Heipä hei taas!

Tulipas blogitauolle mittaa ja ihan huomaamatta. Koska 3 kuukauteen mahtuu jos jonkinlaista en viitsi kaikesta kirjoittaa kovin tarkasti, vaan tässä viime aikoijen kuulumiset ja muuta sekalaista tietoa 100 asiaa minusta -haasteen tavoin.

1. Olen edelleen Romaniassa..

2. ..ja yhdessä T:n kanssa.

3. Olemme olleet yhdessä 3 vuotta.

4. Välillä on tehnyt mieli hypätä maitojunaan ja huristaa koti-Suomeen.

5. Kevät on ollut yksi vaikeimmista.

6. Nyt asiat näyttävät valoisammilta.

7. Työttömänä ja rahattomana ei ole kiva olla.

8. Onneksi olen saanut pari käännöstyötä ja niistä korvaukset.

9. Hostellihanke on toistaiseksi unohtunut.

10. Syyt edelliseen ovat seuraavat:

11. Olimme helmikuun puolesta välistä maaliskuun puoleen väliin varmoja, että olemme löytäneet "sen oikean", kunnes kävi ilmi, ettei asunto ollutkaan siinä kunnossa kun oli puhuttu ja myös vuokranantaja alkoi yhtäkkiä epäilemään. Kaiken kaikkiaan pitkä tarina ja huomasinpa taas, ettei täällä voi luottaa ihmisen sanaan läheskään samoin kuin Suomessa.

12. Sitten löysimme toisen talon, joka vaikutti täydelliseltä. Lukuunottamatta samalla pihalla asuvia naapureita. Tosin vuokranantaja vakuutti, ettei heidän kanssaan tule ole olemaan ongelmia. Tehtiin siis sopimukset, maksettiin takuuvuokrat ja oltiin muuttamassa, kun naapuri ilmoitti, ettei heille missään tapauksessa sovi tällainen toiminta samalla pihalla heidän kanssaan. Kuulemma oltiin perustamassa bordellia. Että se siitä sitten.

13. Into koko hostellia kohtaan laski ja päätettiin katsella rauhassa.

14. Tämän katselutauon aikana löytyi työilmoitus, johon päätin hakea ja tämän viikon maanantaina selvisi, että sain paikan!

15. Kun olin lähdössä maanantain tapaamiseen, kolhaisin autoa peruuttamalla sen päin puuta.

16. Onneksi auto selvisi pienillä vaurioilla ja minä vaurioitta.

17. Tästäkin tapauksesta voidaan päätellä, etten ole hyvä kuski ainakaan peruuttaessa.

18. Työ on call center -työtä mutta vaikuttaa huomattavasti asiallisemmalta kuin se edellinen kammoitustyö.

19. En tiedä vielä tarkalleen koska aloitan enkä muutenkaan tarkasti, millaista työ tulee olemaan.

20. Tulen työskentelemään ensimmäistä kertaa elämässäni ainoastaan englanninkielellä. En tosin usko, että se tuottaa ongelmia kun englannin käyttö on joka tapauksessa jokapäiväistä.

21. Olen töissä toimistolla ja saan useita työkavereita, joista osa on myös ulkomailta tänne muuttaneita.

22. En malta odottaa sosiaalisen piirini laajentumista.

23. Vanhempani kävivät täällä kylässä ja tapasivat ensimmäistä kertaa T:n vanhemmat.

24. Tulkkaus suomi-englanti-unkari ja päinvastoin onnistui paremmin kuin kuvittelin etukäteen.

25. Pitkä viikonloppu meni aivan liian nopeasti.

26. Kävin myös ensimmäistä kertaa Romanian ainoassa Ikeassa, kun olimme hakemassa vanhempiani Bukarestista. Voi kunpa se olisi vähän lähempänä.

