Yllätys radiosta

Kävimme eilen hankkimassa T:n mummolle parkettia Ambientista, joka siis on rakennus-, sisustus- yms. liike. (Tai no paikalla ei sinänsä ole väliä, radio kun on sama kaikkialla.) Muiden valitessa parkettia lähdin tutkimaan muita osastoja ja etsimään kynttilöitä. Että muuten voikin olla vaikeaa normaalien mielellään hajustamattomien kynttilöiden ostaminen! Edes hipersuperjättimarketissa ei ole yhden yhtä kynttilää tai sitten en vaan löytänyt oikeaa hyllyä. No kynttilät jäivät tälläkin kertaa saamatta, kun kuulin etäisesti tutulta kuulostavaa laulua radiosta. Ensin yksi sana, sitten toinen ja lopulta ymmärsin koko lauseen. Siirryin kaiuttimen viereen kuuntelemaan ja totta se oli, radiosta kuului suomenkielinen laulu! Kyseessä oli miehen laulama poppikappale, jota en ollut koskaan ennen kuullut. Oli pakko äänittää todistusaineistoa kännykällä ja juosta kertomaan asiasta T:lle. Yllätys oli valtava, ja näytin varmaan naurettavalta, kun intoilin kaiuttimen vieressä. Loituman Ievan polkkaa lukuunottamatta en todellakaan ole ennen kuullut tai nähnyt mitään suomeksi laulettua, puhuttua, kirjoitettua.. Kotona google kertoi, että kyseessä oli Hausmyllyn uudempaa tuotantoa oleva Miss maailma. Kaikista maailman bändeistä täällä soitettiin Hausmyllyä! Kerrassaan outoa, en voi muuta sanoa.. Harmi, kun en tiedä radioasemaa tai sitä miksi ihmeessä kyseinen kappale soi, voihan olla, että kyseessä oli joku Suomi-spesiaali.. Tai no siltikin, Hausmylly?!

Töitä tekevälle

Viime elokuussa juuri ennen paluuta Suomeen, huomasin finlanda.ro sivustolla ilmotuksen, jossa haettiin suomenkielisiä työntekijöitä. Tai siis T huomasi, sillä ilmoitus oli romaniaksi, joten olisi varmasti mennyt ohi silmien, jos olisin ollut yksin koneen ääressä.. Oltiin jo pidempään mietitty, mistä ihmeestä voisin saada töitä kerta en puhu romaniaa enkä unkaria, ja vaikka ilmoituksessa ei kerrottu itse työstä oikeastaan mitään, oli se paras tähän asti keksimistämme mahdollisuuksista. T soitti ilmoituksessa olleeseen numeroon, josta selvisi, että työ on puhelintyötä suomeksi suomalaisille asiakkaille ja liittyy matkailuun. Asumme väärässä kaupungissa yrityksen toimintoja ajatellen, mutta koska suomi on äidinkieleni, valmistun matkailun restonomiksi ja olen ennenkin tehnyt puhelintyötä, he olivat kiinnostuneita kuulemaan minusta lisää. Suomenkielen taito oli ehdottomasti suurin syy, sillä meitä (natiiveja varsinkaan) ei täällä kovin montaa ole. Tosin ainakin yhdessä yliopistossa voi opiskella suomea. Palattuani Suomeen lähetin heille cv:n, jonka jälkeen ryhdyttiin järjestämään tapaamista, kunhan palaisin takaisin Romaniaan.

