Mietteitä

Mietin, etten ala täällä valittamaan, mutta toisaalta.. Ehkä se helpottaa ja näänpähän sitten joskus aikojen päästä, millainen olo nyt oli.

Mikä siinä on, kun pitkäaikainen toive ja suunnitelma on toteutumassa ja tuntuu siltä, etten tiedä haluanko sitä..? Tai siis tiedän, että haluan, on vaan niin kovin ahdistunut ja sekava olo. Viime aikoina ollaan riidelty poikaystävän kanssa paljon, ihan liikaa. Tuntuu, että liian monet, pienetkin, asiat ärsyttää ja on jotenkin muutenkin jännittyneet välit. Sitten tulee epävarmuus, että onko tämä kaiken arvoista, ja onko ne tunteetkaan enää entisellään.. Toisaalta outoa, että ollaan (kohta) selvitty ennakkoon ajatellen pahimmasta ja nyt pitäisi leijua katossa onnellisena siitä, että se loppuu. Vaan kun en leiju. Enkä rehellisesti sanottuna usko, että toinen osapuolikaan leijuu.

Olen miettinyt paljon syitä, siihen miksi ahdistaa, ja niitä myös keksinytkin..

Ensimmäisenä ja varmasti suurimpana syynä on pelko. Pelko siitä, että jätän kaiken tutun ja turvallisen ja lähden paikkaan, jossa yksi ihminen on ainoa oikeasti tuttu asia. On myös pelko siitä, mitä sitten, jos se ei onnistukaan. Jos suhde ei onnistu, tai vaikka suhde onnistuisikin, jos en pysty sopeutumaan ja kotiutumaan. Jos en opi kieliä, en opi kulttuuria enkä tapoja enkä pysty muuttamaan omaa elämääni. Eikä mulla ole vielä varmaa työtäkään. Viime kesä harjoiteltiin yhteiseloa ja kaikki meni suurimmaksi osaksi hyvin. Silloin erona oli, että olin täysin lomalla sekä oli tiedossa, että tulen syksyksi takaisin. Nyt pitäisi oikeasti löytää oma elämä sieltä, enää en mene vaan lomalle.

Toinen syy on ikävä. Tämän pitäisi olla jo meille tuttua, kiukutaan ikäväämme. Ei tämä sentään ole ensimmäinen kerta, kun ennen tapaamista on kiistoja. Kun pitkän tai lyhyemmän eron aikana ei voi koskettaa muuta kun näppäimistöä, tulee ärsytys ja pelkkä puhuminen ei riitä. Kaikki pitää sanoa, mitään ei voi näyttää. Ei ole yhteistä elämää kuin koneiden välityksellä ja se ei ole yhtään kivaa.

Täytyy vielä sanoa, että hyviäkin hetkiä on ja ei tämä sentään pelkkää riitaa ole. Myöskään lentolippuja en ole peruuttanut enkä peruuta. Tämä tie katsotaan loppuun, vaikka mikä olisi. Eiköhän se siitä vielä iloksi muutu.. Täytyy vaan lopettaa stressaaminen ja mennä kainaloon heti, kunhan voin.