Kansallispäivä x 2, Bukarest, Cluj ja piparit

Täällä on vietetty sekä Romanian kansallispäivää (1.12.) sekä tietysti Suomen itsenäisyyspäivää. Tai no me emme tuota Romanian kansallispäivää muuten huomioineet kuin ylimääräisellä vapaapäivällä. Päivä on nimittäin juuri se yhdistymisen päivä, jolloin Transilvanian alue siirrettiin vuonna 1920 Unkarilta Romanialle, joten paikalliset unkarilaiset eivät ymmärrettävästi juhlasta välitä. Pakotin kuitenkin T:n pikaisesti keskustaan juhlallisuuksia katsomaan. Paljon oli väkeä, puheita ja Romanian lippuja. Ei viihdytty 10 minuuttia kauempaa..

Suomen itsenäisyyspäivää juhlittiin sitten jopa kahteen otteeseen. Ensin 6.12. katsoin Linnan juhlia tvkaistalta ja söin suklaata (ja kirosin Yleä kun en nähnytkään lähetystä suorana sieltä). Toisella kertaa 8.12. paikkana oli Bukarest ja Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhlat. Mulla ei ollut minkäänlaista tietoa, millaisista juhlista on kyse ja jotenkin odotin enemmän. Tilaisuus oli coktail-tilaisuus ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa tai itsenäisyyden muistamista. Paikalla oli paljon muiden maiden lähetystöjen väkeä sekä joitain suomalaisia ja kun ei etukäteen tuntenut ketään oli hankala ryhtyä juttusille kenenkään kanssa. Etenkin kun olen tällaisissa tilanteissa hirmuisen ujo, jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa.. Mutta loppuillasta juteltiin kuitenkin lähetystön henkilökunnan kanssa, eli nyt on kontaktit luotu siihenkin suuntaan. Niin ja tarjolla oli suomalaista suklaata! Kuvia en viitsinyt ottaa, kun en muillakaan nähnyt kameroita..

Koska tilaisuus järjestettiin Bukarestissa tarkoitti se myös sitä, että näin pääkaupungin ensimmäistä kertaa. Matkustettiin vajaa 400 km 6,5 tuntia suuntaansa pikkubussilla. Täällä ei tämä matkanteko ole ihan yhtä sujuvaa kuin Suomessa.. Olin kuullut kaupungista paljon ja lähinnä pahaa, joten odotukset eivät olleet korkealla. Odotukset olivat osittain ihan oikeita, kaupunki on paikallisen mittapuun mukaan erittäin kallis, kaoottinen ja muutamia vanhoja rakennuksia lukuunottamatta ruma.



Olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt muun muassa modernista metrosta, lukuisista puistoista ja kierrätysmahdollisuudesta (en tosin osaa sanoa, kuinka hyvin asukkaat oikeasti kierrättävät vai meneekö kaikki silti samaan astiaan..).

Caru' cu bere. Romanian vanhin ravintola, joka yllättäen ei ollut ylihintainen hienostopaikka, vaan todella miellyttävä ravintola.

Kävimme tietysti siellä tärkeimmässä nähtävyydessä Parlamenttitalossa, joka on oikeasti VALTAVA! Opastettu kierros sisälsi 7 salia, jotka kattavat 5 % koko talon pinta-alasta. Yhteensä huoneita on tuhatkunta. Ceausescun palatsiksi rakennettu talo viimeisteltiin vallankumouksen jälkeen, ja nykyisin siellä toimii maan parlamentti, oikeuslaitos ja lukuisia muita julkisia virastoja ja vastaavia.


Kaikki materiaalit on tuotu eri puolilta Romaniaa ja kristallia, osittain paikanpäällä käsinkudottuja mattoja, kultauksia, marmoria ja eri metalleja ja puulajeja riittää. Opas kertoi myös tarinoita palatsin rakentamisesta. Esimerkiksi pääportaikko rakennettiin uudestaan viidesti, jotta askelmat vastaavat tarkalleen Ceausescun askelia. Hieno kokemus!

Toki me nähtiin Bukarestin muitakin nähtävyyksiä, joista tärkeimpänä Piata Revolutiei, jossa tehtiin historiaa 21.12.1989, kun kansa aloitti vallankumoukseen johtaneen mellakan.

Tällä parvekkeella Ceausescu piti puhettaan kansan aloittaessa buuauksen, joka paisui maan mullistaneeksi vallankumoukseksi.

Vallankumouksen uhrien muistomerkki. Koskettava paikka.

Juhlien ja nähtävyyksien lisäksi käytiin myös opetusministeriössä kyselemässä tarkemmin mun ammattikorkeakoulutodistuksen hyväksyttämisprosessista. Se on siis seuraavana hoidettavien asioiden listalla..

Bukaresti osasi yllättää myös näin.

Kun sitten saavuttiin kotiin, kuulin ettei mun tarvitse mennä töihin enää tällä viikolla. Tämä siksi, koska kaikki valtion työntekijät lomautetaan 4 päiväksi ja muut ovat vapaalla joulun ja uuden vuoden välissä. Mutta koska lopetan työt 18.12., pidin vapaat nyt. Enää siis 5 päivää turisti-infossa ja sitten en tiedäkään, mitä ensi vuonna. Uusi ja aika hurja tilanne, mutta eiköhän tästä jotain keksitä..

Perjantaina vietin vapaata T:n mukana Cluj Napocassa, kun T tekee siellä maisteritutkintoa ja menee aina kerran viikossa luennolle. Nyt pääsin sitten vapaapäivän myötä mukaan. Tapasin samalla pikaisesti kaupungissa asuvan suomalaisen Maijan. Oli tosi kiva tavata, ja huomattiinpa siinä jutellessa, että ollaan molemmat kotoisin Kontiolahdelta Joensuun kupeesta. Hupaisa sattuma, kun kunnalla on kuitenkin kokoa vain 13 000 asukkaan verran! Sain myös Suomesta tuotuja piparkakkutarpeita, jotka olivat jääneet yli Clujin suomalaisten piparinpaistosta. Niistä iso kiitos!

Clujissa osataan selkeästi suomea..

Nyt on siis elämäni ensimmäinen omatekoinen piparitaikina jääkaapissa. Toivottavasti ehdin huomenna paistohommiin, sillä ainakin aamulla mennään (jälleen kerran) sikaa tappamaan. Suomalaisia ja paikallisia joulunalustraditioita rinta rinnan siis..