Hyvää Juhannusta!

Itse olisin unohtanut koko juhlan, ellei Facebook olisi ollut täynnä Hyvän Jussin -toivotuksia. Täällä ei siis keskikesää juhlita milläänlailla, mikä sinänsä ei haittaa yhtään, sillä en ole koskaan ollut kovin innoissani näistä ns. pakkojuhlista, eli ihan vaan hyvä, että on yksi sellainen vähemmän. Toisaalta en voi kieltää, ettenkö olisi tuntenut pientä kateuden tunnetta noita em. Facebook-viestejä lukiessa. En pistäisi vastaan mökkiviikonloppua järven rannalla saunoen ja grillaten..

Mutta ehkä sitten elokuussa, kun suunnataan Suomeen viikoksi! Tällä kertaa lähtevät siis myös "anoppi- ja appikokelaat" mukaan vastavierailulle. Matka on itseasiassa T:n äidin ja meidän yllätyslahja T:n isälle, jolla oli synttärit viime maanantaina ja juhlat tänään. Mielenkiintoinen viikko luvassa, vaikken alkuun (enkä koko aikaa nytkään) ollut ihastunut ajatuksesta jakaa kultaakin kalliimpi Suomi-loma heidän kanssaan. Mielelläni vaan olisin perheen ja kavereiden kanssa ilman ylimääräistä työtä ja vaivaa, joka "kokelaista" aiheutuu.. Tiedän, että olen itsekäs, mutta kun Suomeen pääsee vain pari kertaa vuodessa, en haluaisi käyttää sitä tärkeää aikaa matkaoppaana. Mutta tällä kertaa näin, tuskin he kuitenkaan kovin usein ovat Suomeen matkaamassa, joten yritän ajatella positiivisesti.

Viikonloppu tuntuu muuten pitkästä aikaa oikealta viikonlopulta, sillä ensimmäinen työviikko on nyt takana! Tähän mennessä olen yhdessä 4 muun uuden kanssa opetellut uutta työtä, pääasiassa teoriassa mutta loppuviikosta myös käytännössä. Paljon olen jo oppinut, mutta vielä enemmän on edelleen jäljellä, jotka tosin suurimmaksi osaksi oppii sitten käytännössä, kun ko. tilanne tulee kohdalle. Ensi viikon lopulla alkaa sitten ihan oikeat työt, joskin kuulemma saadaan vielä seuraavat viikot kysyä tyhmiäkin kysymyksiä. Eiköhän se siitä lähde sujumaan..

Nyt lähden "appikokelaan" synttärijuhlille. Saas nähdä, mitä sankari sanoo lahjastaan!

Viimeisiä vapaita viedään..

Täällä on kuuma! Tai no juuri tällä hetkellä ukkostaa ja sataa, mutta se vaan raikastaa ilmaa, joka todennäköisesti on taas huomenaamulla samanlainen helteinen ja hikinen kuin muinakin päivinä. Helle (siis päivisin +30 - +35 varjossa) alkoi juuri sopivasti kun saavuttiin lomalta kotiin. Täällä ukkoset on muuten Suomen ukkoset potenssiin 10. Vettä, jäätä, tuulta ja kaikkea niin että hirvittää. Toisaalta onhan tässä ollut sitä kuumuuttakin ukkoselle kerätä voimia. Niin ja en siis valita, en yhtään, tätähän tässä on koko talvi odotettukin!

Helteiden lisäksi tänne kuuluu viimeistä vapaaviikkoa ennen töiden alkua, hammaslääkäriä ja jalkapalloa (T kannattaa Saksaa ja Sveitsiä ja minä vähän mitä sattuu).

Työt alkaa siis ensi maanantaina ja jännitys kasvaa pikkuhiljaa. Onneksi meitä aloittaa yhtä aikaa pari muutakin, joten on vertaistukea tarjolla puolin ja toisin. Ensimmäinen viikko menee teorian opettelussa, seuraavalla viikolla harjoitellaan leikkipuheluita ja sitten aletaankin oikeisiin hommiin. Tykkään, että tässä työssä on kunnon perehdytysaika, ja muutenkin olen kuullut työstä ainoastaan hyvää. Kerron sitten ensi viikolla tarkemmin, miten menee ja miltä tuntuu..

Kävin siis viime viikolla hammaslääkärissä tarkastuksessa ja tänään korjattiin vanha, kulunut paikka. Lääkäriasema on tosi moderni ja hammaslääkäri vuosi sitten valmistunut kaverin kaveri (kaverikin on hammaslääkäri mutta toisessa kaupungissa), joten olin hyvissä käsissä. Meidän kavereista tosi moni on itseasiassa hammaslääkäri, ja heistä suurin osa valmistui vasta viime viikonloppuna. Ainoa iso ero itse operaatiossa oli, ettei puudutusta ollut tai sitä edes tarjottu, kun taas en muista olenko koskaan ollut Suomessa operoitavana ilman puudutusta. Ensi viikolla tai lähitulevaisuudessa joudun menemään vielä uudestaan, kun löytyi sieltä suusta yksi uusikin reikä. Oon erittäin huonohampainen ja vanhoja paikkoja löytyy monenmonta, joten ei tullut yllätyksenä vaikka hoidankin hampaitani erittäin säännöllisesti ja syön paaaaaljon purkkaa (eräänlainen addiktio sekin..). Lisäksi sain nyt vahvistuksen, että viisaudenhampaat on kiskottava pois, mutta sitä varten joudun kuulemma etsimään toisen lääkärin. Pelottaa jo valmiiksi..

Mitäs tänne muuta.. Meille on ilmestynyt kierrätysboksi roskalaatikoiden viereen! Se kerää muovipulloja ja metallia, mutta vaikutti niin pieneltä ettei sinne mahdu millään monen talon vesi- ja muut juomapullot (me ostetaan siis juomavesi 5 tai 10 litran kanistereissa, kun hanavesi on niin kloorista). Saas nähdä miten hyvin täällä osataan käyttää annettua kierrätysmahdollisuutta, mutta pääasia kuitenkin että se on edes teoriassa mahdollista!

Mulla on myös taas vaihteeksi kova koti-ikävävaihe.. Se tulee aina välillä, nykyisin itseasiassa useammin kuin ennen ja liittyy yhä useammin Romania-kyllästymiseen ja -ahdistukseen. Tuntuu, ettei täällä ole tulevaisuutta. Riittää kun katsoo uutisia, kun jo ennakolta Euroopan köyhimmiltä vähennetään palkkoja, eläkkeitä ja muita "etuja". Niin kyllähän ihminen helposti pärjää n. 100 eurolla kuukaudessa.. Toivon niin kovasti, että muutettaisiin täältä pois, mielellään tietenkin Suomeen, ennen kuin jämähdetään tänne. Muuttoa ollaan mietitty useamman kerran pitkin kevättä ja kesää, mutta vielä ollaan täällä, joskin muutto edelleen mielessä. Kumpa tietäisi missä on edes vaikka vuoden kuluttua, kun nyt tuntuu, että eletään vähän puoliteholla odottaen sitä jotain joka saa meidät joko jäämään tai lähtemään.. Toisaalta voihan se olla, että tuo uusi työ tuo vähän positiivisempia ajatuksia mukanaan.

edit. No nyt sitten sataa, ihan sen kunniaksi kun hehkutin hellettä..

Aurinkoa ja lomamietteitä

Aurinko näyttäytyy täälläkin noin viikon piilossa pysymisen jälkeen. Taisi tulla Suomesta vaihteeksi meitä lämmittämään. Saisi nyt viipyä hetken, kun sadetta on saatu varmasti muutaman viikon tarpeiksi.

Muutoin elämä jatkuu kuten aikaisemmin ei-mitään tehden. Työt alkaakin vasta kesäkuun loppupuolella, mikä on sekä hyvä että huono juttu. Hyvä siksi, että ehdin hieman nauttia kesästäkin ennen neljän seinän sisään sulkeutumista, huono siksi, että olisin mieluusti ottanut ensimmäisen palkan jo kesäkuun puolella tai no niin pian kuin vain mahdollista. Säästöt alkaa olla käytetty hätätapausrahastoa lukuunottamatta, ja siihen en todellakaan koske ennenkuin on oikeasti iso tarve. Nyt sitten yritän hyväksyä rahaa T:lta, mikä ei ole helppoa kun on tottunut elämään omalla rahalla jo vuosia. Toisaalta onhan meidän telkka ja toinen läppäreistä ostettu kokonaan mun rahoilla, joten voin ehkä olla hetken elättinä..

