Vuodenvaihteen kuulumisia

On se kumma,kun silloin kun on vähiten pakollista tekemistä, saa kaikista vähiten aikaan blogin suhteen. Blogin joululoma jatkui vähän ajateltua kauemmin, vaikka toisaalta eipä täällä mitään kovin tärkeää kertomisen arvoista olekaan tapahtunut. Pikakertaus kuitenkin..

Joululoma oli IHANA ja AIVAN MAHTAVA! Koko perhe (7 aikuista, 2 lasta ja 3 koiraa) koolla, talvi-Suomi, parhaimmillaan -27 pakkasastetta, ja oikea suomalainen joulu. Ei voi parempaa toivoa.. T pääsi kokemaan monia uusia juttuja, kuten joulusauna, joulupukki, moottorikelkka, mummolan ulkosauna+lumikylpy, pimeys jne., eksoottisia juttuja ulkomaanelävälle.

Matkalla haudoille.

Myös Joulupukki ehti käymään.

Aikaisemmassa postauksessa mainitusta matkastressistä sen verran, että talven aiheuttama kaaos kosketti meitäkin Budapestin koneen ollessa tunnin myöhässä, joskin toisaalta oltiin myös äärimmäisen onnekkaita Helsinki-Vantaan laukkukaaoksessa ja saatiin laukut jopa normaalia nopeammin ja ehdittiin ongelmitta Joensuuhun lähtevään koneeseen. Tosin todettiin myös, että ollaan T:n kanssa räjähdysherkkä pari matkustettaessa: minä kun haluan olla joka paikassa reilusti ennakkoon ja T viimeisellä mahdollisella minuutilla, joten jos mennään mun tahdilla (jota tapahtuu todella harvoin) T:tä raivostuttaa ja jos T:n tahdilla, mua uhkaa paniikkikohtaus ja stressiahdistus. Jos jotenkin saataisiin kummankin kulmia hiottua tämän asian suhteen..

Kotimatkalla käytiin pikavierailulla Székesfehérvárissa, jossa siis tavattiin ja jossa kumpikin on viettänyt eräitä elämänsä parhaita hetkiä yhdessä ja erikseen. Eipä ollut kaupunki muuttunut lähes 3 vuodessa lainkaan, mitä nyt paikka ei tietenkään ollut sama ilman kaikkia vaihtarikavereita ja unkarilaisia kavereita.

Pimeä Székesfehérvárin keskusta.

Uusi vuosi vietettiin vuoristossa Homorodissa 10 hengen kaveriporukan kanssa. Oli kivaa, mutta vesisateen ja juhlaputkiväsymyksen vuoksi lähdettiin kotiin jo 1.1. Ehdittiin onneksi laskea pulkalla, tehdä lumiukkoja, kokata gulyasia, grillata, juoda kuumaa viiniä, pelata juomapelejä ja kinastella vuokranantajien kanssa, kun talo ei ollutkaan ihan siinä siisteyskunnossa kuin oli luvattu. Melko normaali uusi vuosi siis.

Poikien lumitaidetta..

2010!

1.1. Aurinko paistaa ja vettä sataa..

Ja sitten alkoi arki. Tällä hetkellä en siis ole missään töissä, joten päivät kuluu T:n kanssa baarin asioita hoitaessa, auttaessa kaveria suomenopinnoissa ja omissa romanianopinnoissa. Valmisteltiin papereita työttömyysrahaa varten, mutta se ei onnistukaan, koska irtisanoin itseni eikä silloin ole oikeutettu tukiin. No eiköhän tässä jotain keksitä.. Joko täällä tai jossain muualla, sillä pohditaan vaihtoehtoja, jäädäänkö, lähdetäänkö vai viimeisenä vaihtoehtona lähdenkö vain minä. Välillä tulee niin suuri kyllästyminen ja ärsytys koko Romaniaa kohtaan, että tuntuu, etten voi jäädä tänne. Mutta toivottavasti jos/kun päätetään lähteä, ollaan molemmat pakkaamassa laukkujamme enkä vain minä..

Joulu on taas..

