Joulu on taas..

Suomessa on ihanaa! Matka(stressi)kertomusta tulee joskus myöhemmin, nyt nautitaan perheestä ja joulusta.

Ihanaa ja rauhallista joulua jokaiselle!

Jouluntuntua

Täällä on ihanan jouluisen näköistä! Viimeiset pari päivää on satanut lunta lähes tauotta ja nyt sitä on maassa, puissa ja jopa teillä, niin että tuntuu jo talvelta ja tieodtukset vihjaavat lumen jäävän joulun yli. Viime vuonna tässä vaiheessa ei lunta näkynyt ja joulukin oli niin niin musta, ensimmäistä kertaa mun elämässä. Suomestakin onneksi olen saanut tiedon, että lunta on ja toivottavasti on sen verran paljon, että T pääsee moottorikelkkailemaan. Sitä on nimittäin odotettu jo kauan..

Mun ehdoton lemppari keskustan jouluvaloista, hiihtävä poro!

Mulla on nyt viimeiset päivät menossa tässä turisti-infotyössä ja sitten uuden vuoden jälkeisestä työelämästä ei ole vielä tietoa. Ahdistaa, mutta kyllä sitä jotenkin pärjätään. Joitain ajatuksia on töihin liittyen, mutta niistä sitten kun asiat varmistuu. Olen sen verran taikauskoinen, etten uskalla edes ajatella asioita ennen kuin tiedän jotain varmaksi. En siis nuolaise ennen tipahdusta..

Nämäkin "jäiset oksat" on kauniita.

Muutoin täällä tehdään valmisteluja joulua, matkaa ja myös uutta vuotta varten. Uudeksi vuodeksi me ollaan siis vuokrattu mökki kavereiden kanssa ja nyt täytyy järjestellä ruoka-, juoma- ja maksuasioita, sillä Suomesta palattuamme vaihdetaan vaan puhtaat vaatteet laukkuun ja jatketaan matkaa vuoristoon. T on tälläkin hetkellä toisella mummollaan joulusika-asioissa, lahjat T:n vanhemmille on vielä hankkimatta (eikä yhtään ideaa päässä..) ja meinasin vielä tehdä toisen puolikkaan siitä piparitaikinasta, kun ne olikin yllättävän suosittuja ja loppuivat ennen kuin ehdittiin viedä maistiaisia mummoille ja tädin perheelle. Noiden asioiden lisäksi mulla pyörii mielessä satoja asioita, jotka pitää vielä hoitaa ennen Suomeen lähtöä. Eihän tässä ole enää kuin 5 yötä siihen, että ollaan Suomessa, joista yksi vietetään yöbussissa matkalla Budapestiin. Ihan kohta siis, voi ihanuus!

Siinäpä se kuusi nyt seisoo ja paikalliseen tyyliin pakattu niin täyteen eri värisiä ja eri tavoin vilkkuvia valoja, että epileptikkojen kannattaa pysyä kaukana.. Ei siis mikään suosikkini.

Kuvat on otettu jo pari viikkoa sitten, siksi lumi puuttuu. Unohdin kaapelin kotiin niin en saa lumikuvia koneelle..

Kansallispäivä x 2, Bukarest, Cluj ja piparit

Täällä on vietetty sekä Romanian kansallispäivää (1.12.) sekä tietysti Suomen itsenäisyyspäivää. Tai no me emme tuota Romanian kansallispäivää muuten huomioineet kuin ylimääräisellä vapaapäivällä. Päivä on nimittäin juuri se yhdistymisen päivä, jolloin Transilvanian alue siirrettiin vuonna 1920 Unkarilta Romanialle, joten paikalliset unkarilaiset eivät ymmärrettävästi juhlasta välitä. Pakotin kuitenkin T:n pikaisesti keskustaan juhlallisuuksia katsomaan. Paljon oli väkeä, puheita ja Romanian lippuja. Ei viihdytty 10 minuuttia kauempaa..

