv:iden kautta.

39. Nyt yritän löytää toimivan kuvayhteyden jääkiekon mm-kisojen katsomiseksi.

40. Toistaiseksi olen kuunnellut pelit nettiradiosta, joka on äärettömän tylsää.

41. Olen seurannut jääkiekon maajoukkueotteluita ainakin vuodesta -95, ainakin se on ensimmäinen vuosi jonka muistan varmuudella.

42. Tuolloin jännitin finaalia niin etten pystynyt katsomaan vaan istuin kerrossänkymme yläkerrassa ja podin vatsakipua.

43. Sm-liigaa en juuri seuraa, mutta suomalaisista seuroista kannatan Jokipoikia ja Jyp:ä.

44. Olimme Vapun T:n vanhempien kesämökillä pienenpienessä kylässä kavereiden kanssa.

45. Täällä ei juuri juhlita Vappua.

46. Tein elämäni ensimmäistä kertaa simaa, joka onnistui tosi hyvin.

47. Rusketuin hieman.

48. Täällä on jo kesä. Tänäänkin reilusti yli 20 astetta.

49. Viime viikolla ja viikonloppuna kaupungin unkarilaiset opiskelijat juhlivat opiskelijapäiviään.

50. Olin ensimmäistä kertaa mukana.

51. Väsyin jatkuvaan juhlimiseen ja päivien urheilu- tms. aktiviteetteihin.

52. Pelasimme jalkapalloa ja joku potkaisi minua nilkkaan sillä seurauksella, että kuljin nilkka paketissa loppuviikonlopun.

53. Se ei onneksi murtunut tai edes nyrjähtänyt.

54. Kipeä se oli kuitenkin, etenkin kun kävelimme "aarreradalla" varmasti yli 5km ympäri kaupunkia.

55. Se oli kuitenkin koko tapahtuman paras osa.

56. En aio juoda alkoholia viikkoihin.

57. Taidan olla vähän vanha tällaisiin tapahtumiin.

58. Ymmärrän yllättävän hyvin unkaria mutta puhun harmittavan vähän.

59. Romaniaa en ole opiskellut helmikuun jälkeen.

60. Työtäni varten olisi hyvä kerrata saksaa.

61. Olen opiskellut saksaa yli 8 vuotta mutta en osaa/muista juuri mitään.

62. Luulen kuitenkin, että kaksi uutta kieltä ovat tarpeeksi opeteltavaa.

63. Olen edelleen koukussa Facebookiin.

64. Etenkin Farmvilleen, jossa olen tasolla 47.

65. Kevään aikana tuntui paikoin siltä, että Farmville on ainoa työni.

66. En nauttinut tästä tunteesta.

67. Olen käynyt kuntosalilla pari-kolme kertaa viikossa.

68. T sanoo, että selkäni on levinnyt, en itse näe muutosta.

69. Valitettavasti töiden alettua en ehdi salille yhtä usein, ellen käytä työpaikan kanssa samassa rakennuksessa olevaa kallista salia ruokatauolla tai ennen töitä.

70. Olen saanut muutamia iloisia vauvauutisia Suomesta.

71. Jos oma tilanteeni olisi hieman vakaampi, voisin hyvin kuvitella yrittäväni lapsen hankkimista piakkoin

72. Olisin mielelläni äiti ennen kuin täytän 30, tässä suhteessa onneksi siihen on vielä aikaa, että ehdin saada elämäni/elämämme vakautettua.

73. Yksi pahimmista peloistani on etten koskaan saisi lapsia.

74. Parvekkeemme alkaa olla kesäkunnossa.

75. Istutin tänään myös tomaatinsiemeniä.

76. Haluaisin kasvattaa myös erilaisia yrttejä.

77. Kukkaruukuissani on tänä vuonna petuniaa.

78. Nuorempana nauroin äidilleni, joka osti joka vuosi petunioita tai pelargonoita. Mielestäni ne olivat tosi tylsiä kukkia.

79. Nyt olen itse samanlainen. Pelargoniat kukkivat parvekkeellamme viime vuonna.

80. Haluaisin parvekkeesta kunnon kukka- ja kasvipuutarhan.

81. Viherpeukaloni ei taida kuitenkaan riittää siihen.

82. Rakastan T:n mummojen puutarhoja.

83. Olemme jo saaneet uutta sipulia ja salaattia.

84. Pian seuraavat mansikat ja kirsikat ja kaikki muut ihanat herkut.

85. Rakastan tuoreita kirsikoita.

86. Kuitenkin purkkikirsikat ja kirsikan makuiset jäätelöt, karkit, kakut tms. saavat minut lähinnä voimaan pahoin.

87. Odotan Felsziget-festivaaleja.

88. Odotus alkoi tänään, kun kuulin, että The Rasmus saapuu tänne esiintymään.

89. Olin 16 vuotiaana The Rasmus fani, mutta uusia biisejä en tunne.

90. Ennen festareita täytyykin kuunella myös niitä uudempia kappaleita.

91. Toivon, että pääsen Suomessa käymään kesällä.

92. Matkan voivat estää rahapula tai se, etten saa lomaa.

93. Työpaikallani ei ole kuulemma tapana antaa lomia ensimmäisen 3 kuukauden aikana.

94. Haastattelussa he lupasivat kuitenkin pyrkiä järjestämään asian.

95. T ei ole koskaan käynyt Suomessa kesällä, ainoastaan loka- ja joulukuussa.

96. Ihmettelen, jos joku on jaksanut lukea nämä kaikki kohdat.

97. Ihmettelen myös, mikäli blogiani lukee vielä joku.

98. Toivon niin kuitenkin.

99. Haluaisin myös tietää ketkä kaikki täällä käyvät.

100. Jätä siis puumerkkisi kommentteihin, kiitos! Koskee myös teitä, jotka ihan oikeasti tunnen..

Suomi-loma lähestyy..

2010-02-15T19:14:00.003+02:00

..eli perjantaina mennään!

Mieli ei tosin ole kovin korkealla, koska sain erittäin huonoja ja surullisia uutisia viime viikolla, ja mukaan täytyy pakata myös vaatteet hautajaisia varten.

Lepää rauhassa Setä <3

Viime viikkoina on kuitenkin tapahtunut myös mukavia ja mielenkiintoisia asioita. Täällä suunnitellaan nimittäin hostellia! Kyseessä olisi pieni ja kotoisa paikka, ei mitään kymmenien huoneiden kokoista laitosta. Ei tosin sellainen täällä meidän pikkukaupungissa pärjäisikään.. Tällä hetkellä olisi mahdollinen paikka, tai itseasiassa kaksi, tiedossa ja kunhan saadaan rahoitus selville (pienellä budjetilla olisi tarkoitus aloittaa), pääsen enemmän suunnitteluun käsiksi. Olen tosi innoissani! Mulla on aikaisempaa kokemusta majoitusalalta, ja työ olisi sellaista, mitä pystyn helposti kielitaidottomana tekemään, koska suurinosa asiakkaista kun tulee varmasti Romanian ulkopuolelta ja onhan mulla tietenkin tuo T auttamassa, jos tulee ongelmia kiel(i)en kanssa. Lisäksi tykkään itse majoittua hostelleissa niiden tunnelman takia, joten nyt olisi mahdollisuus tarjota samaa muillekin. Toivon, että kaikki menee nappiin ja viimeistään huhtikuussa mulla on oma pieni hostelli pystyssä! Tämän enempää en halua täällä kertoa, kun pelkään, että etukäteen puhuminen aiheuttaa epäonnea.. Kerron sitten lisää, kun jotain varmistuu.

Karjalan kunnailla

2010-02-04T14:14:00.004+02:00

Kuten olen joskus maininnut, olen Pohjois-Karjalan tyttöjä ja ylpeä karjalaisuudestani. Karjalaisten laulukin muistuisi varmasti mieleen, jos tarve vaatisi, sen verran sitä on peruskouluaikana tullut laulettua..

Siksipä täytyykin hieman hehkuttaa pitkään aikaan parasta suomalaista tv-sarjaa Karjalan Kunnailla.

Sarjahan on mainio erityisesti käsikirjoituksensa ja roolituksensa (Peter Frazen, Heikki Kinnunen, Elina Knihtilä yms. yms. yms.) ansiosta, mutta itselleni se on erittäin tärkeä myös siksi, että sitä kuvataan muutamien kilometrien päässä lapsuudenkotoa (oi ne ihanat maisemat, Höytiäinen ja Koli!) sekä siksi, kun sarjan vierailijat ovat usein enemmän ja vähemmän tuttuja. Onpa tuo oma isäkin piipahtanut avustajana useampaan otteeseen. Lisäksi 2007 kesällä sarjan näyttelijöitä tuli tavattua lähes päivittäin työn merkeissä. Mikä siis voisi olla parempaa koti-ikävän ja mikä ettei kesäikävän lievitystä?!

Sarjasta tietämättömille tai muille Suomen tv:n ulottumattomissa oleville tiedoksi, että Ylen Areenalta pystyy katsomaan jaksoja kuukauden ajan tv-esityksestä. Ja tiedän, että olen erittäin myöhässä tämän postauksen kanssa, jos joku haluaisi alkaa sarjaa nyt seuraamaan, sillä viimeisiä viedään tämän tuotantokauden osalta. Toivottavasti sitten ensi talvena näytetään lisää!

Kuvat Ylen Karjalan Kunnailta-sivun kuvagalleriasta.

Kaunista talvea

2010-01-26T20:05:00.005+02:00

Täällä on, kuten joku on voinut uutisista lukeakin, kunnon talvi. Yöt on kylmiä, mutta päivisin aurinko lämmittää jo sen verran, ettei tule kylmä, kun vaan pukeutuu asian mukaisesti. Kävin sunnuntaina pariinkin otteeseen kävelyllä, toisen kerran kaupunkialueella

Kiipesin meidän talon yläkerrokseen ottamaan maisemakuvia, mutta kovin on harmaata..

ja toisella kerralla päädyin lähimetsään, joka olikin erinomainen asia. Täysin hiljainen metsä, kirpeä pakkanen, tikan koputus, haukan liito ja 5 peuraa! T:kään ei ole kuulemma koskaan törmännyt kyseisiin otuksiin, tosin erittäin harvoin tuolla metsässä liikkuukaan.. Lähimmät näin noin 20 metrin päästä ja tuijoteltiin siinä hetken toisiamme, kunnes päätin lähteä muualle tunkeilemasta heidän alueellaan. Kuviakin viitsin ottaa vasta matkan päästä, jolloin jouduin zoomailemaan ja kuvat on siis aikalailla epätarkkoja.

Voiko tammikuussa olla jo norkkoja?!

Metsästä päädyin kaupungin virkistysalueelle, josta alaspäin tullessa on kauniita maisemat ja paljon paljon suuria ja kalliita taloja.

Ai niin, olen menossa käymään Suomessa lomalla kuukauden päästä. Vanhemmat halusivat sponsoroida mut sinne hiihtolomalle, kun sisko perheineen on myöskin tulossa heille lomailemaan ja nään sitten ensimmäistä kertaa myös veljen slovenialaisen tyttöystävän! Samaan syssyyn varattiin sitten myös äidille ja iskälle reissu tänne maaliskuulle! Tulevat myöskin ensimmäistä kertaa tutustumaan maahan sekä tietenkin myös T:n vanhempiin ja muuhun sukuun. Jännää..

Vuodenvaihteen kuulumisia

2010-01-13T21:56:00.006+02:00

On se kumma,kun silloin kun on vähiten pakollista tekemistä, saa kaikista vähiten aikaan blogin suhteen. Blogin joululoma jatkui vähän ajateltua kauemmin, vaikka toisaalta eipä täällä mitään kovin tärkeää kertomisen arvoista olekaan tapahtunut. Pikakertaus kuitenkin..

Joululoma oli IHANA ja AIVAN MAHTAVA! Koko perhe (7 aikuista, 2 lasta ja 3 koiraa) koolla, talvi-Suomi, parhaimmillaan -27 pakkasastetta, ja oikea suomalainen joulu. Ei voi parempaa toivoa.. T pääsi kokemaan monia uusia juttuja, kuten joulusauna, joulupukki, moottorikelkka, mummolan ulkosauna+lumikylpy, pimeys jne., eksoottisia juttuja ulkomaanelävälle.

Matkalla haudoille.

Myös Joulupukki ehti käymään.

Aikaisemmassa postauksessa mainitusta matkastressistä sen verran, että talven aiheuttama kaaos kosketti meitäkin Budapestin koneen ollessa tunnin myöhässä, joskin toisaalta oltiin myös äärimmäisen onnekkaita Helsinki-Vantaan laukkukaaoksessa ja saatiin laukut jopa normaalia nopeammin ja ehdittiin ongelmitta Joensuuhun lähtevään koneeseen. Tosin todettiin myös, että ollaan T:n kanssa räjähdysherkkä pari matkustettaessa: minä kun haluan olla joka paikassa reilusti ennakkoon ja T viimeisellä mahdollisella minuutilla, joten jos mennään mun tahdilla (jota tapahtuu todella harvoin) T:tä raivostuttaa ja jos T:n tahdilla, mua uhkaa paniikkikohtaus ja stressiahdistus. Jos jotenkin saataisiin kummankin kulmia hiottua tämän asian suhteen..

Kotimatkalla käytiin pikavierailulla Székesfehérvárissa, jossa siis tavattiin ja jossa kumpikin on viettänyt eräitä elämänsä parhaita hetkiä yhdessä ja erikseen. Eipä ollut kaupunki muuttunut lähes 3 vuodessa lainkaan, mitä nyt paikka ei tietenkään ollut sama ilman kaikkia vaihtarikavereita ja unkarilaisia kavereita.

Pimeä Székesfehérvárin keskusta.

Uusi vuosi vietettiin vuoristossa Homorodissa 10 hengen kaveriporukan kanssa. Oli kivaa, mutta vesisateen ja juhlaputkiväsymyksen vuoksi lähdettiin kotiin jo 1.1. Ehdittiin onneksi laskea pulkalla, tehdä lumiukkoja, kokata gulyasia, grillata, juoda kuumaa viiniä, pelata juomapelejä ja kinastella vuokranantajien kanssa, kun talo ei ollutkaan ihan siinä siisteyskunnossa kuin oli luvattu. Melko normaali uusi vuosi siis.

Poikien lumitaidetta..

2010!

1.1. Aurinko paistaa ja vettä sataa..

Ja sitten alkoi arki. Tällä hetkellä en siis ole missään töissä, joten päivät kuluu T:n kanssa baarin asioita hoitaessa, auttaessa kaveria suomenopinnoissa ja omissa romanianopinnoissa. Valmisteltiin papereita työttömyysrahaa varten, mutta se ei onnistukaan, koska irtisanoin itseni eikä silloin ole oikeutettu tukiin. No eiköhän tässä jotain keksitä.. Joko täällä tai jossain muualla, sillä pohditaan vaihtoehtoja, jäädäänkö, lähdetäänkö vai viimeisenä vaihtoehtona lähdenkö vain minä. Välillä tulee niin suuri kyllästyminen ja ärsytys koko Romaniaa kohtaan, että tuntuu, etten voi jäädä tänne. Mutta toivottavasti jos/kun päätetään lähteä, ollaan molemmat pakkaamassa laukkujamme enkä vain minä..

Joulu on taas..

2009-12-24T12:11:00.003+02:00

Suomessa on ihanaa! Matka(stressi)kertomusta tulee joskus myöhemmin, nyt nautitaan perheestä ja joulusta.

Ihanaa ja rauhallista joulua jokaiselle!

Jouluntuntua

2009-12-17T09:43:00.004+02:00

Täällä on ihanan jouluisen näköistä! Viimeiset pari päivää on satanut lunta lähes tauotta ja nyt sitä on maassa, puissa ja jopa teillä, niin että tuntuu jo talvelta ja tieodtukset vihjaavat lumen jäävän joulun yli. Viime vuonna tässä vaiheessa ei lunta näkynyt ja joulukin oli niin niin musta, ensimmäistä kertaa mun elämässä. Suomestakin onneksi olen saanut tiedon, että lunta on ja toivottavasti on sen verran paljon, että T pääsee moottorikelkkailemaan. Sitä on nimittäin odotettu jo kauan..

Mun ehdoton lemppari keskustan jouluvaloista, hiihtävä poro!

Mulla on nyt viimeiset päivät menossa tässä turisti-infotyössä ja sitten uuden vuoden jälkeisestä työelämästä ei ole vielä tietoa. Ahdistaa, mutta kyllä sitä jotenkin pärjätään. Joitain ajatuksia on töihin liittyen, mutta niistä sitten kun asiat varmistuu. Olen sen verran taikauskoinen, etten uskalla edes ajatella asioita ennen kuin tiedän jotain varmaksi. En siis nuolaise ennen tipahdusta..

Nämäkin "jäiset oksat" on kauniita.

Muutoin täällä tehdään valmisteluja joulua, matkaa ja myös uutta vuotta varten. Uudeksi vuodeksi me ollaan siis vuokrattu mökki kavereiden kanssa ja nyt täytyy järjestellä ruoka-, juoma- ja maksuasioita, sillä Suomesta palattuamme vaihdetaan vaan puhtaat vaatteet laukkuun ja jatketaan matkaa vuoristoon. T on tälläkin hetkellä toisella mummollaan joulusika-asioissa, lahjat T:n vanhemmille on vielä hankkimatta (eikä yhtään ideaa päässä..) ja meinasin vielä tehdä toisen puolikkaan siitä piparitaikinasta, kun ne olikin yllättävän suosittuja ja loppuivat ennen kuin ehdittiin viedä maistiaisia mummoille ja tädin perheelle. Noiden asioiden lisäksi mulla pyörii mielessä satoja asioita, jotka pitää vielä hoitaa ennen Suomeen lähtöä. Eihän tässä ole enää kuin 5 yötä siihen, että ollaan Suomessa, joista yksi vietetään yöbussissa matkalla Budapestiin. Ihan kohta siis, voi ihanuus!

Siinäpä se kuusi nyt seisoo ja paikalliseen tyyliin pakattu niin täyteen eri värisiä ja eri tavoin vilkkuvia valoja, että epileptikkojen kannattaa pysyä kaukana.. Ei siis mikään suosikkini.

Kuvat on otettu jo pari viikkoa sitten, siksi lumi puuttuu. Unohdin kaapelin kotiin niin en saa lumikuvia koneelle..

Kansallispäivä x 2, Bukarest, Cluj ja piparit

2009-12-12T22:41:00.000+02:00

Täällä on vietetty sekä Romanian kansallispäivää (1.12.) sekä tietysti Suomen itsenäisyyspäivää. Tai no me emme tuota Romanian kansallispäivää muuten huomioineet kuin ylimääräisellä vapaapäivällä. Päivä on nimittäin juuri se yhdistymisen päivä, jolloin Transilvanian alue siirrettiin vuonna 1920 Unkarilta Romanialle, joten paikalliset unkarilaiset eivät ymmärrettävästi juhlasta välitä. Pakotin kuitenkin T:n pikaisesti keskustaan juhlallisuuksia katsomaan. Paljon oli väkeä, puheita ja Romanian lippuja. Ei viihdytty 10 minuuttia kauempaa..

Suomen itsenäisyyspäivää juhlittiin sitten jopa kahteen otteeseen. Ensin 6.12. katsoin Linnan juhlia tvkaistalta ja söin suklaata (ja kirosin Yleä kun en nähnytkään lähetystä suorana sieltä). Toisella kertaa 8.12. paikkana oli Bukarest ja Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhlat. Mulla ei ollut minkäänlaista tietoa, millaisista juhlista on kyse ja jotenkin odotin enemmän. Tilaisuus oli coktail-tilaisuus ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa tai itsenäisyyden muistamista. Paikalla oli paljon muiden maiden lähetystöjen väkeä sekä joitain suomalaisia ja kun ei etukäteen tuntenut ketään oli hankala ryhtyä juttusille kenenkään kanssa. Etenkin kun olen tällaisissa tilanteissa hirmuisen ujo, jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa.. Mutta loppuillasta juteltiin kuitenkin lähetystön henkilökunnan kanssa, eli nyt on kontaktit luotu siihenkin suuntaan. Niin ja tarjolla oli suomalaista suklaata! Kuvia en viitsinyt ottaa, kun en muillakaan nähnyt kameroita..

Koska tilaisuus järjestettiin Bukarestissa tarkoitti se myös sitä, että näin pääkaupungin ensimmäistä kertaa. Matkustettiin vajaa 400 km 6,5 tuntia suuntaansa pikkubussilla. Täällä ei tämä matkanteko ole ihan yhtä sujuvaa kuin Suomessa.. Olin kuullut kaupungista paljon ja lähinnä pahaa, joten odotukset eivät olleet korkealla. Odotukset olivat osittain ihan oikeita, kaupunki on paikallisen mittapuun mukaan erittäin kallis, kaoottinen ja muutamia vanhoja rakennuksia lukuunottamatta ruma.

Olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt muun muassa modernista metrosta, lukuisista puistoista ja kierrätysmahdollisuudesta (en tosin osaa sanoa, kuinka hyvin asukkaat oikeasti kierrättävät vai meneekö kaikki silti samaan astiaan..).

Caru' cu bere. Romanian vanhin ravintola, joka yllättäen ei ollut ylihintainen hienostopaikka, vaan todella miellyttävä ravintola.

Kävimme tietysti siellä tärkeimmässä nähtävyydessä Parlamenttitalossa, joka on oikeasti VALTAVA! Opastettu kierros sisälsi 7 salia, jotka kattavat 5 % koko talon pinta-alasta. Yhteensä huoneita on tuhatkunta. Ceausescun palatsiksi rakennettu talo viimeisteltiin vallankumouksen jälkeen, ja nykyisin siellä toimii maan parlamentti, oikeuslaitos ja lukuisia muita julkisia virastoja ja vastaavia.

Kaikki materiaalit on tuotu eri puolilta Romaniaa ja kristallia, osittain paikanpäällä käsinkudottuja mattoja, kultauksia, marmoria ja eri metalleja ja puulajeja riittää. Opas kertoi myös tarinoita palatsin rakentamisesta. Esimerkiksi pääportaikko rakennettiin uudestaan viidesti, jotta askelmat vastaavat tarkalleen Ceausescun askelia. Hieno kokemus!

Toki me nähtiin Bukarestin muitakin nähtävyyksiä, joista tärkeimpänä Piata Revolutiei, jossa tehtiin historiaa 21.12.1989, kun kansa aloitti vallankumoukseen johtaneen mellakan.

Tällä parvekkeella Ceausescu piti puhettaan kansan aloittaessa buuauksen, joka paisui maan mullistaneeksi vallankumoukseksi.

Vallankumouksen uhrien muistomerkki. Koskettava paikka.

Juhlien ja nähtävyyksien lisäksi käytiin myös opetusministeriössä kyselemässä tarkemmin mun ammattikorkeakoulutodistuksen hyväksyttämisprosessista. Se on siis seuraavana hoidettavien asioiden listalla..

Bukaresti osasi yllättää myös näin.