Tapaaminen järjestyi eiliseksi ja työ vaikuttaa sen verran hyvältä, että ensi viikolla olen menossa harjoittelemaan toiseen toimistoon ja sitä seuraavalla viikolla toiseen. Koska toinen toimisto on 160 km ja toinen 100 km päässä, varsinainen työ tapahtuu kotoa käsin netin ja nettipuheluiden välityksellä. Kyseessä on siis tiivistettynä matkavarauksien tekoa suomalaisille asiakkaille. Työsopimusta ei olla vielä allekirjoitettu, mutta ensi tai viimestään seuraavalla viikolla varmasti. Paperi on kuulemma romaniaksi, joten ajattelin tuoda sen kotiin käännettäväksi ihan kaiken varalta. Välillä tuntuu, ettei täällä voi olla tarpeeksi varovainen, mikä ei ole helppoa sinisilmäiselle suomalaistytölle.. Työ tehdään toimistoaikojen mukaan, eli ma-pe 9-17 ja viikonloput vapaat. Kelpaa! Palkka vaikuttaa olevan paikalliseen tasoon nähden hyvä, ja työnantajat olivat todella reilun oloisia ja sanoivatkin, että haluavat, että työntekijä viihtyy ja tuntee, että saa ansaitsemansa korvauksen työstään. Mainittakoon, että täällä ei ole vastaavia palkkataulukoita, kun Suomessa vaan palkka sovitaan tapauskohtaisesti, joskin minimipalkka on määrätty. Itse olen vaan niin äärettömän huono vaatimaan mitään, niin olisi helpompi, jos palkan voisi katsoa suoraan taulukosta. Muutenkin paikallinen hinta- ja palkkataso ei ole vielä ihan selvillä, joten turvaudun T:n ja muiden apuun. Uskoisin, että saadaan sovittua kaikille sopiva summa..

Kaiken kaikkiaan innolla ja vähän jännityksellä odotan seuraavia viikkoja. Uusi työ, yksinolo uusissa kaupungeissa ja ero T:stä heti, kun päästiin vihdoin olemaan yhdessä.. Toisaalta aikaisempiin kuukausien eroihin verrattuna 4 yötä ei ole mitään, sillä viikonlopuiksi pääsen tulemaan kotiin, ja uuteen kotimaahan tutustuminen on aina paikallaan, joten päällimmäisenä tunteena on into uuden oppimisesta!

Ai niin, kävin tänään kampaajalla vuoden ja 3 kk tauon jälkeen. Tauko ei ollut suunniteltu, käynti vaan unohtui hiusten kasvatuksen ja kaiken muun ohessa ja sitä paitsi, jos täällä maksaa 12e meidän molempien hiusten leikkuista, niin ei huvita ihmeemmin pistää kolminkertaista summaa Suomessa pelkkiin omiin hiuksiin. Malli on samankaltainen kuin ennen, erona se, että kaikki kammottavassa kunnossa olleet latvat on poissa ja hiukset tuntuu ja näyttää taas terveeltä. Tykkään!

Kuvia muuttomatkan varrelta

Tuomiokirkko ennen myrskyä lauantai-iltana.

Siskon poika katselee laivoja hotellin ikkunasta. Vietettiin siis Siskon miehen järjestämää yllätyskaupunkilomaa lauantaista sunnuntaihin.

Aivan ihana Budapestin kauppahalli.

Joulumarkkinat Vörösmarty Tér:llä.

Ketjusilta.

Iltatee nerokkaassa lasissa.

Meneekö kenelläkään muulla hermot kuvia liitettäessä? Että voi olla hankalaa, tai sitten en vaan osaa..

Perillä

Perillä ollaan ja kaikki on hyvin!

Budapestin maanantai-ilta oli lumisateinen enkä kovin kauaa jaksanut kierrellä kaupungilla. Myös edellisen yön huonosti nukutut 5 tuntia vaikuttivat ja meninkin nukkumaan jo puolen kymmenen aikoihin. Aamulla hostellin aamuvuorolainen oli ilmeisesti myöhässä töistä, joten hintaan kuulunut aamupala jäi syömättä ja muutoinkin jouduin poistumaan salaa. Onneksi olin maksanut jo edellisenä päivänä.

Wizzair ei odotetusti ollut yhtä armelias kuin Finnair, ja jouduin maksamaan 40 euroa laukun ylipainosta. Virkailija mainitsi ensin hinnan forintteina (12000 Huf), ja kun myöhemmin laskin, se olisi ollut noin 48 euroa, joten selvisin jostain syystä halvemmalla kun maksoin euroilla. En valittanut :) Lento meni mukavasti, vaikka jälleen kerran oltiinkin myöhässä, tosin nyt vain 20 minuuttia.