Suomen itsenäisyyspäivää juhlittiin sitten jopa kahteen otteeseen. Ensin 6.12. katsoin Linnan juhlia tvkaistalta ja söin suklaata (ja kirosin Yleä kun en nähnytkään lähetystä suorana sieltä). Toisella kertaa 8.12. paikkana oli Bukarest ja Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhlat. Mulla ei ollut minkäänlaista tietoa, millaisista juhlista on kyse ja jotenkin odotin enemmän. Tilaisuus oli coktail-tilaisuus ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa tai itsenäisyyden muistamista. Paikalla oli paljon muiden maiden lähetystöjen väkeä sekä joitain suomalaisia ja kun ei etukäteen tuntenut ketään oli hankala ryhtyä juttusille kenenkään kanssa. Etenkin kun olen tällaisissa tilanteissa hirmuisen ujo, jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa.. Mutta loppuillasta juteltiin kuitenkin lähetystön henkilökunnan kanssa, eli nyt on kontaktit luotu siihenkin suuntaan. Niin ja tarjolla oli suomalaista suklaata! Kuvia en viitsinyt ottaa, kun en muillakaan nähnyt kameroita..

Koska tilaisuus järjestettiin Bukarestissa tarkoitti se myös sitä, että näin pääkaupungin ensimmäistä kertaa. Matkustettiin vajaa 400 km 6,5 tuntia suuntaansa pikkubussilla. Täällä ei tämä matkanteko ole ihan yhtä sujuvaa kuin Suomessa.. Olin kuullut kaupungista paljon ja lähinnä pahaa, joten odotukset eivät olleet korkealla. Odotukset olivat osittain ihan oikeita, kaupunki on paikallisen mittapuun mukaan erittäin kallis, kaoottinen ja muutamia vanhoja rakennuksia lukuunottamatta ruma.



Olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt muun muassa modernista metrosta, lukuisista puistoista ja kierrätysmahdollisuudesta (en tosin osaa sanoa, kuinka hyvin asukkaat oikeasti kierrättävät vai meneekö kaikki silti samaan astiaan..).

Caru' cu bere. Romanian vanhin ravintola, joka yllättäen ei ollut ylihintainen hienostopaikka, vaan todella miellyttävä ravintola.

Kävimme tietysti siellä tärkeimmässä nähtävyydessä Parlamenttitalossa, joka on oikeasti VALTAVA! Opastettu kierros sisälsi 7 salia, jotka kattavat 5 % koko talon pinta-alasta. Yhteensä huoneita on tuhatkunta. Ceausescun palatsiksi rakennettu talo viimeisteltiin vallankumouksen jälkeen, ja nykyisin siellä toimii maan parlamentti, oikeuslaitos ja lukuisia muita julkisia virastoja ja vastaavia.


Kaikki materiaalit on tuotu eri puolilta Romaniaa ja kristallia, osittain paikanpäällä käsinkudottuja mattoja, kultauksia, marmoria ja eri metalleja ja puulajeja riittää. Opas kertoi myös tarinoita palatsin rakentamisesta. Esimerkiksi pääportaikko rakennettiin uudestaan viidesti, jotta askelmat vastaavat tarkalleen Ceausescun askelia. Hieno kokemus!

Toki me nähtiin Bukarestin muitakin nähtävyyksiä, joista tärkeimpänä Piata Revolutiei, jossa tehtiin historiaa 21.12.1989, kun kansa aloitti vallankumoukseen johtaneen mellakan.

Tällä parvekkeella Ceausescu piti puhettaan kansan aloittaessa buuauksen, joka paisui maan mullistaneeksi vallankumoukseksi.

Vallankumouksen uhrien muistomerkki. Koskettava paikka.

Juhlien ja nähtävyyksien lisäksi käytiin myös opetusministeriössä kyselemässä tarkemmin mun ammattikorkeakoulutodistuksen hyväksyttämisprosessista. Se on siis seuraavana hoidettavien asioiden listalla..

Bukaresti osasi yllättää myös näin.