Kun sitten saavuttiin kotiin, kuulin ettei mun tarvitse mennä töihin enää tällä viikolla. Tämä siksi, koska kaikki valtion työntekijät lomautetaan 4 päiväksi ja muut ovat vapaalla joulun ja uuden vuoden välissä. Mutta koska lopetan työt 18.12., pidin vapaat nyt. Enää siis 5 päivää turisti-infossa ja sitten en tiedäkään, mitä ensi vuonna. Uusi ja aika hurja tilanne, mutta eiköhän tästä jotain keksitä..

Perjantaina vietin vapaata T:n mukana Cluj Napocassa, kun T tekee siellä maisteritutkintoa ja menee aina kerran viikossa luennolle. Nyt pääsin sitten vapaapäivän myötä mukaan. Tapasin samalla pikaisesti kaupungissa asuvan suomalaisen Maijan. Oli tosi kiva tavata, ja huomattiinpa siinä jutellessa, että ollaan molemmat kotoisin Kontiolahdelta Joensuun kupeesta. Hupaisa sattuma, kun kunnalla on kuitenkin kokoa vain 13 000 asukkaan verran! Sain myös Suomesta tuotuja piparkakkutarpeita, jotka olivat jääneet yli Clujin suomalaisten piparinpaistosta. Niistä iso kiitos!

Clujissa osataan selkeästi suomea..

Nyt on siis elämäni ensimmäinen omatekoinen piparitaikina jääkaapissa. Toivottavasti ehdin huomenna paistohommiin, sillä ainakin aamulla mennään (jälleen kerran) sikaa tappamaan. Suomalaisia ja paikallisia joulunalustraditioita rinta rinnan siis..

Paljon melua korviksista

2009-11-27T11:17:00.005+02:00

Seuraan huvittuneena Suomen nettilehdissä jopa etusivulla (paperisista en tiedä) käytävää keskustelua julkkispariskunnan lapsen korvakoruista. Erään lehden lukijat ovat 97 % sitä mieltä, etteivät hyväksy asiaa.

En minäkään tästä tavasta pidä lainkaan, mutta täällä asiaan on jo jollain lailla tottunut, sillä kaikille tietämilleni/tapaamilleni/muuten vain kaupungilla huomaamilleni tyttövauvoille on laitettu korvikset. Kuulemma jo synnytyssairaalalla. Syy: "Eihän sitä muuten tiedä, onko vauva tyttö vai poika". Ihan kuin sillä olisi jotain väliä..

Olenkin jo kysellyt tulevaisuuden varalle, onhan rei'ityksestä mahdollista kieltäytyä, ja kuulemma on, onneksi. Muut laitattakoon korvikset vastasyntyneelle, minä en. Saa ne sitten kunhan osaa sitä itse pyytää.

Epäilen, ettei Romania ole ainut maa, jossa halutaan erottaa tytöt ja pojat.. Toimitaanko näin siis myös maassa jossa asut?

Jälleen yksi merkkipäivä

2009-11-25T19:27:00.008+02:00

Jälleen juhlitaan mun ja Romanian yhteistä taivalta! Vuosi sitten saavuin Targu Muresin lentokentälle mukanani 25 kilon matkalaukku ja 15 kilon reppu. Koko elämä niissä. Siitä saakka koti on ollutkin sitten täällä. Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut paljon kivaa ja vähemmän kivaa, kuten uusia kavereita, matkoja, töitä ja niistä johtuvaa ahdistusta, riitoja ja rakkautta, suurta ja pienempää koti-ikävää, pikkuhiljaa tapahtuvaa kotiutumista, kielen opettelua, ulkopuolisuuden tunnetta, ihan normaalia arkea ja etenkin sen yhteisen arjen opettelua. Tästä on hyvä jatkaa sopeutumista. Tekemistä varmasti riittää, sillä ei me vielä olla Romanian kanssa ihan parhaita kavereita..

Sitten toiseksi tarvitsisin teidän apua.. Sain kutsun Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhliin ja siitähän sitten aiheutui vaateahdistus. Kutsussa ei ole pukukoodia, ja tilaisuus alkaa klo 18. Onko silloin soveliasta pukeutua hieman polvien alle ulottuvaan, yksinkertaiseen, tummanvihreään satiinimekkoon, jossa on tylliä helmassa? Tämän kanssa mustat sukkikset ja korkkarit. Vai pitäisikö olla kokopitkä iltapuku? Onko kukaan koskaan ollut vastaavissa tilaisuuksissa, millaisia ne on? Meidän pitäisi ilmoittaa mielellään tämän viikon loppuun mennessä, tullaanko vai ei, joten olisi pakko päättää pikkuhiljaa.. Toinen "ongelma" on se, että juhlat luonnollisesti järjestetään Bukarestissa, eli täytyy kulkeutua sinne ja hankkia tietysti myös yöpaikka. Mutta se on täysin järjestettävissä. Kunhan vain tietäisin, mitä laitan päälle?!

Niin ja meinasin unohtaa..

Videossa siis meidän alueen sosiaalidemokraattien varapuheenjohtaja "auttaa" äänestäjää viime sunnuntain presidentin vaaleissa eräässä kylässä tässä lähellä. Että näin.

Action alkaa siinä 47 sekunnin kohdalla..

Kummallinen maa

2009-11-23T09:37:00.007+02:00

Ensimmäiseksi hihkun ja intoilen! Mun kone on kunnossa ja entistä ehompi täydellisen puhdistuksen ja uudelleen asennuksen vuoksi! Ihanaa kun on kone, joka ei jumi kerran minuutissa puoleksi minuutiksi. Minikoneesta ei vielä ole uutta tietoa..

Näkymä ikkunasta perjantaina. Tämä sumua jatkuikin koko viikonlopun ajan.

Mutta sitten kummastuksiin.. Palataanpa perjantaihin. Koska joulu lähenee, päätettiin myös meidän kaupungin joulukuusi tuoda paikalleen. Kyseessähän on ihan julmetun suuri kuusi. Taustatietona mainittakoon, että tämä kaupunki on suunniteltu ehkä noin yhdelle kolmasosalle tästä liikenteestä, joka näitä katuja nykyisin päivittäin huristaa, joten myös keskusta on aikamoisen ahdas. Ydin keskusta on kaksi kaistaa kumpaankin suuntaan ja välissä puisto, jonka keskellä on kuusen paikka. Siinä tämä kuusenkuljetusauto sitten ajoi keskustaa puiston oikealla puolella, saapui tähän meidän toimiston kohdalla (puiston toisessa päässä) ja päätti kääntyä. Koko keskustan läpi kulkeva liikenne oli siis tukossa sen kymmenisen minuuttia, joka sitä autolta kesti kääntyä. Eikä tässä vielä kaikki.. Sitten se auto kuusineen päätti peruuttaa samaa oikeaa puolta takaisin oikeaan kohtaan, jossa kuusi lasketaan kyydistä pois. Siis tismalleen samaa reittiä! Eihän siinä mitään, jos tämä olisi tapahtunut yöllä tai edes sunnuntaina, mutta siis perjantaina klo 14! Niin tyypillistä tälle maalle..

Toinen kummastus on eilen käydyt presidentinvaalit ja tämän maan politiikka näin yleensäkin. En ole ihmeemmin tästä asiasta blogissa maininnut, enkä tule mainitsemaan jatkossakaan, sillä pelkästä ajatuksesta nousee verenpaine vaarallisiin lukemiin. Lyhyesti sanottuna, en ymmärrä miten tämä maa voi olla EU:ssa. Korruptiota, itsekkyyttä ja täyttä huijausta koko homma. Porukkaa kuljetetaan ehdokkaan omilla busseilla äänestämään ja luvataan ruokaa tai rahaa vastineeksi. Ja ymmärretävästi kansan köyhin osa antaa äänensä juuri näille ehdokkaille. Kun kokonaisäänestysprosentti on kutakuinkin 50, ei ole vaikea päätellä, etteivät monet maan politiikasta ja kaikesta väärydestä oikeasti tietävät edes vaivaudu äänestämään. Suomen vaalirahasotkut on pientä kaikkeen siihen verrattuna, mitä täällä tapahtuu. Muutoinkin politiikot ovat politiikkoja haaliakseen itselle rahaa, valtaa ja mainetta, kansasta piittaamatta. Saas nähdä kenen taskusta EU:n ja mahdollisesti IMF:n rahat löytyvät, eivät ainakaan taatusti sieltä, mihin ne on tarkoitettu. Presidentin vaaleissa kolme pääehdokasta olivat kuulemma kaikki rosvoja, joista valitettavasti kaksi suurinta rosvoa on nyt toisella kierroksella. Tällä maalla ei mene hyvin enkä tiedä, tuleeko menemäänkään ennen kuin kommunismin eläneiden sukupolvi on vallassa..

Edit. Tämä on näköjään blogin 101 postaus!

Miten nama sanotaan?

2009-11-20T14:16:00.004+02:00

MaaMaa ja moni moni muukin on tehnyt hauskan meemin, jonka haluan ehdottomasti tehda myos! Toivottavasti tama skandien puuttuminen ei hairitse ketaan, mua itseani kylla, mutta en toisen koneelle viitsi vaihtaa kielta..

Kirjoita nämä lauseet niin kuin sanot ne:
*Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?

*Mun siskon punanen mekko mahtuu myos mulle.
*Tarviitsie apuu kirjotustehtavassa, jonka mantsanope anto?
*Okei, tehaan niinku sie ehotit.
*Mummo sano hakevansa meijat noin varttii vaille kuus.
*Mie meninkin Helsinkiin bussilla, kun myohastyin junasta.
*Ootsie nahny missaan mun isoveljen kannykkaa?
*Ostitsie sen hameen mika nahtiin viime viikolla Hoo&Ammalla?

Puhun siis pohjois-karjalaa, vaikken enaa vaannakaan ihan niin paljon kun ennen. Jyvaskylassa seka ulkomailla asuminen on muuttanu puhetta enempi yleiskieleksi enka tata blogiakaan osaisi karjalaksi kirjottaa. Mutta varmasti jouluna taas paasen kunnolla puhumaan tata "mummomurretta", niinkuin eras helsinkilainen kerran sanoi..

Tietokoneongelmia

2009-11-18T14:06:00.004+02:00

Taalla eletaan hiljaiseloa blogin ja osittain myos muiden nettiasioiden osalta.

Kavi nimittain niin, etta minun kutakuinkin 5 vuotta palvellut kone on talla hetkella ja ehka lopullisesti kaput. Siis se kesalla valittamani vaiva, jota kerta toisensa jalkeen korjattiin vaikuttaa nyt olevan korjauskelvoton. Tai ainakin tee-se-itse-korjaus-kelvoton. Hidas ja jumiutuvainen se on ollut jo pidempaan mutta olisin silla viela jonkin aikaa parjannyt ilman tuota virtaongelmaa. Olenhan raahannut sita konetta nyt puolitoista kuukautta myos paivittain toihin, jotten ihan kuoliaaksi tylsisty. Nyt lainaan (tallakin hetkella) kollegoiden koneita. Siita siis skandien puuttuminen. Tanaan T puhui kysyvansa joltakin tietokonenerolta, onko koneelle viela tehtavissa jotain. Kopioin jo silta kaikki tarkeimmat kuvat ja tiedostot tikulle, jos konetta ei enaa saada kuntoon.

Tata tilannetta ennakoiden ja varojemme yli elaen ostettiin uusi kone (minilappari!) vajaa kuukausi sitten, MUTTA.. Tilattiin se nettikaupasta, toimitus oli nopea ja saatiin paljon tietoa siita, milloin kone on lahtenyt nettikaupasta ja milloin sen tulisi olla meilla. Ongelmat alkoivat tasta.. Siina konetta testaillessa huomattiin, etta mikrofonista kuuluu jotain ylimaaraista surinaa ja porinaa, joka ei lahtenyt mihinkaan asetuksia muuttamalla. Nauhoitettiin muutama testipatka ja lahetettiin kone seuraavana paivana takaisin. Noin viikon paasta kuultiin ITSE SOITTAMALLA (oltiin myos lahetetty sahkoposteja, kun ei oltu saatu mitaan tietoa siita, onko kone edes saapunut ja mika on tilanne korjauksen suhteen), etta kone on saapunut ja on huollossa. Taman jalkeen saatiin kuulla, etta huolto ei ollut todennut koneessa mitaan vikaa. Just. Vaadittiin rahoja takaisin, mutta he olivat jo lahettaneet koneen meille ja meidan tulisi maksaa postituskulut. Saatiin kuin saatiinkin kone takaisin eika lopulta maksettu postituksesta, MUTTA.. Vika on ja pysyy. T on nyt sitten puhunut lukuisia puheluita seka huollon etta nettikaupan kanssa ja lahettanyt sahkopostia myos kuluttajavirastoon liitteena seka meidan etta huollon nauhoitukset, joista kaikista kay ilmi ylimaaraiset aanet. Talla hetkella nayttaa, etta asioille saattaa jopa tapahtua jotain, silla nettikaupan jonkunasteinen pomo oli luvannut henkilokohtaisesti huolehtia, etta meidan kone korjataan tai saadaan uusi kone. Han oli itsekin kuunnellut nauhoitteet ja oli samaa mielta meidan kanssa. Valmistajan huolto tosin edelleen vaittaa, ettei vikaa ole. En uskalla olla ihan varma, etta talla kertaa homma toimii.. Jaamme odottamaan, mutta hermot menee tallaiseen, etenkin kun se vanha kone ei ole enaa kaytossa.

Päivä 5. Lugano-Milano

2009-11-12T11:01:00.007+02:00

Sunnuntaina tuli aika jättää Lugano ja siirtyä seuraavan päivän lentoa varten Milanoon. Aamulla käytiin vielä kuvailemassa hostellin puutarhaa ja kaupungilla viimeisillä tuliaissuklaa ostoksilla.

Sitten hypättiin jälleen junaan ja matkattiin Meliden Swiss Miniaturen kautta Milanoon. Swiss Miniature oli hauska paikka. Esillä oli tärkeimpiä sveisin tuntomerkkejä ja nähtävyyksiä minikoossa. Oman lisänsä toivat lukuisat sisiliskot, jotka kiipeilivät "taloilla" ja "vuorilla" sekä valtavat kalat alueen "järvissä" ja "joissa".

Milano oli jollain tapaa pettymys, tai ehkä harmitus kotiinpaluun ja Sveitsin jättämisen vuoksi teki siitä todellisuutta karumman. Osansa oli tietysti myös sillä, että nähtiin kaupunkia oikeastaan ainoastaan ilta-aikaan ja sillä, ettei meidän hostelli vastannut odotuksia ollenkaan. Huoneen lavuaari haisi äärimmäisen pahalla, henkilökunta ei puhunut juuri englantia eikä osannut neuvoa meille muuta näkemistä Milanosta kuin "menkää keskustaan, siellä on kaikki". Tuolla opilla ja ilman karttaa (niitäkään ei ollut hostellista saatavilla) oli melko hankala löytää muuta kuin Duomo, johon kerettiin juuri ja juuri sisällekin ennen sulkemisaikaa. En siis suosittele Hostel Emmyä. Löydettiin me onneksi sitten harhailujen ja summamutikassa tehtyjen ratikka-ajeluiden jälkeen mielenkiintoistakin nähtävää ja erinomainen ravintola, ettei meidän Milanon kokemus ollut ihan pelkästään negatiivinen.

6. päivästä ei ole tarpeen tehdä omaa postausta, kun ei ole kuviakaan. Aamulla etsittiin huoneen hintaan kuuluvan aamiaisen tarjoavaa kahvilaa, kun normaalisti aamupalan tarjoava lähikahvila oli hostellin työntekijöidenkin yllätykseksi kiinni ja ohjeet toisen kahvilan löytämiseksi olivat enemmän kuin epäselvät. "Se on se kahvila Paolo siinä risteyksen luona", eipä löytynyt Paoloa ja mentiin takaisin, jolloin kävikin ilmi, että Paolo olikin vain kahvilanomistajan ei itse kahvilan nimi. Tämähän meidän olisi tietenkin pitänyt arvata ja sitten tajuta vielä, mikä kahviloista on juuri se oikea Paolon kahvila.. Tähän tuhrautui sen verran aikaa, että aamuksi suunniteltu nähtävyyskierros jäi välistä ja jouduimme kiirehtimään junalle ja kohti Bergamoa. Lennosta ja kotiinpalusta ei sitten olekaan enää mitään sanomista. Tuli jälleen pieni kulttuurishokki (myös T:lle), kun palattiin tähän harmauteen..

Ps. En pysty jostain syystä muuttamaan tekstin kokoa tai paikkaa, joten kuvatekstit saa nyt jäädä pois. Muutenkin Bloggeri on vähän outo, esim. lataa kuvat koodina, ei kuvana.. Onko muilla samoja ongelmia?

Päivä 4. Lugano

2009-11-10T11:42:00.004+02:00

Päivä Luganossa oli kaunis, lämmin, mielenkiintoinen ja erittäin epäystävällinen meidän jaloille, nimittäin käveltiin ihan hurjan paljon.

Päivän sujui suunnilleen näin:

Ensin mentiin eilen tapaamamme unkarilaisen tytön ja hänen niin ikään unkarilaisen, Luganossa asuvan kaverinsa kanssa Parco Tassinoon, josta avatuvat maisemat oli upeat.

Puistosta jatkettiin päivää kahdestaan hostellin kautta keskustaan ja rantaa pitkin Paradison alueelle ja takaisin.

Hostelli ulkoa päin. Alhaalla vasemmalla ovi meidän huoneeseen.

Etualalla Monte Bre, taustalla Italia.

Turisti-infosta saamiemme vinkkien perusteella suuntasimme Parco Civicon kautta köysiratajunalla (siis funicular, mikä se on suomeksi?!) ylös Monte Bre-vuorelle, josta näkymät olivat jälleen entistäkin hienommat, joskin käsittääkseni auringonvalosta johtuen kaupunki ja järvi näkyivät kuin sumun takaa.

Monte Brellä oli muuten kahvila, jonka seinällä oli suomenlippu. Tokihan tähän täytyi saada selvyys, ja kävikin ilmi, että omistajan vaimo oli suomalainen, joskaan hän ei ollut paikalla juuri silloin. Hauska sattuma kuitenkin! Vuorella on myös todella suloinen pikkukylä nimeltä Bre. Ei todellakaan haittaisi jos asuisin jossain niin kauniissa paikassa minäkin..

Oltiin kuultu useita kehuja Gandria-nimisestä kalastajakylästä ja päätettiin sitten reippailla vielä vähän lisää ja kävellä alas 7 km pituista metsäpolkua pitkin. Kuten kuvista näkyy, meidän varusteet ei olleet ihan parhaat mahdolliset (mullakin farkut ja ohutpohjaiset saappaat) mutta jalat rakoilla selvittiin alas kuitenkin. Ja taas täytyy mainita, että matkan varren näkymät olivat kertakaikkisen upeat. Rakot ei siis haitanneet ollenkaan..

Gandria olikin kaunis pieni kylä. Autoteitä nähtiin vain ylhäällä rinteellä, itse kylässä kaikki "tiet" näyttivät olevan noin metrin levyisiä kujia ja portaikkoja. Talot näyttivät nousevan suoraan järvestä ja autotallin sijaan niiden edessä oli paikka veneelle. Juotiin kahvit veden päälle rakennetulla terassilla odotellessamme laivan lähtöä ja paluuta takaisin Luganoon.

Sveitsissä näkyi kaikkialla missä käytiin lähteitä, joista vesi oli tietenkin juomakelpoista. Tässä janoinen vaeltaja juuri Gandriaan saavuttuamme.

Laivamatka kesti noin 20 minuuttia, sillä eihän kuitenkaan oltu sen kauempana kuin vajaan 10 km päässä Luganosta. Harmillisesti ilta hämärtyi tässä vaiheessa jo sen verran, että kuvissa heijastuvat laivan valot.

Tämän jälkeen oli pakko lähteä hostellille hieman lepäämään ennen illan seuraavaa kävelylenkkiä. Käytiin siis katsastamassa USI eli Università della Svizzera italiana, jonka matkailun maisteriohjelma on todellakin harkitsemisen arvoinen, jos päätän opiskella vielä lisää.. Käytiin myös tutustumassa opiskelijoiden suosimaan Oops-baariin ja sitten siirryttiin taas keskustan yötunnelmia ja -valoja ihastelemaan.

Jaana ja T <3 Lugano

Mikä päivä! Mikä kaupunki!

Päivä 3. Zürich-Luzern-Lugano

2009-11-06T08:50:00.008+02:00

Zürichistä jatkoimme matkaa Luzerniin. Oli hauska nähdä, kuinka molemmat kaupungit oli rakennettu lähes identtiselle paikalle. Oli joki, järvi, joensuu sekä vuoria. Tosin Luzernissa ne olisivat näkyneet paljon paremmin, mutta kun koko päivän satoi niin ei näkynyt juuri mitään. Muutama kajastus pilvien lomasta, siinä kaikki. Harmi.

Muutoin kaupunki oli kaunis, joskin ei ehkä niin mielenkiintoinen kuin Zürich. Tosin voi olla, että tämä johtui myös sateesta. Kun olo on kylmä ja märkä, ei huvita turisteerata samalla lailla kuin muutoin..

Kapellbrücke, joka on koko Sveitsin kuvatuin kohde.

Kapellbrücken sisältä.

Sateesta huolimatta jälleen käveltiin paljon, kiivettiin torniin ja käytiin lämmittelemässä kirkoissa, eli periaatteessa päiväohjelma oli sama kuin Zürichissä.

Söpöin kirkko ikinä!

Luzernin leijona -monumentti. Se kunnioittaa Ranskan vallankumouksen aikana kuolleita sveitsiläissotilaita ja on Mark Twainin sanoin "the most mournful and moving piece of stone in the world."

Hassua nähdä isoja ja pienempiä härkiä lähes kaupungin keskustassa.

Tämän lisäksi käytiin Liikennemuseossa, joka on Euroopan suurin.
Siellä oli esillä junia, autoja, laivoja ja lentokoneita ja jokaisessa osastossa pääsi myös itse osallistumaan.

Lentokoneosastolla leikin muun muassa lennonjohtajaa.

Yksi osasto esitteli radiota ja tv:tä. Tässä osastossa pystyi tekemään oman säälähetyksen tai uutiset. Me ei jaksettu odottaa vuoroa, niin nyt jäi prompteri testaamatta.

Illaksi jatkettiin sitten matkaa jälleen Luganoon, jossa ei päivän kävelemisen jälkeen jaksettu tehdä enää juuri mitään. Tutustuttiin tosin hostellissa lepäillessä unkarilaiseen tyttöön, joka oli opiskeli konservatoriossa. Oli kiva kuulla vinkkejä kapungista, johon meilläkin on haaveena joskus muuttaa.

Yksi sadoista palmukuvista..

Päivä 2. Lugano-Zürich

2009-11-03T13:25:00.005+02:00

Matka jatkuu..

Lähdettiin aamulla aikaisin kohti Zürichiä, jotta ehdittäisiin näkemään mahdollisimman paljon. Zürich on Sveitsin saksankielisellä alueella, mutta siellä puhuttu schwizerdütsch on melkoisen kaukana saksan kirjakielestä enkä mun saksan taidoilla sitä ymmärtänyt juuri lainkaan. T:lläkin oli vaikeuksia, vaikka se puhuu saksaa erittäin sujuvasti. Me saatiin hyvää palvelua saksaksi, vaikka kuultiin, etteivät sveitsiläiset halua puhua saksaa, vaan ainoastaan switzerdütschiä. Mielenkiintoista, että koulussa kaikki opetus on kuitenkin saksaksi ja muutoinkin switzerdütschillä ei ole virallista kirjoitettua muotoa.