Lentokentällä odottikin sitten se tuttu naama, jonka vuoksi tänne matkustin. Olipa taas ihana päästä halaukseen ja muutaman mutkan kautta kotiin. Kävimme illalla vielä "anoppilassa" moikkaamassa T:n (poikaystäväni olkoon tästä lähtien T) vanhempia ja syömässä. Kotona nähkääs odotti melkoisen tyhjä jääkaappi ja muutenkin huomasi, että asunnossa oli vietetty poikamieselämää..

Tänään hoidin ensimmäiset viralliset toimet, kun kävin ottamassa passikuvia oleskelulupaa varten ja avaamassa pankkitilin. Tyhjensin laukut, mikä oli erityisen nopeaa toimintaa multa, joka aina purkaa laukkuaan sitä mukaa, kun sieltä jotain tarvitsee. Siivosin vessan (vrt. em. poikamieselämä..) Kummasti se naisen silmä huomaa sotan, vaikka miehen mielestä ei edes tarvitsisi siivota vielä. Oli aika ällö, nyt on jo paljon miellyttävämpi. Muuten en ole mikään siivousintoilija, kunhan kylppäri ja keittiö on siistit. Huomenna siivoilen tosin sitten muitakin huoneita.. Lisäksi äskeisen REALissa vierailun jälkeen jääkaappikin on täydempi.

Kotiutuminen on siis käynnissä. Kyllä tämä tästä :)

Valiaikatiedotus

Pikainen postaus Budapestista.

Tanne asti oon selvinnyt kunnialla, mita nyt talvimyrkyn rippeet hieman myohastytti lentoa. Ylikiloja kertyi 5, mutta toistaiseksi en ole joutunut niista maksamaan, huomenna sitten melko varmasti. Ei mahda mitaan.. Taallakin sataa lunta ja on kaunista, etenkin, kun keskustassa Vorosmarty Terella (kirjoitetaan muistaakseni jotenkin noin + skandi-oot..) on joulumarkkinat. Piti kayda nauttimassa hehkuviinia. Ehka illalla uudestaan tunnelmakuvia ottamaan..

Lisaa kuulumisia ja kuviakin, kunhan kotiudun.

Matka alkaa huomenna

Viimeistä kotonaolopäivää viedään. Huomenna aamulla matka käy Helsinkiin Siskon luo, jossa vietän viikonlopun ihanien Siskon lapsien kanssa. Niin ja Siskon ja sen miehen kanssa myös.. Niin ja näen serkkutyttöä myös.

Aloitin varsinaisen pakkaamisen tänään ja jo alusta asti oli selvää, ettei kaikki, mitä haluaisin, mahdu millään mukaan. Laukun koko ja painorajat tulevat vastaan. Finnair ei asiasta kokemuksien perusteella välitä mutta Budapestistä eteenpäin lennän Wizzairilla, ja halpikset on perinteisesti innokkaita veloittamaan kaikesta ylimääräisestä. Parempi siis yrittää rajata matkalaukun paino melko tarkalleen siihen 20 kiloon ja kuljettaa vaikka käsimatkatavaroina repussa niin paljon painavia juttuja kuin mahdollista. Luotan siihen, etteivät ne ala käsimatkatavaroita punnitsemaan.. Karsinta on kovaa, enkä todella tiedä, miten saan kilot pysymään sallituissa rajoissa. Kengätkin, joita en edes monia omista, painavat niin paljon ja mukaan on saatava ainakin talvikengät, tennarit, kuntosalikengät, baarisaappaat.. Ylimääräistä rahaakaan ei juuri ole uusien tavaroiden ostamiseen, ja yhden kadonneen paketin jälkeen en luota Romanian postiinkaan niin paljoa, että ryhtyisin lähettelemään tärkeitä asioita postitse. (Tosin otan ilolla vastaan kaikki karkki-, lehti- ja muut paketit.. Vink vink ;) )

Olo on muuten melko normaali. Mitä nyt perhoset leikkii vatsassa, ja itku tulee pienistäkin asioista. Pahemminkin voisi olla ainakin, jos vertaa viimeisiin hetkiin Unkarissa.. Tänä iltana pitää jo sanoa heipat Iskälle, kun sen täytyy lähteä Mummon seuraksi viikonlopuksi. Äiti vie sitten huomenna junalle, ja matka asemalle ja viimeiset vilkutukset tulevat olemaan todella vaikeita. Oon aikalailla Äidin tyttö. (Itkettää tätäkin kirjoittaessa..) Onneksi tiedän kokemuksesta, että pian helpottaa ja viimeistään sitten, kunhan vihdoin pääsen perille sinne toiseen kotiin. Valittaa en halua, sillä itsehän tätä halusin, kunhan vain vihaan pakkaamista, lähtemistä ja hyvästejä. Eli sinänsä ulkosuomalainen elämä ei ehkä ole paras mahdollinen valinta, kun aina täytyy hyvästellä joku rakas lähtipä melkein minne vaan eikä siihen totu kai ikinä..

