perjantai 14. marraskuuta 2008

Se on valmis!

Nimittäin noin vuoden enemmän ja vähemmän ahkeran aherruksen jälkeen opinnäytetyö on nyt tulostamista ja palauttamista vaille valmis! Täytyy sanoa, että olo on aika tyytyväinen, joskin täytyy vielä odottaa hetkeä, jolloin se on tulostettu, kansitettu ja palautettu ennen lopullista helpotuksen huokausta. Tämä hetki koittaa sitten ensi maanantaina.

Lähden tänään Jyväskylään työnpalautusreissulle, johan siitä on puolisen vuotta, kun siellä olen viimeksi käynyt. Onneksi pääsen majoittautumaan Veljen nurkkiin, jotka itse asiassa olivat omia nurkkiani kahden ja puolen vuoden ajan ennen kuin viime keväänä muutin kaupungista pois. Hyvinkin tutut nurkat siis.. Saas nähdä, millainen olo tulee viikonlopun aikana, sillä poislähtö oli melko vaikeaa, ja tykkään kaupungista kovasti mutta nyt poissaollessani en ole sinne juurikaan kaivannut. Lähinnä ikävä on aikaa, jolloin koko kaveripiiri oli kasassa ja opiskelijaelämä villeimmillään. Nyt sekin luku elämästä sulkeutuu lopullisesti..

No joo, ei tästä ihan noin syvällinen teksti pitänyt tulla.. Pääasia siis, että päivittäinen koneen ääressä istuminen on ainakin tältä osalta historiaa, ja 16,5 vuoden opiskeluputki pikkuista vaille ohi!

5 kommenttia:

Amma kirjoitti...

Oi onnea :-D

12345678 kirjoitti...

Onneksi olkoon!! Itse kun sanin oman graduni tulostettua ja näin silmieni edessä koko sen pinon paperia, joka kuvasti koko lukuvuoden työtä, olin kyllä hirmuisen ylepä itsestäni ;D

Jaana kirjoitti...

Amy: Kiitos kiitos! Kyllä se sunkin opinnäyte vielä valmistuu! :)

Antonia: Kiitos! Luulen kans, että semmonen helpotuksen ja ylpeyden aalto pyyhkäiseen yli, kunhan työ on palautettu ja kypsyysnäyte tehty. Ihanaa, kun se on vihdoin ohi!

piccolina kirjoitti...

Tulin vastavierailulle ja aloin haaveilemaan siitä ajasta, jolloin tämänkaltainen teksti lähtee bittiavaruuteen minin näppikseltäni:-)

Mielenkiinnolla jään seurailemaan blogiasi! (joo tämä on vanha kirjoitus, mutta ajattelin aloittaa lukemisen alusta:-D)

Jaana kirjoitti...

Tervetuloa Piccolina! Uskon, että ajatus tuntuu kaukaiselta. Niin se tuntui minustakin lähes siihen asti, kun Se oli oikeasti valmis. Mutta kummasti se kuitenkin päivä päivältä läheni :) Tsemppiä sun loppurutistukseen!