Junan ikkunasta bongattiin yksi jos toinenkin lumihuippuinen vuori, pikkukylä vuoren rinteillä, lehmiä, jotka eivät olleetkaan violetteja, järviä (Vierwaldstättersee sekä Zürichsee), muutama kaupunki ja välillä ikkunasta ei näkynyt mitään, kun huristeltiin Alppien ali tunneleissa. Liikkuvasta junasta kuvaaminen ei koskaan ole kovin helppoa ja nyt vielä mokomat pilvet halusivat omia korkeimmat huiput. Tässä kuitenkin joitain otoksia..

Ensivaikutelma Zürichistä oli sekava ihan siitä syystä, kun ei meinattu löytää pois rautatieasemalta.. Se olikin suurensuuri ja osittain remontissa, joten ei päästy kulkemaan suorinta reittiä.

Löydettiin lopulta kuitenkin ulos ja löydettiin myös hostelli City Backpacker, joka sijaitsi ihan kaupungin keskustassa, yhdellä tärkeimmistä bilekaduista eli Niederdorfstrassella eli Niederdörflillä.

Siihen ne hostellin hyvät puolet sitten jäikin. Se oli ahdas, sotkuinen ja kallis verrattuna esimerkiksi Luganon hostelliin. No kyllähän tuolla yhden yön kuitenkin vietti, loppujen lopuksi käytiin siellä vaan ja ainoastaan nukkumassa. Hostellin siivooja oli muuten romanian romani eikä ollut ainoa johon reissulla törmättiin. Vaikka Sveitsi onkin melko suljettu maa EU-maihin verrattuna, on Zürichin asukkaista lähes puolet ulkomaalaisia. Näin kuultiin kaupungissa asuvalta unkarilaiselta, joka pyörittää unkarilaisten tuotteiden kauppaa Piroskaa.

Kaupunkikierros vei meidät ensimmäiseksi Bahnhofstrasselle, joka on yksi maailman kalleimmista ostoskaduista.

Tosiaan sieltä löytyi rintarinnan huippumuotiliikkeet, kelloliikkeet ja pankit. Myös suklaa oli kadun arvon mukaista.

Bahnhofstrasse päättyy Zürichseen rannalle, jossa käytiin ihmettelemässä rumia ankanpoikasia ja aikuisia joutsenia.

Käveltiin myös vanhan kaupungin kujia ja kiivettiin Grossmünsterin torniin. Hienot maisemat oli, joskin kauniilla ilmalla oltaisiin kuulemma voitu nähdä Alpitkin..

Tahdon tuollaisen kattopuutarhan!

Nähtiin myös talo, jossa Lenin aikoinaan suunnitteli Venäjän vallankumousta sekä St. Peter Kirchen kellotaulu, joka on Euroopan suurin tornikellotaulu. Kirkko näkyy paremmin parissa tornista napatussa kuvassa.

Illemmalla tavattiin T:n saksalainen kaveri C, joka asuu Sveitsissä. Käveltiin hieman lisää ja istuskeltiin iltaa yhdessä kivassa baarissa. Muuten se paljon mainostettu bilekatu Niederdörfli hiljeni jo ennen puoltayötä. Kyseessä oli toki torstai mutta oltiin kuitenkin maan suurimmassa kaupungissa, hieman outoa. No nähtiin toki opiskelijoiden kastajais- tms. tilaisuus, jossa pari poikaa ui suihkulähteessä muiden laulaessa ympärillä. Kuin Suomessa vappuna siis!

Kaiken kaikkiaan Zürichissä olisi hyvin voinut viettää pari lisäpäivää. Em. unkarilaisen tapaamisesta jäi sellainen olo, että meilläkin voisi olla mahdollisuuksia palata, vaikka vähän pidemmäksikin aikaa..

Blogilla on synttärit!

2009-11-02T21:36:00.003+02:00

Huomasinpa juuri, että mun blogi on synttärisankari!

Viime ystävänpäivänä syöty kakku saa nyt leikkiä synttärikakkuakin..

Yllätti itsenikin, joko siitä on vuosi.. Enpä ollut aloittaessani varma, että edes kuukautta saan aikaiseksi kirjoittaa ja vaikeaahan tuo aina välillä onkin ollut. Mutta joka tapauksessa hengissä olen saanut tämän tuotoksen pidettyä nyt jo vuoden verran! Taputan omaa olkaani ja lupaan yrittää olla jatkossa ihan pikkuisen aktiivisempi..

Päivä 1. Targu Mures-Cluj Napoca-Bergamo-Milano-Lugano

2009-11-02T20:17:00.007+02:00

Matkakertomuksen ensimmäinen osa siis luvassa. Sain vihdoin ja viimein viikonloppuna kaikki noin 900 kuvaa koneelle ja ensimmäisen karsintakierroksen jälkeen jäljellä on vieläkin noin 700. Pitää ehkä vielä katsoa ne kerran tai pari läpi ja verrata mun ja T:n kuvia, ettei olisi viittä kuvaa samasta palmusta.. Kuvien paljouden vuoksi jaan matkakertomuksen useampaan postaukseen, olisi nimittäin muutoin ihan hurja homma sekä mulle ladata kuvat ja kirjoittaa tekstit että teille katsoa ja lukea..

Mutta asiaan. Ensimmäinen päivä oli siis matkustuspäivä ja perillä Luganossa oltiin vasta illalla. Lento Bergamoon lähti Cluj Napocasta eli suunnilleen 115 km päästä. Clujissa meillä oli pari tuntia aikaa ja metsästettiin sitten parasta vaihtokurssia sekä Sveitsin frangeille että euroille. Lein kurssi kun ei ole mitenkään erityisen hyvä tällä hetkellä eikä haluttu tuhlata rahaa vaihtokurssin vuoksi yhtään enempää, kun oli pakko.

Lento sujui mukavasti ja Bergamon kentältä siirryttiin juna-asemalle, jossa oli mun tähän astisen elämän kamalin wc, mutta ei siitä sen enempää. Bergamosta junailtiin itsemme Milanon kautta sateiseen Luganoon. Milanossa odotettiin myöhässä olevaa junaa ja ehdittiin vähän tutkailla asemaa.

Oli muuten aika hieno asema!

Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta paikalla oli paljon lelujen ja sateenvarjojen myyjiä, sataprosenttisesti ulkomaalaisia. Ihmettelen vaan, ostaako joku lelukoiran, pyöräilevän barbin tai muun rautatieaseman lattialla pyörineen lelun lapselleen..

Nokia edustaa Milanon asemalla.

Juna oli noin tunnin aikataulustaan myöhässä ja juuri sen ratkaisevan tunnin takia junan ikkunasta näkyi Milanon jälkeen vain mustaa. Hostelli Montarina sijaitsi ihan juna-aseman vieressä ja oli muutenkin aika kiva, joskin perinteinen hostellitunnelma puuttui. Palmupuutarha ja ikkunoista aukeava maisema korvasivat kyllä sen ihan täydellisesti! Kuvia luvassa myöhemmin..

Mäkiä ja kauniita kujia Luganossa riittää. Tässä ne kaksi samassa kuvassa.

Illalla lähdettiin ensimmäiselle kierrokselle Luganon keskustaan. Käveltiin Parco Cianissa, Lago di Luganon rannalla ja keskustan pieniä kujia pitkin, joskaan sateen ja pimeyden vuoksi ei nähty kaikkea sitä kaunista, mitä myöhemmin nähtiin.. Eikä kuviakaan ole lainkaan seuraavien päivien malliin.

Napapijri. En ollut aikaisemmin ko. kaupasta kuullutkaan. Kyseessä siis ilmeisesti sveitsiläinen lifestyle brand (näin he itse itseään kutsuivat). Sitä en tiedä, mistä he ovat tuon nimen keksineet tai Norjan lipun logoksi. Jos joku tietää enempi, saa kertoa..

Joka tapauksessa se oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Parco Cianista kaupungille ja Paradisoon päin. Jossain tuolla pimeydessä on myös Monte San Salvatore.

Kuvia ei ole vielä pienennetty, kun ei olla vielä ehditty päättämään, mistä teetetään paperiversiot, eli pahoittelen suuuuurta kokoa, jos avaatte niitä..

Huomenna mennään!

2009-10-20T12:31:00.007+03:00

Lugano

Kuva täältä.

Zürich

Kuva täältä.

Luzern

Kuva täältä.

Milano

Kuva täältä.

Paleleva matkakuumeinen

2009-10-14T13:44:00.005+03:00

Mistä aloittaisin.. Viimeksi olen näköjään ollut viinin korjuussa, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Sillisalaattia siis luvassa..

Työt aikaisemmassa paikassa ovat siis jo historiaa ja ikävä ei ole yhtään. Olen T:n äidin avustuksella (maassa maan tavalla..) saanut uuden, joskin väliaikaisen ja äärimmäisen huonosti palkatun paikan kaupungin turisti-infossa, jossa nytkin tätä tekstiä naputtelen. Työtä ei ole juurikaan, kun sesonki on jo ohi. Oon täällä nyt luultavimmin joulukuun puoliväliin saakka ja siihen mennessä olisi löydyttävä jotain pysyvämpää ja ennen kaikkea edes hiukkasen paremmin palkattua työtä. Tässä tilanteessa tämäkin työ ja pieni lisäraha on kuitenkin paljon tyhjää parempi, sillä nyt sentään pysyn vakuutettuna ja saan tarvittaessa lääkärinpalvelut. Työttömänä, ei-kansalaisena tilanne olisi paljon hankalampi. Nyt siis istuskelen päivät täällä infossa, yritän opetella lisää kotikaupungista ja -alueesta sekä käyttää myös unkaria ja romaniaa tai ainakin yritän kuunnella kun muut puhuu ja etenkin yritän löytää jostain sen työn, joka voisi olla mulle sopiva.

Romanian puhumisesta puheenollen, kielikurssi toteutui! Nyt on yhteensä 5 kertaa takana, tahti on kova ja toivottavasti jotain jää päähänkin. Yritän parhaani mukaan kerrata asioita kotona tai täällä töissä, kun kertaushan on opintojen äiti.. Onneksi romania ei unkarin tankkaamisen jälkeen tunnu ollenkaan niin hankalalta. Meitä on ryhmässä mun lisäksi hollantilainen ja unkarilainen sekä paikallisia unkarinkielisiä, jotka kouluopetuksesta huolimatta eivät vielä osaa romaniaa. Monet ovat kylistä, joissa lähes kaikki ovat unkarinkielisiä, joten asian ymmärtää.

Ensi viikolla arkirutiineihin tulee muutos, kun lähdetään toteuttamaan T:n 10-vuotista unelmaa Sveitsistä ja erityisesti Luganosta. Tiedän, matkan ajoitus on taloudelliselta kannalta erittäin huono, mutta kun T:llä oli Wizzairin käyttämätöntä kredittiä (vuosi sitten yksi lento ei toteutunutkaan syystä jota en enää muista), jotka piti käyttää nyt. Lennetään siis Milanoon, josta suunnataan Sveitsin puolelle. Toivottavasti nähdään ainakin Zürich, Luzern ja se tärkein, eli Lugano. Ollaan reissussa ensi viikon keskiviikosta seuraavaan maanantaihin, eli kovin syvällisesti ei ehditä maahan tutustua. Jos jollain on hyviä vinkkejä, kuinka Sveitsissä selviää pienellä budjetilla, niin otan mieluusti vastaan..

Joululomareissussa Suomeen on tullut pari mutkaa matkaan. Ensinnäkin Finnair ystävällisesti päätti aikaistaa meidän Budapest-Helsinki lentoa noin 7 tunnilla. Tästä johtuen menetämme jo varatun ja maksetun Wizzarin lennon Budapestiin, kun eihän se ole vielä edes ilmassa, silloin kun kone lähtee Helsinkiä kohti. Edelleen tästä johtuen joudumme tunnin lennon sijaan matkustamaan 10 tuntia bussissa. Siitä, ettemme voi olla Wizzairin lennolla Budapestiin on vaarana aiheutua se, ettei voida olla myöskään takaisin tullessa Budapesti-Targu Mures lennolla. Tätä asiaa ollaan nyt kahdella kertaa (unkariksi ja englanniksi) kysytty Wizzairin asiakaspalvelusta ja molemmilla kerroilla sieltä sanottiin, että paluulento onnistuu vaikka ei oltaisi menolennolla. Kuitenkin en uskalla luottaa tuohon, kun mitä itse lentoliikenteestä tiedän, jos et ole menolennolla, paluulento peruuntuu automaattisesti. Aiotaan pyytää Wizzairilta kirjallinen lupaus siitä, että me todellakin päästään hyödyntämään edes toinen jo maksetuista lennoista. Mikä oikeus lentoyhtiöllä edes on muuttaa lentojen aikataulua, vaikkakin sinänsä ihan hyvissä ajoin ennen matkaa.. Finnarille laitan kyllä palautetta heti, kun noiden Wizzairin lentojen kohtalo varmistuu ja tiedän kuinka suuren taloudellisen, henkisen ja ehkä jopa fyysisen vahingon tämä meille aiheuttaa.

Sitten säähän. Meille tuli eilen talvi. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan jää vielä olemaan, eihän nyt ole kuin lokakuun puoliväli! Jotain ajatusta säätilan vaihdosta antaa se, että viikonloppuna pärjäsin vielä hyvin t-paidassa ja ohuessa neuleessa (lämpötila kutakuinkin 20 astetta), tänään aamulla töihin lähtiessä oli pakko laittaa jo sukkikset farkkujen alle ja villapaita päälle. Eilen tuli vettä ja yöllä lunta, nyt näköjään paistaa taas aurinko mutta lämpötila on varmasti alle 5 astetta ja tuulee. Tätä nyt jatkuu ainakin muutamia päiviä, mutta sitten ainakin päivälämpötilojen pitäisi nousta taas 10 yläpuolelle. Parempi sekin kun liian aikainen talvi, vaikka mieluusti ottaisin nuo reilun 20 asteen lämpötilat takaisin..

Ai niin, käytiinhän me tossa reilu viikko sitten myös ikävimmissä merkeissä T:n mummolassa, siis siinä samassa, missä oltiin valmistamassa viiniäkin. Mummon possu oli telonut itsensä (oletettavasti toinen, isompi oli jotenkin tönäissyt/tallonut tai muuten vain pahoinpidellyt sitä), sen takajalat oli halvaantuneet ja jouduttiin sitten suorittamaan jälleen sian teurastus. Mummon puhelinsoitto ei ollut kiva herätys lauantaiaamuun, jolle oli paljon muitakin suunnitelmia.. Mutta eihän sitä reppanaa voi missään tapauksessa jättää kärsimään!

Mitäs vielä.. Muutama kaveri opiskelee hammaslääkäriksi, niin tekivät meille tarkastukset harjoittelunsa yhteydessä. Tulos: ei reikiä mutta joitain paikkoja voisi uusia. Uutta työtä varten kävin myös verikokeessa, jossa testattiin, onko mulla syfilis eli tuttavallisemmin kuppa ja keuhkokuvauksessa, jossa testattin jotain, mitä en ymmärtänyt edes englanniksi, unkarista/romaniasta puhumattakaan. Nämä ovat kuulemma lailla säädettyjä tarkastuksia, jotta voi olla töissä ainakin valtion/kaupunkien hommissa. Läpäisin kummankin testin.

Meillä olisi pian pakko ostaa uusi tietokone, kun jouduin luonnollisesti lähettämään työkoneen töiden loputtua takaisin ja mun oma läppäri on aika onnettomassa kunnossa jo. Eli otan vastaan vinkkejä myös toimivista ja halvahkoista (mini)läppäreistä..

Joskohan tässä olisi nyt kaikki. Pahoittelen sekavuutta ja pituutta, sen siitä saa kun bloggailee kerran kuussa..

Edit. Niin ja vielä yksi juttu. Koriskausi on taas alkanut! Joskin joukkueemme Bc Mures ei tänä vuonna ole edes niin hyvä kuin viime vuonna, jolloin jäätiin myös play off:ien ulkopuolelle.. Saas siis nähdä, kuinka käy ja saako joukkue pelin kasaan vielä ennen joulutaukoa, tällä hetkellä ei näytä kovin lupaavalta..

Rypäleistä viiniksi

2009-09-20T19:28:00.005+03:00

Eilen olin elämäni ensimmäistä kertaa keräämässä viinirypäleitä ja tekemässä viiniä. Ihan huippukivaa! En tosin tiedä sanonko samoin vielä vuosien kuluttua.. Tekniikat olivat erittäin perinteiset, kuvat kertokoon lisää.

Lähtötilanne.

Sadonkorjaaja puuhassaan.

Nämä ovat ne kauniimmat rypäleet, jotka päätyivät syötäviksi. Meilläkin on nyt paljon paljon rypäleitä, joilla herkutella. Nams!

Ensimmäiseksi rypäleet rullaillaan pienemmiksi. Ensin siis tuohon astiaan, josta ne siirretään uudestaan murskattavaksi.

Rullatusta massasta nuijittaan ja puristettiin mehut irti.

Puristettu rypälemehu siivilöidään ennen tynnyriä, kun tuo puukehikko päästää läpi siemeniä ja muita isompia juttuja.

Puristuksen jälkeen "jämät" näyttävät tältä ja ne siirretään saaviin veden kanssa ja tämä seos puristetaan vielä kertaalleen muutaman päivän päästä.

Ja lopulta mehu päätyy tynnyriin.

Uusia tuulia ja aukinaisten ovien etsimistä

2009-09-16T20:20:00.008+03:00

Kävipä sitten niin, että viikonloppuna sain lopulta tarpeekseni työstäni ja irtisanoin itseni maanantaina. En sen syvemmin halua eritellä syitä tympääntymiseen ja lopulta irtisanomiseen, mutta mainitaan, että työ ja mun etiikan taju, omatunto, moraali jne. ei käyneet yksiin. Tämän kuun loppuun on vielä sopimus jäljellä (10 työpäivää), ja sen jälkeisestä työelämästä ei hajuakaan. Kuten olen asiasta kysyneille sanonut, en tiedä oliko päätös hyvä vai huono, mutta oikea se oli ainakin. Jos sydän sekä järki sanoo, ettei pysty niin silloin ei pysty. No järki tosin huomautteli myös kylmästä ja pitkästä talvesta, mutta..

Nyt siis työnhaku ja niiden avonaisten ovien etsiminen on entistä ajankohtaisempaa. Tällä hetkellä kartoittelen tilannetta ja aloitan cv- ja hakurumban sitten ensi kuun alussa. Muutama idea on jo, mutta ne on ihan pikkuriikkisiä ja erittäin epävarmoja vielä. Tiedän todellakin, että maan taloustilanne, mun kielitaidottomuus ja ulkomaalaisuus ei ole avuksi mutta jotain on löydyttävä. Ilmoittelen tilanteen kehittymisestä.

Niin ja ilmoittauduin romanian kielikurssille ja nyt on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kurssi toteutuu. Mun lisäksi tarvittaisiin 9 muuta..

Asiaan millään lailla liittymättä haikaroita (ja romanialaista sähkökytkentää). Tulkaa äkkiä takaisin ja tuokaa kevät mukananne!

Edit. Ettei vaan jää epäselväksi, mitään laitonta en ole tehnyt enkä ikikuunapäivänä tekisi. Työ ei vaan sopinut minulle.

Edit2. Kävin tänään kielikoululla ja nyt meitä on 7 ilmoittautunutta, eli 3 lisää ja kurssi järjestetään. Koululla olivat jo melko varmoja, että nuo 3 ilmoittautuvat vielä, oli kuulemma ollut muitakin kiinnostuneita meidän 7 lisäksi. Jes!

Heipähei taasen!

2009-09-02T17:40:00.005+03:00

Täällä ollaan edelleen ihan hengissä.. Kaikki on siis hyvin, ei tarvitse olla kavereiden huolissaan.. On vaan normaali elämä vienyt mennessään ja koneella tullut istuttua töiden jälkeen vähemmän. Ja nyt on jo kalenterin mukaan syksy, aika todellakin lentää! Kuukaudessa on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka jos mitä ja yritän nyt muistella tärkeimpiä..

Uusin ja tärkein uutinen ensiksi: joulu Suomessa. Varattiin siis eilen liput ja saan tällä kertaa T:nkin mukaan. En valitettavasti saanut ihan niitä lentoja, jotka oisin halunnut kun lomat ei ihan onnistuneet mun oman suunnitelman mukaan. Ollaan nyt vain vajaa viikko Suomessa mutta onneksi edes sen verran ja kuitenkin ne tärkeimmät päivät osuu tuolle ajalle. Enää 15 viikkoa ja 6 päivää jäljellä.. Lippujen hommaaminen olikin sitten oma tarinansa, johon sisältyy pankista toiseen juoksemista syynä Wizzairin käsittämätön tapa veloittaa yhdestä korttiveloituksesta 5 euroa per henkilö per lento, eli meiltä olisi ollut yhteensä 20 euroa, juu ei, sekä Suomen tilin verkkopankissa säätämistä, kun TravelPartner ei hyväksynytkään Visa Electronia ja Suomen Visaa en tahtoisi käyttää kun sille tilille ei tule rahaa.. No loppu hyvin, kaikki hyvin ja liput taskussa.

Olen myös aloittanut työnhaun, koska tämä nykyinen homma tympii ja pahasti. Vielä ei ole tärpännyt mutta olenkin vasta ihan urakan alkutaipaleilla. Paikallisia kieliä osaamattomana kun en ole mikään ykköskandidaatti ja tällä hetkellä etsinkin hommia, joissa voi käyttää suomea tai joissa se on ainakin eduksi. Myöskään se, ettei asuta Bukarestissa tai edes Cluj- Napocassa, ei ainakaan auta asiaa.

Mitäs muuta.. Äsken mielessä oli vielä useampia ilmoittamisen arvoisia asioita ja nyt ne unohtui..

Ai niin, olen ajanut ensimmäisen ja toisenkin kerran kaupungin ulkopuolella. Tämä on suuri uutinen sen vuoksi, kun vielä jokin aika sitten vannoin, että noille teille en lähde itseäni tappamaan, mutta erään kerran oli vähän niinkuin pakko ja toisen kerran se ei ollutkaan niin kamalaa. Tavaksi en ota, mutta jos sitä silloin tällöin voisi..

Yksi syy blogin hiljaisuuteen on myös se, että asuttiin lähes kaksi viikkoa kahta kotia, kun T:n vanhemmat oli lomamatkalla ja meidän piti vahtia niiden taloa öisin. Aika rasittavaa, kun aina se tavara jota olisi tarvinnut oli juuri siellä toisessa paikassa. Niin ja koin taas senkin, miltä tuntuu mennä töihin ulkokautta ja pidemmän matkan päästä kuin 5 metriä. Tällä kertaa matkaa oli ehkä noin 300 metriä.. Tänä aikana juhlittiin myös T:n neljännesvuosisataa puolispontaaneilla garden partyillä. Mukavaa oli vaikka kavereita pääsi paikalle vain muutamia ja vaikka valitettavasti nykyisin jo viileät yöt pakotti meidät sisälle jo kymmenen aikaan.

