Päivä 2. Lugano-Zürich

Matka jatkuu..

Lähdettiin aamulla aikaisin kohti Zürichiä, jotta ehdittäisiin näkemään mahdollisimman paljon. Zürich on Sveitsin saksankielisellä alueella, mutta siellä puhuttu schwizerdütsch on melkoisen kaukana saksan kirjakielestä enkä mun saksan taidoilla sitä ymmärtänyt juuri lainkaan. T:lläkin oli vaikeuksia, vaikka se puhuu saksaa erittäin sujuvasti. Me saatiin hyvää palvelua saksaksi, vaikka kuultiin, etteivät sveitsiläiset halua puhua saksaa, vaan ainoastaan switzerdütschiä. Mielenkiintoista, että koulussa kaikki opetus on kuitenkin saksaksi ja muutoinkin switzerdütschillä ei ole virallista kirjoitettua muotoa.

Junan ikkunasta bongattiin yksi jos toinenkin lumihuippuinen vuori, pikkukylä vuoren rinteillä, lehmiä, jotka eivät olleetkaan violetteja, järviä (Vierwaldstättersee sekä Zürichsee), muutama kaupunki ja välillä ikkunasta ei näkynyt mitään, kun huristeltiin Alppien ali tunneleissa. Liikkuvasta junasta kuvaaminen ei koskaan ole kovin helppoa ja nyt vielä mokomat pilvet halusivat omia korkeimmat huiput. Tässä kuitenkin joitain otoksia..






Ensivaikutelma Zürichistä oli sekava ihan siitä syystä, kun ei meinattu löytää pois rautatieasemalta.. Se olikin suurensuuri ja osittain remontissa, joten ei päästy kulkemaan suorinta reittiä.


Löydettiin lopulta kuitenkin ulos ja löydettiin myös hostelli City Backpacker, joka sijaitsi ihan kaupungin keskustassa, yhdellä tärkeimmistä bilekaduista eli Niederdorfstrassella eli Niederdörflillä.


Siihen ne hostellin hyvät puolet sitten jäikin. Se oli ahdas, sotkuinen ja kallis verrattuna esimerkiksi Luganon hostelliin. No kyllähän tuolla yhden yön kuitenkin vietti, loppujen lopuksi käytiin siellä vaan ja ainoastaan nukkumassa. Hostellin siivooja oli muuten romanian romani eikä ollut ainoa johon reissulla törmättiin. Vaikka Sveitsi onkin melko suljettu maa EU-maihin verrattuna, on Zürichin asukkaista lähes puolet ulkomaalaisia. Näin kuultiin kaupungissa asuvalta unkarilaiselta, joka pyörittää unkarilaisten tuotteiden kauppaa Piroskaa.


Kaupunkikierros vei meidät ensimmäiseksi Bahnhofstrasselle, joka on yksi maailman kalleimmista ostoskaduista.

Tosiaan sieltä löytyi rintarinnan huippumuotiliikkeet, kelloliikkeet ja pankit. Myös suklaa oli kadun arvon mukaista.


Bahnhofstrasse päättyy Zürichseen rannalle, jossa käytiin ihmettelemässä rumia ankanpoikasia ja aikuisia joutsenia.


Käveltiin myös vanhan kaupungin kujia ja kiivettiin Grossmünsterin torniin. Hienot maisemat oli, joskin kauniilla ilmalla oltaisiin kuulemma voitu nähdä Alpitkin..

Tahdon tuollaisen kattopuutarhan!

Nähtiin myös talo, jossa Lenin aikoinaan suunnitteli Venäjän vallankumousta sekä St. Peter Kirchen kellotaulu, joka on Euroopan suurin tornikellotaulu. Kirkko näkyy paremmin parissa tornista napatussa kuvassa.





Illemmalla tavattiin T:n saksalainen kaveri C, joka asuu Sveitsissä. Käveltiin hieman lisää ja istuskeltiin iltaa yhdessä kivassa baarissa. Muuten se paljon mainostettu bilekatu Niederdörfli hiljeni jo ennen puoltayötä. Kyseessä oli toki torstai mutta oltiin kuitenkin maan suurimmassa kaupungissa, hieman outoa. No nähtiin toki opiskelijoiden kastajais- tms. tilaisuus, jossa pari poikaa ui suihkulähteessä muiden laulaessa ympärillä. Kuin Suomessa vappuna siis!


Kaiken kaikkiaan Zürichissä olisi hyvin voinut viettää pari lisäpäivää. Em. unkarilaisen tapaamisesta jäi sellainen olo, että meilläkin voisi olla mahdollisuuksia palata, vaikka vähän pidemmäksikin aikaa..