Ei ole mitään sanottavaa..

Kamalan vaikeaa tämä blogin kirjoittaminen nykyisin ja tuntuu, ettei tapahdukaan mitään kirjoittamisen arvoista. Yritetään nyt kuitenkin, jos vaikka loppujen lopuksi saisinkin jotain aikaiseksi..

Viime viikko vieraiden kanssa meni siis ihan liian nopeasti. Tässä pieni kertaus.. Sunnuntaina ei tehty sen ihmeempiä, käytiin kaupassa, kokattiin tomaattipastaa ja syötiin karkkia sekä tietysti juoruttiin ja kerrattiin kuulumisia. Maanantaina ohjelmassa oli kaupunkiin tutustumista, ensin keskustaa ja ostoskeskusta ympäri kävellen ja illemmalla autoilukierros Weekendiin (vapaa-ajan alue, jossa kesäisin voi uida, urheilla ja ottaa aurinkoa sekä on siellä myös useita ravintoloita/baarejakin), yliopistoalueelle ja muuten kaupunkia ympäri. Käytiin myös T:n vanhemmilla syömässä. Tiistaina oli siis vuorossa Sighisoara, joka on alueen yksi vanhimmista kaupungeista. Keskiajalla nykyinen vanha kaupunki oli yksi maan turvallisimmista linnoituksista ja tosiaan onhan itse Draculan esikuva hirmuhallitsija Vlad Tepes asunut siellä elämänsä ensimmäiset neljä vuotta. Nykyisin hänen kotitalonsa paikalla on ravintola, jossa myös me käytiin syömässä hyvää, mutta suhteessa ja yleiseen hintatasoon nähden kallista ruokaa. Käytiin myös yleisen käppäilyn lisäksi museossa, joka sijaitsee toisessa kaupunkin porteista, joka myös kellotornina tunnetaan. Hauska museo, jossa oli pieniä huoneita, portaita ja ainakaan nyt ei ollut muita asiakkaita kuin me. Esiteltävät tavarat vaihtelivat Rooman aikaisista kipposista keskiajalla käyettyihin lääkärin välineisiin. Mielenkiintoista. Keskiviikkona suunta kävi kohden eläintarhaa, jonne myös veimme uuden asukin. T:n isä oli metsästysreissullaan löytänyt siipeen haavoittuneen fasaanin ja ottanut sen mukaansa. Nyt se sai uuden kodin eläintarhasta. Ennen luovutusta merkitsimme sen omatekoisella "rengastusmerkillä", jottei se joudu ainakaan muiden eläimien ruuaksi. Pitää käydä myöhemmin katsomassa miten meidän Pityu (tai jotenkin noin T:n vanhempien sille antama nimi kirjoitetaan..) jakselee. Torstaina Sisko kävi myös vähän ostoksilla ja me Siskon tytön ja T:n kanssa käytimme ajan hyödyksi pelaamalla kauppakeskuksen alakerrassa ilmakiekkoa, eli sitä missä yritetään saada pieni kiekko toisen maaliin hakkaamalla sitä hassulla "mailalla". Kaikki pelasivat kaikkia vastaan ja kaikki voittivat kerran, eli hyvin meni. Torstaiaamusta ohjelmassa oli pakkailua ja ennen vieraiden saattamista lennolle kävimme vielä T:n mummolassa, joka sijaitsee lentokentän lähellä. Käytiin siis näyttämässä paikallista maalaiselämää ja etenkin Siskon tytölle kanoja. Sitten olikin jo heippojen aika. En sitten yhtään tykkää sanoa heihei, ja tulikin mieleen, mitä Siskon tyttö aikaisemmin kysyi/ihmetteli: "Miksi kaikki sukulaiset ei voi asua samassa paikassa?" Niinpä.