Lisää tuntemuksia sitten viimeistään ensi viikolla periltä, kun puolentoistavuoden odotus on vihdoin ohi!

Mitä milloinkin

Maamaan ja muidenkin blogeissa olen nähnyt alla olevan meemin. (Osaako joku muuten selittää sanan meemi alkuperää? En ymmärrä..)

KYMMENEN VUOTTA SITTEN 1998:
- Aloitin yläasteen. Olin ikäisekseni pitkä koko ala-asteen mutta yläasteella kasvuni taantui ja muut huristivat ohi. Kaveripiiri laajeni, kun muiden kylien koulujen oppilaat tulivat kaikki samalle yläasteelle. Aloitin myös suhtkoht säännöllisen meikkaamisen ja kärsin iho-ongelmista, jotka alkoivat viidennellä luokalla ja jatkuivat lukioon asti. Mokomat näppylät!
- Aloimme kavereiden kanssa pyöriä naapurikaupungin kaduilla iltaisin, joskin tässä vaiheessa olin erittäin kiltti tyttö. Myös kotibileet alkoivat.
- Vihasin liikuntaa. Onneksi en vihaa enää.

VIISI VUOTTA SITTEN 2003:
- Täytin 18 vuotta! Siten kävin myös ensimmäistä kertaa baareissa. Olin ollut melko kiltti teini siihen mennessä, joten jätin suosiolla kokeilematta väärennetyillä papereilla baareissa käymisen.
- Olin lukiossa, keväällä kakkosella ja syksyllä alkoi abi-vuosi. Kirjoitin syksyn kirjoituksissa äidinkielen, matematiikan ja pitkän ruotsin. Meni vaihtelevasti eikä onneksi tarvinnut uusia seuraavana keväänä.
- Toukokuussa kävin lukion leirikoulumatkalla Italian Cattolicassa, josta käsin kiersimme San Marinon, Venetsian, Firenzen ja myös muita kohteita. Oli hurjan hauskaa!

KOLME VUOTTA SITTEN 2005:
- Täytin 20 vuotta ja vietimme samoihin aikoihin syntyneiden neljän kaverin kanssa 100-vuotissynttärit (5x20v.) Itse juhlista en muista juurikaan mitään..
- Olin jo muuttanut omilleni ja aloitin toisen vuoden ammattikorkeakoulussa. Opiskelijaelämä oli villiä, enkä ollut enää niin kiltti.
- Matkarintamalla tapahtui Kroatian reissu niin ikään toukokuussa. Kyseessä oli opintomatka, jonka aikana seilasimme Dalmatian rannikkoa viidestä maasta tulleiden opiskelijoiden kanssa, kuuntelimme luentoja ja tutustuimme satamakaupunkeihin ja toisiimme. Aivan mahtava reissu! Olin vähällä aloittaa etäsuhteen reissulla tapaamani Saksassa asuvan bulgarialaisen pojan kanssa, mutta silloin asia ei tuntunut vielä oikealta. Mikähän veto noissa Itä-Euroopan miehissä on..

TÄHÄN ASTI TÄNÄ VUONNA 2008:
- Muutin keväällä pois Jyväskylästä saatuani opinnot opinnäytetyötä vaille valmiiksi. Ehdin asua siellä lähes 4 vuotta ja lähtö oli haikea. Onneksi lähes kaikki kaveritkin olivat poistuneet jo aiemmin tai samaan aikaan, joten paikka ei enää olisi ollut sama kuitenkaan.
- Asuin kesän poikaystäväni luona Romaniassa. Kesän aikana remontoimme asuntoamme, muutimme sinne, opettelimme asumaan yhdessä, reissasimme, kävimme festareilla, hän teki töitä ja minä autoin parhaani mukaan. Oli kuuma ja Suomen sateisiin ei ollut erityisemmin ikävä.
- Tein opinnäytetyötämme kevään ja syksyn. Kesällä ei jaksanut ahertaa. Kaiken kaikkiaan suurien muutosten vuosi ja jatkuu vaan..