Suomessa on ihanaa! Matka(stressi)kertomusta tulee joskus myöhemmin, nyt nautitaan perheestä ja joulusta.

Ihanaa ja rauhallista joulua jokaiselle!

Jouluntuntua

Täällä on ihanan jouluisen näköistä! Viimeiset pari päivää on satanut lunta lähes tauotta ja nyt sitä on maassa, puissa ja jopa teillä, niin että tuntuu jo talvelta ja tieodtukset vihjaavat lumen jäävän joulun yli. Viime vuonna tässä vaiheessa ei lunta näkynyt ja joulukin oli niin niin musta, ensimmäistä kertaa mun elämässä. Suomestakin onneksi olen saanut tiedon, että lunta on ja toivottavasti on sen verran paljon, että T pääsee moottorikelkkailemaan. Sitä on nimittäin odotettu jo kauan..

Mun ehdoton lemppari keskustan jouluvaloista, hiihtävä poro!

Mulla on nyt viimeiset päivät menossa tässä turisti-infotyössä ja sitten uuden vuoden jälkeisestä työelämästä ei ole vielä tietoa. Ahdistaa, mutta kyllä sitä jotenkin pärjätään. Joitain ajatuksia on töihin liittyen, mutta niistä sitten kun asiat varmistuu. Olen sen verran taikauskoinen, etten uskalla edes ajatella asioita ennen kuin tiedän jotain varmaksi. En siis nuolaise ennen tipahdusta..

Nämäkin "jäiset oksat" on kauniita.

Muutoin täällä tehdään valmisteluja joulua, matkaa ja myös uutta vuotta varten. Uudeksi vuodeksi me ollaan siis vuokrattu mökki kavereiden kanssa ja nyt täytyy järjestellä ruoka-, juoma- ja maksuasioita, sillä Suomesta palattuamme vaihdetaan vaan puhtaat vaatteet laukkuun ja jatketaan matkaa vuoristoon. T on tälläkin hetkellä toisella mummollaan joulusika-asioissa, lahjat T:n vanhemmille on vielä hankkimatta (eikä yhtään ideaa päässä..) ja meinasin vielä tehdä toisen puolikkaan siitä piparitaikinasta, kun ne olikin yllättävän suosittuja ja loppuivat ennen kuin ehdittiin viedä maistiaisia mummoille ja tädin perheelle. Noiden asioiden lisäksi mulla pyörii mielessä satoja asioita, jotka pitää vielä hoitaa ennen Suomeen lähtöä. Eihän tässä ole enää kuin 5 yötä siihen, että ollaan Suomessa, joista yksi vietetään yöbussissa matkalla Budapestiin. Ihan kohta siis, voi ihanuus!

Siinäpä se kuusi nyt seisoo ja paikalliseen tyyliin pakattu niin täyteen eri värisiä ja eri tavoin vilkkuvia valoja, että epileptikkojen kannattaa pysyä kaukana.. Ei siis mikään suosikkini.

Kuvat on otettu jo pari viikkoa sitten, siksi lumi puuttuu. Unohdin kaapelin kotiin niin en saa lumikuvia koneelle..

Kansallispäivä x 2, Bukarest, Cluj ja piparit

Täällä on vietetty sekä Romanian kansallispäivää (1.12.) sekä tietysti Suomen itsenäisyyspäivää. Tai no me emme tuota Romanian kansallispäivää muuten huomioineet kuin ylimääräisellä vapaapäivällä. Päivä on nimittäin juuri se yhdistymisen päivä, jolloin Transilvanian alue siirrettiin vuonna 1920 Unkarilta Romanialle, joten paikalliset unkarilaiset eivät ymmärrettävästi juhlasta välitä. Pakotin kuitenkin T:n pikaisesti keskustaan juhlallisuuksia katsomaan. Paljon oli väkeä, puheita ja Romanian lippuja. Ei viihdytty 10 minuuttia kauempaa..