Vieraiden lähdettyä arki palasi taas elämään: töitä, kokkausta/T:n vanhemmilla syömistä, salia, nukkumaan. Viikonloppuna käytiin pikaisesti Bucinissa, jossa käytiin myös joulun tiennoilla. Tällä kertaa seurana oli T:n vanhemmat ja meinasin saada raivokohtauksen, kun T aamulla ilmoitti reissusta. "Miksi et kertonut aikaisemmin?! Minun piti siivota, löhötä ja en halua tietää 15 minuuttia aikaisemmin, että pitää mennä johonkin." En siis todellakaan ole vielä tottunut spontaaneihin lähtöihin, vaan haluan tietää ja suunnitella ennakkoon, mitä teen. Kaipa siihenkin joskus tottuu.. Nyt tuntuu ihan tyhmältä raivota tuollaisesta, mutta silloin ärsytti, kun yhtäkkiä olisi pitänyt olla vetämässä toppavaatetta niskaan, vaikka suunnitelmissa oli jotain ihan muuta, joskaan ei mitään erittäin tärkeää. Idea oli siis T:n vanhempien ja hänkin oli kuullut siitä vasta edellisenä iltana ja unohtanut mainita minulle. Olisinhan tietysti voinut jäädä kotiin, mutta kun he halusivat viedä meidät vuoristoon ja tehdä jotain meidän kanssa, en kehdannut olla menemättä. Mökötin sitten aikani, mutta loppujen lopuksi siellä oli ihan kivaa, vaikken itse laskenutkaan. Itse asiassa T oli ainoa joka mäkeä laski, me muut vaan kiipesimme mäkeä ylös ja laskeuduimme taas alas. Jonot olivat tällä kertaa vieläkin pidemmät kuin viimeksi..

Tänään kokkasin pitkästä aikaa kunnolla, tein T:n jatkuvien toiveiden pohjalta lohta, perunamuussia ja valkoista tillikastiketta. Hyvää oli, vaikka kastike maistuikin suolasta ja pippurista sekä siitä tillistä huolimatta vaan kermalle. Pitäisi varmaan soittaa apua maustamiseen koto-Suomesta.. Olin myös suunnitellut tekeväni huomenna makaroonilaatikkoa, jota mun on tehnyt mieli jo kauan. Enpä sitten tee, kun ainoa uunin kestäväksi luulemani lasivuoka hajosi tänään kalaa paistettaessa. Pitää hankkia uusi ja varmistaa, että se oikeasti kestää kuumuutta. Tämä nyt hajonnut oli täällä jo valmiiksi ennen meidän muuttoa, niinkuin osa meidän astioista ja keittiötavaroista. T:n äidin tavaroita siis. Kokkailun ja syömisen jälkeen käytiin salilla ja saunassa. Jo toinen kerta tällä viikolla, ihan suunnitelmien mukaisessa kuntoiluaikataulussa ollaan.

Ai niin, yksi asia vielä.. Onko kukaan kanssaulkosuomalaisista jäsenenä Suomi-seurassa? Sain heiltä tutustumiskirjeen ja Suomen Silta -lehden näytteen. Kokemuksia, onko järkevää liittyä? En ole vielä tutustunut asiaa sen tarkemmin, pitää käydä vielä kurkkimassa netistäkin..

Paluu arkeen..

Nyt on taas elämä palannut arkiseksi. Vieraat lähtivät eilen, ja tänään olin jo normaalisti töissä. Oli kuulemma ollut TODELLA kiire viikko ja huomasihan sen jo sähköpostien määrästä. Tänään koneen avatessani yli 80, vaikka olin niitä tehnyt viikon aikanakin muutamaan otteeseen..

Alkuviikko oli aivan mahtava! Päivien aikana kierreltiin kaupungilla, käytiin Sighisoarassa, jossa muun muassa Draculan esikuva Vlad Tepes on syntynyt ja eläintarhassa apinavauvaa ja leikkisää karhua katsomassa sekä ihan vaan oltiin ja herkuteltiin. Suuri kiitos vieraille, tulkaa uudestaan! Kuviakin saatan laittaa, kunhan saan niitä Siskon kameralta. Itse olin laiska kuvaaja..

Pidempiä tarinoita tulee sitten myöhemmin, nyt salille kaikkia irtokarkkikiloja sulattelemaan!