Kun sitten saavuttiin kotiin, kuulin ettei mun tarvitse mennä töihin enää tällä viikolla. Tämä siksi, koska kaikki valtion työntekijät lomautetaan 4 päiväksi ja muut ovat vapaalla joulun ja uuden vuoden välissä. Mutta koska lopetan työt 18.12., pidin vapaat nyt. Enää siis 5 päivää turisti-infossa ja sitten en tiedäkään, mitä ensi vuonna. Uusi ja aika hurja tilanne, mutta eiköhän tästä jotain keksitä..

Perjantaina vietin vapaata T:n mukana Cluj Napocassa, kun T tekee siellä maisteritutkintoa ja menee aina kerran viikossa luennolle. Nyt pääsin sitten vapaapäivän myötä mukaan. Tapasin samalla pikaisesti kaupungissa asuvan suomalaisen Maijan. Oli tosi kiva tavata, ja huomattiinpa siinä jutellessa, että ollaan molemmat kotoisin Kontiolahdelta Joensuun kupeesta. Hupaisa sattuma, kun kunnalla on kuitenkin kokoa vain 13 000 asukkaan verran! Sain myös Suomesta tuotuja piparkakkutarpeita, jotka olivat jääneet yli Clujin suomalaisten piparinpaistosta. Niistä iso kiitos!

Clujissa osataan selkeästi suomea..

Nyt on siis elämäni ensimmäinen omatekoinen piparitaikina jääkaapissa. Toivottavasti ehdin huomenna paistohommiin, sillä ainakin aamulla mennään (jälleen kerran) sikaa tappamaan. Suomalaisia ja paikallisia joulunalustraditioita rinta rinnan siis..

Paljon melua korviksista

Seuraan huvittuneena Suomen nettilehdissä jopa etusivulla (paperisista en tiedä) käytävää keskustelua julkkispariskunnan lapsen korvakoruista. Erään lehden lukijat ovat 97 % sitä mieltä, etteivät hyväksy asiaa.

En minäkään tästä tavasta pidä lainkaan, mutta täällä asiaan on jo jollain lailla tottunut, sillä kaikille tietämilleni/tapaamilleni/muuten vain kaupungilla huomaamilleni tyttövauvoille on laitettu korvikset. Kuulemma jo synnytyssairaalalla. Syy: "Eihän sitä muuten tiedä, onko vauva tyttö vai poika". Ihan kuin sillä olisi jotain väliä..

Olenkin jo kysellyt tulevaisuuden varalle, onhan rei'ityksestä mahdollista kieltäytyä, ja kuulemma on, onneksi. Muut laitattakoon korvikset vastasyntyneelle, minä en. Saa ne sitten kunhan osaa sitä itse pyytää.

Epäilen, ettei Romania ole ainut maa, jossa halutaan erottaa tytöt ja pojat.. Toimitaanko näin siis myös maassa jossa asut?

Jälleen yksi merkkipäivä

Jälleen juhlitaan mun ja Romanian yhteistä taivalta! Vuosi sitten saavuin Targu Muresin lentokentälle mukanani 25 kilon matkalaukku ja 15 kilon reppu. Koko elämä niissä. Siitä saakka koti on ollutkin sitten täällä. Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut paljon kivaa ja vähemmän kivaa, kuten uusia kavereita, matkoja, töitä ja niistä johtuvaa ahdistusta, riitoja ja rakkautta, suurta ja pienempää koti-ikävää, pikkuhiljaa tapahtuvaa kotiutumista, kielen opettelua, ulkopuolisuuden tunnetta, ihan normaalia arkea ja etenkin sen yhteisen arjen opettelua. Tästä on hyvä jatkaa sopeutumista. Tekemistä varmasti riittää, sillä ei me vielä olla Romanian kanssa ihan parhaita kavereita..

Sitten toiseksi tarvitsisin teidän apua.. Sain kutsun Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhliin ja siitähän sitten aiheutui vaateahdistus. Kutsussa ei ole pukukoodia, ja tilaisuus alkaa klo 18. Onko silloin soveliasta pukeutua hieman polvien alle ulottuvaan, yksinkertaiseen, tummanvihreään satiinimekkoon, jossa on tylliä helmassa? Tämän kanssa mustat sukkikset ja korkkarit. Vai pitäisikö olla kokopitkä iltapuku? Onko kukaan koskaan ollut vastaavissa tilaisuuksissa, millaisia ne on? Meidän pitäisi ilmoittaa mielellään tämän viikon loppuun mennessä, tullaanko vai ei, joten olisi pakko päättää pikkuhiljaa.. Toinen "ongelma" on se, että juhlat luonnollisesti järjestetään Bukarestissa, eli täytyy kulkeutua sinne ja hankkia tietysti myös yöpaikka. Mutta se on täysin järjestettävissä. Kunhan vain tietäisin, mitä laitan päälle?!