Suomen itsenäisyyspäivää juhlittiin sitten jopa kahteen otteeseen. Ensin 6.12. katsoin Linnan juhlia tvkaistalta ja söin suklaata (ja kirosin Yleä kun en nähnytkään lähetystä suorana sieltä). Toisella kertaa 8.12. paikkana oli Bukarest ja Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhlat. Mulla ei ollut minkäänlaista tietoa, millaisista juhlista on kyse ja jotenkin odotin enemmän. Tilaisuus oli coktail-tilaisuus ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa tai itsenäisyyden muistamista. Paikalla oli paljon muiden maiden lähetystöjen väkeä sekä joitain suomalaisia ja kun ei etukäteen tuntenut ketään oli hankala ryhtyä juttusille kenenkään kanssa. Etenkin kun olen tällaisissa tilanteissa hirmuisen ujo, jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa.. Mutta loppuillasta juteltiin kuitenkin lähetystön henkilökunnan kanssa, eli nyt on kontaktit luotu siihenkin suuntaan. Niin ja tarjolla oli suomalaista suklaata! Kuvia en viitsinyt ottaa, kun en muillakaan nähnyt kameroita..

Koska tilaisuus järjestettiin Bukarestissa tarkoitti se myös sitä, että näin pääkaupungin ensimmäistä kertaa. Matkustettiin vajaa 400 km 6,5 tuntia suuntaansa pikkubussilla. Täällä ei tämä matkanteko ole ihan yhtä sujuvaa kuin Suomessa.. Olin kuullut kaupungista paljon ja lähinnä pahaa, joten odotukset eivät olleet korkealla. Odotukset olivat osittain ihan oikeita, kaupunki on paikallisen mittapuun mukaan erittäin kallis, kaoottinen ja muutamia vanhoja rakennuksia lukuunottamatta ruma.



Olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt muun muassa modernista metrosta, lukuisista puistoista ja kierrätysmahdollisuudesta (en tosin osaa sanoa, kuinka hyvin asukkaat oikeasti kierrättävät vai meneekö kaikki silti samaan astiaan..).

Caru' cu bere. Romanian vanhin ravintola, joka yllättäen ei ollut ylihintainen hienostopaikka, vaan todella miellyttävä ravintola.

Kävimme tietysti siellä tärkeimmässä nähtävyydessä Parlamenttitalossa, joka on oikeasti VALTAVA! Opastettu kierros sisälsi 7 salia, jotka kattavat 5 % koko talon pinta-alasta. Yhteensä huoneita on tuhatkunta. Ceausescun palatsiksi rakennettu talo viimeisteltiin vallankumouksen jälkeen, ja nykyisin siellä toimii maan parlamentti, oikeuslaitos ja lukuisia muita julkisia virastoja ja vastaavia.


Kaikki materiaalit on tuotu eri puolilta Romaniaa ja kristallia, osittain paikanpäällä käsinkudottuja mattoja, kultauksia, marmoria ja eri metalleja ja puulajeja riittää. Opas kertoi myös tarinoita palatsin rakentamisesta. Esimerkiksi pääportaikko rakennettiin uudestaan viidesti, jotta askelmat vastaavat tarkalleen Ceausescun askelia. Hieno kokemus!

Toki me nähtiin Bukarestin muitakin nähtävyyksiä, joista tärkeimpänä Piata Revolutiei, jossa tehtiin historiaa 21.12.1989, kun kansa aloitti vallankumoukseen johtaneen mellakan.

Tällä parvekkeella Ceausescu piti puhettaan kansan aloittaessa buuauksen, joka paisui maan mullistaneeksi vallankumoukseksi.

Vallankumouksen uhrien muistomerkki. Koskettava paikka.

Juhlien ja nähtävyyksien lisäksi käytiin myös opetusministeriössä kyselemässä tarkemmin mun ammattikorkeakoulutodistuksen hyväksyttämisprosessista. Se on siis seuraavana hoidettavien asioiden listalla..

Bukaresti osasi yllättää myös näin.

Kun sitten saavuttiin kotiin, kuulin ettei mun tarvitse mennä töihin enää tällä viikolla. Tämä siksi, koska kaikki valtion työntekijät lomautetaan 4 päiväksi ja muut ovat vapaalla joulun ja uuden vuoden välissä. Mutta koska lopetan työt 18.12., pidin vapaat nyt. Enää siis 5 päivää turisti-infossa ja sitten en tiedäkään, mitä ensi vuonna. Uusi ja aika hurja tilanne, mutta eiköhän tästä jotain keksitä..