Houkuttelisi kovasti ajatus lähteä käymään jossakin minilomalla, kun siitä kesälomasta sitten töiden alettua ei ole takuuta. Mutta minne mentäisiin.. Suomen lennot on näin lyhyellä varoitusajalla ihan liian kalliita, meillä ei ole kunnon autoa (tehoton Opel Corsa löytyisi kyllä), että voitaisiin huristaa esim. Kroatian tai Montenegron rannikolle tai vaikka Krakovaan, Romanian rannikko taas ei houkuta ja vuoristoon ehtii myöhemminkin, Unkari on vähän liian nähty jne. jne. Mietintämyssy pysyy päässä edelleen. Vinkkejä saa toki antaa, kriteereinä halpuus ja mielellään jotain uutta..

Heipä hei taas!

Tulipas blogitauolle mittaa ja ihan huomaamatta. Koska 3 kuukauteen mahtuu jos jonkinlaista en viitsi kaikesta kirjoittaa kovin tarkasti, vaan tässä viime aikoijen kuulumiset ja muuta sekalaista tietoa 100 asiaa minusta -haasteen tavoin.

1. Olen edelleen Romaniassa..

2. ..ja yhdessä T:n kanssa.

3. Olemme olleet yhdessä 3 vuotta.

4. Välillä on tehnyt mieli hypätä maitojunaan ja huristaa koti-Suomeen.

5. Kevät on ollut yksi vaikeimmista.

6. Nyt asiat näyttävät valoisammilta.

7. Työttömänä ja rahattomana ei ole kiva olla.

8. Onneksi olen saanut pari käännöstyötä ja niistä korvaukset.

9. Hostellihanke on toistaiseksi unohtunut.

10. Syyt edelliseen ovat seuraavat:

11. Olimme helmikuun puolesta välistä maaliskuun puoleen väliin varmoja, että olemme löytäneet "sen oikean", kunnes kävi ilmi, ettei asunto ollutkaan siinä kunnossa kun oli puhuttu ja myös vuokranantaja alkoi yhtäkkiä epäilemään. Kaiken kaikkiaan pitkä tarina ja huomasinpa taas, ettei täällä voi luottaa ihmisen sanaan läheskään samoin kuin Suomessa.

12. Sitten löysimme toisen talon, joka vaikutti täydelliseltä. Lukuunottamatta samalla pihalla asuvia naapureita. Tosin vuokranantaja vakuutti, ettei heidän kanssaan tule ole olemaan ongelmia. Tehtiin siis sopimukset, maksettiin takuuvuokrat ja oltiin muuttamassa, kun naapuri ilmoitti, ettei heille missään tapauksessa sovi tällainen toiminta samalla pihalla heidän kanssaan. Kuulemma oltiin perustamassa bordellia. Että se siitä sitten.

13. Into koko hostellia kohtaan laski ja päätettiin katsella rauhassa.

14. Tämän katselutauon aikana löytyi työilmoitus, johon päätin hakea ja tämän viikon maanantaina selvisi, että sain paikan!

15. Kun olin lähdössä maanantain tapaamiseen, kolhaisin autoa peruuttamalla sen päin puuta.

16. Onneksi auto selvisi pienillä vaurioilla ja minä vaurioitta.

17. Tästäkin tapauksesta voidaan päätellä, etten ole hyvä kuski ainakaan peruuttaessa.

18. Työ on call center -työtä mutta vaikuttaa huomattavasti asiallisemmalta kuin se edellinen kammoitustyö.

19. En tiedä vielä tarkalleen koska aloitan enkä muutenkaan tarkasti, millaista työ tulee olemaan.

20. Tulen työskentelemään ensimmäistä kertaa elämässäni ainoastaan englanninkielellä. En tosin usko, että se tuottaa ongelmia kun englannin käyttö on joka tapauksessa jokapäiväistä.

21. Olen töissä toimistolla ja saan useita työkavereita, joista osa on myös ulkomailta tänne muuttaneita.

22. En malta odottaa sosiaalisen piirini laajentumista.

23. Vanhempani kävivät täällä kylässä ja tapasivat ensimmäistä kertaa T:n vanhemmat.

24. Tulkkaus suomi-englanti-unkari ja päinvastoin onnistui paremmin kuin kuvittelin etukäteen.

25. Pitkä viikonloppu meni aivan liian nopeasti.

26. Kävin myös ensimmäistä kertaa Romanian ainoassa Ikeassa, kun olimme hakemassa vanhempiani Bukarestista. Voi kunpa se olisi vähän lähempänä.

27. Olisin voinut ostaa ainakin puolet siellä myytävistä tavaroista.

28. Menin lähes sekaisin Snöreneistä ja Daim-suklaasta.

29. Täytin 25 vuotta.

30. Synttärikakkuni oli 40cmx60cm kokoinen pizza koristeltuina 25 kynttilällä.

31. Minua ei haittaa yhtään, että 30-vuotissynttärit ovat lähempänä kuin 20:set.

32. Kannattamamme koripallojoukkue selvisi kuin selvisikin playoff:hin sijalla 8.

33. En ole koskaan ollut missään yhtä mahtavatunnelmaisessa urheilutapahtumassa kuin täällä pelatut playoff-pelit.

34. Voitimme ne molemmat, mutta vieraspelit hävisimme ja kausi päättyi siihen.

35. Olen katsonut kaikki tähän mennessä julkaistut Greyn anatomiaa -jaksot netistä.

36. Odotan, että USA:ssa julkaistaisiin uusia jaksoja.

37. Greyn anatomia on SE sarja, jota seurasin Suomessa, mutta ulkomaalla olojen ja muuton vuoksi se jäi. Nyt löysin sarjan uudelleen.

38. Katson myös Suomen telkkaa kanavien netti-tv:iden kautta.

39. Nyt yritän löytää toimivan kuvayhteyden jääkiekon mm-kisojen katsomiseksi.

40. Toistaiseksi olen kuunnellut pelit nettiradiosta, joka on äärettömän tylsää.

41. Olen seurannut jääkiekon maajoukkueotteluita ainakin vuodesta -95, ainakin se on ensimmäinen vuosi jonka muistan varmuudella.

42. Tuolloin jännitin finaalia niin etten pystynyt katsomaan vaan istuin kerrossänkymme yläkerrassa ja podin vatsakipua.

43. Sm-liigaa en juuri seuraa, mutta suomalaisista seuroista kannatan Jokipoikia ja Jyp:ä.

44. Olimme Vapun T:n vanhempien kesämökillä pienenpienessä kylässä kavereiden kanssa.

45. Täällä ei juuri juhlita Vappua.

46. Tein elämäni ensimmäistä kertaa simaa, joka onnistui tosi hyvin.

47. Rusketuin hieman.

48. Täällä on jo kesä. Tänäänkin reilusti yli 20 astetta.

49. Viime viikolla ja viikonloppuna kaupungin unkarilaiset opiskelijat juhlivat opiskelijapäiviään.

50. Olin ensimmäistä kertaa mukana.

51. Väsyin jatkuvaan juhlimiseen ja päivien urheilu- tms. aktiviteetteihin.

52. Pelasimme jalkapalloa ja joku potkaisi minua nilkkaan sillä seurauksella, että kuljin nilkka paketissa loppuviikonlopun.

53. Se ei onneksi murtunut tai edes nyrjähtänyt.

54. Kipeä se oli kuitenkin, etenkin kun kävelimme "aarreradalla" varmasti yli 5km ympäri kaupunkia.

55. Se oli kuitenkin koko tapahtuman paras osa.

56. En aio juoda alkoholia viikkoihin.

57. Taidan olla vähän vanha tällaisiin tapahtumiin.

58. Ymmärrän yllättävän hyvin unkaria mutta puhun harmittavan vähän.

59. Romaniaa en ole opiskellut helmikuun jälkeen.

60. Työtäni varten olisi hyvä kerrata saksaa.

61. Olen opiskellut saksaa yli 8 vuotta mutta en osaa/muista juuri mitään.

62. Luulen kuitenkin, että kaksi uutta kieltä ovat tarpeeksi opeteltavaa.

63. Olen edelleen koukussa Facebookiin.

64. Etenkin Farmvilleen, jossa olen tasolla 47.

65. Kevään aikana tuntui paikoin siltä, että Farmville on ainoa työni.

66. En nauttinut tästä tunteesta.

67. Olen käynyt kuntosalilla pari-kolme kertaa viikossa.

68. T sanoo, että selkäni on levinnyt, en itse näe muutosta.

69. Valitettavasti töiden alettua en ehdi salille yhtä usein, ellen käytä työpaikan kanssa samassa rakennuksessa olevaa kallista salia ruokatauolla tai ennen töitä.