Niin ja meinasin unohtaa..



Videossa siis meidän alueen sosiaalidemokraattien varapuheenjohtaja "auttaa" äänestäjää viime sunnuntain presidentin vaaleissa eräässä kylässä tässä lähellä. Että näin.

Action alkaa siinä 47 sekunnin kohdalla..

Kummallinen maa

Ensimmäiseksi hihkun ja intoilen! Mun kone on kunnossa ja entistä ehompi täydellisen puhdistuksen ja uudelleen asennuksen vuoksi! Ihanaa kun on kone, joka ei jumi kerran minuutissa puoleksi minuutiksi. Minikoneesta ei vielä ole uutta tietoa..


Näkymä ikkunasta perjantaina. Tämä sumua jatkuikin koko viikonlopun ajan.

Mutta sitten kummastuksiin.. Palataanpa perjantaihin. Koska joulu lähenee, päätettiin myös meidän kaupungin joulukuusi tuoda paikalleen. Kyseessähän on ihan julmetun suuri kuusi. Taustatietona mainittakoon, että tämä kaupunki on suunniteltu ehkä noin yhdelle kolmasosalle tästä liikenteestä, joka näitä katuja nykyisin päivittäin huristaa, joten myös keskusta on aikamoisen ahdas. Ydin keskusta on kaksi kaistaa kumpaankin suuntaan ja välissä puisto, jonka keskellä on kuusen paikka. Siinä tämä kuusenkuljetusauto sitten ajoi keskustaa puiston oikealla puolella, saapui tähän meidän toimiston kohdalla (puiston toisessa päässä) ja päätti kääntyä. Koko keskustan läpi kulkeva liikenne oli siis tukossa sen kymmenisen minuuttia, joka sitä autolta kesti kääntyä. Eikä tässä vielä kaikki.. Sitten se auto kuusineen päätti peruuttaa samaa oikeaa puolta takaisin oikeaan kohtaan, jossa kuusi lasketaan kyydistä pois. Siis tismalleen samaa reittiä! Eihän siinä mitään, jos tämä olisi tapahtunut yöllä tai edes sunnuntaina, mutta siis perjantaina klo 14! Niin tyypillistä tälle maalle..



Toinen kummastus on eilen käydyt presidentinvaalit ja tämän maan politiikka näin yleensäkin. En ole ihmeemmin tästä asiasta blogissa maininnut, enkä tule mainitsemaan jatkossakaan, sillä pelkästä ajatuksesta nousee verenpaine vaarallisiin lukemiin. Lyhyesti sanottuna, en ymmärrä miten tämä maa voi olla EU:ssa. Korruptiota, itsekkyyttä ja täyttä huijausta koko homma. Porukkaa kuljetetaan ehdokkaan omilla busseilla äänestämään ja luvataan ruokaa tai rahaa vastineeksi. Ja ymmärretävästi kansan köyhin osa antaa äänensä juuri näille ehdokkaille. Kun kokonaisäänestysprosentti on kutakuinkin 50, ei ole vaikea päätellä, etteivät monet maan politiikasta ja kaikesta väärydestä oikeasti tietävät edes vaivaudu äänestämään. Suomen vaalirahasotkut on pientä kaikkeen siihen verrattuna, mitä täällä tapahtuu. Muutoinkin politiikot ovat politiikkoja haaliakseen itselle rahaa, valtaa ja mainetta, kansasta piittaamatta. Saas nähdä kenen taskusta EU:n ja mahdollisesti IMF:n rahat löytyvät, eivät ainakaan taatusti sieltä, mihin ne on tarkoitettu. Presidentin vaaleissa kolme pääehdokasta olivat kuulemma kaikki rosvoja, joista valitettavasti kaksi suurinta rosvoa on nyt toisella kierroksella. Tällä maalla ei mene hyvin enkä tiedä, tuleeko menemäänkään ennen kuin kommunismin eläneiden sukupolvi on vallassa..