EILEN:
- Olin Veljen luona kylässä ja sanoin ainakin omalta osaltani itkuiset heiheit.
- Kävin koululla viimeistä kertaa ja palautin opinnäytetyön ja suoritin muut asiaan kuuluvat toimenpiteet.
- Nuokuin junassa matkalla takaisin vanhempien luo. Ai, että vihaankaan kiskobusseja!

TÄNÄÄN:
- Olen päivittänyt viikonlopun aikaiset uutiset, blogien tapahtumat ja katsonut netti-tv:tä.
- Täytin Kelan tädin (heikolla) avustuksella Suomesta muutto -lomakkeen. Kaikki paperityöt pitäisi olla nyt hoidettu muuttoa ajatellen Suomen osalta, perillä odottaa sama rumba.
- Olen ollut vuorotellen innostunut ja ahdistunut lähestyvästä lähdöstä. Olen myös ajatellut tavaralistan tekemistä (mukaan-ehkä-ei).

HUOMENNA:
- Tapaan yhden ainoista täällä asuvista kavereista.
- Teen em. listan.
- Käyn apteekissa ja ehkä Mummon luona ja vien hänelle aiemmin mainitsemani villasukat. Voi tosin olla, että Mummon luona vierailu jää torstaille.

ENSI VUONNA 2009:
- Asun edelleen Romaniassa, ja elämä on asettunut uomiinsa. Minulla on töitä, poikaystävän (pitäisi edelleen keksiä, millä nimellä hän täällä esiintyy) bisnekset sujuvat toivottavasti menestyksekkäästi, ja opin entistä enemmän sekä unkaria että romaniaa sekä alueen tapoja ja kulttuuria.
- Sisko ja hänen perheensä tulevat vierailulle, ja tapaan myös vaihdossa olevaa Veljeäni jossain päin Itä-Eurooppaa.
- Käyn Suomessa ainakin kesällä ja jouluna. Mikä ettei, vaikka useamminkin, jos vaan aikaa ja rahaa liikenee.

Olipa vaikea muistaa, mitä teki 10 vuotta sitten! Muut olivat paljon helpompia.

Opiskelun loppu, synttärisankari ja ensilumi

Olen palannut Jyväskylän reissulta, ja opiskelut on siis nyt opiskeltu. Ainakin tällä erää ja sitä uutta erää saa kyllä jonkin aikaa odotella.. Eilen tulostettiin, kansitettiin ja palautettiin itse opinnäytetyö, täytettiin muita papereita, esiteltiin salainen työmme vain seminaareista vastaavalle opettajalle ja vastattiin kypsyysnäytteeseen. Se oli sitten ihan oikeasti siinä!
Helpotuksen huokauskin koettiin, vaikka nyt on jo uudet huolet ja stressit mielessä: Muutto lähestyy uhkaavasti, ja hoitamattomia asioita riittää.. Lauantaina lähden Helsinkiin Siskon luo, maanantaina Budapestiin ja tiistaina kotiin. Niin kai se on jo sanottava.. Koti.

Toisekseen täytyy ilmoittaa, että rakas koiruutemme beagle-muori Rita täytti sunnuntaina kunnioitettavat 13 vuotta! Ei enää ihan mikään pikku tyttö..

Tässä viime kesäkuulta. Rita on veneilijä parhaasta päästä.

Tänne on myös satanut ensilumi! Kai se oli suurimmaksi osaksi tullut jo viikonlopun aikana, mutta yhtä kaikki, talvi tuli. Nyt tuon sankarin kanssa tarpomaan uuteen lumeen. On se aina niin jännää, kun maa on yhtäkkiä valkoinen..

Se on valmis!

