Lauantaina lähdettiin T:n sekä kavereiden B, B:n kihlattu C ja toinen T kanssa reilun tunnin ajomatkan päähän Buciniin. Tarkoituksena lumilautailla, nauttia vuorimaisemista ja nähdä kesyjä saksanhirviä. (Luulen ainakin, että kyseessä on juuri tämä hirvieläin.. Joku tietävämpi saa korjata, jos olen väärässä.) Ja kaikkea tätä teimme.
Paikka on pieni turistikylä vuoristossa. Ylhäällä kylässä oli muutama majatalo sekä joitakin mökkejä, joista erään pihassa olevassa aitauksessa asusti kaksi hirvieläintä, joiden oletan olevan juurikin saksanhirviä. Nämä olivat kuulemma vasoina joutuneet syystä tai toisesta ihmisten haltuun ja ovat nyt ihmisiin tottuneita ja ainakin aidan läpi tarkasteltuna oikein kilttejä. Suloisia otuksia!
Rinteitä oli kolme, jotka olivat kaikki erillisiä ja kaksi niistä kylän ulkopuolella. Kyse ei siis todellakaan ole mistään suuresta laskettelukeskuksesta, mutta ihmisiä riitti silti. Me ei itseasiassa tungoksen takia ostettu edes hissilippuja (jotka olisivat kuulemma maksaneet jopa noin euron), vaan kiipesimme rinnettä ylös ja laskimme alas. Hissille olisi saanut jonottaa keskimäärin puolisen tuntia, ei kiitos.
Suurimman osan ajasta käveleksin ympäriinsä, otin kuvia ja nautin auringosta, kun minun T ja B laskivat laudoillaan. C:lla oli myös lauta, mutta hän ei halunnutkaan laskea paria mäkeä enempää ja toista T:ta kyllästytti tungos ja jonot hissille. Hänellä oli sukset, joten monoissa mäen kiipeäminen ei ollut yhtä helppoa kuin lautailukengissä. Koska C ei laskenutkaan, kokeilin hänen lautaansa minun T:n tai B:n pitäessä kädestä kiinni ja muutenkin yrittäessä opettaa edes tärkeimpiä perusteita. Tuskinpa opin mitään, mutta hauskaa oli silti! Kyseessä oli ensimmäinen kerta laudalla, ja edellisestä laskettelukokemuksestakin on jo kuutisen vuotta aikaa.
Kiitos ja näkemiin
4 vuotta sitten
2 kommenttia:
Mahtavia lumimaisemia! *haluu mukaan!*
Mäkään en ole ikinä kokeillut lumilautailua. Viime kerran olin laskettelemassa v2003 jouluna. Silloin 4 vuotias veljenpoika kurvaili ohitse upein sulavin liikkein. Minä päädyin naamalleni hankeen pöpelikköön. Pikkumies kaarsi vierelleni ja kysy huolissaan "sattuko?" ...no ei muutaku itsetuntoon :D
Laskettelu on ihanaa!
Heh, väkisin alkaa naurattaa, kun kuvittelen tuon tilanteen :D Itselleni voisi käydä samoin, niin hataralla pohjalla on laskettelutaidot, lautailutaidoista puhumattakaan..
Lähetä kommentti