Perjantaina vietin vapaata T:n mukana Cluj Napocassa, kun T tekee siellä maisteritutkintoa ja menee aina kerran viikossa luennolle. Nyt pääsin sitten vapaapäivän myötä mukaan. Tapasin samalla pikaisesti kaupungissa asuvan suomalaisen Maijan. Oli tosi kiva tavata, ja huomattiinpa siinä jutellessa, että ollaan molemmat kotoisin Kontiolahdelta Joensuun kupeesta. Hupaisa sattuma, kun kunnalla on kuitenkin kokoa vain 13 000 asukkaan verran! Sain myös Suomesta tuotuja piparkakkutarpeita, jotka olivat jääneet yli Clujin suomalaisten piparinpaistosta. Niistä iso kiitos!

Clujissa osataan selkeästi suomea..

Nyt on siis elämäni ensimmäinen omatekoinen piparitaikina jääkaapissa. Toivottavasti ehdin huomenna paistohommiin, sillä ainakin aamulla mennään (jälleen kerran) sikaa tappamaan. Suomalaisia ja paikallisia joulunalustraditioita rinta rinnan siis..

Kummallinen maa

Ensimmäiseksi hihkun ja intoilen! Mun kone on kunnossa ja entistä ehompi täydellisen puhdistuksen ja uudelleen asennuksen vuoksi! Ihanaa kun on kone, joka ei jumi kerran minuutissa puoleksi minuutiksi. Minikoneesta ei vielä ole uutta tietoa..


Näkymä ikkunasta perjantaina. Tämä sumua jatkuikin koko viikonlopun ajan.

Mutta sitten kummastuksiin.. Palataanpa perjantaihin. Koska joulu lähenee, päätettiin myös meidän kaupungin joulukuusi tuoda paikalleen. Kyseessähän on ihan julmetun suuri kuusi. Taustatietona mainittakoon, että tämä kaupunki on suunniteltu ehkä noin yhdelle kolmasosalle tästä liikenteestä, joka näitä katuja nykyisin päivittäin huristaa, joten myös keskusta on aikamoisen ahdas. Ydin keskusta on kaksi kaistaa kumpaankin suuntaan ja välissä puisto, jonka keskellä on kuusen paikka. Siinä tämä kuusenkuljetusauto sitten ajoi keskustaa puiston oikealla puolella, saapui tähän meidän toimiston kohdalla (puiston toisessa päässä) ja päätti kääntyä. Koko keskustan läpi kulkeva liikenne oli siis tukossa sen kymmenisen minuuttia, joka sitä autolta kesti kääntyä. Eikä tässä vielä kaikki.. Sitten se auto kuusineen päätti peruuttaa samaa oikeaa puolta takaisin oikeaan kohtaan, jossa kuusi lasketaan kyydistä pois. Siis tismalleen samaa reittiä! Eihän siinä mitään, jos tämä olisi tapahtunut yöllä tai edes sunnuntaina, mutta siis perjantaina klo 14! Niin tyypillistä tälle maalle..



Toinen kummastus on eilen käydyt presidentinvaalit ja tämän maan politiikka näin yleensäkin. En ole ihmeemmin tästä asiasta blogissa maininnut, enkä tule mainitsemaan jatkossakaan, sillä pelkästä ajatuksesta nousee verenpaine vaarallisiin lukemiin. Lyhyesti sanottuna, en ymmärrä miten tämä maa voi olla EU:ssa. Korruptiota, itsekkyyttä ja täyttä huijausta koko homma. Porukkaa kuljetetaan ehdokkaan omilla busseilla äänestämään ja luvataan ruokaa tai rahaa vastineeksi. Ja ymmärretävästi kansan köyhin osa antaa äänensä juuri näille ehdokkaille. Kun kokonaisäänestysprosentti on kutakuinkin 50, ei ole vaikea päätellä, etteivät monet maan politiikasta ja kaikesta väärydestä oikeasti tietävät edes vaivaudu äänestämään. Suomen vaalirahasotkut on pientä kaikkeen siihen verrattuna, mitä täällä tapahtuu. Muutoinkin politiikot ovat politiikkoja haaliakseen itselle rahaa, valtaa ja mainetta, kansasta piittaamatta. Saas nähdä kenen taskusta EU:n ja mahdollisesti IMF:n rahat löytyvät, eivät ainakaan taatusti sieltä, mihin ne on tarkoitettu. Presidentin vaaleissa kolme pääehdokasta olivat kuulemma kaikki rosvoja, joista valitettavasti kaksi suurinta rosvoa on nyt toisella kierroksella. Tällä maalla ei mene hyvin enkä tiedä, tuleeko menemäänkään ennen kuin kommunismin eläneiden sukupolvi on vallassa..