27. Olisin voinut ostaa ainakin puolet siellä myytävistä tavaroista.

28. Menin lähes sekaisin Snöreneistä ja Daim-suklaasta.

29. Täytin 25 vuotta.

30. Synttärikakkuni oli 40cmx60cm kokoinen pizza koristeltuina 25 kynttilällä.

31. Minua ei haittaa yhtään, että 30-vuotissynttärit ovat lähempänä kuin 20:set.

32. Kannattamamme koripallojoukkue selvisi kuin selvisikin playoff:hin sijalla 8.

33. En ole koskaan ollut missään yhtä mahtavatunnelmaisessa urheilutapahtumassa kuin täällä pelatut playoff-pelit.

34. Voitimme ne molemmat, mutta vieraspelit hävisimme ja kausi päättyi siihen.

35. Olen katsonut kaikki tähän mennessä julkaistut Greyn anatomiaa -jaksot netistä.

36. Odotan, että USA:ssa julkaistaisiin uusia jaksoja.

37. Greyn anatomia on SE sarja, jota seurasin Suomessa, mutta ulkomaalla olojen ja muuton vuoksi se jäi. Nyt löysin sarjan uudelleen.

38. Katson myös Suomen telkkaa kanavien netti-tv:iden kautta.

39. Nyt yritän löytää toimivan kuvayhteyden jääkiekon mm-kisojen katsomiseksi.

40. Toistaiseksi olen kuunnellut pelit nettiradiosta, joka on äärettömän tylsää.

41. Olen seurannut jääkiekon maajoukkueotteluita ainakin vuodesta -95, ainakin se on ensimmäinen vuosi jonka muistan varmuudella.

42. Tuolloin jännitin finaalia niin etten pystynyt katsomaan vaan istuin kerrossänkymme yläkerrassa ja podin vatsakipua.

43. Sm-liigaa en juuri seuraa, mutta suomalaisista seuroista kannatan Jokipoikia ja Jyp:ä.

44. Olimme Vapun T:n vanhempien kesämökillä pienenpienessä kylässä kavereiden kanssa.

45. Täällä ei juuri juhlita Vappua.

46. Tein elämäni ensimmäistä kertaa simaa, joka onnistui tosi hyvin.

47. Rusketuin hieman.

48. Täällä on jo kesä. Tänäänkin reilusti yli 20 astetta.

49. Viime viikolla ja viikonloppuna kaupungin unkarilaiset opiskelijat juhlivat opiskelijapäiviään.

50. Olin ensimmäistä kertaa mukana.

51. Väsyin jatkuvaan juhlimiseen ja päivien urheilu- tms. aktiviteetteihin.

52. Pelasimme jalkapalloa ja joku potkaisi minua nilkkaan sillä seurauksella, että kuljin nilkka paketissa loppuviikonlopun.

53. Se ei onneksi murtunut tai edes nyrjähtänyt.

54. Kipeä se oli kuitenkin, etenkin kun kävelimme "aarreradalla" varmasti yli 5km ympäri kaupunkia.

55. Se oli kuitenkin koko tapahtuman paras osa.

56. En aio juoda alkoholia viikkoihin.

57. Taidan olla vähän vanha tällaisiin tapahtumiin.

58. Ymmärrän yllättävän hyvin unkaria mutta puhun harmittavan vähän.

59. Romaniaa en ole opiskellut helmikuun jälkeen.

60. Työtäni varten olisi hyvä kerrata saksaa.

61. Olen opiskellut saksaa yli 8 vuotta mutta en osaa/muista juuri mitään.

62. Luulen kuitenkin, että kaksi uutta kieltä ovat tarpeeksi opeteltavaa.

63. Olen edelleen koukussa Facebookiin.

64. Etenkin Farmvilleen, jossa olen tasolla 47.

65. Kevään aikana tuntui paikoin siltä, että Farmville on ainoa työni.

66. En nauttinut tästä tunteesta.

67. Olen käynyt kuntosalilla pari-kolme kertaa viikossa.

68. T sanoo, että selkäni on levinnyt, en itse näe muutosta.

69. Valitettavasti töiden alettua en ehdi salille yhtä usein, ellen käytä työpaikan kanssa samassa rakennuksessa olevaa kallista salia ruokatauolla tai ennen töitä.