Ystävänpäiväherkku

Eilen aamusta sain tällaisen makean yllätyksen, joka syötiin tosin yhdessä. Oli turhan suuri yksinään syötäväksi ja onhan se Ystävänpäivän hengen mukaista jakaa jopa tuo sydän puoliksi..


Enää vajaa kolme tuntia ja vieraat saapuu.. En malta odottaa!

Hyvää Ystävänpäivää!

Täällä tätä päivää juhlitaan rakastavaisten päivänä, ja T piloillaan naureskeli mun Suomesta saamille ystävänpäiväkorteille. Minä en naureskellut, vaan asetin ne esille olohuoneeseen kunniapaikalle.

Kiitos ihanat ystävät, kun jaksatte nähdä vaivaa! Piristää kovasti tietää, ettette ole minua kokonaan unohtaneet.. Ikävä on kaikkia ystäviä Suomessa sekä muualla maailmalla, ja jos tätä luette, niin lähetän suuren halin teille jokaiselle! Olette tärkeitä!

Myös uusille blogiystäville toivotan ihanaa ystävänpäivää, juhlittepa sitä sitten rakkauden tai ystävyyden päivänä!

Talvi tuli takaisin

Koko päivän on satanut lunta tai siis lumen ja rännän sekoitusta. Maahan se jää muuten paitsi teillä, jotka ovat sitten loskapaskaa täynnä.. Paitsi, että nyt ovat jäätyneet/jäätymäisillään. Kamalinta kaikessa on se, että T on matkalla kotiin jossain 60 km päässä allaan kammo-Daciansa. Siis sellainen auto, jonka kyydissä pelottaa, että pohja tippuu alta. Ja vielä kesärenkaissa. Joka kerta, kun T on sillä jossain ja sää on yhtään huonompi, panikoin. Ja niinkuin pelkäsin, T soitti sitten äsken ja kertoi, että oli pyörähtänyt kolmesti ympäri, onneksi renkaillaan pysyen, ja päätynyt tien penkalle. Auto ja mies ovat kunnossa. En ihan tajunnut, oliko päässyt omin neuvoin pois vai oliko joku kanssaautoilija avustanut. Nyt on kuitenkin taas liikkeellä, köröttelee kotia kohti noin 10km/tunnissa vauhtia, kun tiet ovat niin jäässä eikä voi jarruttaa, kun muuten lähtisi luisuun. Nyt sitten vahdin puhelinta ja panikoin, tapan aikaa blogeissa ja nettipeleissä, kun en osaa muutakaan tehdä. Kunpa se nyt pääsisi ehjänä kotiin!

Että olisit talvi saanut jäädä tulematta!

Lisäys: Huhhuh ja helpotuksen huokaus! T soitti äsken ja kertoi pääseensä tänne asti ilman muita ongelmia, mutta on nyt isänsä ravintolalla. Lähden siis sinne ja haukkaan samalla happea, kun olen koko päivän ollut sisällä..

Kuulumisia keskeltä viikkoa

Pikainen postaus myös kuulumisista. Päivät kuluvat töissä, illat salilla tai tänään korista katsomassa. Töissä on suhteellisen hoppu, ja puhelin laulaa. Salilla ja etenkin siellä saunassa on ihanaa, vaikka nyt sattuukin vasempaan ylätakareiteen maanantain ja tiistain kuntoilu. Koripallossa menee heikosti. Lauantaina hävittiin, ja tänään vastustajana oli liigan heittopussi, joka ei tällä kaudella ole voittanut yhtään ottelua ja vaikka voitettiinkin noin 40 pisteellä, olisi joukkue voinut todellakin pelata paremmin. Tuolla pelillä ei parempia joukkueita voiteta millään. Taitaa olla muutenkin pudotuspelit liian kaukana..