Edit. Tämä on näköjään blogin 101 postaus!

Heipähei taasen!

Täällä ollaan edelleen ihan hengissä.. Kaikki on siis hyvin, ei tarvitse olla kavereiden huolissaan.. On vaan normaali elämä vienyt mennessään ja koneella tullut istuttua töiden jälkeen vähemmän. Ja nyt on jo kalenterin mukaan syksy, aika todellakin lentää! Kuukaudessa on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka jos mitä ja yritän nyt muistella tärkeimpiä..

Uusin ja tärkein uutinen ensiksi: joulu Suomessa. Varattiin siis eilen liput ja saan tällä kertaa T:nkin mukaan. En valitettavasti saanut ihan niitä lentoja, jotka oisin halunnut kun lomat ei ihan onnistuneet mun oman suunnitelman mukaan. Ollaan nyt vain vajaa viikko Suomessa mutta onneksi edes sen verran ja kuitenkin ne tärkeimmät päivät osuu tuolle ajalle. Enää 15 viikkoa ja 6 päivää jäljellä.. Lippujen hommaaminen olikin sitten oma tarinansa, johon sisältyy pankista toiseen juoksemista syynä Wizzairin käsittämätön tapa veloittaa yhdestä korttiveloituksesta 5 euroa per henkilö per lento, eli meiltä olisi ollut yhteensä 20 euroa, juu ei, sekä Suomen tilin verkkopankissa säätämistä, kun TravelPartner ei hyväksynytkään Visa Electronia ja Suomen Visaa en tahtoisi käyttää kun sille tilille ei tule rahaa.. No loppu hyvin, kaikki hyvin ja liput taskussa.

Olen myös aloittanut työnhaun, koska tämä nykyinen homma tympii ja pahasti. Vielä ei ole tärpännyt mutta olenkin vasta ihan urakan alkutaipaleilla. Paikallisia kieliä osaamattomana kun en ole mikään ykköskandidaatti ja tällä hetkellä etsinkin hommia, joissa voi käyttää suomea tai joissa se on ainakin eduksi. Myöskään se, ettei asuta Bukarestissa tai edes Cluj- Napocassa, ei ainakaan auta asiaa.

Mitäs muuta.. Äsken mielessä oli vielä useampia ilmoittamisen arvoisia asioita ja nyt ne unohtui..

Ai niin, olen ajanut ensimmäisen ja toisenkin kerran kaupungin ulkopuolella. Tämä on suuri uutinen sen vuoksi, kun vielä jokin aika sitten vannoin, että noille teille en lähde itseäni tappamaan, mutta erään kerran oli vähän niinkuin pakko ja toisen kerran se ei ollutkaan niin kamalaa. Tavaksi en ota, mutta jos sitä silloin tällöin voisi..

Yksi syy blogin hiljaisuuteen on myös se, että asuttiin lähes kaksi viikkoa kahta kotia, kun T:n vanhemmat oli lomamatkalla ja meidän piti vahtia niiden taloa öisin. Aika rasittavaa, kun aina se tavara jota olisi tarvinnut oli juuri siellä toisessa paikassa. Niin ja koin taas senkin, miltä tuntuu mennä töihin ulkokautta ja pidemmän matkan päästä kuin 5 metriä. Tällä kertaa matkaa oli ehkä noin 300 metriä.. Tänä aikana juhlittiin myös T:n neljännesvuosisataa puolispontaaneilla garden partyillä. Mukavaa oli vaikka kavereita pääsi paikalle vain muutamia ja vaikka valitettavasti nykyisin jo viileät yöt pakotti meidät sisälle jo kymmenen aikaan.