Nimittäin noin vuoden enemmän ja vähemmän ahkeran aherruksen jälkeen opinnäytetyö on nyt tulostamista ja palauttamista vaille valmis! Täytyy sanoa, että olo on aika tyytyväinen, joskin täytyy vielä odottaa hetkeä, jolloin se on tulostettu, kansitettu ja palautettu ennen lopullista helpotuksen huokausta. Tämä hetki koittaa sitten ensi maanantaina.

Lähden tänään Jyväskylään työnpalautusreissulle, johan siitä on puolisen vuotta, kun siellä olen viimeksi käynyt. Onneksi pääsen majoittautumaan Veljen nurkkiin, jotka itse asiassa olivat omia nurkkiani kahden ja puolen vuoden ajan ennen kuin viime keväänä muutin kaupungista pois. Hyvinkin tutut nurkat siis.. Saas nähdä, millainen olo tulee viikonlopun aikana, sillä poislähtö oli melko vaikeaa, ja tykkään kaupungista kovasti mutta nyt poissaollessani en ole sinne juurikaan kaivannut. Lähinnä ikävä on aikaa, jolloin koko kaveripiiri oli kasassa ja opiskelijaelämä villeimmillään. Nyt sekin luku elämästä sulkeutuu lopullisesti..

No joo, ei tästä ihan noin syvällinen teksti pitänyt tulla.. Pääasia siis, että päivittäinen koneen ääressä istuminen on ainakin tältä osalta historiaa, ja 16,5 vuoden opiskeluputki pikkuista vaille ohi!

Mietteitä

Mietin, etten ala täällä valittamaan, mutta toisaalta.. Ehkä se helpottaa ja näänpähän sitten joskus aikojen päästä, millainen olo nyt oli.

Mikä siinä on, kun pitkäaikainen toive ja suunnitelma on toteutumassa ja tuntuu siltä, etten tiedä haluanko sitä..? Tai siis tiedän, että haluan, on vaan niin kovin ahdistunut ja sekava olo. Viime aikoina ollaan riidelty poikaystävän kanssa paljon, ihan liikaa. Tuntuu, että liian monet, pienetkin, asiat ärsyttää ja on jotenkin muutenkin jännittyneet välit. Sitten tulee epävarmuus, että onko tämä kaiken arvoista, ja onko ne tunteetkaan enää entisellään.. Toisaalta outoa, että ollaan (kohta) selvitty ennakkoon ajatellen pahimmasta ja nyt pitäisi leijua katossa onnellisena siitä, että se loppuu. Vaan kun en leiju. Enkä rehellisesti sanottuna usko, että toinen osapuolikaan leijuu.

Olen miettinyt paljon syitä, siihen miksi ahdistaa, ja niitä myös keksinytkin..

Ensimmäisenä ja varmasti suurimpana syynä on pelko. Pelko siitä, että jätän kaiken tutun ja turvallisen ja lähden paikkaan, jossa yksi ihminen on ainoa oikeasti tuttu asia. On myös pelko siitä, mitä sitten, jos se ei onnistukaan. Jos suhde ei onnistu, tai vaikka suhde onnistuisikin, jos en pysty sopeutumaan ja kotiutumaan. Jos en opi kieliä, en opi kulttuuria enkä tapoja enkä pysty muuttamaan omaa elämääni. Eikä mulla ole vielä varmaa työtäkään. Viime kesä harjoiteltiin yhteiseloa ja kaikki meni suurimmaksi osaksi hyvin. Silloin erona oli, että olin täysin lomalla sekä oli tiedossa, että tulen syksyksi takaisin. Nyt pitäisi oikeasti löytää oma elämä sieltä, enää en mene vaan lomalle.

Toinen syy on ikävä. Tämän pitäisi olla jo meille tuttua, kiukutaan ikäväämme. Ei tämä sentään ole ensimmäinen kerta, kun ennen tapaamista on kiistoja. Kun pitkän tai lyhyemmän eron aikana ei voi koskettaa muuta kun näppäimistöä, tulee ärsytys ja pelkkä puhuminen ei riitä. Kaikki pitää sanoa, mitään ei voi näyttää. Ei ole yhteistä elämää kuin koneiden välityksellä ja se ei ole yhtään kivaa.

