perjantai 5. joulukuuta 2008

Kotona taas

Blogihiljaisuus loppuu nyt!

Ensimmäinen koulutusviikko on siis takana päin. Tulin kotiin itseasiassa jo eilen, koska majoitus ei onnistunut to-pe yöksi. En pistänyt pahakseni, olikin jo vähän koti-ikävä.. Viikko kului opetellessa miljoonia asioita, tutustuessa uusiin työkavereihin ja työnantajiin sekä hieman myös kaupunkiin. Työ on todellakin monipuolisempaa kun alkuun kuvittelin. En itse asiassa tiedä, miten paljosta saan vaitiololupauksen jälkeen kertoa, mutta sisältää siis erään matkanjärjestäjän suomalaisten asiakkaiden neuvomista ja matkaan liittyvien asioiden selvittelyä. Käytännössä tulossa on paljon istumista koneen ääressä, pitää varmaan treenata istumalihaksia. Vai oliskohan nuo jo tosta opinnäytetyöurakasta harjaantuneet sen verran, että selviän..

Maanantaina saavuin yrityksen toimistolle 12 aikoihin ja pääsin heti tutkimaan yritykseen ja matkoihin liittyviä papereita, jotta saisin edes jonkilaisen kuvan siitä, mitä on tulossa. Toinen pomoista opasti mua myös ja kyselin sit paljon myös muilta työntekijöiltä. Kieltämättä oli pää sekaisin informaatiosta, kun pääsin majapaikkaan. Illalla kävin illallistamassa yksin (ihan tyhmää..) unkarilaisessa ravintolassa ja supermarketissa ostamassa eväitä seuraaville päiville. Valitettavasti mulla ei ollut kannettava tietokone mukana enkä päässyt koko aikana kunnolla nettiin, töissä vähän muiden hommien ohella muttei muuta.

Tiistaina pääsin sitten tekemään jo ihan konkreettisestikin jotain, eli harjoittelemaan varausten laittamista koneelle ja niiden muuttamista. Lisäksi englannistin Suomesta tulleita faxeja ja sähköposteja, jotka hoidetaan pääasiassa toisessa toimistossa, jossa on suomenkieltä taitavia työntekijöitä. Lisäksi juuri em. työntekijöiden kiirettä helpottaakseni kirjoittelin vastauksia sähköposteihin ja lähetin niitä sitten eteenpäin lähetettäväksi asiakkaille (itselläni ei siis ollut yhteyttä sähköpostiin eikä itse asiassa ole vieläkään). Töiden jälkeen yksi työkaveri kutsui mut tutustumaan keskustaan ja lasilliselle. Oli todellakin kiva tehdä töiden jälkeen muutakin kuin pötköttää sängyllä ja katsoa Discoverya ja Animal Planetia, ja Brasovin (tulipahan se nyt mainittua, ei kai tuossa mitään salattavaa ole..) keskusta on kaunis! Pistän tuonne loppuun muutaman kuvan, vaikkamulta tosin loppui akku juuri, kun aloittelin turisteeraamista..

Keskiviikkona pääsin "oikeiden" töiden makuun, kun pomo kertoi mitä kaikkea asiakkaat kysyvät ja millaisia tilanteita voi tulla esiin. Vastasin jopa ensimmäiseen puheluuni! Kädet tärisi, ääni vapisi ja joka toinen sana oli öö, mutta selvisinpä silti! Onneksi kieli sentään oli tuttu ja turvallinen, ettei tarvinnut jännittää sitäkin. Puhuttiin myös työnantajien kanssa työsopimuksesta ja työlupa-asioista. Loppupäivän kirjoitin taas vastauksia sähköposteihin. Tuo oli muuten erittäin hyvää harjoitusta, sillä ihan samoja kysymyksiä tulee eteen myös puhelimessa.