70. Olen saanut muutamia iloisia vauvauutisia Suomesta.

71. Jos oma tilanteeni olisi hieman vakaampi, voisin hyvin kuvitella yrittäväni lapsen hankkimista piakkoin

72. Olisin mielelläni äiti ennen kuin täytän 30, tässä suhteessa onneksi siihen on vielä aikaa, että ehdin saada elämäni/elämämme vakautettua.

73. Yksi pahimmista peloistani on etten koskaan saisi lapsia.

74. Parvekkeemme alkaa olla kesäkunnossa.

75. Istutin tänään myös tomaatinsiemeniä.

76. Haluaisin kasvattaa myös erilaisia yrttejä.

77. Kukkaruukuissani on tänä vuonna petuniaa.

78. Nuorempana nauroin äidilleni, joka osti joka vuosi petunioita tai pelargonoita. Mielestäni ne olivat tosi tylsiä kukkia.

79. Nyt olen itse samanlainen. Pelargoniat kukkivat parvekkeellamme viime vuonna.

80. Haluaisin parvekkeesta kunnon kukka- ja kasvipuutarhan.

81. Viherpeukaloni ei taida kuitenkaan riittää siihen.

82. Rakastan T:n mummojen puutarhoja.

83. Olemme jo saaneet uutta sipulia ja salaattia.

84. Pian seuraavat mansikat ja kirsikat ja kaikki muut ihanat herkut.

85. Rakastan tuoreita kirsikoita.

86. Kuitenkin purkkikirsikat ja kirsikan makuiset jäätelöt, karkit, kakut tms. saavat minut lähinnä voimaan pahoin.

87. Odotan Felsziget-festivaaleja.

88. Odotus alkoi tänään, kun kuulin, että The Rasmus saapuu tänne esiintymään.

89. Olin 16 vuotiaana The Rasmus fani, mutta uusia biisejä en tunne.

90. Ennen festareita täytyykin kuunella myös niitä uudempia kappaleita.

91. Toivon, että pääsen Suomessa käymään kesällä.

92. Matkan voivat estää rahapula tai se, etten saa lomaa.

93. Työpaikallani ei ole kuulemma tapana antaa lomia ensimmäisen 3 kuukauden aikana.

94. Haastattelussa he lupasivat kuitenkin pyrkiä järjestämään asian.

95. T ei ole koskaan käynyt Suomessa kesällä, ainoastaan loka- ja joulukuussa.

96. Ihmettelen, jos joku on jaksanut lukea nämä kaikki kohdat.

97. Ihmettelen myös, mikäli blogiani lukee vielä joku.

98. Toivon niin kuitenkin.

99. Haluaisin myös tietää ketkä kaikki täällä käyvät.

100. Jätä siis puumerkkisi kommentteihin, kiitos! Koskee myös teitä, jotka ihan oikeasti tunnen..

Eräänlainen vuosipäivä

31.7.2007 lukee matkalipussa, joka toi minut ihka ensimmäistä kertaa Romanian maankamaralle. Oli muuten kylmin viikko koko kesänä, kukahan toi sateet mukanaan..

Pelesin linna Sinaiassa

Tuolloin kaikki oli vielä uutta ja ihmeellistä, eikä vähintään tämä parisuhde. Oltiin nimittäin jätetty jäähyväiset kahta kuukautta aikaisemmin, kun lähdin Unkarista. Lähtiessäni en todellakaan ollut varma kestääkö tämä juttu välimatkan, mutta niin vain nähtiinkin uudestaan (ja uudestaan ja uudestaan..).