Säästä vielä sen verran, että päivät täällä on edelleen helteisiä mutta öisin on jo viileää. Ja pimeää. Eihän täällä ole valoisia öitä ollut missän vaiheessa, mutta silti on tyhmää kun jo puoli yhdeksän aikaan on pimeää. Syksy on siis selkeästi tulossa. Toisaalta en valita ilmojen vähäisestä viilentymisestä, koska kyllä tätä lämpöä on jo riittänytkin, mutta kun syksyn jälkeen tulee sitten oikeasti kylmä talvi ja se ei ole yhtään kivaa. Mutta kohta on maissi-, viini- ja kastanja-aika. Odotan tosi paljon, että pääsen näkemään viinin valmistusta ihan livenä T:n toimesta mummolan rypäleistä, jotka on muuten aika herkkuja jo nyt. Niin ja maissisadonkorjuutakin haluaisin kokeilla, vaikka kaikki sanoo sen olevan tylsistä tylsintä hommaa. Tästä tulee vielä hyvä syksy!

Eräänlainen vuosipäivä

2009-07-31T22:02:00.008+03:00

31.7.2007 lukee matkalipussa, joka toi minut ihka ensimmäistä kertaa Romanian maankamaralle. Oli muuten kylmin viikko koko kesänä, kukahan toi sateet mukanaan..

Pelesin linna Sinaiassa

Tuolloin kaikki oli vielä uutta ja ihmeellistä, eikä vähintään tämä parisuhde. Oltiin nimittäin jätetty jäähyväiset kahta kuukautta aikaisemmin, kun lähdin Unkarista. Lähtiessäni en todellakaan ollut varma kestääkö tämä juttu välimatkan, mutta niin vain nähtiinkin uudestaan (ja uudestaan ja uudestaan..).

Brasovin keskustaa

Tuo ensimmäinen matka oli lähinnä tutustumista toisiimme (ei siis oltu tunnettu kuin vasta helmikuun alusta ja yhdessä oltu oikeastaan kolme-neljä kuukautta, josta 2 eri maissa) ja minun tutustumista tulevaan asuinmaahani sekä T:n sukulaisiin ja kavereihin.

Sighisoara

Täytyy myöntää, että perhosten määrä vatsassa oli valtava, kun astuin Bukarestin lentokentän tuloaulaan ja näin T:n. Eikä ne ainakaan vähentyneet, kun tuli aika tavata T:n vanhemmat..

Nähtiin me aurinkokin ja suunnattiin silloin Sovataan. Wikipedia kertoo: The geological events in 1875 gave birth to the Bear Lake, which is unique in Europe, its water being helio-thermal and salty, with well-known therapeutic effects (for chronic gynecological symptoms, severe rheumatic pains, peripheral nervous system and post-accidental motor diseases).

Mutta kaikki sujui hyvin ja muutaman uuden reissun jälkeen täällä ollaan ja asutaan ja parisuhdekin voi oikein hyvin.

Kuvituksena kuvia tuolta matkalta.

Festarielämää

2009-07-29T18:45:00.006+03:00

No niin, festarit on juhlittu. Käytiin festarialueella yleensä vain parin tunnin verran päivällä ja sitten 18-19 aikoihin uudestaan. Ei siellä koko päivää olisi jaksanut ollakaan tässä helteessä ja edellisen illan juhlintojen väsyttämänä. Esiintyjistä suurin osa oli mulle täysin tuntemattomia, mutta muutama iloinen yllätys löytyi. Mielenkiintoisimpia uusia tuttavuuksia olivat Haydamaky, !Deladab, Parov Stelar ja Freestylers. Toki Tiesto, Nine inch nails ja Prodigykin piti käydä katsomassa, jotta voi sanoa ne nähneensä, mutta pieniltä lavoilta löytyi usein paljon paremmat bileet. Tänä vuonna ei tehty mitään erityisen extremiä (verrattuna vaikka benji-hyppyyn viime vuonna) mutta T kävi voittamassa kädenväännön mestaruuden. Osallistujia oli tosin tänä vuonna tosi vähän, mutta kuitenkin.. Festareiden aikana käydään siis kilpailuja eri urheilulajeissa alkaen jalkapallosta ja uinnista pöytäjalkapalloon ja tikanheittoon. Päivisin järjestettiin myös stand up -esityksiä ja eri järjestöt, koulut jne. esittäytyivät civil falu:ssa (kansalaiskylä). Löysin jopa kielikoulun, jossa alkaa syksyllä unkarin/romanian kurssi, jos vaan ilmoittautuneita on tarpeeksi! Vihdoin pääsen (ehkä) opiskelemaan kieltä/kieliä kunnolla.

Kuvat jälleen yhdessä pötkössä ja ihme järjestyksessä, mutta ovatpahan kuitenkin..

Pilvenreunalla

Näille tuutattiin torvea, jos viivyttelivät tornissa. Ainakin varma keino saada kaikkien huomio hyppääjään..

Kierrätystyypit..

..joiden oppi ei ollut mennyt perille.

Labyrintti

Pääsponsorista ei ollut epäselvyyttä..

Tiesto

!Deladab

Kistehen tanczenekar

Freestylers

Tankcsapda

Haydamaky

Prodigy (liian pimeää, liikaa valoja, liikaa liikettä..)

Felsziget 2009

2009-07-24T14:58:00.001+03:00

Tämä viikonlopun ohjelmassa, kunhan saan työpäivän kulutettua loppuun, on Romanian suurimmat festarit ja ihan täällä meidän omassa pikkukaupungissa! Yritän saada aikaiseksi ottaa joitain kuviakin ja lisäilen niitä sitten tänne ensi viikolla.. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Yksin kotona

2009-07-16T19:35:00.005+03:00

Täällä ollaan taas! Työt ja muu elämä vie taas aikaa blogilta ja helle sulattaa ajatuksenkulun, mutta en enää jaksa miettiä sitä. Kirjoitan tänne kun ehdin ja jaksan..

Nyt ehdin taas hyvin, kun olen yksin kotona. Eikä siinä muuten mitään mutta kun tätä jatkuu sunnuntaihin asti! T lähti siis unkarilaisten opiskelijoiden kesäleirille tai siis ne on useampi päiväiset festarit, joissa on myös mahdollista osallistua luennoille tai kuunnella politiikkoja ja muita vastaavia. Oltiin siellä viime vuonna ja oli kivaa, vaikkakaan en esim. seksuaalisuudesta kertovasta luennosta tai viinin maistelun selostuksista juuri mitään ymmärtänytkään. Olisi ollut kiva mennä tänäkin vuonna, mutta nuo pahuksen työt haittaa taas kerran elämää.. No onneksi ensi viikon lopussa on Felsziget- eli Peninsula-festarit täällä meidän kaupungissa.

Tämän viikonlopun suunnitelmissa on ensin hoitaa huominen työpäivä alta pois ja sitten ajattelin vihdoin ja viimein käydä kaupungin kirjastolla kurkkimassa englanninkielisten kirjojen valikoimaa ja jos se näyttää hyvältä, hankkia kirjastokortin. Sitten jos ihan vähän kiertelisi kaupungilla. Lauantaina pitää siivota, ottaa aurinkoa jollakin allasalueella ja illalla lähden muutaman kaverin kanssa baareilemaan. Enköhän siis selviä tästä "yksinäisestä" viikonlopusta kutakuinkin hengissä..

Viime viikonloppuna oltiin yllä mainittujen kavereiden kanssa T:n perheen kesämökillä pienen pienessä kylässä. Oli kivaa vaikka aiheutettiinkin varmasti jälleen paheennusta yleisen älämölön lisäksi näin:

Off road-autoista inspiroituneena.. Onneksi tukkirekka sattui paikalle, tuo auto olisi muuten vieläkin tuolla ojassa.

Ja muutama muu kuva tuolta samaiselta viikonlopulta..

Nämä kaverit eivät paljon autosta välitä.

Gulyas-keitto made by T. 4 tunnin odottaminen palkittiin ja maku oli erittäin hyvä!

Nuotio suojassa sateelta.

Tällaiset otukset olivat rakentaneet pesän ikkunan karmeihin. Tässä he jo rakentamassa uutta pesää meidän tuhoaman tilalle..

Kotona ollaan jälleen.

2009-07-04T11:53:00.010+03:00

Arki alkoi taas, niinkuin se aina tuppaa loman jälkeen tekemään. Lomalla ja Suomen helteissä(!) ei tehnyt mieli istua koneella, joten blogissa on ollut kovin hiljaista. Yritän nyt paikata aukkoa ja kuvien avulla hieman kertoa loman tapahtumia..

Tosiaan Suomeen sattui juuri oikealle viikolle kesän parhaimpiin kuuluvat säät ja päivät menivät pitkälti bikineissä. On muuten kumma juttu, miten Suomessa 25 astetta tuntuu paljon paljon kuumemmalta kuin täällä.. Käytiin uimassa ja veneilemässä (tästä jäljempänä lisää),

grillattiin,

nukuttiin takapihalla teltassa,

ihasteltiin valoisia öitä (maalaisin muuten puhdetöinä tuon aidan!)

ja ennen kaikkea vietettiin aikaa melkein koko perheen kesken. Isosisko perheineen oli siis myös meillä osan mun lomasta ja viime maanantaina saapui vielä Pikkuveli vaihtojaksoltaan Sloveniasta takaisin Suomeen.

Kuten luvattua aiemmin, tässä annos suomalaisia järvi- ja merimaisemia. Veneilemässä siis Höytiäisellä ja Helsingin edustalla.

Tästä lähdettiin järvelle..

Silmä lepää.

Tyynessä säässä veneen kannella pystyi olemaan myös ajon aikana.

Isosiskon laivakoira Paavo, ikä noin 9 viikkoa. Perheen uusin tulokas siis.

Vanhemmat tapaukset, beagle Rita ja kettuterrieri Elsa.

Pieni väsähti ja pääsi veneen sisälle nukkumaan.

Veneranta. Matala hiekkaranta 200 metriä vanhempien luota. Täällä tuli pienempänä käytyä lukuisia kertoja päivässä.

Tästä lähdettiin merelle.

Valmiina lähtöön, kunhan ensin on tutkittu valtaisat hämähäkin seitit.

Siskonpoika katselee laivoja ja etsii Kustaanmiekkaa, joka nyt ei ollut ihan juuri tällä kohtaa.

Kuumailmapallot Helsingin yllä.

Eteläsatamasta löytyi myös tälläinen pikkupaatti. Ei paha..

Loppu"huipennuksena" kuva hirvestä. Siellä se oli keskellä tietä yöllä noin klo 2.30, harmi vaan kun kuva epäonnistui näin pahoin vastavalon, kiireen (kuva piti saada ennen kuin se karkaa takaisin metsään) ja liikkuvan auton vuoksi..

Kotiin Romaniaan palaaminen ei sitten onnistunutkaan yhtä sujuvasti kuin tuo loma. Tai no Budapestiin ja Targu Muresin koneeseen saakka pääsin ilman ongelmia. Koneessa odotimme ensin muutamaa toiselta myöhästyneeltä lennolta saapuvaa matkustajaa. Kun heidät oli saatu kyytiin kone ei starttausyrityksistä huolimatta inahtanutkaan ja meidät siirrettiin takaisin terminaaliin. Odottelimme mistään mitään tietämättöminä puolisen tuntia, kunnes meidät otettiin takaisin samaan koneeseen. Joku matkustajista oli tällä välin ehtinyt kadota johonkin, ja lentoemännät kävivät kaikki matkustajat nimilistan kanssa läpi. Sitä en tiedä löytyikö kadonut vai ei, mutta jälleen lentokoneen ovet suljettiin ja oltiin lähdössä viimein matkaan. 10 minuutin odottelun jälkeen kapteenimme ilmoitti: "I'm sorry to tell but this plane is totally out of order. We won't be flying with this plane today." Ja eikös meidät siirrettiin jälleen terminaaliin, jossa tällä kertaa tiedotus toimi vielä edellistäkin kertaa huonommin. Olin tässä vaiheessa löytänyt seurakseni ruotsalaisen pariskunnan, jonka kanssa päivitetiin Malevin ja Budapestin lentokentän toimintaa. Lopulta kuulimme kuulutuksen, että kaikille koneen matkustajille tarjotaan ruokakuponki, jonka arvo oli 2000 forinttia eli suunnilleen 10 euroa. Kuponkeja hakiessamme kysyimme, tietääkö kukaan pääsemmekö lentämään tänään vai milloin ja kuulimme, että toista konetta valmistellaan ja lennon pitäisi lähteä noin tunnin kuluttua. Tästä ei kuitenkaan kuulutettu ennen kuin siinä vaiheessa, kun pääsimme jo siirtymään koneeseen. Lopulta pääsimme siis matkaan ja saavuimme perille 5 tuntia myöhässä, mutta onneksi kuitenkin torstain aikana. Oli muuten ihana päästä lopulta kotiin ja suihkuun kaiken tuon helteessä edestakaisin siirtymisen ja odottelun jälkeen..

Lomalaisen pikaiset kuulumiset..

2009-06-23T14:37:00.006+03:00

Loma on ollut ihana! Viileän juhannuksen jälkeen saapui lämmin ja eilen shoppaillessa ja tänään aitaa maalatessa on tullut jopa hiki. Juhannushäät olivat kauniit ja perinteiset autontakakonttibaaria myöten. Pieni harmitus oli, että jalat ovat nyt vähemmän kauniisti itikan puremien täplittämät ja että sain flunssan juhlamekkossa kokkoa katsellessa. Mutta siis kuviin (joita ei ole pienennetty, kun siirsin ne suoraan kameralta)..

Puhalleltiin saippuakuplia hääparin onneksi. Lapset ainakin oli ihan innoissaan.

Kalaa , salaattia ja ruisleipää, nam nam!

Nämä kaksi viimeistä on vanhempien pihasta suunnilleen klo 23. Aurinko on juuri laskemassa.

Loma!

2009-06-17T17:34:00.003+03:00

Nyt se loma sitten saapui! Huomenna vaille 16 lähtee lento kohti Budapestiä ja sieltä sitten illalla Helsinkiin. Pakkailut on vielä ihan aloittamatta mutta ehtiihän tässä. Ihan huippua päästä Suomeen!

Mutta.. Ei hyvää ettei jotain pahaakin. T hajoitti nilkan nivelsiteet eilen ja nyt sillä on jalka kipsissä. Seuraavat 10 päivää (tai siis tänään on päivä 1). Onpa tosi kiva jättää se tänne yksin.. Onneksi vanhempansa asuvat ihan melkein meidän naapurissa, että tukea, ruokaa ja seuraa löytyy kun sitä tarvitaan. Ja aika hyvinhän se noilla kepeillään taiteilee, eikä siihen jalkaan taida nyt edes koskeakaan, kun sitä ei pysty liikuttamaan. Mutta silti, ei oo kiva, ei sitten yhtään.

Ja just nyt huomattiin, että mun kannettavassa tietokoneessa se juttu, mihin latausjohdon päässä oleva "reikä" asettuu on kiinni siinä johdossa eikä koneessa. Eli virtaa tulee jos se tappi tai mikä lie sattuu olemaan oikeassa asennossa. Ja kohta se varmaan hajottaa jotakin muuta ja ei enää toimi edes puoliteholla. Että kiva kiva.

Juuri nyt

2009-06-13T14:04:00.003+03:00

Parveke, Elle ja punainen ystäväni. Opiskelu alkakoon!

Kotoa kotiin ja takaisin.

2009-06-12T17:07:00.004+03:00

Blogi on ollut ihan hunningolla, en ole aina edes muistanut sen olemassa oloa eikä tästä taida kummoinen postaus tulla nytkään..

Edellisen kirjoituksen jälkeen on kastuttu sateessa, hiottu helteessä, leikattu otsis (minun päähän), syöty manskoita, kirsikoita ja aprikooseja, juhlittu lukiosta valmistunutta T:n serkkua sekä nimipäiväsankari T:tä, tehty töitä ja katsottu off road-autojen kaasuttelua ja yhä enenevissä määrin lomakuumeiltu (tämäkin koskee valitettavasti vain minua..). Enää vajaa viikko ja Suomi kutsuu!

Saavun siis torstai-iltana Helsinkiin, josta aikaisin perjantaina siirrytään Isonsiskon, lapsukaisten ja heidän pikkuriikkisen Paavo-koiranpennun kanssa Etelä-Savoon serkun häihin ja sieltä sitten vanhempien kyydissä lauantaina kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Häiden lisäksi en ole tehnyt minkäänlaista aikataulua, katsotaan sitten mitä kaikkea kivaa ehdin tehdä ennen kuin on kotiinpaluun aika 2.7. aamulla. T on jo nyt ihan onneton, että mitä se oikein tekee koko kaksi viikkoa täällä yksin ja tiedän minäkin, että vaikka Suomessa olisi kuinka ihanaa, T:tä tulee kova ikävä. Nyt muuten jokaikinen, kenen "yhyy, ei nähdä toisiamme kuin vasta ensi viikolla" -valitukselle nauroin, saavat ihan luvan kanssa nauraa takaisin, niin sitä ajatukset muuttuu, kun nähdäänkin joka päivä parin (tai jopa kuuden!) kuukauden taukojen sijasta..

Nyt viikonlopun viettoon! Se alkaa salilla ja jatkuu kenties baarissa, kenties ihan kiltisti kotona.. Mukavaa viikonloppua jokaiselle!

Naapurustossa tapahtuu taas

2009-05-30T11:21:00.006+03:00

Heräsin tänä aamuna mustalaismusiikkiin ja aloin nauraa. Taas häät naapurustossa!

Isten Hozott - Tervetuloa, sananmukaisesti Jumala toi. Kyseessä siis tällä kertaa unkarilainen pariskunta.

Kurkin tilannetta ikkunasta, ja kuinka ollakaan tällä kertaa morsion koti oli ihan meitä vastapäätä. Mietin jo, etten viitsi raportoida asiaa täällä blogissa lainkaan, ennen kuin näin, että morsiuspari tullaan kuljettamaan kirkkoon yms. jatkojuhlallisuuksiin kahden hevosen voimin. Siitä täytyi saada todiste, harmi vaan kun hepat menivät toisen talon taakse piiloon, enkä saanut niistä kuvaa.

Juhlaväkeä odotellessa näimme poliisiauton pillit päällä kurvaavan meidän talon ohi. Olin ihan varma, että kyseessä on saattue hevosille ja pariskunnalle ja ihmettelinkin T:lle, miksi niiden pitää tulla pillit huutaen paikalle. Kuinka väärässä olinkaan.. T nimittäin huomasi pian tuon jälkeen, että hieman kauempana naapurissa palaa. Näimme valtavan mustan savupilven ja tulenlieskat.

Talo ei ole oikeasti vinossa, vika on parvekkeelta puoliksi ulkona roikkuneessa kuvaajassa..

Samassa paikalle saapui myös kolme paloautoa ja hiukan myöhemmin ambulanssi sekä kenttäjohdon auto. Tässä vaiheessa melkein joka ikkunasta tai parvekkeelta pilkisti päitä ja kameroita.

Samalla sulho oli saanut morsionsa noudettua.

Koska hepat ja vaunut oli parkkeerattu siten, ettei niitä nähnyt meiltä suoraan, T, eli urhoollinen blogiavustajani, lähti tien varteen kuvaamaan.

Todella kaunista, harmi vaan kun tänään on viime aikoihin verrattuna KYLMÄ. Itsekin palelin hupparissa ja kotilököpöksyissä parvekkeella, saati sitten juhlamekkosessa avovaunussa.. Hrrrr!!

Oli sitten käynyt palopaikallakin katsomassa tilannetta.. Muut katselijat ja naapurit olivat kuulemma puhuneet, että tulipalo olisi saanut alkunsa sähköjohdoista. Mahdollisista loukkaantumisista en tiedä, vaikkakin ambulanssi lähti paikalta pillit päällä. Toivotaan, ettei mitään vakavampaa ainakaan.

Kamala ajatella, että samalla kadulla kahdessa eri perheessä vietetään sekä elämän todennäköisesti onnellisinta että todennäköisesti onnettominta päivää..

Kukkasia parvekkeella

2009-05-27T21:07:00.005+03:00

Taannoin esittelin parvekkeen ennen siivousta ja sen jälkeen. Nyt vihdoin muistin ottaa kuvia myös tämän hetkisestä tilanteesta. Valmis se ei ole vieläkään, mutta enää puuttuu vaan ns. ylimääräiset jutut, jotka lisääntyy sitten ajan kanssa, kunhan törmäilen kivoihin ja budjettiin sopiviin tavaroihin ja koristeisiin.

Etenkin tuo nurkka kaipaa vielä jotakin. En tosin vielä ole ihan varma, mikä se jokin on..

Mikä ihana sisustuselementti tuo kuivausteline onkaan..

Puoli vuotta

2009-05-25T10:50:00.005+03:00

Mulla ja Romanialla on tänään puolivuotismerkkipäivä. 25.11.2008 saavuin muuttokuormani (ylikiloiset matkalaukku sekä reppu) kanssa ja täällä sitä ollaan edelleen. Laskutavasta riippuen voin kohta oikeastaan ajatella asuneeni täällä vuoden, sillä asuinhan täällä jo viime kesän 7.6.2008-29.8.2008. Tuossa välissä kävin sitten hoitamassa koulun loppuun Suomessa ja palasin takasin. Joka tapauksessa laski sen miten laski, on ainakin varmaa, että aika menee ihan hurjaa vauhtia! Muistan vielä hyvin, kuinka vuosi sitten kärvisteltiin T:n kanssa puolivuotisen eron viime metreillä ja nyt ollaan oltu lähes päivittäin yhdessä sama puoli vuotta. Minulla ja Romanialla ja T:lla ei ole aina ollut helppoa yhdessä, mutta ei se olisi sen helpompaa Suomessakaan. Osa murheista olisi ehkä toisia, mutta niitä olisi ihan varmasti. Kesän saapuminen helpottaa siinä suhteessa, että tämän olen jo täällä kokenut, eikä kaikki olekaan enää ihan uutta. Niin ja pääsenhän kohta myös Suomeen käymään, enää reilu 3 viikkoa!

edit.. Pakko vielä mainita, ettei tämä elo täällä ole oikeasti niin ikävää kuin tuo teksti antaa ehkä ymmärtää. Hyviä hetkiä ja ilojakin on paljon!

Tämän päivän parvekevakoilua..

2009-05-23T11:19:00.005+03:00

Naapurissa juhlitaan häitä. Tässä ennen klo 10 aamulla otetussa kuvassa sulhanen seurueineen hakee morsion lapsuudenkodistaan. Paikalla oli parikymmentä henkilöä sekä orkesteri, itse häissä todennäköisesti vieraita on pari sataa. Suomalaisiin lähisuvulle järjestettäviin juhliin tottuneena oli todellakin järkytys kuulla, että täällä häissä voi olla jopa satoja vieraita. T:n vanhempien häissä oli ollut 450 vierasta. Mulle riittäisi 45 sitten kun joskus ollaan siinä vaiheessa, että asia on ajankohtainen..