Torstaina eli eilen olinkin sitten koko päivän puhelimen tavoitettavissa, joskin päivä oli hiljainen enkä ottanut kuin 15 puhelua. Kiireisenä aikana niitä voi hyvinkin olla 40-50, ja yhden puhelun kesto kahdesta minuutista 10 minuuttiin. Enää ei edes jännittänyt läheskään samalla lailla kuin ensimmäisen puhelun aikana, ja huomasin jopa pystyväni juttelemaan rennosti ja ainakin esittämään asiantuntevaa. Loppupäivästä sain työsopimuksen, jonka toin kotiin T:n luettavaksi ennen allekirjoitusta, sillä se on romaniaksi, ja tässä maassa asiat kannattaa tarkastaa kunnolla ennen kuin nimi on paperissa. Olen vielä ainakin aivan liian sinisilmäinen ja uskon kaiken, mitä sanotaan. Tosin tänään T:n luettua paperit selvisi, että ne ovat ihan kunnossa, mitä nyt muutaman asian soitin ja tarkastin vielä ennen kuin pistin nimen paperiin. Minibussi kotia kohti lähti klo 17.30 ja 20 jälkeen T:n äiti tuli hakemaan minua asemalta, koska T oli pelaamassa joukkueensa kanssa koripalloa muualla. Pääsin suorinta tietä T:n vanhemmille ruokapöydän ääreen. Oli kieltämättä kamala nälkä, kun oli sinnitellyt päivän pelkällä aamupalalla, hedelmillä, parilla croisantilla ja maapähkinöillä. Sitten kotiin odottelemaan miestä saapuvaksi.. Oli ihana olla taas kotona!

Tänään ollaan hoidettu miljoonia asioita, joista minun kannalta tärkein on poliisin maahanmuuttotoimistossa käynti. Sain listan niistä papereista, mitä tarvitsen hakemusta varten, ja tällä hetkellä niistä puuttuu enää rekisteröity työsopimus. Työsopimus minulla siis on, mutta kun työnantajien pitää ensin rekisteröidä se jossain toimistossa ennen kuin se kelpaa virallisesti. Tämä asia hoituu toivottavasti ensi viikon aikana ja sitten seuraavalla viikolla pääsen jättämään paperit. Kuulemma saan sellaisen lapun, ettei sitä tarvitse uusia, vaan voin olla täällä niin kauan kuin ikinä haluan.. Kuulostaa jotenkin kummalta, kun kuvittelin alkuun saavani vain väliaikaisen oleskeluluvan, mutta kelpaa mainiosti tuokin, jos vaan pitää paikkansa. Nyt perjantai-illan viettoon! Huomenna saapuu Mikulás, mutta siitä myöhemmin lisää..

Ja kuten luvattua, loppuun muutama kuva Brasovista.

Pensiune Ursu. Mukava pieni pensionaatti.

Brasovin Hollywood-kyltti kaupungin keskellä kohoavan vuoren rinteellä. Vuorta ei valitettavasti näy..

Brasovin keskustaa ja valaisematon joulukuusi, joka kuulemma oli kaatunut torstai-illan kovassa tuulessa.

Lisää hämärää keskiaikaista keskustaa.

5 kommenttia:

Bisquits kirjoitti...

Kivaa, että olet saanut heti sieltä töitä. :-) Kyllä se vaan helpottaa kovasti, kun on alusta lähtien jotain "omaakin" ja tuntee tekevänsä jotain mielekästä.

Tarja van Veldhoven kirjoitti...

näyttääpä nätiltä siellä romaniassa :) ja onnea uudesta työstä ja ensimmäisistä jännistä päivistä! innolla jään odottelemaan seuraavaa postausta :)

Jaana kirjoitti...

Bisquits: Helpottaa todella. On järkevää ja tosiaan "omaa" tekemistä ja kyllähän tietysti lisärahallekin on aina tarvetta. :) Myös uusiin ihmisiin tutustuminen on hyvä asia, vaikka työskentelenkin kotoa käsin eikä samanlaisia työpaikkakontakteja pysty syntymään kuin normaalisti. Toisaalta nyt harjoittelun aikana ja sillontällön sitten myöhemminkin vietän aikaa myös yrityksen toimistoilla, joten tutustuu ihmisiin ainakin pintapuolisesti. Muuten tunnen ihmisiä oikeastaan vaan T:n kautta.

Tarja: Täällä on sekä nättiä että myös vähemmän nättiä.. Vanha on kaunista, kommunismin aikainen pääsääntöisesti rumaa ja nykyaikainen jotain siltä väliltä :) Ilmoittelen kyllä, miten toinen harjoitteluviikko sujuu, viimeistään ensi viikonloppuna on odotettavissa tietoa siitä..

-S- kirjoitti...

Hehe, Tuossa Vuorikyltissä sentään lukee BRASOV. Olin vuosia sitten Eestissä ja siellä bussikuskimme joutui tehdä 180 käännöksen, koska halusimme todistuskappaletta, että olimme käyneet Hollywoodissa. Ajelimme vuoren ohi jossa luki suurella HOLLYWOOD, hih!!!!!

Jaana kirjoitti...

-S-: Hollywood Eestissä! :D Täällä on kuulemma vastaavia kylttejä muuallakin, en tosin vielä ole nähnyt muita kuin tuon.