Brasovin keskustaa

Tuo ensimmäinen matka oli lähinnä tutustumista toisiimme (ei siis oltu tunnettu kuin vasta helmikuun alusta ja yhdessä oltu oikeastaan kolme-neljä kuukautta, josta 2 eri maissa) ja minun tutustumista tulevaan asuinmaahani sekä T:n sukulaisiin ja kavereihin.

Sighisoara

Täytyy myöntää, että perhosten määrä vatsassa oli valtava, kun astuin Bukarestin lentokentän tuloaulaan ja näin T:n. Eikä ne ainakaan vähentyneet, kun tuli aika tavata T:n vanhemmat..

Nähtiin me aurinkokin ja suunnattiin silloin Sovataan. Wikipedia kertoo: The geological events in 1875 gave birth to the Bear Lake, which is unique in Europe, its water being helio-thermal and salty, with well-known therapeutic effects (for chronic gynecological symptoms, severe rheumatic pains, peripheral nervous system and post-accidental motor diseases).

Mutta kaikki sujui hyvin ja muutaman uuden reissun jälkeen täällä ollaan ja asutaan ja parisuhdekin voi oikein hyvin.


Kuvituksena kuvia tuolta matkalta.

Puoli vuotta

Mulla ja Romanialla on tänään puolivuotismerkkipäivä. 25.11.2008 saavuin muuttokuormani (ylikiloiset matkalaukku sekä reppu) kanssa ja täällä sitä ollaan edelleen. Laskutavasta riippuen voin kohta oikeastaan ajatella asuneeni täällä vuoden, sillä asuinhan täällä jo viime kesän 7.6.2008-29.8.2008. Tuossa välissä kävin sitten hoitamassa koulun loppuun Suomessa ja palasin takasin. Joka tapauksessa laski sen miten laski, on ainakin varmaa, että aika menee ihan hurjaa vauhtia! Muistan vielä hyvin, kuinka vuosi sitten kärvisteltiin T:n kanssa puolivuotisen eron viime metreillä ja nyt ollaan oltu lähes päivittäin yhdessä sama puoli vuotta. Minulla ja Romanialla ja T:lla ei ole aina ollut helppoa yhdessä, mutta ei se olisi sen helpompaa Suomessakaan. Osa murheista olisi ehkä toisia, mutta niitä olisi ihan varmasti. Kesän saapuminen helpottaa siinä suhteessa, että tämän olen jo täällä kokenut, eikä kaikki olekaan enää ihan uutta. Niin ja pääsenhän kohta myös Suomeen käymään, enää reilu 3 viikkoa!

edit.. Pakko vielä mainita, ettei tämä elo täällä ole oikeasti niin ikävää kuin tuo teksti antaa ehkä ymmärtää. Hyviä hetkiä ja ilojakin on paljon!

Baile Felix

Vappureissu Baile Felixiin oli todella kiva. Lähdettiin (minä, T ja kaveripariskunta A ja B) matkaan perjantaiaamulla 8 aikoihin ja saavuttiin perille klo 13 jälkeen. Hotelli oli juuri kuin ajattelimmekin, valtava betonimöhkäle ja huoneet kuin suoraan 20-vuotta sitten.


Pyydettiin ja saatiin huoneet yhdeksännestä kerroksesta ja näkymät parvekkeelta olivat sen mukaiset.


Epäilen, että huoneita ei oltu hetkeen käytetty, sillä kaikista hanoista tuli ensin ruosteen punaamaa vettä. Muuten huoneet olivat siistit ja kaikki kunnossa.

Tässä vesi on jo lähellä normaalia, väri oli alkuun erittäin oranssi.

Hotellin allasalue kuvattuna meidän parvekkeelta.

Ihan vain tiedoksi, että altaaseen ei saa heittää elintarvikkeita, pulloja tai muita esineitä.