Sain Bambin!

2009-05-21T20:54:00.003+03:00

Voi mikä ihanuus löytyi Madridin Juanitan blogista, kiitos vielä kerran!

Lähetän Bambin jatkamaan matkaansa Lontoon Johannalle, jonka blogi on yksi uusimpia blogisuosikkejani ja jonka elämän pilkahduksia on aina ilo kurkkia.

Ikkunasta vakoiltua

2009-05-21T11:38:00.005+03:00

Mulla on tänään Helatorstain kunniaksi vapaata, vaikka täällä on ihan normaali työpäivä. Ja vihdoin on kunnolla aikaa päivittää blogia, joten aikaisempien postauksien lisäksi vielä tämä.

Eräänä päivänä meidän takapihalla..

Pahoittelut kuvien onnettomasta laadusta, en viitsinyt mennä parvekkeelle kuvaamaan.

Budapest!

2009-05-21T10:43:00.000+03:00

Aaaargghh!! Olin jo kirjoittanut pitkät pätkät, kun mun kone meni ja sammui ihan ilman syytä ja tietekin myös kadotti kaiken kirjoitetun. Yritetään uudestaan.. (Se teki sen sitten vielä uudestaankin. Oiskohan ukkonen ollut syynä, kun nyt seuraavana päivänä vaikuttaa toimivan taas..)

Budapestin reissu oli mahtava! Kiitos Äidille seurasta, oli ihana nähdä pitkästä aikaa!

Asuttiin Andrassy Ut:n ja Deak Ter:n lähistöllä, joten ympäriinsä liikkuminen oli erittäin helppoa. Myös kämppä oli erittäin kiva. Suurehko yksiö, josta löytyi kaikki tarpeellinen.

Kaksi vuotta sitten, kun olin vaihdossa ja sain Suomen vieraita, asuttiin tässä rakennuksessa. Tämän kertaista asuntoa voi käydä katsomassa vaikka täältä.

Ainut miinus oli, että asunnon modeemi oli viety huoltoon, joten pelkäsin jo, että olin raahannut läppärin turhaan. Onneksi vuokrausfirman erittäin avulias ja mukava työntekijä toi meille oman "mokkulansa", joten saatiin katsottua Euroviisut ja tarkasteltua aikatauluja ja sähköposteja. Onnea Norjan pojalle! Hienoa, että kisat voittaa oikeasti muussakin kuin pepunpyörityksessä lahjakas esiintyjä, vaikka kappale sinänsä ei ollutkaan erityinen.

Koska ollaan kumpikin käyty Budapestissä aikaisemminkin, jätettiin "pakolliset" turistikohteet suosiolla välistä ja keskityttiin nauttimaan olosta ja vapaasta. Kierreltiin, katseltiin, syötiin, juotiin ja käytiin ostoksilla. Siinä tärkeimmät.

Kuulin näistä kengistä Bisquits:lta. Pysäyttävä paikka.

Kylpylä jäi välistä, kun päätettiinkin lähteä tutustumaan lähiseutuihin ja Szentendren kaupunkiin. Kaupungin keskusta on rakennettu 1700-1800 -luvuilla ja pikkukujia löytyi paljon. Oli kiva nähdä myös Tonavaa enemmän luonnonmukaisena kuin Budapestin kohdalla.

Kaupunki oli kieltämättä nopeasti nähty, mutta onneksi matka Hev-junalla ei kestänyt kuin 40 minuuttia suuntaansa.

Budapestin kohteita olivat kauppahalli, josta löytyi gulyas cremea sekä paprikajauhetta. Pääsen kokeilemaan, mitä T:n gulyas-kokkailuista on jäänyt mieleen, kunhan menen Suomeen. Suomen matka onkin itseasiassa tasan 4 viikon päästä! Käytiin myös Margit-saarella käveleksimässä ja syömässä jätskiä. Syöminen olikin meidän viikonlopun teema, sillä kun nähtiin toisemme, todettiin kumpikin, kuinka paljon toinen oli laihtunut sitten viime näkemän. Päätettiin sitten pitää herkku- ja lihotusviikonloppu..

Tästä eräs esimerkki ovat Gerbeaudin kakkuset. Turistipaikka pahimmasta päästä, mutta kokemisen arvoinen kuitenkin.

Kotiinpaluu oli pitkä ainakin minun osalta, lähes 10 tuntia junassa. Onneksi olin ostanut lukemista ja Äiti kantanut Suomesta karkkia, joten matka meni yllättävänkin nopeasti.

Maisemia aika tarkalleen Unkarin ja Romanian rajalta.

Vastassa oli tietenkin T ja yllättävän siisti koti, johon sain selityksen, että T:n äiti oli käynyt meillä siivoamassa. Kaunis ajatus, sillä muuten olisin todennäköisesti joutunut ensitöikseni tiskaamaan puhtaita astioita, jotta saan edes jotain syödäkseni.. Ainut mikä ärsyttää on, etten tiennyt T:n vanhemmilla olevan avainta meille ja nyt tuntuu, että he voivat milloin vain tulla ihan ilmoittamatta. Vaikka asunto onkin heidän omistamansa, aion todellakin sanoa mielipiteeni, jos tällainen toistuu. Lisäksi en löydä tavaroitani mistään. Keittiö on järjestelty osin uudestaan, samoin kuin meidän pienet sekalaiset tavarakasat esimerkiksi mikron päältä sekä eteisen pöydältä olivat mystisesti kadonneet. Mistä nyt osaan etsiä sekalaisia pikkutavaroita?!

Pitkästä aikaa..

2009-05-21T10:05:00.000+03:00

Kamalasti asiaa ja en osaa aloittaa.. (Ja tuon lauseen kirjoitettuani kaikki ideat katosivat kuin tuhka tuuleen.) Yritetään silti.

Viikko sitten keskiviikkona oli kaupungin unkarilaisten opiskelijoiden opiskelijapäivien avajaiset. Ohjelmassa oli siis kulkue ja joukkueiden esittelyvideoiden katselua.

Paikalla oli jos jonkin näköisiä ja värisiä paitoja, pillejä, lippuja ja muita asusteita. Useimmat joukkueet olivat todellakin panostaneet kaikenlaiseen rekvisiittaan joukkuepaitojen lisäksi.

Myös T:n ja kavereiden Spice Team, sponsorinaan lain rajalla olevia polteltavia tuotteita myyvä Spice Shop, oli varustautunut mustin t-paidoin ja Spice Shopin mainoslipuin.

Tunnelma oli korkealla kun reilu tuhat opiskelijaa aloitti kaupungin läpi kulkevan marssinsa. Osa enemmän ja osa vähemmän nesteytettyinä..

Kulkue päättyi opiskelijaasuntoloille ja niiden lähellä olevalle opiskelijatalolle, jossa katseltiin kunkin 36 joukkueen tekemät esittelyvideot.

Paikka oli aivan liian pieni sille väkimäärälle ja ei-niin-yllättäen mua pyörrytti jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Minua muuten tuntemattomille mainittakoon, että olen pyörtyilevää sorttia ainakin, jos joudun seisomaan ahtaassa ja kuumassa paikassa, jossa ei riitä raitista ilmaa. Spice Teamin video esitettiin 12:sta, jonka jälkeen päätin siirtyä salin ulkopuolelle odottelemaan. Muutkin joukkueen jäsenet kyllästyivät pikkuhiljaa ja siirryimme läheiseen pubiin. Mainittakoon muuten, että minä olin kuskina ihan jo seuraavan aamun aikaisen herätyksen takia. En päätynyt edes aikaisemmin mainittuihin avajaisbileisiin, joihin joukkue T:a lukuunottamatta siirtyi suoraan kyseisestä kuppilasta. T meni perässä oman pubinsa suljettuaan. Minä siirryin katselemaan unia ennen Budapestin matkaa, joka starttasi minun osalta jo klo 7.15. Siitä seuraavassa lisää..

Minilomalle kohta!

2009-05-12T16:09:00.003+03:00

Pikapostaus töiden lomasta..

Ylihuomenna Budapestiin äiti-tytärviikonloppua viettämään, mahtavaa!

Torstai tulee tosin olemaan pitkä.. Edellisen illan opiskelijapäivien avajaisbileiden (voipi olla että venyy torstain puolelle..) jälkeen lähden täältä klo 07.15 bussilla kohti Cluj-Napocaa, koska juuri nyt meidän lentokenttä on suljettu ja lennot siirretty Clujin kentälle. Mulla on sitten pari tuntia aikaa pyöriä Cluj-Napocassa ennen kuin siirryn kentälle ja Budapestiin.

Varattiin yksiö ihan keskustasta 60 euroa/yö. Ei paha, kun syrjäisempänä sijaitsevat hotellitkin veloittaa yhtä paljon ja samallalailla ilman aamiaista. Saadaanpahan olla nyt ihan keskenämme ja kuin kotonamme ja syödä juuri sitä mitä tekee mieli. Aikaisemmat kokemukset noista asunnoista on ainakin tosi positiivisia, joten eiköhän me viihdytä tässäkin. Kylpylässä pitää päästä käymään sekä syödä hyvin, muuten ei olekaan suunnitelmia, kun kumpikin jo suosituimmat/tärkeimmät nähtävyydet nähnyt jo useampaan kertaan.

Pitäisi pikkuhiljaa alkaa pakata. Tai ainakin miettimään, mitä otan mukaan. Kaikki 100ml suuremmat nesteet ja painavat/tilaavievät asiat jää ainakin kotiin, sillä en halunnut maksaa ylimääräistä ruumaan menevästä laukusta (Wizzairilla kuten muillakin halpiksilla kaikki ylimääräinen maksaa). Mukaan lähtee siis vain suurehko reppu ja käsilaukku. Onneksi osaan pakata kevyesti enkä oikeastaan tarvitsekaan mitään vaatteita ihmeempää, kun Äiti tuo kuitenkin kosmetiikkansa mukanaan..

Odotan Tvkaistan varmistusta siitä, näytetäänkö Euroviisut suorana kuten jääkiekko eli viitsinkö raahata kuitenkin läppärin mukanani. Vaikka toisaalta näytetäänhän ne kuitenkin Unkarin telkassakin. Välistä en niitä kuitenkaan haluaisi jättää.. Onnea Waldo's People tämän illan semifinaaliin!

Baile Felix

2009-05-05T22:06:00.008+03:00

Vappureissu Baile Felixiin oli todella kiva. Lähdettiin (minä, T ja kaveripariskunta A ja B) matkaan perjantaiaamulla 8 aikoihin ja saavuttiin perille klo 13 jälkeen. Hotelli oli juuri kuin ajattelimmekin, valtava betonimöhkäle ja huoneet kuin suoraan 20-vuotta sitten.

Pyydettiin ja saatiin huoneet yhdeksännestä kerroksesta ja näkymät parvekkeelta olivat sen mukaiset.

Epäilen, että huoneita ei oltu hetkeen käytetty, sillä kaikista hanoista tuli ensin ruosteen punaamaa vettä. Muuten huoneet olivat siistit ja kaikki kunnossa.

Tässä vesi on jo lähellä normaalia, väri oli alkuun erittäin oranssi.

Hotellin allasalue kuvattuna meidän parvekkeelta.

Ihan vain tiedoksi, että altaaseen ei saa heittää elintarvikkeita, pulloja tai muita esineitä.

Yllätys oli tosin, että hotellin allas oli maksullinen, joten siirryttiin suosiolla hieman kalliimmalle mutta paljon monipuolisemmalle allasalueelle. Altaita oli yhteensä ainakin 7 ja veden lämpötila 24-40 astetta, ihan ilman minkäänlaisia lämmityksiä. Luonto hoiti sen puolen. Hihittelin itsekseni, kun mietin Suomen hyvinkin mahdollisia vappulumisateita ja katselin uima-asuissaan aurinkoa ottavaa kansaa. Säiden puolesta Romania voittaa Suomen 6-0.

Illemmalla kun oltiin syömässä kuultiin, ettei alueella ole lupa metelöidä klo 24 jälkeen, joten baareja tai yökerhoja ei täten (enää) ollut. No eipä tuo ihmeemmin haitannut, pitkä päivä väsytti kaikkia jo sen verran paljon. Lauantai meni jälleen samalla allasalueella, joskin hieman viileämmässä ja pilvisemmässä säässä. Altaat olivat kuitenkin edelleen kuumia. Illalla ja yöllä vietettiin iltaa em. syystä hotellilla ja käytiin vielä T:n kanssa yökävelyllä kiertämässä alue ympäri. Huomattiin ainakin, että melukielto ei koske hääjuhlia, joita nähtiin neljät ja meteli oli sen mukaista.

Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin paluumatkalle, jonka ensimmäinen kohde oli läheinen Oradean kaupunki. Kivalta kaupungilta vaikutti ja keskusta oli kaunis.

Kahvittelun jälkeen matka Länsi-Karpaattien halki jatkui ja 4,5 tunnin ajon (vajaa 300 km) jälkeen oltiin kotona.

Romanikuninkaiden linnoja, jotka ovat järjettömän kokoisia mutta usein keskeneräisiä ja "valmiinakin" niissä on usein vain yksi asuttava huone.

Ai niin, juhlitaan muuten T:n kanssa tänään virallista 2-vuotispäivää. Suhteen alku oli sen verran säätöä, ettei kumpikaan tiedetä milloin se oikein oikeasti alkoi, joten päätettiin aikoinaan, että pari meistä tuli virallisesti 5.5.2007. Eli onnea me!

Limonadea, veroilmoituksia, Leijonia ja vappu

2009-04-30T20:40:00.000+03:00

Sunnuntaina meno oli tällaista..

Muutama T:n kaveri kuuluu Ski and Bike -järjestöön, joka järjesti pyöräilykisat sekä pyöräilymarssin. Oltiin siis myymässä limonadea ja alkoholittomia cocktaileja tapahtuman aikana. Marssilla kiersi kaupungin ympäri ja sillä oli tarkoitus saada kaupungin päättäjät sekä muut tienkäyttäjät ymmärtämään että pyöräilijöitä riittää ja olisi enemmänkin jos sekaan vaan mahtuisi. Itse en uskaltaisi pyöräillä täällä, sillä autoilijoiden asenteessa on parantamisen varaa ja kun pyöräilyteitä ei ole juuri lainkaan, ei autojen sekaan hyppääminen houkuta. Toivotaan, että asiat muuttuvat pikkuhiljaa.. Olisin erittäin mielelläni osallistunut marssille, mutta koska meillä ei ole omia pyöriä eikä T:n kaverit saaneet järjestettyä kuin yhden pyörän, en päässyt mukaan. Onneksi marssi meni melkein meidän kodin vierestä, joten kävin kuvailemassa arviolta kilometrin pituista letkaa. Kuvista on tuossa yllä vain yksi kun muut olivat enemmän ja vähemmän epäonnistuneita tai suoria naamakuvia pyöräilijöistä.

Maanantai toi mukanaan veroilmoituksen ja ensimmäistä kertaa joudun palauttamaan sen, kun pitää ilmoittaa näistä töistä. Nyt kun vaan osaisin täyttää kaikki tarvittavat kohdat ja lisäliitteet. Veroilmoitus kertoi myös mukavista palautuksista. Harmi, kun pitää odottaa joulukuuhun..

Leijonien joka peli on tullut seurattua suorana Tvkaistan kautta. Harmi vaan kun siellä (tai varmaan myös täällä) yhteydet pätkii, niin peliäkin pääsee seuraamaan pätkissä ennen kuin taas jumahtaa.. Mutta tekemistä tuolla joukkueella on, mikäli meinaavat päästä edes välieriin, vaikka parempaan suuntaan ollaan tuon eilisen voiton jälkeen menossa. Luotto on edelleen kova!

Tänään olin normaalisti töissä (itse asiassa juuri äsken lopettelin), mutta huomenna startataan kaveripariskunnan kanssa Baile Felixiin. Hotellina Hotel Mures. Mahtavaa päästä kunnon kommunismin aikaiseen, valtavaan hotelliin, joskin kuvien perusteella näyttäisi, että paikkaa on noiden aikojen jälkeen rempattu. Ehkä parempi niin.. Luvassa tällä tietoa lillumista thermal spa:ssa (mikä tuo thermal on suomeksi?!) ja muuten vaan rentoa oleskelua. Mahtavaa!

Vappuja!

Perjantaiblogi

2009-04-24T19:01:00.005+03:00

Tästä taitaa tulla perjantaiblogi.. Taas on viikon paras hetki. Massu täynnä kanapastaa ja perjantai-ilta ja koko viikonloppu edessä.

Parasta on tietenkin tänään alkavat jääkiekon mm-kisat, joita varten hankin Tvkaistankin kuukaudeksi. En uskaltanut käyttää sitä ulkosuomalaistarjousta, kun uskon ja toivon finaalipaikkaa eikä 2 viikkoa olisi silloin ihan riittänyt. Ihan mahtavaa nähdä kisat ja saa vielä valita katsooko livenä vai myöhemmin! Kaksi vuotta sitten kuuntelin radiosta ja se ei ollut ollenkaan sama.. Huomenna istuin kuin tatti illan kotona. Hyvä Suomi! Tänä vuonna lisämielenkiintoa kisoihin antaa Unkarin mukana olo ensimmäistä kertaa 70 vuoteen. Tänään heillä vastassa Slovakia, sunnuntaina Kanada ja tiistaina Valko-Venäjä. Taitaa jäädä heidän mm-jäillä esiintyminen lyhyeksi..

Aika näyttää miten koukussa olen kuukauden päästä tuohon Tvkaistaan. Tähän mennessä katsottua on tullut lähinnä iltapäivien realityja ja niitä ei kyllä tulisi ikävä, vaikka en pystyisi katsomaankaan. Sarjoista olen jo niin ulkona, etten ole uskaltanut niitä katsoa.

Hankin myös yhden suuntaisen lentolipun Budapestiin 14.5. Wizzair lentää vain kolmesti viikkoon enkä sitten viitsinyt jäädä tiistaihin asti yksinäni pyörimään, kun Äiti lähtee jo sunnuntaina takaisin eikä T nyt sitten ehdikään lähteä mukaan. Paluu on siis bussilla 10 tuntia, jippei.. Pitää varata paljon lukemista ja syömistä, niin selviää yksin tuon matkan. Vaikka tuon tyttöjen viikonlopun vuoksi olisin matkustanut vaikka molemmat suunnat bussilla. Meillä tulee olemaan niiiiiin hauskaa! Vielä vajaa 3 viikkoa..

Ai niin.. Äiti, mun purkat loppu, tuothan lisää! 3 viikkoa selviän ehkä kalliilla Orbitilla.. Olen purkkariippuvainen ja en häpeä sitä tunnustaa.

Pääsiäistä ja muita kuulumisia

2009-04-17T22:33:00.008+03:00

Ja taas on viikko kulunut ja paljon on ehtinyt tapahtua. Aloitetaan alusta..

Pääsiäinen meni todella mukavissa merkeissä. Lauantaina käytiin kukkaostoksilla parvekkeelle ja tarttui sieltä mukaan myös pöytä ja keittiöön verhot, joita ei vielä ollutkaan.. Sunnuntaiaamuna otettiin T:n vanhempien kanssa suunta kohti vuoria ja Lacu Rosua. Matka oli jopa melkein kohdettaan upeampi, ajettiin vuoren reunoja pitkin ja vaikka minkälaisilla serpentiiniteillä ja pienten suloisten kylien läpi. Mutta oli tuo päämääräkin käymisen arvoinen. T:n vanhempien naapureilla on siellä asunto, johon meidät oli kutsuttu pääsiäistä viettämään. Seura oli yllättävän kansainvälistä, sillä naapureiden Israelissa asuva ystävä oli lapsineen myös paikalla. Suloisia lapsia, vaikkei meillä yhteistä kieltä ollutkaan, he nimittäin puhuvat ainoastaan hepreaa. Jäätiin myös suunnitelmista poiketen yöksi ja maanantaina kotiin. Mutta nyt kuvien pariin..

Lacu-Rosu, Gyilkos-to, The Red Lake

Itse Lacu Rosu, joka syntyi 1800-luvulla, kun vuoresta haljennut järkäle tukki Bucaz-joen. Ainoa kaltaisensa tässä maassa. Näkyvissä on edelleen paikalla ennen kasvaneen metsän jäänteet.

Pääsiäisyllätys, jonka luulin olevan suklaamuna ja olikin tuommoinen puolikkaan munan kokoinen suklaamössö ja pähkinä. Lelu oli kuitenkin odotetun kaltainen.

Tuolla huipulla oleva risti (jota ei juuri kuvasta erota) on kuulemma jonkun alas tippuneen muistoksi.

Kojuissa myydään kaikkea käsintehdyistä uniikkikappaleista kiinalaiseen krääsään. Me ostettiin puinen viinipulloteline.

Lacu Rosun alue sijaitsee Karpaateilla muutaman kilometrin päässä Transilvanian ja Moldavian alueiden rajasta.

Alueella on myös entinen Suur-Unkarin raja (ei kuitenkaan tässä kuvassa).

Tie kulkee vuoria hipoen muutaman kilometrin matkan. Aika hurjaa.

Kivat maisemat "mökin" pihasta.

Nämä suloiset karvaturrit viettivät pääsiäistä meidän kanssa.

Maanantaina sain muutamaa hajuvettä päälleni sekä pari kertaa ihan vaan vettä. Suihkuttelun syy on siis tosiaan naisen hedelmällisyyden sekä kukoistamisen varmistamisessa. Täten myös vanhemmat naiset saavat osansa, vaikka tuo hedelmällisyys-osa ei heihin enää sopisikaan.

Tällä viikolla oon sit palannut vastentahtoisesti arkeen.. Onneksi pahin kiire töissä alkaa hellittää. Salillekin ehdin kahdesti. Mutta parasta on, että tiistaina selvisi, että saan lomaa ja pääsen toukokuussa Budapestiin Äitiä moikkaamaan. Alunperin oli tarkoitus, että Pikkuveli tulee Sloveniasta myös, mutta sille tulee just samaan aikaan kavereita Suomesta käymään eli ollaan sit tytöt keskenään. Tai no T saattaa tulla, jos kaupungin unkarinkielisten opiskelijoiden Student Days ei oo samaan aikaan.. Siis T ei oo enää opiskelija eikä täällä opiskellut muutenkaan, kunhan vaan bileissä kuokkii välillä. Nämä puoliviikkoa kestävät karkelot oli kuulemma viime vuonna niin mahtavat, ettei se haluaisi jättää niitä välistä tänäkään vuonna. Saas nähdä..

Tälle viikonlopulle on luvassa siivousta ja muita kotihommia sekä mökkeilyä T:n perheen mökillä. Siitä myöhemmin, mukavaa viikonloppua!

Pääsiäinen, joka ei vielä ainakaan tunnu pääsiäiseltä

2009-04-10T10:14:00.004+03:00

Hyvää Pääsiäistä!

Täällä Pitkäperjantai on ihan normaali työpäivä, joten olen töissä. Puheluita ei onneksi ole ollut tähän mennessä kuin yksi, mutta sähköposteja olisi kasa vastattavana.. Ihanaa vaihtelua silti viimeaikaiseen kiireeseen verrattuna. Ehdin jopa kirjoittaa tätä!