Edit. Tämä on näköjään blogin 101 postaus!

Miten nama sanotaan?

MaaMaa ja moni moni muukin on tehnyt hauskan meemin, jonka haluan ehdottomasti tehda myos! Toivottavasti tama skandien puuttuminen ei hairitse ketaan, mua itseani kylla, mutta en toisen koneelle viitsi vaihtaa kielta..

Kirjoita nämä lauseet niin kuin sanot ne:
*Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?

*Mun siskon punanen mekko mahtuu myos mulle.
*Tarviitsie apuu kirjotustehtavassa, jonka mantsanope anto?
*Okei, tehaan niinku sie ehotit.
*Mummo sano hakevansa meijat noin varttii vaille kuus.
*Mie meninkin Helsinkiin bussilla, kun myohastyin junasta.
*Ootsie nahny missaan mun isoveljen kannykkaa?
*Ostitsie sen hameen mika nahtiin viime viikolla Hoo&Ammalla?

Puhun siis pohjois-karjalaa, vaikken enaa vaannakaan ihan niin paljon kun ennen. Jyvaskylassa seka ulkomailla asuminen on muuttanu puhetta enempi yleiskieleksi enka tata blogiakaan osaisi karjalaksi kirjottaa. Mutta varmasti jouluna taas paasen kunnolla puhumaan tata "mummomurretta", niinkuin eras helsinkilainen kerran sanoi..

Tietokoneongelmia

Taalla eletaan hiljaiseloa blogin ja osittain myos muiden nettiasioiden osalta.

Kavi nimittain niin, etta minun kutakuinkin 5 vuotta palvellut kone on talla hetkella ja ehka lopullisesti kaput. Siis se kesalla valittamani vaiva, jota kerta toisensa jalkeen korjattiin vaikuttaa nyt olevan korjauskelvoton. Tai ainakin tee-se-itse-korjaus-kelvoton. Hidas ja jumiutuvainen se on ollut jo pidempaan mutta olisin silla viela jonkin aikaa parjannyt ilman tuota virtaongelmaa. Olenhan raahannut sita konetta nyt puolitoista kuukautta myos paivittain toihin, jotten ihan kuoliaaksi tylsisty. Nyt lainaan (tallakin hetkella) kollegoiden koneita. Siita siis skandien puuttuminen. Tanaan T puhui kysyvansa joltakin tietokonenerolta, onko koneelle viela tehtavissa jotain. Kopioin jo silta kaikki tarkeimmat kuvat ja tiedostot tikulle, jos konetta ei enaa saada kuntoon.

Tata tilannetta ennakoiden ja varojemme yli elaen ostettiin uusi kone (minilappari!) vajaa kuukausi sitten, MUTTA.. Tilattiin se nettikaupasta, toimitus oli nopea ja saatiin paljon tietoa siita, milloin kone on lahtenyt nettikaupasta ja milloin sen tulisi olla meilla. Ongelmat alkoivat tasta.. Siina konetta testaillessa huomattiin, etta mikrofonista kuuluu jotain ylimaaraista surinaa ja porinaa, joka ei lahtenyt mihinkaan asetuksia muuttamalla. Nauhoitettiin muutama testipatka ja lahetettiin kone seuraavana paivana takaisin. Noin viikon paasta kuultiin ITSE SOITTAMALLA (oltiin myos lahetetty sahkoposteja, kun ei oltu saatu mitaan tietoa siita, onko kone edes saapunut ja mika on tilanne korjauksen suhteen), etta kone on saapunut ja on huollossa. Taman jalkeen saatiin kuulla, etta huolto ei ollut todennut koneessa mitaan vikaa. Just. Vaadittiin rahoja takaisin, mutta he olivat jo lahettaneet koneen meille ja meidan tulisi maksaa postituskulut. Saatiin kuin saatiinkin kone takaisin eika lopulta maksettu postituksesta, MUTTA.. Vika on ja pysyy. T on nyt sitten puhunut lukuisia puheluita seka huollon etta nettikaupan kanssa ja lahettanyt sahkopostia myos kuluttajavirastoon liitteena seka meidan etta huollon nauhoitukset, joista kaikista kay ilmi ylimaaraiset aanet. Talla hetkella nayttaa, etta asioille saattaa jopa tapahtua jotain, silla nettikaupan jonkunasteinen pomo oli luvannut henkilokohtaisesti huolehtia, etta meidan kone korjataan tai saadaan uusi kone. Han oli itsekin kuunnellut nauhoitteet ja oli samaa mielta meidan kanssa. Valmistajan huolto tosin edelleen vaittaa, ettei vikaa ole. En uskalla olla ihan varma, etta talla kertaa homma toimii.. Jaamme odottamaan, mutta hermot menee tallaiseen, etenkin kun se vanha kone ei ole enaa kaytossa.