Täytyy vielä sanoa, että hyviäkin hetkiä on ja ei tämä sentään pelkkää riitaa ole. Myöskään lentolippuja en ole peruuttanut enkä peruuta. Tämä tie katsotaan loppuun, vaikka mikä olisi. Eiköhän se siitä vielä iloksi muutu.. Täytyy vaan lopettaa stressaaminen ja mennä kainaloon heti, kunhan voin.

Koripalloa

Eräs uusi asia, jonka poikaystäväni on mukanaan tuonut, on koripallo. Aikaisemmin tiesin pelin idean ja ala-asteella olinkin siinä tosi hyvä. Tosin syynä oli vain ja ainoastaan se, että olin päätä pidempi muita luokkalaisia.. Käytännössä en siis ollut lajia juuri ajatellut tai seurannut. Mutta nyt on asiat toisin. Poikaystäväni pelaa itse harrastuksenaan ja seuraa koripalloa intohimoisesti, ja olen siinä sivussa saanut osani ja oppinut tykkäämään lajista, vanhana penkkiurheilijana, todella paljon. Kesällä Romaniassa ollessani tulevassa kotikaupungissani järjestettiin alle 20-vuotiaiden poikien B-divisioonan Euroopanmestaruusturnaus (onko tuo yhdyssana?!) ja totta kai olimme päivittäin sitä katsomassa. Myös Suomen joukkue oli mukana, hieman heikommalla menestyksellä tosin.. Mutta olipa kiva jutella pitkästä aikaa kasvotusten suomea niin pelaajien, valmentajien kuin erään pelaajan vanhempienkin kanssa! Triviaalitietona mainittakoon, että voiton vei Saksa kieltämättä erittäin hyvällä pelillä. Myös paikallisen ykkössarjajoukkueen pelejä olen käynyt seuraamassa, mikäli vaan olen sattunut olemaan paikalla niiden aikaan. Ja toki poikaystävän Suomen vierailun aikana kävimme täälläkin katsomassa pääsarjan ottelun Kataja-ToPo. (Siinä sitten koripallon tuntijoille myös vihje kotiseudustani..) Muuton jälkeen otteluista tuleekin sitten osa arkea näin kauden aikana. Kaiken kaikkiaan koripallo on viihdyttävää, siinä tapahtuu paljon ja pikkuhiljaa opettelen loppujakin sääntöjä, jotta pelejen seuraaminen olisi entistä antoisampaa.. Jääkiekolta se tuskin tulee koskaan viemään sijaa ykkösjoukkuepelinäni, mutta kovan haasteen antaa kyllä! Jääkiekosta voisinkin sitten kirjoittaa joskus oman postauksen, viimeistään MM-kisojen aikaa.. ;)

Puolitoista vuotta sitten..

...olin vaihtarikavereiden kanssa matkalla Pecsiin (Etelä-Unkarissa) mutta monien mutkien, ongelmien ja säätöjen kautta päädyin Egeriin (Pohjois-Unkarissa) nykyisen poikaystäväni ja parin muun kanssa. Ja paremmin ei olisi voinut käydä, sillä meillä oli aivan uskomattoman hieno viikonloppu! Silloin ajattelin myös ensimmäistä kertaa, että meidän jutusta voisi jopa tulla jotain jatkuvampaa. Siihen asti kaikki oli ollut epävarmaa, kun koko ajan oli tietoisuus siitä, että joudun pian lähtemään takaisin Suomeen. Ollakko vai eikö olla ja niin edelleen...

Noh, kaiken tämän epävarmuuden jälkeen olemme edelleen yhdessä ja pian taas samassa maassa, tällä kertaa pysyvämmin kuin koskaan ennen. Myöhemmin päätimme myös, että tuo Egerin reissu olkoon se, mistä laskemme seurustelumme alkaneeksi. Ja tosiaan siitä on tänään tasan puolitoista vuotta!

Villasukat Mummolle

Pienenä jokavuotinen joululahja oli mummon neulomat villasukat, jotka sitten kulutettiin puhki ennen seuraavaa joulua. Nyt Mummo ei itse enää pysty villasukkia tekemään, joten ajattelin, että on aika antaa jotain hänelle takaisin. On varmaa, ettei Mummo tule tätä tekstiä lukemaan, joten voin huoletta paljastaa.. Päivän (ja ehkä myöskin huomisen) projektina on neuloa Mummolle villasukat! :) Toinen varsi valmiina, nyt kantapään kimppuun..