Pääsiäissuunnitelmia meillä ei ole tai ainakaan minulle ei ole niistä kerrottu.. Toisaalta täällä juhlapäiviä ovat vain sunnuntai ja maanantai, joten ei pääsiäinen ole oikein edes vielä alkanut. Ai niin, maanantaina täytyy varustautua sadetakilla, sillä silloin pojat suihkivat hajuvettä tai tätä tarkoitusta varten myytävää hajustettua "Pääsiäisvettä" tyttöjen päälle. En oikein ole vielä tajunnut, mitä se kuvastaa tai mistä perinne on lähtöisin. Mielenkiinnolla odotan kuitenkin..

Lisää Pääsiäisjuttuja myöhemmin.. Nyt ei tule mitään muuta mieleen.

Afganistanin sota saapui kaupunkiin

2009-04-06T22:33:00.002+03:00

Näin tänään jotain joka pysäytti. Ensin tuli poliisiauto pillit päällä. Sitten toinen. Sitten muutama armeijan maasturi. Näiden perässä armeijan auto, jonka kyydissä oli Romanian lippuun kääritty arkku. Petre Tiberius tuotiin kotiin.

Seuraan niin vähän paikallisia uutisia ihan jo kielimuurinkin takia, etten ollut kuullut, että Afganistanin sota koskettaa näin läheisesti myös meidän kaupunkia. Hän oli kymmenes Afganistanissa kuollut romanialaissotilas. Sen kummemmin itse sotaan puuttumatta (tunnustan, etten asiasta tiedä tarpeeksi kommentoidakseni) niin tyhmää ja turhaa ihmishenkien tuhlausta. Surettaa.

Tällä viikolla..

2009-04-05T18:34:00.002+03:00

..olen (satunnaisessa järjestyksessä)

- tehnyt töitä. "Parhaana" päivänä 120 lähetettyä sähköpostia ja 49 vastattua puhelua. Tämä kiire ei saa jatkua enää kauaa, muuten leviää pää..

- käynyt salilla kolmesti. Ekalla kerralla yläkroppa, toisella jalat ja kolmannella keskikroppa, jota nyt treenaan muutenkin joka kerta.

- käynyt T:n mummolassa, jossa etsin kananmunia kanojen alta, silitin kissoja ja syötin koiraa sekä ihastelin heräävää kevättä.

- ostanut jääkaapin osamaksulla ilman korkoa (oikeasti!). Entinen olikin jo vanha ja kulutti liikaa.

- ostanut parvekkeelle kaksi tuolia ja kukkalaatikoita. Kukat ja pöytä uupuu vielä.

-viettänyt 24-vuotissynttäreitäni. Oli kakkua ja lahjojakin sain. Parhaimpana jo aikaisemmin saamani lentoliput Suomeen ja takaisin.

- siivonnut, pessyt ikkunat ja kuurannut hellan sekä yhden uunipellin rasvanpoistoaineella, joka syövyttää sormet (en tietenkään tajunnut sitä kun urakan loppupäässä eikä mulla tietenkään ollut hanskoja).

- katsonut elokuvan Marley & Me ja pitkästä pitkästä aikaa itkenyt elokuvaa katsoessa.

- käynyt baarissa ja juonut viski-kolaa.

- kulkenut ulkona t-paidassa, neuleessa, kesätakissa ja kaulahuivissa lämpömittarin näyttäessä yli 20 astatta lämmintä. Ei itseasiassa ollut edes kuuma.

- istunut pubilla T:n seurana, kun työntekijä sairastui ja T joutui töihin.

- hankkinut paikallisen pre-paidin tilalle pysyvän puhelinliittymän ja lakkauttanut Suomen puhelinliittymän.

- käynyt syömässä myös naapurin synttärikakkua.

- varannut yhdessä Äidin kanssa tälle lentoliput Budapestiin toukokuussa. Nyt täytyy vaan järjestää vapaat ja lentoliput meille. Saan jopa T:n mukaan ja myös Veli tulee Sloveniasta paikalle.

Varmaan on tullut tehtyä jotain muutakin, mutta tuossa tärkeimmät. Hyvää uutta viikkoa kaikille! Tämä lähtee nyt kävelylle..

Suomeen!

2009-03-29T14:07:00.004+03:00

Prosessi sai päätöksensä. Lentoliput Targu Mures - Budapest - Helsinki - Budapest - Targu Mures ajalle 18.6.-2.7. on taskussa tai ainakin sähköpostissa. Kiitos vaan Äiti ja Iskä synttärilahjasta! Lippujen hinnat oli yllättävän huokeat, edestakaisin 293.58 euroa. Málevin lennot ja saa siis laukut checkattua suoraan Helsinkiin/Targu Muresiin. Ihan mahtavaa! Ainut tyhmä asia on, ettei T ole tulossa mukaan. Talouden ahdinko on osunut T:iin ja vanhempiinsa ja se päätti, ettei ole varaa tai aikaa lähteä mukaan. Ei vaikka mun vanhemmat ois osallistunut kustannuksiin. Ylpeys esti ilmeisesti.. Sinänsä se nyt oli tiedossa, että samaa 2 viikkoa se ei olisi kuitenkaan voinut olla, minkä minä olen. Mutta ettei se vieläkään nää Suomen kesää, on ihan hanurista. No eiköhän noita kesiä vielä tule jatkossakin..

Eilen saatiin parveke siivottua viime kesän remonttiromusta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan pätee taas.. Nyt oon lentolippujen tilailun lomassa hakenut inspiraatiota sen laittamiseen. Puulattiat haluaisin ainakin ja sohvan/kaksi tuolia ja pienen pöydän sekä tietenkin kukkia. Laitetaan tähän kuva ennen (viime kesältä) ja tällä hetkellä, valmis kuva tulee sitten myöhemmin. Vinkkejä pitkän mutta kapean lasittamattoman parvekkeen sisustuksesta otan kyllä vastaan mielelläni..

Kiirettä ja blogilaiskuutta

2009-03-24T22:38:00.002+02:00

Blogi ei ole päivittynyt aikoihin, mutta elossa täällä ollaan edelleen, ei huolta. On vaan kiirus työpäivien (normaalisti paras blogin päivitysaika) aikana. Esimerkiksi tänään oli jopa hurjat 15 minuuttia 8 tunnin aikana, kun en ollut puhelimessa tai kirjoittanut sähköpostia.. Lisäksi mulla on suuri blogilaiskuus. En jaksa lukea muiden blogeja oman päivittämisestä puhumattakaan. Palaan siis, kun on taas jotain asiaa ja kun esimerkiksi saan hankittua lentoliput kesäksi Suomeen. Prosessi on käynnissä..

Kevätkuvia

2009-03-15T21:09:00.008+02:00

Aikaisemmassa postauksessa mainittujen juhlallisuuksien lisäksi kävin tänään moikkaamassa työkaveri A:ta, hänen poikaystäväänsä sekä ihastuttavaa Igor-koiraa. Alla kuvia Weekendistä, joka siis on kaupungin virkistäytymisalue sekä Mures-joen varrelta.

Kevään ensikukkanen. Pienenpieni, mutta kukka kumminkin.

Vielä ei pääse uimaan.

Lasten leikkiä.

Mielenkiintoinen joenylitystapa, joka vaatii käsivoimia.

Vielä harmaata, kohta jo vihertää.

Vasemmalla Igor. Muiden koirien nimiä en muista, Igorin kavereita kumminkin.

15.3.1848

2009-03-15T20:04:00.006+02:00

Tänään on Unkarin 15.3.1848 tapahtuneen vallankumouksen juhlapäivä ja tokihan myös paikalliset unkarilaiset juhlivat päivää. Osa taisteluista käytiin nykyisen Romanian alueella ja myös tässä lähialueilla. Kerrataan historia erittäin lyhyesti ennen kuvia tältä päivältä. Unkari oli osa Habsburgien valtakuntaa 1600-luvun lopulta asti. 1848 tapahtui useita muitakin vallankumouksia ja Unkarissa tapahtumat alkoivat juurikin 15. maaliskuuta 1848. Lopulta vallankumous johti Unkarin itsenäistymiseen. Tämä ei sotia lopettanut ja lopulta Itävalta-Unkari muodostettiin 1867. Lisää tietoa tarjoaa Wikipedia mm. täällä ja täällä.

Tänään vuonna 2009 juhlallisuuksia järjestettiin täällä käsittääkseni useampia. Itse otimme niihin osaa Bernády Györgyn sekä Petõfi Sándorin patsailla. Ensimmäinen on kaupungin entinen pormestari, jonka aikana kaupunki kehittyi ja uutta rakennettiin paljon. Unkarilaisten mielestä tärkein pormestari tähän mennessä.

Bernády György (sekä linnoitus ja kirkko)

Jälkimmäinen on taas Unkarin kansallisrunoilija sekä vallankumouksen sankari, joka myös menehtyi vuonna 1849 taistelussa Sighisoaran (unkariksi Segesvár) lähellä eli ihan tässä kulmilla.

Petõfi Sándor

Ensimmäinen tapahtuma oli erittäin lyhyt. Kuuntelimme T:n äidin pomon eli kaupungin varapormestarin puheen ja katsoimme seppeleen "laskut" eli niiden ripustamisen parvekkeelle. Kyseisessä talossa asuivat ainakin hetken vallakumouksen aikaan sekä mainittu Petõfi Sándor sekä toinen vallankumossankari Bem Józef.

Toinen tapahtuma oli suositumpi sekä pidempi (ja tylsempi). Puheita puheiden perään, laulua ja runoja, itse Petõfi Sándorin kynästä, luonnollisesti.

Kuvassa liehuu sini-kultainen Székely-unkarilaisten lippu. Tasapuolisuuden nimissä taustalla myös Unkarin, Romanian ja EU:.n liput sekä Unkarin vallankumouksen puna-valkoraidallinen lippu.

Puheet olivat T:n pikakäännöksien perusteella melko poliittisia ja niissä viitattiin Székely-alueen autonomiaan sekä siihen, ettei Unkarin presidentin koneelle annettu laskeutumislupaa Romaniaan. Jännitteitä on ilmassa.. Pitääkin kirjoittaa tuosta autonomia-asiasta ja yleensä unkarilaisvähemmistöstä joskus tarkemmin.

Paras hetki viikosta

2009-03-13T21:06:00.002+02:00

Perjantai-ilta. Työpäivä takana, salilla käyty (ja kävelty sateessa 35 minuuttia kotiin) ja nyt voi rentoutua. Koko viikonloppu edessä. Viikon paras hetki.

Viikonlopuksi suunnitelmissa on siis kihlajaisten juhliminen. Löysin siis sen viime postauksessa mainitun mekon sekä myös korkkarit. Sitä ei usein nääkään, minä mekossa ja korkkareissa.. Ennen juhlia täytyy vielä siivota kotona ja hankkia lahja kihlaparille. Ei siis olla vielä ehditty ostaa lahjaa.. Eikä mulla ole edes ideoita. Paitsi, että jotain uuteen yhteiseen kotiin. Pari remontoi parhaillaan omaa kotiaan ja asuvat tällä hetkellä morsion vanhempien luona. Mennään aamusta ostoksille. Toivottavasti jotain kivaa löytyy helposti, sillä tosiaan siivotakin pitäisi. Täällä alkaa näyttää aika kamalalta.. Miten miehet saakin vessan tuohon kuntoon?! Puhun nyt miehistä monikossa, koska T:n kaveri ja pubilla vielä toistaiseksi työskentelevä B punkkasi meillä muutaman yön tässä viikolla.

Pubista puheenollen, siellä on työntekijöiden vaihtoviikot. Tämä jo mainittu B, joka on ERITTÄIN taitava baarimikko, on niin kiireinen muiden hommien ja bileiden kanssa, ettei enää ehdi auttamaan kuin kerran viikossa ja toinen työntekijä P osoittautui epäluotettavaksi, joten hänestä piti päästä eroon. Nyt T on etsinyt uusia työntekijöitä, tällä kertaa tyttöjä. Siellä se on nytkin kahden tytön kanssa opettamassa niille hommia ja katsomassa olisiko heistä uusiksi työntekijöiksi. Toivotaan, että tärppää nopeasti. P jätti meidät, tai no T:n, aika isoon pulaan.

Nyt katsomaan Meidän häitä ja Tanssii tähtien kanssa netti-tv:istä. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tiistai-illan jorinoita

2009-03-10T22:46:00.003+02:00

Täällä ollaan jo melkein elävien kirjoissa, mitä nyt vaihtelun vuoksi yskin keuhkojani pihalle.. Tänään olin jopa 1,5, viikon tauon jälkeen salilla ja SAUNASSA! Kerron sitten myöhemmin kannattiko, mutta vielä toistaiseksi ei ole havaittavissa takapakin merkkejä paranemisessa.

Mulla on sunnuntaista lähtien ollut missio löytää asu kihlajaisjuhliin, joihin meidät on kutsuttu ensi lauantaina. Kyseessä ovat samat B ja C, joiden kanssa käytiin esimerkiksi lautailemassa. Juhlapaikkana on T:n isän ravintola, ja paikalle on saapumassa kolmisenkymmentä sukulaista ja ystävää. Muutettuani tänne hieman reilun 20 kg varustuksella, ei juhlavaatteita oikeastaan ole lainkaan. Siispä sunnuntaina ja eilen kävin etsimässä kahdesta ostoskeskuksesta mekkoa tai hätätilanteessa tummia housuja ja jotain kivaa paitaa. Ei löytynyt. Meidän kaupunki ei todellakaan ole mikään ostoskohde.. Tänään päätin sitten tarkastaa meidän lähialueen tarjontaa ja siellä se oli, ruutumekko, joka on samalla tarpeeksi juhlava ja rento. En vielä kihlajaisiin viitsi ostaa mitään kovin hienoa ja iltapukumaista, se on sitten ensi syyskuun asia, kun kyseinen pariskunta sanoo "tahdon". T ei jostain syystä oikein lämmennyt ostamalleni mekolle, mutta kaupungin tarjonta oli melkein kokonaan jo nähty, joten ei auttanut nirsoilu. Ja pääasia on, että itse tykkään, kyllä sekin oppii tykkäämään.. Nyt sitten loppuviikon missiona ovat kengät, sillä en omista täällä yhtiäkään juhlakenkiä sekä mahdolliset asusteet, joskin luulen, että ne saattaa jopa löytyä omasta takaa. On se hankalaa, kun ei ole samaa "ihan kaiken varalta" säilöttyä tavaramäärää kuin Suomessa tai äidin vaatekaappia.. Pitää yrittää ottaa kuva sitten lopullisesta asukokonaisuudesta, kunhan kaikki on hankittu.

Nyt nukkumaan, kauniita unia kaikille!

Äänetön

2009-03-06T20:37:00.003+02:00

Ääni meni maanantai-iltapäivällä juuri työajan lopussa, tiistaina pystyin pihisemään työpäivän melko normaalisti, keskiviikkoaamuna tilanne vaikutti hyvältä, kunnes taas iltapäivästä ääni katosi eikä ole tullut kunnolla takaisin sen jälkeen. Kurkkuunkin sattuu. Tänään oli pakko olla 2 tuntia ottamatta puheluita, kun asiakkaat ei kuulleet, mitä sanoin ja kovempaakaan en pystynyt puhumaan. Onneksi pienen levon jälkeen loppupäivä meni paremmin.

Muutoin flunssa, josta tämä äänettömyys johtuu, on mennyt ohi pienellä lämmöllä ja kurkkukivulla. Ja jos nyt joku ihmettelee, miksi en ottanut sairauslomaa, syy on siinä, ettei minulla ole täällä vieläkään lääkäriä. Systeeminä täällä on siis omalääkärit terveyskeskusten sijaan. T:n perhelääkäri olisi muuten hyvä ja heille erittäin tuttu, ainoana ongelmana on se, ettei hän puhu englantia ja jos joskus haluaisin mennä lääkäriin ilman tulkkia, olisi kielitaitoinen lääkäri ihan kiva.. Suurin syy lääkärittömyyteen on saamattomuus ja se, etten olisi lääkäriä tähän mennessä edes tarvinnut. Nyt olisin voinut käydäkin. Vaikka toisaalta kyllähän tämän viikon ihan suhteellisen hyvin selvisi, ja kiireessä olin varmasti ihan hyvä apu puolitehoisenakin. Ja yksi meistä oli jo saikulla, joten..

Nyt luvassa on hiljainen viikonloppu enkä puhu ellei ole pakko. Pakko olisi nimittäin saada ääni kuntoon maanantaiksi. Muuten menee hermot tähän pihinään!

Tällä hetkellä kokeilen lakritsin apua, löysin ihan sattumalta lähipikkukaupassa ollessani lakuja, kun olin jo kassajonossa limakarkkipussin kanssa. Täällä lähes kaikki karkkipussit on limakarkkeja täynnä, siis niitä hedelmä karkkeja, jotka on niin tahmeita, että tarttuvat pussiin kiinni. Liivate, väriaine ja sokerimössöä siis. Mutta nyt on itävaltalaisia lakuja, nam nam.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Puolispontaani viikonloppu

2009-03-02T21:32:00.004+02:00

Maanantai taas ja arki alkoi.. Onneksi on kuitenkin kiva viikonloppu takana ja siitä nyt seuraavaksi.

Lauantaiaamu alkoi suunnitellusti suurehkolla siivouksella ja kotihommilla. Iltapäivällä T:n nukkuessa flunssaansa katsoin urheilua ja otin rennosti. T:n vihdoin herätessä ja jutellessa Cluj-Napocassa asuvan kaverin kanssa, saatiin idea lähteä lauantai-illan ja sunnuntain viettoon Clujiin, joka siis sijaitsee reilun 100 km päässä. Meillä oli tarkoituksena muutenkin mennä sinne sunnuntaina koripallon takia, kuinkas muuten, mutta lähinnä pubin takia ei oltu ajateltu mennä kun päiväseltään. Muutamalla puhelulla ja pienellä kinalla T:n äidin kanssa saimme sovittua pubin sulkemisen ja avaamisen, ja kun T:n kaverit T ja I olivat innolla meitä vastaanottamassa, lähdimme klo 19 jälkeen ajamaan. Olisihan tuon idean voinut tietysti keksiä jo aamusta.. Saavuimme perille klo 21 aikoihin ja avasimme ensimmäiset kaljat. Tarkoituksena oli lähteä baarikierrokselle tutustumaan "tärkeimpiin" Cluj-Napocan baareihin. Ja niitä riitti! Käytiin useammassakin kääntymässä ja toteamassa paikka täydeksi tai liian savuiseksi tai väen keski-iältään liian nuoreksi. Lopulta pysähdyttiin Bulgakovissa ja Corvinuksessa. Corvinuksessa kahden aikohin multa loppui sitten energia ja lähdettiin I:n kanssa nukkumaan, miehet jatkoivat ja olivat kotona kuulemma viideltä.

Sunnuntaina käytiin ostoksilla ja noin 1,5 vuoden etsintä tuotti viimein tulosta; T sai uudet koripallokengät entiset puhkikäytettyjen tilalle! Huolimatta koriksen suosiosta täällä, kenkiä on ollut erittäin vaikea löytää. Vaikka sama on Suomessakin, etsittiin nimittäin sieltäkin.. Minäkin löysin pari neuletta ja topin Pull&Bearista, jota täällä meillä ei ole. Olisipa ollut enemmän aikaa.. Ostosten jälkeen otettiin suunta kohti merirosvoravintolaa nimeltä Casa Piratilor. Tässä kuvat ennen ja jälkeen, oli hyvää! 3 kg ruokaa upposi helpohkosti neljään nälkäiseen mahaan..

Ruoan jälkeen matkan päätarkoitus: koripallopeli U-Mobitelco Cluj - BC Mures. Ei siitä sitten taaskaan sen enempää. Turpiin tuli, vaikka mahdollisuudet olisi ollut voittaa.. Sitten kohti kotia ja arkea. Kaiken kaikkiaan kiva reissu ja otetaan uusiksi, mutta seuraavalla kertaa hieman pidemmällä varoitusajalla (tätä toivoi erityisesti I, jotta voisi varautua täydemmällä jääkaapilla ja ehkä jopa kokatakin jotain hyvää) ja varmasti jo perjantaista tai lauantaiaamusta alkaen.

Täällä muuten tuoksuu jo kevät ja linnut laulaa, mutta ollaanhan jo maaliskuussa, joten niin kuuluukin!

Ei ole mitään sanottavaa..

2009-02-24T21:52:00.003+02:00

Kamalan vaikeaa tämä blogin kirjoittaminen nykyisin ja tuntuu, ettei tapahdukaan mitään kirjoittamisen arvoista. Yritetään nyt kuitenkin, jos vaikka loppujen lopuksi saisinkin jotain aikaiseksi..

Viime viikko vieraiden kanssa meni siis ihan liian nopeasti. Tässä pieni kertaus.. Sunnuntaina ei tehty sen ihmeempiä, käytiin kaupassa, kokattiin tomaattipastaa ja syötiin karkkia sekä tietysti juoruttiin ja kerrattiin kuulumisia. Maanantaina ohjelmassa oli kaupunkiin tutustumista, ensin keskustaa ja ostoskeskusta ympäri kävellen ja illemmalla autoilukierros Weekendiin (vapaa-ajan alue, jossa kesäisin voi uida, urheilla ja ottaa aurinkoa sekä on siellä myös useita ravintoloita/baarejakin), yliopistoalueelle ja muuten kaupunkia ympäri. Käytiin myös T:n vanhemmilla syömässä. Tiistaina oli siis vuorossa Sighisoara, joka on alueen yksi vanhimmista kaupungeista. Keskiajalla nykyinen vanha kaupunki oli yksi maan turvallisimmista linnoituksista ja tosiaan onhan itse Draculan esikuva hirmuhallitsija Vlad Tepes asunut siellä elämänsä ensimmäiset neljä vuotta. Nykyisin hänen kotitalonsa paikalla on ravintola, jossa myös me käytiin syömässä hyvää, mutta suhteessa ja yleiseen hintatasoon nähden kallista ruokaa. Käytiin myös yleisen käppäilyn lisäksi museossa, joka sijaitsee toisessa kaupunkin porteista, joka myös kellotornina tunnetaan. Hauska museo, jossa oli pieniä huoneita, portaita ja ainakaan nyt ei ollut muita asiakkaita kuin me. Esiteltävät tavarat vaihtelivat Rooman aikaisista kipposista keskiajalla käyettyihin lääkärin välineisiin. Mielenkiintoista. Keskiviikkona suunta kävi kohden eläintarhaa, jonne myös veimme uuden asukin. T:n isä oli metsästysreissullaan löytänyt siipeen haavoittuneen fasaanin ja ottanut sen mukaansa. Nyt se sai uuden kodin eläintarhasta. Ennen luovutusta merkitsimme sen omatekoisella "rengastusmerkillä", jottei se joudu ainakaan muiden eläimien ruuaksi. Pitää käydä myöhemmin katsomassa miten meidän Pityu (tai jotenkin noin T:n vanhempien sille antama nimi kirjoitetaan..) jakselee. Torstaina Sisko kävi myös vähän ostoksilla ja me Siskon tytön ja T:n kanssa käytimme ajan hyödyksi pelaamalla kauppakeskuksen alakerrassa ilmakiekkoa, eli sitä missä yritetään saada pieni kiekko toisen maaliin hakkaamalla sitä hassulla "mailalla". Kaikki pelasivat kaikkia vastaan ja kaikki voittivat kerran, eli hyvin meni. Torstaiaamusta ohjelmassa oli pakkailua ja ennen vieraiden saattamista lennolle kävimme vielä T:n mummolassa, joka sijaitsee lentokentän lähellä. Käytiin siis näyttämässä paikallista maalaiselämää ja etenkin Siskon tytölle kanoja. Sitten olikin jo heippojen aika. En sitten yhtään tykkää sanoa heihei, ja tulikin mieleen, mitä Siskon tyttö aikaisemmin kysyi/ihmetteli: "Miksi kaikki sukulaiset ei voi asua samassa paikassa?" Niinpä.