70. Olen saanut muutamia iloisia vauvauutisia Suomesta.

71. Jos oma tilanteeni olisi hieman vakaampi, voisin hyvin kuvitella yrittäväni lapsen hankkimista piakkoin

72. Olisin mielelläni äiti ennen kuin täytän 30, tässä suhteessa onneksi siihen on vielä aikaa, että ehdin saada elämäni/elämämme vakautettua.

73. Yksi pahimmista peloistani on etten koskaan saisi lapsia.

74. Parvekkeemme alkaa olla kesäkunnossa.

75. Istutin tänään myös tomaatinsiemeniä.

76. Haluaisin kasvattaa myös erilaisia yrttejä.

77. Kukkaruukuissani on tänä vuonna petuniaa.

78. Nuorempana nauroin äidilleni, joka osti joka vuosi petunioita tai pelargonoita. Mielestäni ne olivat tosi tylsiä kukkia.

79. Nyt olen itse samanlainen. Pelargoniat kukkivat parvekkeellamme viime vuonna.

80. Haluaisin parvekkeesta kunnon kukka- ja kasvipuutarhan.

81. Viherpeukaloni ei taida kuitenkaan riittää siihen.

82. Rakastan T:n mummojen puutarhoja.

83. Olemme jo saaneet uutta sipulia ja salaattia.

84. Pian seuraavat mansikat ja kirsikat ja kaikki muut ihanat herkut.

85. Rakastan tuoreita kirsikoita.

86. Kuitenkin purkkikirsikat ja kirsikan makuiset jäätelöt, karkit, kakut tms. saavat minut lähinnä voimaan pahoin.

87. Odotan Felsziget-festivaaleja.

88. Odotus alkoi tänään, kun kuulin, että The Rasmus saapuu tänne esiintymään.

89. Olin 16 vuotiaana The Rasmus fani, mutta uusia biisejä en tunne.

90. Ennen festareita täytyykin kuunella myös niitä uudempia kappaleita.

91. Toivon, että pääsen Suomessa käymään kesällä.

92. Matkan voivat estää rahapula tai se, etten saa lomaa.

93. Työpaikallani ei ole kuulemma tapana antaa lomia ensimmäisen 3 kuukauden aikana.

94. Haastattelussa he lupasivat kuitenkin pyrkiä järjestämään asian.

95. T ei ole koskaan käynyt Suomessa kesällä, ainoastaan loka- ja joulukuussa.

96. Ihmettelen, jos joku on jaksanut lukea nämä kaikki kohdat.

97. Ihmettelen myös, mikäli blogiani lukee vielä joku.

98. Toivon niin kuitenkin.

99. Haluaisin myös tietää ketkä kaikki täällä käyvät.

100. Jätä siis puumerkkisi kommentteihin, kiitos! Koskee myös teitä, jotka ihan oikeasti tunnen..

Suomi-loma lähestyy..

..eli perjantaina mennään!

Mieli ei tosin ole kovin korkealla, koska sain erittäin huonoja ja surullisia uutisia viime viikolla, ja mukaan täytyy pakata myös vaatteet hautajaisia varten.

Lepää rauhassa Setä <3

Viime viikkoina on kuitenkin tapahtunut myös mukavia ja mielenkiintoisia asioita. Täällä suunnitellaan nimittäin hostellia! Kyseessä olisi pieni ja kotoisa paikka, ei mitään kymmenien huoneiden kokoista laitosta. Ei tosin sellainen täällä meidän pikkukaupungissa pärjäisikään.. Tällä hetkellä olisi mahdollinen paikka, tai itseasiassa kaksi, tiedossa ja kunhan saadaan rahoitus selville (pienellä budjetilla olisi tarkoitus aloittaa), pääsen enemmän suunnitteluun käsiksi. Olen tosi innoissani! Mulla on aikaisempaa kokemusta majoitusalalta, ja työ olisi sellaista, mitä pystyn helposti kielitaidottomana tekemään, koska suurinosa asiakkaista kun tulee varmasti Romanian ulkopuolelta ja onhan mulla tietenkin tuo T auttamassa, jos tulee ongelmia kiel(i)en kanssa. Lisäksi tykkään itse majoittua hostelleissa niiden tunnelman takia, joten nyt olisi mahdollisuus tarjota samaa muillekin. Toivon, että kaikki menee nappiin ja viimeistään huhtikuussa mulla on oma pieni hostelli pystyssä! Tämän enempää en halua täällä kertoa, kun pelkään, että etukäteen puhuminen aiheuttaa epäonnea.. Kerron sitten lisää, kun jotain varmistuu.

Vuodenvaihteen kuulumisia

On se kumma,kun silloin kun on vähiten pakollista tekemistä, saa kaikista vähiten aikaan blogin suhteen. Blogin joululoma jatkui vähän ajateltua kauemmin, vaikka toisaalta eipä täällä mitään kovin tärkeää kertomisen arvoista olekaan tapahtunut. Pikakertaus kuitenkin..

Joululoma oli IHANA ja AIVAN MAHTAVA! Koko perhe (7 aikuista, 2 lasta ja 3 koiraa) koolla, talvi-Suomi, parhaimmillaan -27 pakkasastetta, ja oikea suomalainen joulu. Ei voi parempaa toivoa.. T pääsi kokemaan monia uusia juttuja, kuten joulusauna, joulupukki, moottorikelkka, mummolan ulkosauna+lumikylpy, pimeys jne., eksoottisia juttuja ulkomaanelävälle.

Matkalla haudoille.

Myös Joulupukki ehti käymään.

Aikaisemmassa postauksessa mainitusta matkastressistä sen verran, että talven aiheuttama kaaos kosketti meitäkin Budapestin koneen ollessa tunnin myöhässä, joskin toisaalta oltiin myös äärimmäisen onnekkaita Helsinki-Vantaan laukkukaaoksessa ja saatiin laukut jopa normaalia nopeammin ja ehdittiin ongelmitta Joensuuhun lähtevään koneeseen. Tosin todettiin myös, että ollaan T:n kanssa räjähdysherkkä pari matkustettaessa: minä kun haluan olla joka paikassa reilusti ennakkoon ja T viimeisellä mahdollisella minuutilla, joten jos mennään mun tahdilla (jota tapahtuu todella harvoin) T:tä raivostuttaa ja jos T:n tahdilla, mua uhkaa paniikkikohtaus ja stressiahdistus. Jos jotenkin saataisiin kummankin kulmia hiottua tämän asian suhteen..

Kotimatkalla käytiin pikavierailulla Székesfehérvárissa, jossa siis tavattiin ja jossa kumpikin on viettänyt eräitä elämänsä parhaita hetkiä yhdessä ja erikseen. Eipä ollut kaupunki muuttunut lähes 3 vuodessa lainkaan, mitä nyt paikka ei tietenkään ollut sama ilman kaikkia vaihtarikavereita ja unkarilaisia kavereita.

Pimeä Székesfehérvárin keskusta.

Uusi vuosi vietettiin vuoristossa Homorodissa 10 hengen kaveriporukan kanssa. Oli kivaa, mutta vesisateen ja juhlaputkiväsymyksen vuoksi lähdettiin kotiin jo 1.1. Ehdittiin onneksi laskea pulkalla, tehdä lumiukkoja, kokata gulyasia, grillata, juoda kuumaa viiniä, pelata juomapelejä ja kinastella vuokranantajien kanssa, kun talo ei ollutkaan ihan siinä siisteyskunnossa kuin oli luvattu. Melko normaali uusi vuosi siis.

Poikien lumitaidetta..

2010!