Yllätys oli tosin, että hotellin allas oli maksullinen, joten siirryttiin suosiolla hieman kalliimmalle mutta paljon monipuolisemmalle allasalueelle. Altaita oli yhteensä ainakin 7 ja veden lämpötila 24-40 astetta, ihan ilman minkäänlaisia lämmityksiä. Luonto hoiti sen puolen. Hihittelin itsekseni, kun mietin Suomen hyvinkin mahdollisia vappulumisateita ja katselin uima-asuissaan aurinkoa ottavaa kansaa. Säiden puolesta Romania voittaa Suomen 6-0.

Illemmalla kun oltiin syömässä kuultiin, ettei alueella ole lupa metelöidä klo 24 jälkeen, joten baareja tai yökerhoja ei täten (enää) ollut. No eipä tuo ihmeemmin haitannut, pitkä päivä väsytti kaikkia jo sen verran paljon. Lauantai meni jälleen samalla allasalueella, joskin hieman viileämmässä ja pilvisemmässä säässä. Altaat olivat kuitenkin edelleen kuumia. Illalla ja yöllä vietettiin iltaa em. syystä hotellilla ja käytiin vielä T:n kanssa yökävelyllä kiertämässä alue ympäri. Huomattiin ainakin, että melukielto ei koske hääjuhlia, joita nähtiin neljät ja meteli oli sen mukaista.

Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin paluumatkalle, jonka ensimmäinen kohde oli läheinen Oradean kaupunki. Kivalta kaupungilta vaikutti ja keskusta oli kaunis.

Kahvittelun jälkeen matka Länsi-Karpaattien halki jatkui ja 4,5 tunnin ajon (vajaa 300 km) jälkeen oltiin kotona.

Romanikuninkaiden linnoja, jotka ovat järjettömän kokoisia mutta usein keskeneräisiä ja "valmiinakin" niissä on usein vain yksi asuttava huone.

Ai niin, juhlitaan muuten T:n kanssa tänään virallista 2-vuotispäivää. Suhteen alku oli sen verran säätöä, ettei kumpikaan tiedetä milloin se oikein oikeasti alkoi, joten päätettiin aikoinaan, että pari meistä tuli virallisesti 5.5.2007. Eli onnea me!

Selkä selkää vasten

Irina osaa lauluissaan kertoa elämästä niin oikein, joten tässä tämän hetkinen olotila. Ei kuitenkaan syytä huoleen, tähän mennessä tämä olo on aina mennyt ohi ja kohta taas hymyilyttää..

Mietteitä

Mietin, etten ala täällä valittamaan, mutta toisaalta.. Ehkä se helpottaa ja näänpähän sitten joskus aikojen päästä, millainen olo nyt oli.

Mikä siinä on, kun pitkäaikainen toive ja suunnitelma on toteutumassa ja tuntuu siltä, etten tiedä haluanko sitä..? Tai siis tiedän, että haluan, on vaan niin kovin ahdistunut ja sekava olo. Viime aikoina ollaan riidelty poikaystävän kanssa paljon, ihan liikaa. Tuntuu, että liian monet, pienetkin, asiat ärsyttää ja on jotenkin muutenkin jännittyneet välit. Sitten tulee epävarmuus, että onko tämä kaiken arvoista, ja onko ne tunteetkaan enää entisellään.. Toisaalta outoa, että ollaan (kohta) selvitty ennakkoon ajatellen pahimmasta ja nyt pitäisi leijua katossa onnellisena siitä, että se loppuu. Vaan kun en leiju. Enkä rehellisesti sanottuna usko, että toinen osapuolikaan leijuu.

Olen miettinyt paljon syitä, siihen miksi ahdistaa, ja niitä myös keksinytkin..