Vieraiden lähdettyä arki palasi taas elämään: töitä, kokkausta/T:n vanhemmilla syömistä, salia, nukkumaan. Viikonloppuna käytiin pikaisesti Bucinissa, jossa käytiin myös joulun tiennoilla. Tällä kertaa seurana oli T:n vanhemmat ja meinasin saada raivokohtauksen, kun T aamulla ilmoitti reissusta. "Miksi et kertonut aikaisemmin?! Minun piti siivota, löhötä ja en halua tietää 15 minuuttia aikaisemmin, että pitää mennä johonkin." En siis todellakaan ole vielä tottunut spontaaneihin lähtöihin, vaan haluan tietää ja suunnitella ennakkoon, mitä teen. Kaipa siihenkin joskus tottuu.. Nyt tuntuu ihan tyhmältä raivota tuollaisesta, mutta silloin ärsytti, kun yhtäkkiä olisi pitänyt olla vetämässä toppavaatetta niskaan, vaikka suunnitelmissa oli jotain ihan muuta, joskaan ei mitään erittäin tärkeää. Idea oli siis T:n vanhempien ja hänkin oli kuullut siitä vasta edellisenä iltana ja unohtanut mainita minulle. Olisinhan tietysti voinut jäädä kotiin, mutta kun he halusivat viedä meidät vuoristoon ja tehdä jotain meidän kanssa, en kehdannut olla menemättä. Mökötin sitten aikani, mutta loppujen lopuksi siellä oli ihan kivaa, vaikken itse laskenutkaan. Itse asiassa T oli ainoa joka mäkeä laski, me muut vaan kiipesimme mäkeä ylös ja laskeuduimme taas alas. Jonot olivat tällä kertaa vieläkin pidemmät kuin viimeksi..

Tänään kokkasin pitkästä aikaa kunnolla, tein T:n jatkuvien toiveiden pohjalta lohta, perunamuussia ja valkoista tillikastiketta. Hyvää oli, vaikka kastike maistuikin suolasta ja pippurista sekä siitä tillistä huolimatta vaan kermalle. Pitäisi varmaan soittaa apua maustamiseen koto-Suomesta.. Olin myös suunnitellut tekeväni huomenna makaroonilaatikkoa, jota mun on tehnyt mieli jo kauan. Enpä sitten tee, kun ainoa uunin kestäväksi luulemani lasivuoka hajosi tänään kalaa paistettaessa. Pitää hankkia uusi ja varmistaa, että se oikeasti kestää kuumuutta. Tämä nyt hajonnut oli täällä jo valmiiksi ennen meidän muuttoa, niinkuin osa meidän astioista ja keittiötavaroista. T:n äidin tavaroita siis. Kokkailun ja syömisen jälkeen käytiin salilla ja saunassa. Jo toinen kerta tällä viikolla, ihan suunnitelmien mukaisessa kuntoiluaikataulussa ollaan.

Ai niin, yksi asia vielä.. Onko kukaan kanssaulkosuomalaisista jäsenenä Suomi-seurassa? Sain heiltä tutustumiskirjeen ja Suomen Silta -lehden näytteen. Kokemuksia, onko järkevää liittyä? En ole vielä tutustunut asiaa sen tarkemmin, pitää käydä vielä kurkkimassa netistäkin..

Paluu arkeen..

2009-02-20T18:14:00.003+02:00

Nyt on taas elämä palannut arkiseksi. Vieraat lähtivät eilen, ja tänään olin jo normaalisti töissä. Oli kuulemma ollut TODELLA kiire viikko ja huomasihan sen jo sähköpostien määrästä. Tänään koneen avatessani yli 80, vaikka olin niitä tehnyt viikon aikanakin muutamaan otteeseen..

Alkuviikko oli aivan mahtava! Päivien aikana kierreltiin kaupungilla, käytiin Sighisoarassa, jossa muun muassa Draculan esikuva Vlad Tepes on syntynyt ja eläintarhassa apinavauvaa ja leikkisää karhua katsomassa sekä ihan vaan oltiin ja herkuteltiin. Suuri kiitos vieraille, tulkaa uudestaan! Kuviakin saatan laittaa, kunhan saan niitä Siskon kameralta. Itse olin laiska kuvaaja..

Pidempiä tarinoita tulee sitten myöhemmin, nyt salille kaikkia irtokarkkikiloja sulattelemaan!

Ystävänpäiväherkku

2009-02-15T12:26:00.004+02:00

Eilen aamusta sain tällaisen makean yllätyksen, joka syötiin tosin yhdessä. Oli turhan suuri yksinään syötäväksi ja onhan se Ystävänpäivän hengen mukaista jakaa jopa tuo sydän puoliksi..

Enää vajaa kolme tuntia ja vieraat saapuu.. En malta odottaa!

Hyvää Ystävänpäivää!

2009-02-14T10:58:00.003+02:00

Täällä tätä päivää juhlitaan rakastavaisten päivänä, ja T piloillaan naureskeli mun Suomesta saamille ystävänpäiväkorteille. Minä en naureskellut, vaan asetin ne esille olohuoneeseen kunniapaikalle.

Kiitos ihanat ystävät, kun jaksatte nähdä vaivaa! Piristää kovasti tietää, ettette ole minua kokonaan unohtaneet.. Ikävä on kaikkia ystäviä Suomessa sekä muualla maailmalla, ja jos tätä luette, niin lähetän suuren halin teille jokaiselle! Olette tärkeitä!

Myös uusille blogiystäville toivotan ihanaa ystävänpäivää, juhlittepa sitä sitten rakkauden tai ystävyyden päivänä!

Talvi tuli takaisin

2009-02-13T19:26:00.005+02:00

Koko päivän on satanut lunta tai siis lumen ja rännän sekoitusta. Maahan se jää muuten paitsi teillä, jotka ovat sitten loskapaskaa täynnä.. Paitsi, että nyt ovat jäätyneet/jäätymäisillään. Kamalinta kaikessa on se, että T on matkalla kotiin jossain 60 km päässä allaan kammo-Daciansa. Siis sellainen auto, jonka kyydissä pelottaa, että pohja tippuu alta. Ja vielä kesärenkaissa. Joka kerta, kun T on sillä jossain ja sää on yhtään huonompi, panikoin. Ja niinkuin pelkäsin, T soitti sitten äsken ja kertoi, että oli pyörähtänyt kolmesti ympäri, onneksi renkaillaan pysyen, ja päätynyt tien penkalle. Auto ja mies ovat kunnossa. En ihan tajunnut, oliko päässyt omin neuvoin pois vai oliko joku kanssaautoilija avustanut. Nyt on kuitenkin taas liikkeellä, köröttelee kotia kohti noin 10km/tunnissa vauhtia, kun tiet ovat niin jäässä eikä voi jarruttaa, kun muuten lähtisi luisuun. Nyt sitten vahdin puhelinta ja panikoin, tapan aikaa blogeissa ja nettipeleissä, kun en osaa muutakaan tehdä. Kunpa se nyt pääsisi ehjänä kotiin!

Että olisit talvi saanut jäädä tulematta!

Lisäys: Huhhuh ja helpotuksen huokaus! T soitti äsken ja kertoi pääseensä tänne asti ilman muita ongelmia, mutta on nyt isänsä ravintolalla. Lähden siis sinne ja haukkaan samalla happea, kun olen koko päivän ollut sisällä..

Kuulumisia keskeltä viikkoa

2009-02-11T22:59:00.006+02:00

Pikainen postaus myös kuulumisista. Päivät kuluvat töissä, illat salilla tai tänään korista katsomassa. Töissä on suhteellisen hoppu, ja puhelin laulaa. Salilla ja etenkin siellä saunassa on ihanaa, vaikka nyt sattuukin vasempaan ylätakareiteen maanantain ja tiistain kuntoilu. Koripallossa menee heikosti. Lauantaina hävittiin, ja tänään vastustajana oli liigan heittopussi, joka ei tällä kaudella ole voittanut yhtään ottelua ja vaikka voitettiinkin noin 40 pisteellä, olisi joukkue voinut todellakin pelata paremmin. Tuolla pelillä ei parempia joukkueita voiteta millään. Taitaa olla muutenkin pudotuspelit liian kaukana..

Tämä video on kuvattu täällä 17.1. Tuo alussa oleva donkki on jotain, mitä täällä ei ole ennen nähty ja videolla kuuluu muutenkin hyvin yleisön huuto ja kannustus. On nimittäin tunnelma jotain muuta kuin Suomessa yleensä.. Lisäksi sieltä on mahdollista kuulla yleisön huutavan unkariksi "Szép volt fiúk!" eli kutakuinkin "Hienoa pojat!". Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, unkarin asema ei ole sama kuin esimerkiksi ruotsin asema Suomessa, joten on hienoa, että täällä voidaan kannustaa myös unkariksikin. Vaikka kuulemma on tästäkin jo joku nationalisti vetänyt herneen nenuun.. Huoh.

Sitten on eräs asia, jota en ole vielä muistanutkaan hehkuttaa.. Nimittäin Sisko ja Siskon tyttö tulee sunnuntaina meille!! Vielä kaksi päivää töitä ja sitten kokonaista kuusi vapaata, kun onneksi sain koko heidän täälläoloajan vapaaksi. He siis lähtevät torstaina takaisin Suomeen. Voi, miten odotankaan! Suuria suunnitelmia ei vielä ole, jotain ideoita kylläkin. Katsellaan sitten säiden ja sen mukaan, miten paljon on "anopin" auto käytettävissä ja T:lla mahdollisuus viettää aikaa meidän kanssa. Yksin en nimittäin halua kaupungin ulkopuolelle lähteä ajelemaan..

Täytettä palkintokaappiin

2009-02-11T22:33:00.004+02:00

Tällainen oli Kukkulalla odottamassa, kun mitään aavistamatta kävin siellä vierailulla. Suuren suuri kiitos!

1.Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

2.Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin

3.Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.

4.Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.

5.Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Alunperin pysti on lähtenyt matkaan täältä ja nyt se päätyi myös tänne Metsän taakse.

Pysti lähtee jatkamaan kulkuaan seuraaville hienoille bloggailijoille, joiden blogeissa en tätä kyseistä pystiä huomannut:

- Antonialle Ateenaan ihanasta tunnelmasta sekä kivoista kuvista ja tyylistä.
- Nazelle Brysseliin arjen kuvaamisesta hauskasti ja ironisestikin.
- Athelakselle Aucklandiin minulle uuden kulttuurin kuvaamisesta. Oikeastaan tämän voisi antaa ihan jo niiden viimeisen postauksen eläimistä..

Kolme riittäköön tällä kertaa, kun tämän on tainnut jo melkein kaikki aktiivisesti seuraamani blogit saada.

Kevättä rinnassa

2009-02-07T12:27:00.004+02:00

Tänään täällä on kevät. Tai on ollut jo aikaisempinakin päivinä, mutta silloin olen ollut suljettu sisätiloihin valoisan ajan enkä ole päässyt auringosta juuri nauttimaan. Sisällä olen tosin ollut nytkin ja siivonnut, mutta aukaisin kaikki ikkunat ja parvekkeen oven. Ilman lämpömittaria veikkaisin, että suorassa auringon paisteessa parvekkeella on vähintään 20 astetta, todennäköisesti enemmän. Ihana Etelä-Eurooppa! Tämä ilo ei tosin taida kestää, ensi viikoksi on luvattu pakkasöitä ja räntää..

Kevään lisäksi on myös toinen ilon aihe: meidän kuntosalin sauna. 100 astetta, vettä löylyn heittoon ja ulkopuolella pieni kylmävesiallas. Kävin eilen ensimmäistä kertaa ja nyt tiedän ainakin, ettei tarvitse enää kaivata saunaa. Ja parasta on, että pääsen sinne vaikka joka päivä! (Paitsi sunnuntaisin, kun paikka ei ole auki..)

Kohta lähdetään urheilukauppaan ostoksille. Listalla ainakin koripallokengät T:lle ja mulle ehkä jotain kivoja salivaatteita. En tuonut mukanani kuin yhdet urheiluhousut, ja kun nyt kuitenkin käydään vähintään 3 kertaa viikossa, olisi toisetkin ihan tarpeen. Ostoksilta jatkamme kohti Mediasta, joka on pikkukaupunki noin tunnin ajomatkan päässä. Siellä ohjelmassa on, yllätys yllätys, koripalloa. Peli meidän ja sikäläisen joukkueen kesken. Pelistä tekee paikalliskamppailun ohella mielenkiintoisen se, että kotijoukkueessa pelaa 2 täällä pelannutta amerikkalaisvahvistusta, jotka lähtivät kohun saattelemana meidän joukkueen entisen, irtisanotun valmentajan mukana naapurijoukkueeseen, ja tämä on joukkueiden ensikohtaaminen tuon tapauksen jälkeen. T ei malta pysyä nahoissaan ja itsekin olen innoissani, täällä koripallopeleissä on oikeasti tunnelmaa ja nyt varmasti vielä tuplamäärä. Meidän joukkueen fanit ovat koko liigan äänekkäimpiä, mutta myös reiluimpia (ovat tästä ihan tunnustuksenkin saaneet) ja heitä on tähän otteluun tulossa paljon!

Postaukset on nykyisin hyvin lyhkäisiä ja kuvattomia, kun tuntuu, ettei ole mitään mistä kertoa ja kuviakaan ei ole tullut otettua aikoihin. Yritän parantaa tapani..

Nyt se alkoi..

2009-02-03T21:18:00.004+02:00

Nimittäin kuntoilu! Kaksi kuukautta tässä kerkesinkin vaan löhöillä ennen kun saatiin aikaiseksi ja löydettiin aikaa salilla käynnin aloittamiseen. T on puhunut asiasta jo noin 1,5 vuotta mutta ollut sit niin kiireinen ja rahaton, ettei oo jatkanut vanhaa harrastusta. Mulla taukoa oli siis se aika, kun oon nyt ollut täällä. Mutta nyt on kuukausikortti (yksi yhteinen perhekortti) taskussa ja voidaan vihdoin hankkiutua kesäkuntoon.. Tarkoitus olisi käydä 3-4 kertaa viikossa, katsotaan kuinka usein lopulta ehditään. Sali on siisti ja hyvinkin nykyaikainen, jopa niin, etten osannut tai tiennyt, kuinka kaikkia laitteita käytetään. Hinta kuukaudelle on noin 30 euroa henkilöltä, eli ei mitenkään ilmaista tuo kuntoilu täälläkään. Liittymismaksuja tai muita tosin ei ole. Suunnitelmana olisi saada jonkinlainen rytmi ja rutiini kuntoiluun ja jos siinä ohessa kuntokin hieman kasvaisi ja kroppa timmiytyisi.. Niin ja eiköhän tuo auta pään selväjärkisyydenkin kanssa, etenkin nyt, kun työaikana on hyvä, jos vessaan ehtii, muista tauoista puhumattakaan. Hullua hommaa..

Asiasta kukkaruukkuun.. Lupaan, että on viimeinen kerta, kun asiasta täällä valitan, mutta pakko laittaa linkki, joka todistaa, että Romanian postista ei tykkää eräs toinenkaan täällä asuva ulkomaalainen. Luulen kyllä, että meitä on useampiakin.. Aiheesta englanniksi Romericanin blogissa. Tämä blogi on ollut mulle suuri apu etenkin ennen muuttoa, ja olen sieltä saanut hurjasti tietoa Romaniasta ulkomaalaisen silmin katsottuna.

Muisto kesältä 2007

2009-02-01T18:01:00.005+02:00

Vendaval haastoi esittelemään arkistojen aarteita.. Kiitos haasteesta!

Ideana siis:
1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.2. valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.3. selitä kuva.4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Kyseessä ei ole oikea neljäs kuva, koska en naamakuvia halua julkaista ja muokkailukin olisi vähän tyhmää. Tämä siis kyseisen kansion seitsemäs kuva:

Sijainti Laukaa, Keski-Suomi. Ajankohta elokuu 2007. Tapahtuma tyttöjen mökkireissu. Aivan mahtava viikonloppu hyvässä seurassa hyvää ruokaa syöden (sitä oli paljon!), pelejä pelaten, saunoen ja uiden.. Hurjasti terkkuja ja haleja kaikille tuolla olleille ja myös hänelle, joka ei päässyt liittymään joukkoon!

Edellisen postauksen saunateemaa jatkaakseni, tuolla on muuten juuri sellainen sauna, kun saunan kuuluu ollakin! Siis tuo oikean puoleinen pikkurakennus.

Haastan: MaaMaan, Antonian, Kazzan sekä Susadimin.

Saunassa

2009-01-28T22:05:00.002+02:00

Kävin tänään saunassa työkavereiden A ja G kanssa. Kyseessä oli 4 tähden hotellin Spa-osaston sauna. 4 tähdestä ei kyllä saunan osalta voinut puhua, vaikka Harvian termostaatti ja Sawon kiuas saivat olon tuntumaan melkein kotoisalta. Vähemmän kotoisaa oli se, että saunan lämpötila oli maksimissaan 70 astetta, ja vaikka kuinka heitimme löylyä, se vaan laski. Olivat sitten ilmeisesti sammuttaneet sen, kenties jonkin sortin aikakatkaisimella, eikä osattu kytkeä sitä uudelleen päälle. Myös tukkeutunut suihkun viemäri ja pukeutumis/vilvoittelutilan puute heikensivät kokemusta huomattavasti. Onneksi seura oli kuitenkin hyvää, ja kyllähän tuokin saunominen paremman puutteessa menee. Seuraavalla kerralla mennään kyllä johonkin muualle.

Haukotus.

2009-01-26T19:44:00.004+02:00

Uusi viikko alkoi liian aikaisin. Kirjaimellisesti. Herätyskello soi 04.40 (tai ensimmäisen kerran se oli soinut 04.30, mutta siitä en muista mitään). Istuin bussissa keskusyksikkö sylissä klo 05.30. Saavuin Cluj-Napocaan klo 08.10. Olin töissä 09.00-17.00. Nyt VÄSYTTÄÄ!

Olen siis taas toimistoviikolla ja tällä kertaa jopa asun tuossa toisessa huoneessa. Sinänsä kiva, että pääsee koneelle myös iltaisin, kun päivällä on niin kiire, ettei ehdi. Sinänsä harmi, että muutama työntekijä työskentelee juuri siinä minun "makuuhuoneessa" klo 21.00 asti, en pääse vielä nukkumaan. Kohta onneksi, ja ehkä huomenna olen hieman enemmän elossa kuin tänään.. Joku päivä mennään muuten "suomalais"tyttöjen kanssa saunomaan, ai ihanuus! Siitä sitten myöhemmin lisää.

Kauniita unia.

Eläimellistä menoa

2009-01-24T20:28:00.007+02:00

Käytiin tänään viettämässä sadepäivää paikallisessa eläintarhassa, joka kuulemma on Romanian suurin. Alueeltaan tuo olikin ihan iso, mutta eläimiä ei ollut paljoa, jos vaikka Korkeasaareen vertaa. Apinat, kissaeläimet, karhut, sudet, matelijat ja linnut löytyi kuitenkin.

Ennakkoon olin erittäin ennakkoluuloinen paikkaa kohtaan ja olin varma, että näen jotain, josta en pidä. Esimerkiksi Budapestin eläintarhasta, joka muutoin oli mukava paikka, jäi huono maku, kun näin kaksi jääkarhua betoni"häkissä" 30 asteen lämpötilassa. Ei siis todellakaan edes lähellä lajin oikeaa elinympäristöä.

Eläintarha oli kuitenkin siisti ja vaikutti, että eläimistä pidetään oikeasti huolta. Toki rakennukset, häkit ja aitaukset ovat pääosin vanhoja ja kuluneita, kuten esimerkiksi tuo ylläoleva laamojan talli, sekä osittain myös minun mielestäni liian pieniä. En tiedä, mitä asiasta oikeasti tietävä sanoisi.. Eläintarha on juuri saanut rahoitusta EU:lta ja lupauksien mukaan 3 vuoden päästä alue on kaksi kertaa suurempi ja eläimiä enemmän. Puhetta on ollut jopa elefanteista ja kirahveista.

Apinatalon puu. Vähän vihreyttä sateesta harmaaseen päivään.

Lähisukulaisemme kerjää popcornia. Ei annettu, mutta syöttäminen on ilmeisen yleistä. En usko, että tuo muuten osaisi kättään meille ojentaa.

Apinat sekä eksoottiset kissaeläimet, tiikereitä lukuunottamatta, oli talven ajaksi otettu sisään kylmyyttä pakoon, mutta kissataloon oli pääsy kielletty, joten kurkimme likaisten ikkunoiden läpi. Heillä oli lounashetki menossa ja huomasimme myös, että toiselle leijonapariskunnalle on tulossa perheenlisäystä. Naaraan koosta päätellen ei kestä enää kauaa ennen kuin pääsen katsomaan pikkujellonia!

Eläinten kuninkaan lounashetki. Nam.

Näin lähellä karhua en ole ollut koskaan ennen. Onneksi oli metallia välissä..

Loppuhuipennuksena eläintarhan uusimmat tulokkaat, wallabit.

Pahoittelut kuvien onnettomasta laadusta. En halunnut käyttää salamaa, ja valo ei riittänyt tämän tarkempiin kuviin.

Posti on jo käsitelty, siirrytään pankkiin..