1.1. Aurinko paistaa ja vettä sataa..

Ja sitten alkoi arki. Tällä hetkellä en siis ole missään töissä, joten päivät kuluu T:n kanssa baarin asioita hoitaessa, auttaessa kaveria suomenopinnoissa ja omissa romanianopinnoissa. Valmisteltiin papereita työttömyysrahaa varten, mutta se ei onnistukaan, koska irtisanoin itseni eikä silloin ole oikeutettu tukiin. No eiköhän tässä jotain keksitä.. Joko täällä tai jossain muualla, sillä pohditaan vaihtoehtoja, jäädäänkö, lähdetäänkö vai viimeisenä vaihtoehtona lähdenkö vain minä. Välillä tulee niin suuri kyllästyminen ja ärsytys koko Romaniaa kohtaan, että tuntuu, etten voi jäädä tänne. Mutta toivottavasti jos/kun päätetään lähteä, ollaan molemmat pakkaamassa laukkujamme enkä vain minä..

Jouluntuntua

Täällä on ihanan jouluisen näköistä! Viimeiset pari päivää on satanut lunta lähes tauotta ja nyt sitä on maassa, puissa ja jopa teillä, niin että tuntuu jo talvelta ja tieodtukset vihjaavat lumen jäävän joulun yli. Viime vuonna tässä vaiheessa ei lunta näkynyt ja joulukin oli niin niin musta, ensimmäistä kertaa mun elämässä. Suomestakin onneksi olen saanut tiedon, että lunta on ja toivottavasti on sen verran paljon, että T pääsee moottorikelkkailemaan. Sitä on nimittäin odotettu jo kauan..

Mun ehdoton lemppari keskustan jouluvaloista, hiihtävä poro!

Mulla on nyt viimeiset päivät menossa tässä turisti-infotyössä ja sitten uuden vuoden jälkeisestä työelämästä ei ole vielä tietoa. Ahdistaa, mutta kyllä sitä jotenkin pärjätään. Joitain ajatuksia on töihin liittyen, mutta niistä sitten kun asiat varmistuu. Olen sen verran taikauskoinen, etten uskalla edes ajatella asioita ennen kuin tiedän jotain varmaksi. En siis nuolaise ennen tipahdusta..

Nämäkin "jäiset oksat" on kauniita.

Muutoin täällä tehdään valmisteluja joulua, matkaa ja myös uutta vuotta varten. Uudeksi vuodeksi me ollaan siis vuokrattu mökki kavereiden kanssa ja nyt täytyy järjestellä ruoka-, juoma- ja maksuasioita, sillä Suomesta palattuamme vaihdetaan vaan puhtaat vaatteet laukkuun ja jatketaan matkaa vuoristoon. T on tälläkin hetkellä toisella mummollaan joulusika-asioissa, lahjat T:n vanhemmille on vielä hankkimatta (eikä yhtään ideaa päässä..) ja meinasin vielä tehdä toisen puolikkaan siitä piparitaikinasta, kun ne olikin yllättävän suosittuja ja loppuivat ennen kuin ehdittiin viedä maistiaisia mummoille ja tädin perheelle. Noiden asioiden lisäksi mulla pyörii mielessä satoja asioita, jotka pitää vielä hoitaa ennen Suomeen lähtöä. Eihän tässä ole enää kuin 5 yötä siihen, että ollaan Suomessa, joista yksi vietetään yöbussissa matkalla Budapestiin. Ihan kohta siis, voi ihanuus!

Siinäpä se kuusi nyt seisoo ja paikalliseen tyyliin pakattu niin täyteen eri värisiä ja eri tavoin vilkkuvia valoja, että epileptikkojen kannattaa pysyä kaukana.. Ei siis mikään suosikkini.

Kuvat on otettu jo pari viikkoa sitten, siksi lumi puuttuu. Unohdin kaapelin kotiin niin en saa lumikuvia koneelle..

Paleleva matkakuumeinen

Mistä aloittaisin.. Viimeksi olen näköjään ollut viinin korjuussa, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Sillisalaattia siis luvassa..

Työt aikaisemmassa paikassa ovat siis jo historiaa ja ikävä ei ole yhtään. Olen T:n äidin avustuksella (maassa maan tavalla..) saanut uuden, joskin väliaikaisen ja äärimmäisen huonosti palkatun paikan kaupungin turisti-infossa, jossa nytkin tätä tekstiä naputtelen. Työtä ei ole juurikaan, kun sesonki on jo ohi. Oon täällä nyt luultavimmin joulukuun puoliväliin saakka ja siihen mennessä olisi löydyttävä jotain pysyvämpää ja ennen kaikkea edes hiukkasen paremmin palkattua työtä. Tässä tilanteessa tämäkin työ ja pieni lisäraha on kuitenkin paljon tyhjää parempi, sillä nyt sentään pysyn vakuutettuna ja saan tarvittaessa lääkärinpalvelut. Työttömänä, ei-kansalaisena tilanne olisi paljon hankalampi. Nyt siis istuskelen päivät täällä infossa, yritän opetella lisää kotikaupungista ja -alueesta sekä käyttää myös unkaria ja romaniaa tai ainakin yritän kuunnella kun muut puhuu ja etenkin yritän löytää jostain sen työn, joka voisi olla mulle sopiva.

Romanian puhumisesta puheenollen, kielikurssi toteutui! Nyt on yhteensä 5 kertaa takana, tahti on kova ja toivottavasti jotain jää päähänkin. Yritän parhaani mukaan kerrata asioita kotona tai täällä töissä, kun kertaushan on opintojen äiti.. Onneksi romania ei unkarin tankkaamisen jälkeen tunnu ollenkaan niin hankalalta. Meitä on ryhmässä mun lisäksi hollantilainen ja unkarilainen sekä paikallisia unkarinkielisiä, jotka kouluopetuksesta huolimatta eivät vielä osaa romaniaa. Monet ovat kylistä, joissa lähes kaikki ovat unkarinkielisiä, joten asian ymmärtää.

Ensi viikolla arkirutiineihin tulee muutos, kun lähdetään toteuttamaan T:n 10-vuotista unelmaa Sveitsistä ja erityisesti Luganosta. Tiedän, matkan ajoitus on taloudelliselta kannalta erittäin huono, mutta kun T:llä oli Wizzairin käyttämätöntä kredittiä (vuosi sitten yksi lento ei toteutunutkaan syystä jota en enää muista), jotka piti käyttää nyt. Lennetään siis Milanoon, josta suunnataan Sveitsin puolelle. Toivottavasti nähdään ainakin Zürich, Luzern ja se tärkein, eli Lugano. Ollaan reissussa ensi viikon keskiviikosta seuraavaan maanantaihin, eli kovin syvällisesti ei ehditä maahan tutustua. Jos jollain on hyviä vinkkejä, kuinka Sveitsissä selviää pienellä budjetilla, niin otan mieluusti vastaan..

Joululomareissussa Suomeen on tullut pari mutkaa matkaan. Ensinnäkin Finnair ystävällisesti päätti aikaistaa meidän Budapest-Helsinki lentoa noin 7 tunnilla. Tästä johtuen menetämme jo varatun ja maksetun Wizzarin lennon Budapestiin, kun eihän se ole vielä edes ilmassa, silloin kun kone lähtee Helsinkiä kohti. Edelleen tästä johtuen joudumme tunnin lennon sijaan matkustamaan 10 tuntia bussissa. Siitä, ettemme voi olla Wizzairin lennolla Budapestiin on vaarana aiheutua se, ettei voida olla myöskään takaisin tullessa Budapesti-Targu Mures lennolla. Tätä asiaa ollaan nyt kahdella kertaa (unkariksi ja englanniksi) kysytty Wizzairin asiakaspalvelusta ja molemmilla kerroilla sieltä sanottiin, että paluulento onnistuu vaikka ei oltaisi menolennolla. Kuitenkin en uskalla luottaa tuohon, kun mitä itse lentoliikenteestä tiedän, jos et ole menolennolla, paluulento peruuntuu automaattisesti. Aiotaan pyytää Wizzairilta kirjallinen lupaus siitä, että me todellakin päästään hyödyntämään edes toinen jo maksetuista lennoista. Mikä oikeus lentoyhtiöllä edes on muuttaa lentojen aikataulua, vaikkakin sinänsä ihan hyvissä ajoin ennen matkaa.. Finnarille laitan kyllä palautetta heti, kun noiden Wizzairin lentojen kohtalo varmistuu ja tiedän kuinka suuren taloudellisen, henkisen ja ehkä jopa fyysisen vahingon tämä meille aiheuttaa.