Ensimmäisenä ja varmasti suurimpana syynä on pelko. Pelko siitä, että jätän kaiken tutun ja turvallisen ja lähden paikkaan, jossa yksi ihminen on ainoa oikeasti tuttu asia. On myös pelko siitä, mitä sitten, jos se ei onnistukaan. Jos suhde ei onnistu, tai vaikka suhde onnistuisikin, jos en pysty sopeutumaan ja kotiutumaan. Jos en opi kieliä, en opi kulttuuria enkä tapoja enkä pysty muuttamaan omaa elämääni. Eikä mulla ole vielä varmaa työtäkään. Viime kesä harjoiteltiin yhteiseloa ja kaikki meni suurimmaksi osaksi hyvin. Silloin erona oli, että olin täysin lomalla sekä oli tiedossa, että tulen syksyksi takaisin. Nyt pitäisi oikeasti löytää oma elämä sieltä, enää en mene vaan lomalle.

Toinen syy on ikävä. Tämän pitäisi olla jo meille tuttua, kiukutaan ikäväämme. Ei tämä sentään ole ensimmäinen kerta, kun ennen tapaamista on kiistoja. Kun pitkän tai lyhyemmän eron aikana ei voi koskettaa muuta kun näppäimistöä, tulee ärsytys ja pelkkä puhuminen ei riitä. Kaikki pitää sanoa, mitään ei voi näyttää. Ei ole yhteistä elämää kuin koneiden välityksellä ja se ei ole yhtään kivaa.

Täytyy vielä sanoa, että hyviäkin hetkiä on ja ei tämä sentään pelkkää riitaa ole. Myöskään lentolippuja en ole peruuttanut enkä peruuta. Tämä tie katsotaan loppuun, vaikka mikä olisi. Eiköhän se siitä vielä iloksi muutu.. Täytyy vaan lopettaa stressaaminen ja mennä kainaloon heti, kunhan voin.

Koripalloa

Eräs uusi asia, jonka poikaystäväni on mukanaan tuonut, on koripallo. Aikaisemmin tiesin pelin idean ja ala-asteella olinkin siinä tosi hyvä. Tosin syynä oli vain ja ainoastaan se, että olin päätä pidempi muita luokkalaisia.. Käytännössä en siis ollut lajia juuri ajatellut tai seurannut. Mutta nyt on asiat toisin. Poikaystäväni pelaa itse harrastuksenaan ja seuraa koripalloa intohimoisesti, ja olen siinä sivussa saanut osani ja oppinut tykkäämään lajista, vanhana penkkiurheilijana, todella paljon. Kesällä Romaniassa ollessani tulevassa kotikaupungissani järjestettiin alle 20-vuotiaiden poikien B-divisioonan Euroopanmestaruusturnaus (onko tuo yhdyssana?!) ja totta kai olimme päivittäin sitä katsomassa. Myös Suomen joukkue oli mukana, hieman heikommalla menestyksellä tosin.. Mutta olipa kiva jutella pitkästä aikaa kasvotusten suomea niin pelaajien, valmentajien kuin erään pelaajan vanhempienkin kanssa! Triviaalitietona mainittakoon, että voiton vei Saksa kieltämättä erittäin hyvällä pelillä. Myös paikallisen ykkössarjajoukkueen pelejä olen käynyt seuraamassa, mikäli vaan olen sattunut olemaan paikalla niiden aikaan. Ja toki poikaystävän Suomen vierailun aikana kävimme täälläkin katsomassa pääsarjan ottelun Kataja-ToPo. (Siinä sitten koripallon tuntijoille myös vihje kotiseudustani..) Muuton jälkeen otteluista tuleekin sitten osa arkea näin kauden aikana. Kaiken kaikkiaan koripallo on viihdyttävää, siinä tapahtuu paljon ja pikkuhiljaa opettelen loppujakin sääntöjä, jotta pelejen seuraaminen olisi entistä antoisampaa.. Jääkiekolta se tuskin tulee koskaan viemään sijaa ykkösjoukkuepelinäni, mutta kovan haasteen antaa kyllä! Jääkiekosta voisinkin sitten kirjoittaa joskus oman postauksen, viimeistään MM-kisojen aikaa.. ;)

Puolitoista vuotta sitten..