Tämä video on kuvattu täällä 17.1. Tuo alussa oleva donkki on jotain, mitä täällä ei ole ennen nähty ja videolla kuuluu muutenkin hyvin yleisön huuto ja kannustus. On nimittäin tunnelma jotain muuta kuin Suomessa yleensä.. Lisäksi sieltä on mahdollista kuulla yleisön huutavan unkariksi "Szép volt fiúk!" eli kutakuinkin "Hienoa pojat!". Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, unkarin asema ei ole sama kuin esimerkiksi ruotsin asema Suomessa, joten on hienoa, että täällä voidaan kannustaa myös unkariksikin. Vaikka kuulemma on tästäkin jo joku nationalisti vetänyt herneen nenuun.. Huoh.



Sitten on eräs asia, jota en ole vielä muistanutkaan hehkuttaa.. Nimittäin Sisko ja Siskon tyttö tulee sunnuntaina meille!! Vielä kaksi päivää töitä ja sitten kokonaista kuusi vapaata, kun onneksi sain koko heidän täälläoloajan vapaaksi. He siis lähtevät torstaina takaisin Suomeen. Voi, miten odotankaan! Suuria suunnitelmia ei vielä ole, jotain ideoita kylläkin. Katsellaan sitten säiden ja sen mukaan, miten paljon on "anopin" auto käytettävissä ja T:lla mahdollisuus viettää aikaa meidän kanssa. Yksin en nimittäin halua kaupungin ulkopuolelle lähteä ajelemaan..

Täytettä palkintokaappiin

Tällainen oli Kukkulalla odottamassa, kun mitään aavistamatta kävin siellä vierailulla. Suuren suuri kiitos!

1.Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

2.Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin

3.Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.

4.Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.

5.Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Alunperin pysti on lähtenyt matkaan täältä ja nyt se päätyi myös tänne Metsän taakse.

Pysti lähtee jatkamaan kulkuaan seuraaville hienoille bloggailijoille, joiden blogeissa en tätä kyseistä pystiä huomannut:

- Antonialle Ateenaan ihanasta tunnelmasta sekä kivoista kuvista ja tyylistä.
- Nazelle Brysseliin arjen kuvaamisesta hauskasti ja ironisestikin.
- Athelakselle Aucklandiin minulle uuden kulttuurin kuvaamisesta. Oikeastaan tämän voisi antaa ihan jo niiden viimeisen postauksen eläimistä..

Kolme riittäköön tällä kertaa, kun tämän on tainnut jo melkein kaikki aktiivisesti seuraamani blogit saada.

Kevättä rinnassa

Tänään täällä on kevät. Tai on ollut jo aikaisempinakin päivinä, mutta silloin olen ollut suljettu sisätiloihin valoisan ajan enkä ole päässyt auringosta juuri nauttimaan. Sisällä olen tosin ollut nytkin ja siivonnut, mutta aukaisin kaikki ikkunat ja parvekkeen oven. Ilman lämpömittaria veikkaisin, että suorassa auringon paisteessa parvekkeella on vähintään 20 astetta, todennäköisesti enemmän. Ihana Etelä-Eurooppa! Tämä ilo ei tosin taida kestää, ensi viikoksi on luvattu pakkasöitä ja räntää..

Kevään lisäksi on myös toinen ilon aihe: meidän kuntosalin sauna. 100 astetta, vettä löylyn heittoon ja ulkopuolella pieni kylmävesiallas. Kävin eilen ensimmäistä kertaa ja nyt tiedän ainakin, ettei tarvitse enää kaivata saunaa. Ja parasta on, että pääsen sinne vaikka joka päivä! (Paitsi sunnuntaisin, kun paikka ei ole auki..)

Kohta lähdetään urheilukauppaan ostoksille. Listalla ainakin koripallokengät T:lle ja mulle ehkä jotain kivoja salivaatteita. En tuonut mukanani kuin yhdet urheiluhousut, ja kun nyt kuitenkin käydään vähintään 3 kertaa viikossa, olisi toisetkin ihan tarpeen. Ostoksilta jatkamme kohti Mediasta, joka on pikkukaupunki noin tunnin ajomatkan päässä. Siellä ohjelmassa on, yllätys yllätys, koripalloa. Peli meidän ja sikäläisen joukkueen kesken. Pelistä tekee paikalliskamppailun ohella mielenkiintoisen se, että kotijoukkueessa pelaa 2 täällä pelannutta amerikkalaisvahvistusta, jotka lähtivät kohun saattelemana meidän joukkueen entisen, irtisanotun valmentajan mukana naapurijoukkueeseen, ja tämä on joukkueiden ensikohtaaminen tuon tapauksen jälkeen. T ei malta pysyä nahoissaan ja itsekin olen innoissani, täällä koripallopeleissä on oikeasti tunnelmaa ja nyt varmasti vielä tuplamäärä. Meidän joukkueen fanit ovat koko liigan äänekkäimpiä, mutta myös reiluimpia (ovat tästä ihan tunnustuksenkin saaneet) ja heitä on tähän otteluun tulossa paljon!