Sitten säähän. Meille tuli eilen talvi. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan jää vielä olemaan, eihän nyt ole kuin lokakuun puoliväli! Jotain ajatusta säätilan vaihdosta antaa se, että viikonloppuna pärjäsin vielä hyvin t-paidassa ja ohuessa neuleessa (lämpötila kutakuinkin 20 astetta), tänään aamulla töihin lähtiessä oli pakko laittaa jo sukkikset farkkujen alle ja villapaita päälle. Eilen tuli vettä ja yöllä lunta, nyt näköjään paistaa taas aurinko mutta lämpötila on varmasti alle 5 astetta ja tuulee. Tätä nyt jatkuu ainakin muutamia päiviä, mutta sitten ainakin päivälämpötilojen pitäisi nousta taas 10 yläpuolelle. Parempi sekin kun liian aikainen talvi, vaikka mieluusti ottaisin nuo reilun 20 asteen lämpötilat takaisin..

Ai niin, käytiinhän me tossa reilu viikko sitten myös ikävimmissä merkeissä T:n mummolassa, siis siinä samassa, missä oltiin valmistamassa viiniäkin. Mummon possu oli telonut itsensä (oletettavasti toinen, isompi oli jotenkin tönäissyt/tallonut tai muuten vain pahoinpidellyt sitä), sen takajalat oli halvaantuneet ja jouduttiin sitten suorittamaan jälleen sian teurastus. Mummon puhelinsoitto ei ollut kiva herätys lauantaiaamuun, jolle oli paljon muitakin suunnitelmia.. Mutta eihän sitä reppanaa voi missään tapauksessa jättää kärsimään!

Mitäs vielä.. Muutama kaveri opiskelee hammaslääkäriksi, niin tekivät meille tarkastukset harjoittelunsa yhteydessä. Tulos: ei reikiä mutta joitain paikkoja voisi uusia. Uutta työtä varten kävin myös verikokeessa, jossa testattiin, onko mulla syfilis eli tuttavallisemmin kuppa ja keuhkokuvauksessa, jossa testattin jotain, mitä en ymmärtänyt edes englanniksi, unkarista/romaniasta puhumattakaan. Nämä ovat kuulemma lailla säädettyjä tarkastuksia, jotta voi olla töissä ainakin valtion/kaupunkien hommissa. Läpäisin kummankin testin.

Meillä olisi pian pakko ostaa uusi tietokone, kun jouduin luonnollisesti lähettämään työkoneen töiden loputtua takaisin ja mun oma läppäri on aika onnettomassa kunnossa jo. Eli otan vastaan vinkkejä myös toimivista ja halvahkoista (mini)läppäreistä..

Joskohan tässä olisi nyt kaikki. Pahoittelen sekavuutta ja pituutta, sen siitä saa kun bloggailee kerran kuussa..

Edit. Niin ja vielä yksi juttu. Koriskausi on taas alkanut! Joskin joukkueemme Bc Mures ei tänä vuonna ole edes niin hyvä kuin viime vuonna, jolloin jäätiin myös play off:ien ulkopuolelle.. Saas siis nähdä, kuinka käy ja saako joukkue pelin kasaan vielä ennen joulutaukoa, tällä hetkellä ei näytä kovin lupaavalta..

Uusia tuulia ja aukinaisten ovien etsimistä

Kävipä sitten niin, että viikonloppuna sain lopulta tarpeekseni työstäni ja irtisanoin itseni maanantaina. En sen syvemmin halua eritellä syitä tympääntymiseen ja lopulta irtisanomiseen, mutta mainitaan, että työ ja mun etiikan taju, omatunto, moraali jne. ei käyneet yksiin. Tämän kuun loppuun on vielä sopimus jäljellä (10 työpäivää), ja sen jälkeisestä työelämästä ei hajuakaan. Kuten olen asiasta kysyneille sanonut, en tiedä oliko päätös hyvä vai huono, mutta oikea se oli ainakin. Jos sydän sekä järki sanoo, ettei pysty niin silloin ei pysty. No järki tosin huomautteli myös kylmästä ja pitkästä talvesta, mutta..

Nyt siis työnhaku ja niiden avonaisten ovien etsiminen on entistä ajankohtaisempaa. Tällä hetkellä kartoittelen tilannetta ja aloitan cv- ja hakurumban sitten ensi kuun alussa. Muutama idea on jo, mutta ne on ihan pikkuriikkisiä ja erittäin epävarmoja vielä. Tiedän todellakin, että maan taloustilanne, mun kielitaidottomuus ja ulkomaalaisuus ei ole avuksi mutta jotain on löydyttävä. Ilmoittelen tilanteen kehittymisestä.

Niin ja ilmoittauduin romanian kielikurssille ja nyt on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kurssi toteutuu. Mun lisäksi tarvittaisiin 9 muuta..

Asiaan millään lailla liittymättä haikaroita (ja romanialaista sähkökytkentää). Tulkaa äkkiä takaisin ja tuokaa kevät mukananne!

Edit. Ettei vaan jää epäselväksi, mitään laitonta en ole tehnyt enkä ikikuunapäivänä tekisi. Työ ei vaan sopinut minulle.

Edit2. Kävin tänään kielikoululla ja nyt meitä on 7 ilmoittautunutta, eli 3 lisää ja kurssi järjestetään. Koululla olivat jo melko varmoja, että nuo 3 ilmoittautuvat vielä, oli kuulemma ollut muitakin kiinnostuneita meidän 7 lisäksi. Jes!

Pääsiäinen, joka ei vielä ainakaan tunnu pääsiäiseltä

Hyvää Pääsiäistä!

Täällä Pitkäperjantai on ihan normaali työpäivä, joten olen töissä. Puheluita ei onneksi ole ollut tähän mennessä kuin yksi, mutta sähköposteja olisi kasa vastattavana.. Ihanaa vaihtelua silti viimeaikaiseen kiireeseen verrattuna. Ehdin jopa kirjoittaa tätä!

Pääsiäissuunnitelmia meillä ei ole tai ainakaan minulle ei ole niistä kerrottu.. Toisaalta täällä juhlapäiviä ovat vain sunnuntai ja maanantai, joten ei pääsiäinen ole oikein edes vielä alkanut. Ai niin, maanantaina täytyy varustautua sadetakilla, sillä silloin pojat suihkivat hajuvettä tai tätä tarkoitusta varten myytävää hajustettua "Pääsiäisvettä" tyttöjen päälle. En oikein ole vielä tajunnut, mitä se kuvastaa tai mistä perinne on lähtöisin. Mielenkiinnolla odotan kuitenkin..

Lisää Pääsiäisjuttuja myöhemmin.. Nyt ei tule mitään muuta mieleen.

Tällä viikolla..

..olen (satunnaisessa järjestyksessä)

- tehnyt töitä. "Parhaana" päivänä 120 lähetettyä sähköpostia ja 49 vastattua puhelua. Tämä kiire ei saa jatkua enää kauaa, muuten leviää pää..

- käynyt salilla kolmesti. Ekalla kerralla yläkroppa, toisella jalat ja kolmannella keskikroppa, jota nyt treenaan muutenkin joka kerta.

- käynyt T:n mummolassa, jossa etsin kananmunia kanojen alta, silitin kissoja ja syötin koiraa sekä ihastelin heräävää kevättä.

- ostanut jääkaapin osamaksulla ilman korkoa (oikeasti!). Entinen olikin jo vanha ja kulutti liikaa.

- ostanut parvekkeelle kaksi tuolia ja kukkalaatikoita. Kukat ja pöytä uupuu vielä.

-viettänyt 24-vuotissynttäreitäni. Oli kakkua ja lahjojakin sain. Parhaimpana jo aikaisemmin saamani lentoliput Suomeen ja takaisin.

- siivonnut, pessyt ikkunat ja kuurannut hellan sekä yhden uunipellin rasvanpoistoaineella, joka syövyttää sormet (en tietenkään tajunnut sitä kun urakan loppupäässä eikä mulla tietenkään ollut hanskoja).

- katsonut elokuvan Marley & Me ja pitkästä pitkästä aikaa itkenyt elokuvaa katsoessa.

- käynyt baarissa ja juonut viski-kolaa.