...olin vaihtarikavereiden kanssa matkalla Pecsiin (Etelä-Unkarissa) mutta monien mutkien, ongelmien ja säätöjen kautta päädyin Egeriin (Pohjois-Unkarissa) nykyisen poikaystäväni ja parin muun kanssa. Ja paremmin ei olisi voinut käydä, sillä meillä oli aivan uskomattoman hieno viikonloppu! Silloin ajattelin myös ensimmäistä kertaa, että meidän jutusta voisi jopa tulla jotain jatkuvampaa. Siihen asti kaikki oli ollut epävarmaa, kun koko ajan oli tietoisuus siitä, että joudun pian lähtemään takaisin Suomeen. Ollakko vai eikö olla ja niin edelleen...

Noh, kaiken tämän epävarmuuden jälkeen olemme edelleen yhdessä ja pian taas samassa maassa, tällä kertaa pysyvämmin kuin koskaan ennen. Myöhemmin päätimme myös, että tuo Egerin reissu olkoon se, mistä laskemme seurustelumme alkaneeksi. Ja tosiaan siitä on tänään tasan puolitoista vuotta!

Tähän mennessä tapahtunutta..

Lähinnä syyt perustaa oma blogi on kuulumisten välittäminen perheelle ja kavereille, kunhan muutan, sekä omien ajatusten kirjaus. Mitään kovinkaan syvällistä tai ihmiskunnalle merkityksellistä tuskin tulen kirjoittamaan.. Lisäksi olen koukuttanut itseni jo niin moneen blogiin, että kynnys aloittaa oli päivä päivältä matalampi ja kiinnostus suurempi. Ja sitten en enää voinut vastustaa kiusausta :)

Kerrotaas hieman taustoja siitä, mitä varmaankin täällä jatkossa käsittelen..

Eli ammattikorkeakoulu ja restonomin koulutus on viime puristusta vaille valmis, vaatimattomien 4,5 vuoden jälkeen.. Mikäs kiire tässä. Paitsi, että nyt on, ettei tarvitse mennä rehtorilta anelemaan armoa ja lisäaikaa. No, onneksi näyttää siltä, että opinnäyte on huomenna siinä vaiheessa, että lähetetään se kielentarkastukseen ja 2 viikon päästä koko prosessin pitäisi olla ohi. Vihdoin!

Sitten lyhyesti syystä muuttaa ulkomaille.. Keväällä 2007 olin Unkarissa vaihdossa, kohtasin miehen (täytyy vielä miettiä, millä nimellä hän tulee täällä esiintymään) ja mun lähtiessä takaisin Suomeen päätettiin, ettei tämä voi jäädä tähän. Siitä asti ollaan oltu enemmän ja vähemmän kaukosuhteessa, pisin aika näkemättä oli viime talvena/keväänä n. 6 kuukautta. Ei enää ikinä! Hän on siis Romaniasta, muttei missään nimessä romanialainen, mieluummin esimerkiksi romanian unkarilainen. Jokapäiväisessä käytössä tuo on hieman kankea termi, mutta paremman puutteessa käytän sitä. Joka tapauksessa hän kuuluu Romanian unkarilaiseen vähemmistöön (n.6% väestöstä). Viime kesän ajan asuin jo hänen luonaan ja 3 viikon päästä muutan enemmän ja vähemmän lopullisesti. Tuleva kotikaupunkini on paikallisella mittapuulla keskikokoinen/pienehkö kaupunki Transilvanian kukkuloilla. Syynä siihen, että minä muutan on erityisesti miehen yritys ja muut työviritelmät, joita ei oikein voi siirtää. Itselläni taas valmistumisen jälkeen ei ole varsinaista syytä jäädä Suomeen, joten päätös oli aika helppo. Kaukosuhdetta ei kumpikaan halua enää jatkaa!