Päivä 5. Lugano-Milano

Sunnuntaina tuli aika jättää Lugano ja siirtyä seuraavan päivän lentoa varten Milanoon. Aamulla käytiin vielä kuvailemassa hostellin puutarhaa ja kaupungilla viimeisillä tuliaissuklaa ostoksilla.



Sitten hypättiin jälleen junaan ja matkattiin Meliden Swiss Miniaturen kautta Milanoon. Swiss Miniature oli hauska paikka. Esillä oli tärkeimpiä sveisin tuntomerkkejä ja nähtävyyksiä minikoossa. Oman lisänsä toivat lukuisat sisiliskot, jotka kiipeilivät "taloilla" ja "vuorilla" sekä valtavat kalat alueen "järvissä" ja "joissa".






Milano oli jollain tapaa pettymys, tai ehkä harmitus kotiinpaluun ja Sveitsin jättämisen vuoksi teki siitä todellisuutta karumman. Osansa oli tietysti myös sillä, että nähtiin kaupunkia oikeastaan ainoastaan ilta-aikaan ja sillä, ettei meidän hostelli vastannut odotuksia ollenkaan. Huoneen lavuaari haisi äärimmäisen pahalla, henkilökunta ei puhunut juuri englantia eikä osannut neuvoa meille muuta näkemistä Milanosta kuin "menkää keskustaan, siellä on kaikki". Tuolla opilla ja ilman karttaa (niitäkään ei ollut hostellista saatavilla) oli melko hankala löytää muuta kuin Duomo, johon kerettiin juuri ja juuri sisällekin ennen sulkemisaikaa. En siis suosittele Hostel Emmyä. Löydettiin me onneksi sitten harhailujen ja summamutikassa tehtyjen ratikka-ajeluiden jälkeen mielenkiintoistakin nähtävää ja erinomainen ravintola, ettei meidän Milanon kokemus ollut ihan pelkästään negatiivinen.







6. päivästä ei ole tarpeen tehdä omaa postausta, kun ei ole kuviakaan. Aamulla etsittiin huoneen hintaan kuuluvan aamiaisen tarjoavaa kahvilaa, kun normaalisti aamupalan tarjoava lähikahvila oli hostellin työntekijöidenkin yllätykseksi kiinni ja ohjeet toisen kahvilan löytämiseksi olivat enemmän kuin epäselvät. "Se on se kahvila Paolo siinä risteyksen luona", eipä löytynyt Paoloa ja mentiin takaisin, jolloin kävikin ilmi, että Paolo olikin vain kahvilanomistajan ei itse kahvilan nimi. Tämähän meidän olisi tietenkin pitänyt arvata ja sitten tajuta vielä, mikä kahviloista on juuri se oikea Paolon kahvila.. Tähän tuhrautui sen verran aikaa, että aamuksi suunniteltu nähtävyyskierros jäi välistä ja jouduimme kiirehtimään junalle ja kohti Bergamoa. Lennosta ja kotiinpalusta ei sitten olekaan enää mitään sanomista. Tuli jälleen pieni kulttuurishokki (myös T:lle), kun palattiin tähän harmauteen..