- kulkenut ulkona t-paidassa, neuleessa, kesätakissa ja kaulahuivissa lämpömittarin näyttäessä yli 20 astatta lämmintä. Ei itseasiassa ollut edes kuuma.

- istunut pubilla T:n seurana, kun työntekijä sairastui ja T joutui töihin.

- hankkinut paikallisen pre-paidin tilalle pysyvän puhelinliittymän ja lakkauttanut Suomen puhelinliittymän.

- käynyt syömässä myös naapurin synttärikakkua.

- varannut yhdessä Äidin kanssa tälle lentoliput Budapestiin toukokuussa. Nyt täytyy vaan järjestää vapaat ja lentoliput meille. Saan jopa T:n mukaan ja myös Veli tulee Sloveniasta paikalle.

Varmaan on tullut tehtyä jotain muutakin, mutta tuossa tärkeimmät. Hyvää uutta viikkoa kaikille! Tämä lähtee nyt kävelylle..

Kiirettä ja blogilaiskuutta

Blogi ei ole päivittynyt aikoihin, mutta elossa täällä ollaan edelleen, ei huolta. On vaan kiirus työpäivien (normaalisti paras blogin päivitysaika) aikana. Esimerkiksi tänään oli jopa hurjat 15 minuuttia 8 tunnin aikana, kun en ollut puhelimessa tai kirjoittanut sähköpostia.. Lisäksi mulla on suuri blogilaiskuus. En jaksa lukea muiden blogeja oman päivittämisestä puhumattakaan. Palaan siis, kun on taas jotain asiaa ja kun esimerkiksi saan hankittua lentoliput kesäksi Suomeen. Prosessi on käynnissä..

Äänetön

Ääni meni maanantai-iltapäivällä juuri työajan lopussa, tiistaina pystyin pihisemään työpäivän melko normaalisti, keskiviikkoaamuna tilanne vaikutti hyvältä, kunnes taas iltapäivästä ääni katosi eikä ole tullut kunnolla takaisin sen jälkeen. Kurkkuunkin sattuu. Tänään oli pakko olla 2 tuntia ottamatta puheluita, kun asiakkaat ei kuulleet, mitä sanoin ja kovempaakaan en pystynyt puhumaan. Onneksi pienen levon jälkeen loppupäivä meni paremmin.

Muutoin flunssa, josta tämä äänettömyys johtuu, on mennyt ohi pienellä lämmöllä ja kurkkukivulla. Ja jos nyt joku ihmettelee, miksi en ottanut sairauslomaa, syy on siinä, ettei minulla ole täällä vieläkään lääkäriä. Systeeminä täällä on siis omalääkärit terveyskeskusten sijaan. T:n perhelääkäri olisi muuten hyvä ja heille erittäin tuttu, ainoana ongelmana on se, ettei hän puhu englantia ja jos joskus haluaisin mennä lääkäriin ilman tulkkia, olisi kielitaitoinen lääkäri ihan kiva.. Suurin syy lääkärittömyyteen on saamattomuus ja se, etten olisi lääkäriä tähän mennessä edes tarvinnut. Nyt olisin voinut käydäkin. Vaikka toisaalta kyllähän tämän viikon ihan suhteellisen hyvin selvisi, ja kiireessä olin varmasti ihan hyvä apu puolitehoisenakin. Ja yksi meistä oli jo saikulla, joten..

Nyt luvassa on hiljainen viikonloppu enkä puhu ellei ole pakko. Pakko olisi nimittäin saada ääni kuntoon maanantaiksi. Muuten menee hermot tähän pihinään!

Tällä hetkellä kokeilen lakritsin apua, löysin ihan sattumalta lähipikkukaupassa ollessani lakuja, kun olin jo kassajonossa limakarkkipussin kanssa. Täällä lähes kaikki karkkipussit on limakarkkeja täynnä, siis niitä hedelmä karkkeja, jotka on niin tahmeita, että tarttuvat pussiin kiinni. Liivate, väriaine ja sokerimössöä siis. Mutta nyt on itävaltalaisia lakuja, nam nam.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ei ole mitään sanottavaa..

Kamalan vaikeaa tämä blogin kirjoittaminen nykyisin ja tuntuu, ettei tapahdukaan mitään kirjoittamisen arvoista. Yritetään nyt kuitenkin, jos vaikka loppujen lopuksi saisinkin jotain aikaiseksi..

Viime viikko vieraiden kanssa meni siis ihan liian nopeasti. Tässä pieni kertaus.. Sunnuntaina ei tehty sen ihmeempiä, käytiin kaupassa, kokattiin tomaattipastaa ja syötiin karkkia sekä tietysti juoruttiin ja kerrattiin kuulumisia. Maanantaina ohjelmassa oli kaupunkiin tutustumista, ensin keskustaa ja ostoskeskusta ympäri kävellen ja illemmalla autoilukierros Weekendiin (vapaa-ajan alue, jossa kesäisin voi uida, urheilla ja ottaa aurinkoa sekä on siellä myös useita ravintoloita/baarejakin), yliopistoalueelle ja muuten kaupunkia ympäri. Käytiin myös T:n vanhemmilla syömässä. Tiistaina oli siis vuorossa Sighisoara, joka on alueen yksi vanhimmista kaupungeista. Keskiajalla nykyinen vanha kaupunki oli yksi maan turvallisimmista linnoituksista ja tosiaan onhan itse Draculan esikuva hirmuhallitsija Vlad Tepes asunut siellä elämänsä ensimmäiset neljä vuotta. Nykyisin hänen kotitalonsa paikalla on ravintola, jossa myös me käytiin syömässä hyvää, mutta suhteessa ja yleiseen hintatasoon nähden kallista ruokaa. Käytiin myös yleisen käppäilyn lisäksi museossa, joka sijaitsee toisessa kaupunkin porteista, joka myös kellotornina tunnetaan. Hauska museo, jossa oli pieniä huoneita, portaita ja ainakaan nyt ei ollut muita asiakkaita kuin me. Esiteltävät tavarat vaihtelivat Rooman aikaisista kipposista keskiajalla käyettyihin lääkärin välineisiin. Mielenkiintoista. Keskiviikkona suunta kävi kohden eläintarhaa, jonne myös veimme uuden asukin. T:n isä oli metsästysreissullaan löytänyt siipeen haavoittuneen fasaanin ja ottanut sen mukaansa. Nyt se sai uuden kodin eläintarhasta. Ennen luovutusta merkitsimme sen omatekoisella "rengastusmerkillä", jottei se joudu ainakaan muiden eläimien ruuaksi. Pitää käydä myöhemmin katsomassa miten meidän Pityu (tai jotenkin noin T:n vanhempien sille antama nimi kirjoitetaan..) jakselee. Torstaina Sisko kävi myös vähän ostoksilla ja me Siskon tytön ja T:n kanssa käytimme ajan hyödyksi pelaamalla kauppakeskuksen alakerrassa ilmakiekkoa, eli sitä missä yritetään saada pieni kiekko toisen maaliin hakkaamalla sitä hassulla "mailalla". Kaikki pelasivat kaikkia vastaan ja kaikki voittivat kerran, eli hyvin meni. Torstaiaamusta ohjelmassa oli pakkailua ja ennen vieraiden saattamista lennolle kävimme vielä T:n mummolassa, joka sijaitsee lentokentän lähellä. Käytiin siis näyttämässä paikallista maalaiselämää ja etenkin Siskon tytölle kanoja. Sitten olikin jo heippojen aika. En sitten yhtään tykkää sanoa heihei, ja tulikin mieleen, mitä Siskon tyttö aikaisemmin kysyi/ihmetteli: "Miksi kaikki sukulaiset ei voi asua samassa paikassa?" Niinpä.