Postaukset on nykyisin hyvin lyhkäisiä ja kuvattomia, kun tuntuu, ettei ole mitään mistä kertoa ja kuviakaan ei ole tullut otettua aikoihin. Yritän parantaa tapani..

Nyt se alkoi..

Nimittäin kuntoilu! Kaksi kuukautta tässä kerkesinkin vaan löhöillä ennen kun saatiin aikaiseksi ja löydettiin aikaa salilla käynnin aloittamiseen. T on puhunut asiasta jo noin 1,5 vuotta mutta ollut sit niin kiireinen ja rahaton, ettei oo jatkanut vanhaa harrastusta. Mulla taukoa oli siis se aika, kun oon nyt ollut täällä. Mutta nyt on kuukausikortti (yksi yhteinen perhekortti) taskussa ja voidaan vihdoin hankkiutua kesäkuntoon.. Tarkoitus olisi käydä 3-4 kertaa viikossa, katsotaan kuinka usein lopulta ehditään. Sali on siisti ja hyvinkin nykyaikainen, jopa niin, etten osannut tai tiennyt, kuinka kaikkia laitteita käytetään. Hinta kuukaudelle on noin 30 euroa henkilöltä, eli ei mitenkään ilmaista tuo kuntoilu täälläkään. Liittymismaksuja tai muita tosin ei ole. Suunnitelmana olisi saada jonkinlainen rytmi ja rutiini kuntoiluun ja jos siinä ohessa kuntokin hieman kasvaisi ja kroppa timmiytyisi.. Niin ja eiköhän tuo auta pään selväjärkisyydenkin kanssa, etenkin nyt, kun työaikana on hyvä, jos vessaan ehtii, muista tauoista puhumattakaan. Hullua hommaa..

Asiasta kukkaruukkuun.. Lupaan, että on viimeinen kerta, kun asiasta täällä valitan, mutta pakko laittaa linkki, joka todistaa, että Romanian postista ei tykkää eräs toinenkaan täällä asuva ulkomaalainen. Luulen kyllä, että meitä on useampiakin.. Aiheesta englanniksi Romericanin blogissa. Tämä blogi on ollut mulle suuri apu etenkin ennen muuttoa, ja olen sieltä saanut hurjasti tietoa Romaniasta ulkomaalaisen silmin katsottuna.

Muisto kesältä 2007

Vendaval haastoi esittelemään arkistojen aarteita.. Kiitos haasteesta!

Ideana siis:
1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.2. valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.3. selitä kuva.4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Kyseessä ei ole oikea neljäs kuva, koska en naamakuvia halua julkaista ja muokkailukin olisi vähän tyhmää. Tämä siis kyseisen kansion seitsemäs kuva:


Sijainti Laukaa, Keski-Suomi. Ajankohta elokuu 2007. Tapahtuma tyttöjen mökkireissu. Aivan mahtava viikonloppu hyvässä seurassa hyvää ruokaa syöden (sitä oli paljon!), pelejä pelaten, saunoen ja uiden.. Hurjasti terkkuja ja haleja kaikille tuolla olleille ja myös hänelle, joka ei päässyt liittymään joukkoon!

Edellisen postauksen saunateemaa jatkaakseni, tuolla on muuten juuri sellainen sauna, kun saunan kuuluu ollakin! Siis tuo oikean puoleinen pikkurakennus.

Haastan: MaaMaan, Antonian, Kazzan sekä Susadimin.