Ps. En pysty jostain syystä muuttamaan tekstin kokoa tai paikkaa, joten kuvatekstit saa nyt jäädä pois. Muutenkin Bloggeri on vähän outo, esim. lataa kuvat koodina, ei kuvana.. Onko muilla samoja ongelmia?

Päivä 4. Lugano

Päivä Luganossa oli kaunis, lämmin, mielenkiintoinen ja erittäin epäystävällinen meidän jaloille, nimittäin käveltiin ihan hurjan paljon.

Päivän sujui suunnilleen näin:

Ensin mentiin eilen tapaamamme unkarilaisen tytön ja hänen niin ikään unkarilaisen, Luganossa asuvan kaverinsa kanssa Parco Tassinoon, josta avatuvat maisemat oli upeat.





Puistosta jatkettiin päivää kahdestaan hostellin kautta keskustaan ja rantaa pitkin Paradison alueelle ja takaisin.

Hostelli ulkoa päin. Alhaalla vasemmalla ovi meidän huoneeseen.

Etualalla Monte Bre, taustalla Italia.

Turisti-infosta saamiemme vinkkien perusteella suuntasimme Parco Civicon kautta köysiratajunalla (siis funicular, mikä se on suomeksi?!) ylös Monte Bre-vuorelle, josta näkymät olivat jälleen entistäkin hienommat, joskin käsittääkseni auringonvalosta johtuen kaupunki ja järvi näkyivät kuin sumun takaa.




Monte Brellä oli muuten kahvila, jonka seinällä oli suomenlippu. Tokihan tähän täytyi saada selvyys, ja kävikin ilmi, että omistajan vaimo oli suomalainen, joskaan hän ei ollut paikalla juuri silloin. Hauska sattuma kuitenkin! Vuorella on myös todella suloinen pikkukylä nimeltä Bre. Ei todellakaan haittaisi jos asuisin jossain niin kauniissa paikassa minäkin..




Oltiin kuultu useita kehuja Gandria-nimisestä kalastajakylästä ja päätettiin sitten reippailla vielä vähän lisää ja kävellä alas 7 km pituista metsäpolkua pitkin. Kuten kuvista näkyy, meidän varusteet ei olleet ihan parhaat mahdolliset (mullakin farkut ja ohutpohjaiset saappaat) mutta jalat rakoilla selvittiin alas kuitenkin. Ja taas täytyy mainita, että matkan varren näkymät olivat kertakaikkisen upeat. Rakot ei siis haitanneet ollenkaan..




Gandria olikin kaunis pieni kylä. Autoteitä nähtiin vain ylhäällä rinteellä, itse kylässä kaikki "tiet" näyttivät olevan noin metrin levyisiä kujia ja portaikkoja. Talot näyttivät nousevan suoraan järvestä ja autotallin sijaan niiden edessä oli paikka veneelle. Juotiin kahvit veden päälle rakennetulla terassilla odotellessamme laivan lähtöä ja paluuta takaisin Luganoon.

Sveitsissä näkyi kaikkialla missä käytiin lähteitä, joista vesi oli tietenkin juomakelpoista. Tässä janoinen vaeltaja juuri Gandriaan saavuttuamme.

Laivamatka kesti noin 20 minuuttia, sillä eihän kuitenkaan oltu sen kauempana kuin vajaan 10 km päässä Luganosta. Harmillisesti ilta hämärtyi tässä vaiheessa jo sen verran, että kuvissa heijastuvat laivan valot.






Tämän jälkeen oli pakko lähteä hostellille hieman lepäämään ennen illan seuraavaa kävelylenkkiä. Käytiin siis katsastamassa USI eli Università della Svizzera italiana, jonka matkailun maisteriohjelma on todellakin harkitsemisen arvoinen, jos päätän opiskella vielä lisää.. Käytiin myös tutustumassa opiskelijoiden suosimaan Oops-baariin ja sitten siirryttiin taas keskustan yötunnelmia ja -valoja ihastelemaan.

Jaana ja T <3 Lugano

Mikä päivä! Mikä kaupunki!