Vieraiden lähdettyä arki palasi taas elämään: töitä, kokkausta/T:n vanhemmilla syömistä, salia, nukkumaan. Viikonloppuna käytiin pikaisesti Bucinissa, jossa käytiin myös joulun tiennoilla. Tällä kertaa seurana oli T:n vanhemmat ja meinasin saada raivokohtauksen, kun T aamulla ilmoitti reissusta. "Miksi et kertonut aikaisemmin?! Minun piti siivota, löhötä ja en halua tietää 15 minuuttia aikaisemmin, että pitää mennä johonkin." En siis todellakaan ole vielä tottunut spontaaneihin lähtöihin, vaan haluan tietää ja suunnitella ennakkoon, mitä teen. Kaipa siihenkin joskus tottuu.. Nyt tuntuu ihan tyhmältä raivota tuollaisesta, mutta silloin ärsytti, kun yhtäkkiä olisi pitänyt olla vetämässä toppavaatetta niskaan, vaikka suunnitelmissa oli jotain ihan muuta, joskaan ei mitään erittäin tärkeää. Idea oli siis T:n vanhempien ja hänkin oli kuullut siitä vasta edellisenä iltana ja unohtanut mainita minulle. Olisinhan tietysti voinut jäädä kotiin, mutta kun he halusivat viedä meidät vuoristoon ja tehdä jotain meidän kanssa, en kehdannut olla menemättä. Mökötin sitten aikani, mutta loppujen lopuksi siellä oli ihan kivaa, vaikken itse laskenutkaan. Itse asiassa T oli ainoa joka mäkeä laski, me muut vaan kiipesimme mäkeä ylös ja laskeuduimme taas alas. Jonot olivat tällä kertaa vieläkin pidemmät kuin viimeksi..

Tänään kokkasin pitkästä aikaa kunnolla, tein T:n jatkuvien toiveiden pohjalta lohta, perunamuussia ja valkoista tillikastiketta. Hyvää oli, vaikka kastike maistuikin suolasta ja pippurista sekä siitä tillistä huolimatta vaan kermalle. Pitäisi varmaan soittaa apua maustamiseen koto-Suomesta.. Olin myös suunnitellut tekeväni huomenna makaroonilaatikkoa, jota mun on tehnyt mieli jo kauan. Enpä sitten tee, kun ainoa uunin kestäväksi luulemani lasivuoka hajosi tänään kalaa paistettaessa. Pitää hankkia uusi ja varmistaa, että se oikeasti kestää kuumuutta. Tämä nyt hajonnut oli täällä jo valmiiksi ennen meidän muuttoa, niinkuin osa meidän astioista ja keittiötavaroista. T:n äidin tavaroita siis. Kokkailun ja syömisen jälkeen käytiin salilla ja saunassa. Jo toinen kerta tällä viikolla, ihan suunnitelmien mukaisessa kuntoiluaikataulussa ollaan.

Ai niin, yksi asia vielä.. Onko kukaan kanssaulkosuomalaisista jäsenenä Suomi-seurassa? Sain heiltä tutustumiskirjeen ja Suomen Silta -lehden näytteen. Kokemuksia, onko järkevää liittyä? En ole vielä tutustunut asiaa sen tarkemmin, pitää käydä vielä kurkkimassa netistäkin..

Paluu arkeen..

Nyt on taas elämä palannut arkiseksi. Vieraat lähtivät eilen, ja tänään olin jo normaalisti töissä. Oli kuulemma ollut TODELLA kiire viikko ja huomasihan sen jo sähköpostien määrästä. Tänään koneen avatessani yli 80, vaikka olin niitä tehnyt viikon aikanakin muutamaan otteeseen..

Alkuviikko oli aivan mahtava! Päivien aikana kierreltiin kaupungilla, käytiin Sighisoarassa, jossa muun muassa Draculan esikuva Vlad Tepes on syntynyt ja eläintarhassa apinavauvaa ja leikkisää karhua katsomassa sekä ihan vaan oltiin ja herkuteltiin. Suuri kiitos vieraille, tulkaa uudestaan! Kuviakin saatan laittaa, kunhan saan niitä Siskon kameralta. Itse olin laiska kuvaaja..

Pidempiä tarinoita tulee sitten myöhemmin, nyt salille kaikkia irtokarkkikiloja sulattelemaan!

Kuulumisia keskeltä viikkoa

Pikainen postaus myös kuulumisista. Päivät kuluvat töissä, illat salilla tai tänään korista katsomassa. Töissä on suhteellisen hoppu, ja puhelin laulaa. Salilla ja etenkin siellä saunassa on ihanaa, vaikka nyt sattuukin vasempaan ylätakareiteen maanantain ja tiistain kuntoilu. Koripallossa menee heikosti. Lauantaina hävittiin, ja tänään vastustajana oli liigan heittopussi, joka ei tällä kaudella ole voittanut yhtään ottelua ja vaikka voitettiinkin noin 40 pisteellä, olisi joukkue voinut todellakin pelata paremmin. Tuolla pelillä ei parempia joukkueita voiteta millään. Taitaa olla muutenkin pudotuspelit liian kaukana..

Tämä video on kuvattu täällä 17.1. Tuo alussa oleva donkki on jotain, mitä täällä ei ole ennen nähty ja videolla kuuluu muutenkin hyvin yleisön huuto ja kannustus. On nimittäin tunnelma jotain muuta kuin Suomessa yleensä.. Lisäksi sieltä on mahdollista kuulla yleisön huutavan unkariksi "Szép volt fiúk!" eli kutakuinkin "Hienoa pojat!". Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, unkarin asema ei ole sama kuin esimerkiksi ruotsin asema Suomessa, joten on hienoa, että täällä voidaan kannustaa myös unkariksikin. Vaikka kuulemma on tästäkin jo joku nationalisti vetänyt herneen nenuun.. Huoh.



Sitten on eräs asia, jota en ole vielä muistanutkaan hehkuttaa.. Nimittäin Sisko ja Siskon tyttö tulee sunnuntaina meille!! Vielä kaksi päivää töitä ja sitten kokonaista kuusi vapaata, kun onneksi sain koko heidän täälläoloajan vapaaksi. He siis lähtevät torstaina takaisin Suomeen. Voi, miten odotankaan! Suuria suunnitelmia ei vielä ole, jotain ideoita kylläkin. Katsellaan sitten säiden ja sen mukaan, miten paljon on "anopin" auto käytettävissä ja T:lla mahdollisuus viettää aikaa meidän kanssa. Yksin en nimittäin halua kaupungin ulkopuolelle lähteä ajelemaan..

Haukotus.

Uusi viikko alkoi liian aikaisin. Kirjaimellisesti. Herätyskello soi 04.40 (tai ensimmäisen kerran se oli soinut 04.30, mutta siitä en muista mitään). Istuin bussissa keskusyksikkö sylissä klo 05.30. Saavuin Cluj-Napocaan klo 08.10. Olin töissä 09.00-17.00. Nyt VÄSYTTÄÄ!

Olen siis taas toimistoviikolla ja tällä kertaa jopa asun tuossa toisessa huoneessa. Sinänsä kiva, että pääsee koneelle myös iltaisin, kun päivällä on niin kiire, ettei ehdi. Sinänsä harmi, että muutama työntekijä työskentelee juuri siinä minun "makuuhuoneessa" klo 21.00 asti, en pääse vielä nukkumaan. Kohta onneksi, ja ehkä huomenna olen hieman enemmän elossa kuin tänään.. Joku päivä mennään muuten "suomalais"tyttöjen kanssa saunomaan, ai ihanuus! Siitä sitten myöhemmin lisää.

Kauniita unia.

Viikonloppu, ihanaa!

Viikko meni töissä, pubilla, varastolla, koripallopelissä.. Työkuviot muuttuivat ja kiireellistyivät (ei siis ollut aikaa kirjoittaa blogia työaikana..) hieman, kun sain vastuulleni sähköposteihin vastaamisen. Ihan kiva juttu, mutta harmi, kun A ei enää voi vastata niihin. Vastuu voi kuulemma olla vain yhdellä.. A hoiti vastauksen ennen, mutta nyt pomot päättivät, että koska minä olen nopeampi kirjoittamaan vastauksia, saan ottaa hommat hoitaakseni. Tottahan se tietysti on, saan kirjoittaa omaa äidinkieltäni toisin kuin A. Sähköpostin kanssa on ollut pieniä ongelmia, kun en saanut kaikkia vastauksia lähetettyä normaalisti. Pitkän tutkinnan jälkeen syy paikallistettiin: 'yhteensä'. En voi lähettää sähköposteja, joissa mainitaan sana 'yhteensä'. Älkää kysykö miksi, en todellakaan ymmärrä. Nyt sitten tietää varoa tuota sanaa ja käyttää kiertoilmaisuja. Muokattiin jopa standardikirjeet siten, ettei niissä ole tuota sanaa, jos/kun lähetän niitä myös sähköpostitse. Nyt pitäisi toimia, toivotaan..