2009-01-21T23:10:00.005+02:00

Minulla on kaksi suomalaista pankkitiliä ja nyt myös kaksi romanialaista pankkitiliä kahdessa eri pankissa. Ensimmäisen romanialaisen avasin (avaaminen kävi helposti, kun tiesin, kuka virkailijoista puhuu englantia jo ennakkoon) heti tänne saavuttuani, kun kuvittelin (eli minulle oli kerrottu), että tarvitsen sitä oleskelulupaa varten. En tarvinnut, mutta ajattelin, että tiliä tarvitaan kuitenkin, joten olkoon. Tämä siis ennen kuin sain tietää, että palkanmaksamisen helpottamiseksi minulla tulisi olla tili samassa pankissa kuin työnantajalla. Täällä verkkopankki ei todella ole yhtä yleinen kuin Suomessa ja se maksaa paljon! Työnantajat käyttävät jotain verkkopankin kaltaista järjestelmää, jonka avulla he voivat maksaa laskut nopeasti ja helposti, mutta vain saman pankin sisällä. Siispä menin pari viikkoa sitten avaamaan toisen tilin toiseen pankkin. Löysin englannin taitoisen pankkivirkailijan ja sain tilin avattua. Tilasin jopa Visa Electron-kortin, jonka voisin hakea viikon kuluttua. Viikko kului ja menin hakemaan korttiani. Sitä ei ollut, koska en ollut täyttänyt tarvittavia papereita. Tämä oli siis tuon avuliaan, englannin taitoisen virkailijan selitys. Vaikka paperit olivatkin romaniaksi, kuvittelen tietäväni mitä teen, kun ruksaan paperiin Visa Electron, ja kun virkalija esittelee minulle eri toimintojen hinnaston. No joo, täytin sitten uudet paperit ja odottelin jälleen viikon. Tänään kipaisin äkkiä töiden jälkeen pankille korttiani hakemaan. Sen myös sain. Mutta.. siinä lukee Janna, ja arvatkaa huomasinko sen vasta kotona. Kannattaisi ehkä tarkastaa kortti, kun sen saa, ja olevinaan sen tekstin ja kortin ulkoasun vilkaisinkin,mutta enpä sitten tuota huomannut.. Muut nimet ovat ihan oikein. Tuosta huolimatta tein tänään ruokaostokset uudella kortilla. Tietääkö kukaan, haittaako yhden kirjaimen kirjoitusvirhe? Pitää varmaan käydä taas pankilla.. Huoh.

Toisen tilin lopetan, kunhan ehdin. Pankkeja täällä on muuten joka paikassa, parhaimmillaan useita vierekkäin ja kilometrin päässä seuraava saman pankin konttori ja ne muut. En tiedä, mitä rahaa niissä liikutellaan, kun keskimääräinen romanialainen ei ihmeitä ylimääräistä tienaa..

Randomeita

2009-01-21T21:48:00.006+02:00

Elikkäs sain ihka ensimmäisen haasteen, juhuu! Ei tarvinnut varastaa tätäkin.. Kiitoksia Kiwi-maahan Kazzalle!

Ensimmäisen virallinen osuus: 1) Link to the person who tagged you. 2) Post the rules on your blog. 3) Write six random things about yourself. 4) Tag six people at the end of your post and link to them. 5) Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog. 6) Let the tagger know when your entry is up.

Sitten mennään..

1. Olen ollut partiossa 9-vuotiaasta 15-vuotiaaksi. Ensin siis laumassa, sitten vartiossa ja lopulta ohjattiin kaverin kanssa omaa vartiota. Jos en väärin muista 5-8 nelos-, vitosluokkalaista poikaa. Mitkä jutut niillä olikaan! Mutta hauskaa oli. Lisäksi osallistuin parissakin eri porukassa partiotaitokisoihin, joista tuloksena lukuisia piirinmestaruuksia sekä SM-hopea. Kisat olivat koko harrastuksen paras asia! 15 ikävuoden kieppeillä kiinnostus tosin lakkasi ja siirtyi muihin asioihin..

2. Rakastan herkkuja. Karkkia, suklaata, keksejä, kakkua, pullaa... Tänne vaan kaikki, kyllä kelpaa! Joskin välillä on pakko rajoittaa, ettei mene ihan liiallisuuksiin. Onneksi Romanian karkkivalikoima kalpenee suomalaisen rinnalla.

3. Minulla on napakoru ja tatuointi. Lävistys on kulkenut mukana jo vajaan 7 vuotta, tatuointi noin 2. Kummankaan olemassa oloa en aina edes muista. Haaveilin tatuoinnista teini-ikäisestä asti ja pari vuotta sitten veronpalautusrahoilla kävin viimein hakkauttamassa pienen perhosen (omaperäistä...) alaselkään. Kiinnostusta uusiin kuviin olisi, mutta tällä kertaa haluan jonkin oikeasti henkilökohtaisen kuvan/tekstin. Ehkä sitten jos/kun on lapsia teen niinkuin eräät julkkikset..

4. Olen huono ajamaan autoa taaksepäin. Eteenpäin matka onnistuu mainiosti, mutta auta armias, jos täytyy peruuttaa parkkiruutuun tai johonkin muuten ahtaaseen paikkaan. Jos en etuperin pääse, niin etsin minkä tahansa muun keinon kuin peruuttamisen. Kun tilaa on paljon, peruuttamisessakaan ei ole ongelmaa, joskaan en ole vieläkään tajunnut sivupeilien ideaa peruuttamisessa. Kaistanvaihdoissa ne toimivat mainiosti. Meinasin reputtaa inssinkin, kun viiden kerrankaan jälkeen en onnistunut saamaan autoa perä edellä vinoruutuun. Onneksi (?) muutoin ajelu meni hyvin, ja sain kortin ensimmäisellä yrityksellä. Peruutustaito (ja niiden sivupeilien käyttö) täytyisi oikeasti opetella, koska täällä taskuparkkeeraus olisi tarpeen melkein joka parkkeeraus kerralla. Vielä aiheeseen liittyen haaveilen VW New Beetlestä kukkapurkkeineen.

5. Pienenä yksi lempparisarjoistani tv:ssä oli, kuinka ollakaan, Kauniit ja Rohkeat. Katsoin 1990-luvun alkupuolella jokaisen jakson. Olisiko ollut 1993 tai 1994, kun Carolinea näytellyt Joanna Johnson (oli pakko etsiä Googlesta, enää en sentään muista) kävi Joensuun Eharilla. Rautakaupassa siis. Mentiin kavereiden ja jonkun meistä äidin kanssa katsomaan. Kyllä oli pienet tytöt ihmeissään.. Tämä oli sitä aikaa, kun koko ajan joku sarjan näyttelijöistä oli Suomessa käymässä.

6. En ole erityisemmin kotitalousihminen. Tiskaus ja pyykinpesu sujuu ilman ongelmia. Kokkaus ja siivous silloin tällöin, molemmat voivat jopa olla ihan kivaakin, kun sille päälle satun. Silitä en koskaan mitään, paitsi kauluspaitoja, jos joudun sellaista esim. töissä käyttämään. Yleensä kotona on suhteellisen hallittu kaaos, joka järjestetään kuntoon kertahyökkäyksellä, jolloin teen KAIKEN, ettei muina aikoina tarvitse.

Oliskohan ne nyt sitten siinä.. En tiedä tarkalleen, ketkä tähän ovat vastanneet, mutta laitetaan eteenpäin Nazelle, -S-:lle, Juanitalle, Athelakselle, Pupucelle ja Colibridreams:lle.

Lisäys: Muokkailin vähän, kun oli niin hankala lukea yhteenpötköön kirjoitettuna. Ja tuossapa myös tuo selässä asustava tyyppi..

Selkä selkää vasten

2009-01-18T21:51:00.002+02:00

Irina osaa lauluissaan kertoa elämästä niin oikein, joten tässä tämän hetkinen olotila. Ei kuitenkaan syytä huoleen, tähän mennessä tämä olo on aina mennyt ohi ja kohta taas hymyilyttää..

Viikonloppu, ihanaa!

2009-01-17T12:15:00.006+02:00

Viikko meni töissä, pubilla, varastolla, koripallopelissä.. Työkuviot muuttuivat ja kiireellistyivät (ei siis ollut aikaa kirjoittaa blogia työaikana..) hieman, kun sain vastuulleni sähköposteihin vastaamisen. Ihan kiva juttu, mutta harmi, kun A ei enää voi vastata niihin. Vastuu voi kuulemma olla vain yhdellä.. A hoiti vastauksen ennen, mutta nyt pomot päättivät, että koska minä olen nopeampi kirjoittamaan vastauksia, saan ottaa hommat hoitaakseni. Tottahan se tietysti on, saan kirjoittaa omaa äidinkieltäni toisin kuin A. Sähköpostin kanssa on ollut pieniä ongelmia, kun en saanut kaikkia vastauksia lähetettyä normaalisti. Pitkän tutkinnan jälkeen syy paikallistettiin: 'yhteensä'. En voi lähettää sähköposteja, joissa mainitaan sana 'yhteensä'. Älkää kysykö miksi, en todellakaan ymmärrä. Nyt sitten tietää varoa tuota sanaa ja käyttää kiertoilmaisuja. Muokattiin jopa standardikirjeet siten, ettei niissä ole tuota sanaa, jos/kun lähetän niitä myös sähköpostitse. Nyt pitäisi toimia, toivotaan..

Tiskikonepäivitystä: Rikki on ja kuulemma ei kannata korjata. Tosin kuulin tämän unkariksi ilman, että T oli paikalla englannistamassa, mutta luulen ymmärtäneeni oikein. Korjaajamies saapui tiistaina, kun olin juuri mennyt pubille töiden jälkeen. T oli unohtanut kertoa mulle asiasta eikä sitten muistanut asiaa enää itsekään. No onneksi autolla matkan kotiin hurauttaa parissa minuutissa, ja pystyin päästämään korjaajan (ja naapurintädin) sisälle. Tuomiona siis hyvin todennäköisesti tiskikoneiden taivas. Onneksi tiskaan ihan mielelläni käsinkin, varsinkin kun koneen täyttymistä saa odotella päiväkausia. Kaksi henkeä (joista toinen ei edes ole juuri kotona) ei juuri astioita likaa. Ehkä joskus hankitaan uusi tiskikone, sitten tietokoneen, jääkaapin ja olohuoneen huonekalujen jälkeen..

Siellä tuo murheenkryyni kuvattuna viime kesänä.

Viikonlopuksi minulla ei ole vielä suunnitelmia. Aivan mahtavaa. Mukavaa viikonloppua siis kaikille!

Tiskikone vuotaa!

2009-01-10T15:17:00.006+02:00

Tämän aamupäivän suunnitelmissa oli kotirouvailua, eli pyykkiä, tiskiä, siivousta. Vessan ja parvekkeen siivousta ja toisen koneellisen kuivumaan laittamista lukuunottamatta hommat onkin ihan hanskassa. Mutta sitä piti kertomani, kuinka tämäkään suunnitelma ei toteutunut ilman ongelmia ja viivytyksiä. Tiskikone hajosi. PRKL. Ei me ihmeemmin edes käytetä sitä, silloin vaan kun ollaan oltu laiskoja tiskaajia ja keittiö täyttyy likaisista astioista. Mutta silti ärsyttää.

Laitoin sen normaalisti päälle ja noin 15 minuutin päästä lattialla oli suuri lammikko. Virta pois ja moppi käteen. Vettä moppailusta huolimatta tuli vaan lisää ja lisää, ja soitin Iskälle. (Olipa Iskä kuinka kaukana tahansa, siltä täytyy kysyä etäapua tällaisissa tilanteissa, samoin kuin Äidiltä ruoka- yms. asioissa.) Tietenkään se ei osannut kovinkaan paljon neuvoa, sanoi vaan, että käännä hana kiinni, tyhjennä kone ja vedä se ulos kolostaan. Tässä vaiheessa soitin myös T:lle, että kutsuu jonkun osaavamman avuksi (kuten ehkä on jo käynyt ilmi en ole mikään putkimies..). Olin tyhjentämässä konetta, kun naapurin täti tuli T:n kutsumana avuksi. Hän asuu samassa rapussa ja on T:lle kuin varamummo. Yhdessä sitten tyhjensimme koneen ja hän tarkasti, ettei siivilät olleet tukossa. Eivät olleet, joten vika on jossain muualla. Konetta emme tosin saaneet ulos yhdessäkään ulos kolostaan, joka on juuri koneen kokoinen ja siis erittäin hankalasti poisotettavissa. T:n oli siis saavuttava avuksi, jottei synny suurempaa vahinkoa alla olevalle parketille, alakerran naapurista puhumattakaan.. Yllättäen kone oli ulostanut vetensä lähes tulkoon ainoastaan koneen eteen, ja lattia sen alla oli lähes kuiva. Pölyt ja muut möhnät siivottuani pääsin pesemään käsin koneellisen astioita. Mikä ihanuus. Ja kone nököttää nyt keskellä keittiön lattiaa odottaen korjaajaa, joka kentiesehkämahdollisesti saapuu maanantaina. Todennäköisesti ei saavu, jää nähtäväksi.

Nyt sen vessan kimppuun.

Lisäys: Vessa siivottu ja pyykitkin on kuivumassa. Niiden kuivumiseen saattaakin sitten mennä hetki, olivat nimittäin aivan läpimärkiä, kun otin ne koneesta. Enkä todellakaan tiedä miksi. Samaa ohjelmaa, johon sisältyy luonnollisesti myös linkous, käytän aina ja aikaisemmin tätä ei ole tapahtunut. Ja ohjelma oli myös loppunut, en siis vienyt pyykkejä kesken ohjelman. Lisäksi siinä ei ole sellaista "vain linkous"-ohjelmaa, ja en halua tuhlata lisää vettä pesemällä ja mahdollisesti linkoamalla niitä uudestaan. Kyseessähän on tietenkin lakana/pyyhepyykki, että olisi vielä vaikeampaa. Kunhan tämäkin nyt ei olisi oikeasti rikki, pyykkiä nimittäin riittää eikä se pesemällä lopu. Vihaan koneita!

Ystävämme Wikipedia kertoo..

2009-01-09T17:36:00.002+02:00

Työviikko takana, ja tapan aikaa ennen kuin lähden pubille norkoilemaan. Siispä oiva ajantappaja, joka löytyy monestakin blogista (minä nappasin tämän Tarjalta):

Wikipedia-meemi

Mene suomenkielisen Wikipedian etusivulle ja vastaa kysymyksiin klikkaamalla vasemmassa valikossa olevaa "satunnainen artikkeli" -kohtaa.

01. Mitä pelkäät?
Amstettenia, joka on kaupunki Itävällassa Ala-Itävallan osavaltiossa. -- Huhtikuussa 2008 Itävallan poliisi paljasti paikallisen Josef Fritzlin pitäneen vuodesta 1984 saakka tytärtään Elisabethia seksiorjana kellarissaan.

Tuota miestä, jos ei sentään koko kaupunkia, sietääkin pelätä. Tulee inhon puistatuksia jo pelkästä nimestä..

02. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Balkanabatin, on Balkanin maakunnan pääkaupunki Turkmenistanin länsiosassa Keski-Aasiassa.

Pala Turkmenistania on aina hyödyksi.

03. Mitä haluaisit häälahjaksi?
Sydneyn, joka on Australian suurin kaupunki.

Jep, tämän tahdon (vink vink, kaikki sukulaiset ja tuttavat) ja voisinpa melkein mennä naimisiinkin ihan vaan Sydneyn saadakseni.. Jos koko kaupungin ostaminen on mahdotonta, lentoliput sinne kelpaa myös.

04. Mitä palvot?
Turuhania, joka on Jenisein vasen sivujoki Krasnojarskin aluepiirissä Siperiassa. Joen pituus on 639 km.

Siperian joet ne vaan on mahtavia, etenkin vasemmat sivujoet.

05. Salainen fetissisi?
Kampa eli pekten eli viuhkalisäke on erityisesti lintujen ja matelijoiden silmän verkkokalvon sisäpinnalla oleva elin tai rakenne.

Kamman kun saisi..

06. Mistä näet unta ensi yönä?
John Wheeleristä (9. heinäkuuta 1911 Jacksonville, Florida – 13. huhtikuuta 2008 Hightstown, New Jersey), joka oli yhdysvaltalainen teoreettisen fysiikan professori Princetonin yliopistosta. Hän käytti ensimmäisenä termejä musta aukko, informaatiofysiikka, madonreikä, kvanttivaahto sekä monimaailma.

Harmi, kun Wikipedia ei tarjoa hänestä kuvaa, ja voi olla, etten ensi yönä tunnista häntä, kun tuo aihepiiri on niin yleinen unissani muutenkin.

07. Mitä ostaisit jos sinulla olisi varaa?
Bill Nelsonin (s. 29. syyskuuta 1942), joka on yhdysvaltalainen astronautti, lakimies ja demokraattisen puolueen poliitikko. Hän oli mukana Columbian lennolla STS-61-C tammikuussa 1986.

Paljonkohan Bill maksaa..? Oma astronautti olisi kieltämättä kiva.

08. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
Claes Edvin Johanssonista (4. marraskuuta 1884 – 9. maaliskuuta 1949), joka oli ruotsalainen kreikkalais-roomalaisen tyylin painija.

Entisajan painijat kiinnostaa laajaa lukijakuntaa..

09. Mitä keräilet?
Gunnar Gustav Holmqvistia (18. kesäkuuta 1894 Helsinki - 6. joulukuuta 1964), joka oli suomalainen jääkärimajuri.

Huomio kaikki, joilla on Gunnaria, tarjoan hyvin hyväkuntoisista osista!

10. Mihin paras muistosi liittyy?
Ghadamésiin, joka on keitaalla sijaitseva kaupunki Libyan länsiosassa, noin 550 kilometriä Tripolista lounaaseen. Sitä kutsutaan myös erämaan helmeksi ja sen vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde

Mikä loma se olikaan!

11. Turhin tietämäsi asia?
Kalevi Jäntin palkinto, joka on Kalevi Jäntin rahaston vuosittain nuorille kirjailijoille myöntämä kirjallisuuspalkinto, jonka suuruus on 14 700 € (2005).

Mitä sitä kirjailijoita tukemaan, pah. Ainakaan, jos palkintoa ei luovuteta minulle.

12. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?
Noemasta (kreik. νόημα: "merkitys", "mieli", "tarkoitus"; "ilmaisun mieli"; monikossa: noemata), joka on fenomenologiassa intentionaalisen aktin merkitysrakenne, mentaalinen vastine skeemalle.

Jep jep.

13. Minkä aiheen parissa tulet työskentelemään/työskentelet ammatissasi?
Angela Michelle Littlen (s. 22. heinäkuuta 1972 Albertville, Alabama), joka on yhdysvaltalainen malli ja näyttelijä, joka on esiintynyt muun muassa American Pie Presents: Band Camp, Rush Hour 2 ja Pomon tytär elokuvissa. Little oli "Playboy's Playmate of the Month" elokuussa 1998 ja hän on esiintynyt useissa Playboyn videoissa.

Monialainen ammatti.

14. Mikä saa sinut aina nauramaan?
Kimmo Paavali Kinnunen (s. 31. maaliskuuta 1968 Äänekoski), joka on suomalainen entinen keihäänheittäjä ja kaksinkertainen MM-mitalisti.

Mikä huvittava mies ja ne viikset!

15. Entä itkemään?
Hayes Pondin kahakka, joka käytiin Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvan lumbeeheimon ja Ku Klux Klanin välillä Maxtonissa, Pohjois-Carolinassa 18. tammikuuta 1958.

Suvaitsemattomuus on surullista.

16. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?
Myyrämies (oikealta nimeltään Harvey Rupert Elder), joka on Marvel-kustantamon luoma superroisto.

Superroistoja makuuhuone täynnä..

17. Mitä sinulla on taskussasi?
Mikko Blomqvist (s. 1990), joka on suomalainen uimari, joka edustaa ÅSK:n uintiklubia. Hän voitti vuonna 2008 Suomen Mestaruuskilpailuissa Espoonlahdessa kultaa 400 metrin sekauinnissa sekä sijoittui pronssille 200 metrin selkäuinnissa.

Ei huono taskuasuja, opettaiskohan hän minut uimaan..

18. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi?
Harri Andersson, joka on suomalainen professori. Hän on toiminut Turun yliopiston kulttuurimaantieteen professorina vuodesta 2001 lähtien. Andersson toimii myös yliopiston vararehtorina viisivuotiskaudella 2004–2009.

Kyllä vähintään professori ja yliopiston vararehtori tarvitseekin olla minut korvatakseen.

19. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
Onkalo, joka on Posivan rakenteilla oleva ydinjätteen loppusijoituksen tutkimustila, josta on tarkoitus louhia ydinjätteen loppusijoitusluolasto Eurajoen Olkiluotoon. Onkalo sijaitsee Olkiluodon ydinvoimalaitosalueella ja sen rakennustyöt aloitettiin kesäkuussa 2004. Valmistuessaan Onkalon suurin syvyys on 520 metriä.

Fiksu tyttö jo pienenä.

20. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?
M/S Götaland, joka on junalautta / autolautta, joka liikennöi Ruotsin Trelleborgin ja Saksan Travemünden välillä.

Minulla on iso yöpöytä ja vielä suurempi laatikko.

21. Mitä rakastat eniten maailmassa?
Latvian rautatieliikennettä, jonka matkustajaliikenne on keskittynyt Riikan ympärille, jossa ajetaan lähiliikennettä DR1A-dieselmoottorijunilla ja ER2 sähkömoottorijunilla. Maan sisäistä kaukoliikennettä on vain Riikasta ja Väinänlinnaan, Liepajaan ja Ventspilsin. Ulkomaanliikennettä on Moskovaan, Pietariiin, Vilnaan, Homeliin, Baranavitšyyn, Rezekneeen ja Simferopoliin.

Oih!

22. Mistä aiheesta tekisit kappaleen Euroviisuihin?
August Heißmeyerista (11. tammikuuta 1897 Gellersen – 16. tammikuuta 1979 Schwäbisch Hall), joka oli saksalainen SS-Obergruppenführer ja Waffen-SS:n kenraali.

Lähihistorian havinaa ja vakavuutta niihinkin kilpailuhin. Näitä kauheuksia ei saa unohtaa.

23. Mitä näet tällä hetkellä ikkunastasi?
Heinäkasvit (Poaceae, aikaisemmin myös Graminaceae), joka on yksisirkkaisten luokkaan kuuluva kasviheimo. Heimoon kuuluu noin 600 sukua ja 10 000 lajia. Arviolta 20 % maapallon kasvillisuuspinnasta on heinien peittämää. Heinäkasvit on taloudellisesti tärkein kasviheimo.

Ei näy kuin heinikkoa heinikon perään..

24. Mikä sinä todella olet?
Taloustutkimus Oy, joka on suomalainen markkinointitutkimusyritys. Se on perustettu vuonna 1971. Taloustutkimus on tunnettu puolueiden kannatusmittauksista, joita se tekee sekä poliittisille puolueille että tiedotusvälineille. Lisäksi se laatii yritysten käyttöön tarkoitettuja omnibus- ja telebus -mielipidetutkimuksia.

Minäpä se juuri olen puolueiden kannatusmittauten takana. Ette varmasti tienneet!

Iltakävelyllä

2009-01-06T21:40:00.009+02:00

Kävin iltakävelyllä ja päädyin linnoitukselle, jossa olikin yllättäen muutakin kuvattavaa kuin kirkontorni. En tällaisesta lasten kylästä tiennytkään, vaikka siellä oli ollut vaikka mitä toimintaa joulun ja uuden vuoden aikoihin. Antaa kuvien kertoa, mitä oli vielä jäljellä.. Linnoituksella tapahtuu muutenkin usein, on konsertteja, viinifestivaalit syksyisin yms. muita tapahtumia. Yksi kaupungin parhaista paikoista.

Kaksikielinen kaupunki.

Tässä syyllinen lumisiin puihin ja kinoksiin, ei meillä nyt sentään oikeasti noin lumista ole.

Nyt kokeilemaan tuleeko suihkusta kuumaa tai edes lämmintä vettä. Yleensä se ei ole ongelma iltaisin (toisin kuin aamuisin), mutta katsotaas vaikuttaako kaasuongelmat täälläkin..