Täytypä vielä mainita, että katsoin juuri Cannesin Kultaisen Palmun 2007 voittaneen romanialaisen elokuvan 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (4 luni, 3 saptamani si 2 zile). Mielenkiintoinen kuvaus 1980-luvun Romaniasta. Tykkäsin!

Kielentarkastusloma

Hiphei! Oppari on kielentarkastuksessa! Nyt ei voi kuin odottaa, että 126 sivuinen postilähetys saapuu rouva kielentarkastajaltamme.. Hän on perinteisen punakynän kannattaja tässäkin asiassa. Epäympäristöystävällistä ja hidasta, mutta ei parane valittaa. Pääasia, että edes kommentoi, ja saadaan työ valmiiksi ja palautettua. Nyt siis on hyvää aikaa rentoutua ja jatkaa muuton järjestelyä..

Tähän mennessä tapahtunutta..

Lähinnä syyt perustaa oma blogi on kuulumisten välittäminen perheelle ja kavereille, kunhan muutan, sekä omien ajatusten kirjaus. Mitään kovinkaan syvällistä tai ihmiskunnalle merkityksellistä tuskin tulen kirjoittamaan.. Lisäksi olen koukuttanut itseni jo niin moneen blogiin, että kynnys aloittaa oli päivä päivältä matalampi ja kiinnostus suurempi. Ja sitten en enää voinut vastustaa kiusausta :)

Kerrotaas hieman taustoja siitä, mitä varmaankin täällä jatkossa käsittelen..

Eli ammattikorkeakoulu ja restonomin koulutus on viime puristusta vaille valmis, vaatimattomien 4,5 vuoden jälkeen.. Mikäs kiire tässä. Paitsi, että nyt on, ettei tarvitse mennä rehtorilta anelemaan armoa ja lisäaikaa. No, onneksi näyttää siltä, että opinnäyte on huomenna siinä vaiheessa, että lähetetään se kielentarkastukseen ja 2 viikon päästä koko prosessin pitäisi olla ohi. Vihdoin!

Sitten lyhyesti syystä muuttaa ulkomaille.. Keväällä 2007 olin Unkarissa vaihdossa, kohtasin miehen (täytyy vielä miettiä, millä nimellä hän tulee täällä esiintymään) ja mun lähtiessä takaisin Suomeen päätettiin, ettei tämä voi jäädä tähän. Siitä asti ollaan oltu enemmän ja vähemmän kaukosuhteessa, pisin aika näkemättä oli viime talvena/keväänä n. 6 kuukautta. Ei enää ikinä! Hän on siis Romaniasta, muttei missään nimessä romanialainen, mieluummin esimerkiksi romanian unkarilainen. Jokapäiväisessä käytössä tuo on hieman kankea termi, mutta paremman puutteessa käytän sitä. Joka tapauksessa hän kuuluu Romanian unkarilaiseen vähemmistöön (n.6% väestöstä). Viime kesän ajan asuin jo hänen luonaan ja 3 viikon päästä muutan enemmän ja vähemmän lopullisesti. Tuleva kotikaupunkini on paikallisella mittapuulla keskikokoinen/pienehkö kaupunki Transilvanian kukkuloilla. Syynä siihen, että minä muutan on erityisesti miehen yritys ja muut työviritelmät, joita ei oikein voi siirtää. Itselläni taas valmistumisen jälkeen ei ole varsinaista syytä jäädä Suomeen, joten päätös oli aika helppo. Kaukosuhdetta ei kumpikaan halua enää jatkaa!

Voi apua..

Tuo otsikossa mainittu on tämän hetkinen olotila niin blogin kuin muun elämän suhteen. En tajua blogin muokkauksesta enkä muustakaan siihen liittyvästä mitään, opinnäytetyö viimeistä hiontaa (=paniikkia) vaille valmis, lentoliput hankittu ja osoitteenmuutos tehty. Laukkuja en sentään ole vielä pakannut. Tässä siis lähtökohdat blogille, saas nähdä, mitä tästäkin syntyy..