Tiskikonepäivitystä: Rikki on ja kuulemma ei kannata korjata. Tosin kuulin tämän unkariksi ilman, että T oli paikalla englannistamassa, mutta luulen ymmärtäneeni oikein. Korjaajamies saapui tiistaina, kun olin juuri mennyt pubille töiden jälkeen. T oli unohtanut kertoa mulle asiasta eikä sitten muistanut asiaa enää itsekään. No onneksi autolla matkan kotiin hurauttaa parissa minuutissa, ja pystyin päästämään korjaajan (ja naapurintädin) sisälle. Tuomiona siis hyvin todennäköisesti tiskikoneiden taivas. Onneksi tiskaan ihan mielelläni käsinkin, varsinkin kun koneen täyttymistä saa odotella päiväkausia. Kaksi henkeä (joista toinen ei edes ole juuri kotona) ei juuri astioita likaa. Ehkä joskus hankitaan uusi tiskikone, sitten tietokoneen, jääkaapin ja olohuoneen huonekalujen jälkeen..

Siellä tuo murheenkryyni kuvattuna viime kesänä.

Viikonlopuksi minulla ei ole vielä suunnitelmia. Aivan mahtavaa. Mukavaa viikonloppua siis kaikille!

Talven kylmin yö?

Argh, mikä aamu.

T:n puhelin soi 8 aikoihin ja hänen isänsä (metsästysreissulta ties mistä) ilmoitti, että yöllä on ollut -17 astetta pakkasta (T sanoi, ettei näin kylmää ole nykytalvisin läheskään joka vuosi) ja hophop varastoa lämmittämään. Ei kai siinä sitten auttanut muu, kun vetää toppapuvut niskaan ja hypätä autoon. Ajettiin toiselle puolelle kaupunkia varaston eteen, kun T tajusi, että varaston avaimet jäi kotiin. Itse asiassa hän jätti ne kotiin, sanoi vielä lähtiessä mulle, ettei ota kotiavaimiaan mukaan. Eipä siinä sitten kumpikaan edelleen unenpöpperössä tajuttu, että varaston avain roikkuu siinä samassa avaimenperässä T:n kotiavaimen kanssa.. Uusi yritys ja tällä kertaa päästiin jopa varastoon sisällekin. Lattialla ollut käsienpesuvesi oli jäätynyt, mutta tuotteet (saippuat, rasvat, huuhteluaineet yms.) vaikuttivat olevan jähmettyneitä muttei jäätyneitä. T:n äiti oli onneksi edellisenä päivänä käynyt lämmittämässä ja eristämässä oven ja seinän väliin jääviä rakoja. Pistettiin lämmittimet päälle ja jopa kaasulämmitin suostui toimimaan, joskin muutaman minuutin kuluttua se hyytyi. Ajateltiin, että kaasu on lopussa, joten T hurautti vaihtamaan pulloa. Minä jäin leikkimään lämpömittarilla (kylmin kohta -7, lämpimin -3, jos ei ihan lämmittimen viertä lasketa). T saapui uuden kaasupullon kanssa, mutta eipä lämmitin toiminut sittenkään.. Hetken sitä tutkittuaan T totesi, että kaasu kyllä tulee normaalisti mutta liekki ei toimi. Kyseessä on siis tämän kaltainen laite, joskin vähemmän hieno.. Mietittiin siinä sitten, mitä sen kanssa pitäisi tehdä ja kuka sen osaisi korjata, kun sähköt katkesivat. Ilmeisesti kahden sähköllä toimivan lämmittimen ja valon käyttö yhtaikaa oli liikaa.. Päätettiin sitten ottaa kaasulämmitin kyytiin ja poistua paikalta. Käytiin vielä T:n vanhempien luona aamupalalla ja suunnattiin tutun putkimiehen luo, joka lupasi käydä katsomassa masiinaa ja ehkä jopa saattaisi osata korjata sen. Käytiin kuitenkin varmuuden vuoksi katsomassa vastaavien lämmittimien hintoja, ennen kun T:n piti mennä avaamaan pubi. Paikka ei oikeasti ole mikään pubi, vaan kahvila/loungebaari pienellä casinonurkkauksella. Pubi vaan on lyhyt ja ytimekäs nimi, jota käytetään myös keskenämme. Minä tulin kotiin siivoamaan ja lepäämään, sillä flunssasta toipuvana aamu oli pitkä ja kylmä eikä todellakaan mikään ihanteellinen sunnuntaiaamu..

Juuri tätä kirjoittaessani T soitti ja kertoi, ettei pubissa ole asiakkaita ja kuulemma hän ei ole nähnyt montaa henkeä kävelevän edes sen ohi. Ihmiset taitaa olla kotona kylmää paossa ja pitkästä vapaasta toipumassa. Täällä 2.1. oli myös vapaa suurimmalla osalla ihmisistä, joten bileputki on monella varmasti venynyt usean päivän mittaiseksi.. Voi siis olla, että laittaa kohta paikan kiinni, turhaa siellä on yksinkään seisoskella. Jos ei laita, niin lähden tästä kohta pitämään seuraa.. Tylsistytään sitten yhdessä.

Siivoussalaisuus ja muita kuulumisia

Eilen oli jälleen siivouspäivä. Miten tämä kämppä voi olla koko ajan siivouksen tarpeessa?! Häädin T:n tieltä pois, että saisin siivota rauhassa ja hänellä ei tyypillisenä miehenä ollut mitään asiaa vastaan. Näin siis sanoin hänelle. Tosiasiallinen syy (T:lle ei sitten kerrota!) on meidän olohuoneen ja makuuhuoneen siivoaminen. Huoneissa on puulattia, joka hiottiin ja lakattiin uudestaan viime kesänä muun rempan yhteydessä ja tällöin työn tehnyt mies oli sanonut, ettei lattiaa saa imuroida eikä luututa, vaan se tulisi harjata pehmeällä harjalla ja pyykiä kostealla kankaalla. Menetin hermoni kesällä näin tehdessäni ja pölyä edestakaisin siirrellessäni, ja nyt kun meillä on ystäväni Paolo (alias imuri) en millään malta olla imuroimatta myös näitä kahta huonetta. Joka tapauksessa vanhempieni kotona on aina ollut puulattia, jota on imuroitu ja luututtu huoletta. Toki olen supervarovainen, etten vaan vahingoita lakkapintaa ja ettei T vaan saa tietää. Sen verran se tietää jo, että matot imuroin, mutta lattioista ei enkä aio kertoakaan. Jos en joskus saa järjestettyä siivousta niin, että olen yksin, aion siivota "oikealla" tavalla, muulloin imuroin ja tarvittaessa luuttuankin hyvin kuivaksi puristetulla luutulla.

Myöhemmin illalla käytiin lämmittämässä varastoa ensimmäistä kertaa välikaton rakennuksen jälkeen. Viime päivinä täällä on ollut päivisin noin - 3 - -5 astetta pakkasta, öisin lähempänä -10 ja välikatosta huolimatta varastossa oli todella kylmä. Lattialla oleva käsienpesuvesi oli jäätynyt pinnalta, mutta tuotteet näyttivät olevan suurimmaksi osaksi kunnossa, joskin osa oli muuttunut nestemäisestä hyytelöksi. Otettiin yksi tälläinen suihkusaippuapullo mukaan ja nyt tuo näyttää jo ihan normaalilta, kun on saanut olla yön lämpimässä. En siis usko, että tuotteille on syntynyt pysyviä vahinkoja. 1,5 tunnin kaasu- ja sähkölämmittimen käytön jälkeen lämpötila oli kohonnut huomattavasti. Pitää mennä joku päivä uudestaan, mikäli nämä pakkaset jatkuvat..

Tänään vietän vielä joululomaa, sillä työskentelemme vajaalla miehityksellä välipäivien ajan. Huomenna on sitten minun vuoroni olla töissä. Tämän jälkeen onkin taas 5 vapaapäivää, sillä täällä myös 2.1. on pyhä. Tosin uudelle vuodelle ei ole suunnitelmia, todennäköisesti mennään T:n isän ravintolalle syömään ja juhlimaan vuoden vaihdetta ainakin osaksi iltaa/yötä. Mutta saa nyt nähdä, mitä keksitään..