Säästä vielä sen verran, että päivät täällä on edelleen helteisiä mutta öisin on jo viileää. Ja pimeää. Eihän täällä ole valoisia öitä ollut missän vaiheessa, mutta silti on tyhmää kun jo puoli yhdeksän aikaan on pimeää. Syksy on siis selkeästi tulossa. Toisaalta en valita ilmojen vähäisestä viilentymisestä, koska kyllä tätä lämpöä on jo riittänytkin, mutta kun syksyn jälkeen tulee sitten oikeasti kylmä talvi ja se ei ole yhtään kivaa. Mutta kohta on maissi-, viini- ja kastanja-aika. Odotan tosi paljon, että pääsen näkemään viinin valmistusta ihan livenä T:n toimesta mummolan rypäleistä, jotka on muuten aika herkkuja jo nyt. Niin ja maissisadonkorjuutakin haluaisin kokeilla, vaikka kaikki sanoo sen olevan tylsistä tylsintä hommaa. Tästä tulee vielä hyvä syksy!

Joulukuulumisia

Tämän vuotinen joulu on ollut hyvin kaksijakoinen. Olen nauranut ja itkenyt. Koti-ikävä on ollut välillä aivan kamala, välillä olen nauttinut olostani täysillä. No, tämä oli odotettavissa ja onneksi pahin on jo ohi. Uuteen vuoteen ei liity niin voimakkaita perinteitä ja muistoja kuin jouluun, joten se on varmasti paljon helpompi.

Jouluaattona saatiin tosiaan joulukuusi, käytiin ostamassa siihen koristeet ja etsittiin kuusenjalkaa ympäri kaupunkia. Ei löytynyt, joten improvisoitiin T:n isän ravintolan päivänvarjopidikkeestä kuusellemme jalka. Hyvin toimii. Eilen tosin kuulin, että naapurin tädillämme, joka on T:lle kuin varamummo, olisi ollut 2 ylimääräistä kuusenjalkaa.. Illalla, siis oikeasti vasta 21 aikoihin, mentiin T:n vanhemmille jouluaterialle. Paikalla oli myös T:n täti perheineen ja oli mukavaa, kunnes yhden viinilasillisen jälkeen alkoi nukuttamaan niin paljon, että oli pakko lähteä kotiin. Viiniä ei saisi juoda vain yhtä lasillista ellei ole aikeissa mennä nukkumaan puolen tunnin sisällä.. Lahjoina saatiin kodintavaroita: astioita, pyyhkeitä ja ruokailuvälineitä. T:n kaverit nauroivat, että saatiin etukäteishäälahjat. Täällä nuoret harvemmin asuu yhdessä ennen naimisiin menoa, joten vasta siinä vaiheessa on ajankohtaista hankkia em. tavaroita. Ja meiltäkin kysellään jatkuvasti, milloin on häät. Suomessa tällaisia kysymyksiä ei tule kuin vitsinä ja hyvä niin, asia ei todellakaan ole vielä ajankohtainen. Saavat täälläkin tottua siihen, että voimme asua yhdessä ilman aamentakin.

No joo, takaisin jouluun.. Joulupäivänä olivat vuorossa vierailut mummoloissa sekä illalla T:n kaveriporukan joulujuhlat erään kaverin luona. Tämä oli kuulemma jo seitsemäs kerta, kun juhlat järjestetään. Paikalla oli tällä kertaa 22 henkilöä, ydinkaveriporukkaa sekä tyttö- ja poikaystäviä. Oli tosi mukavaa, vaihdettiin lahjoja ja syötiin, juotiin ja juteltiin. Myöhemmin siirryttiin erääseen yökerhoon, jossa tunnelma ei ollut kovinkaan korkealla. Myös väsymys iski taas liian aikaisin ja lähdettiin jo hyvissä ajoin kotiin.

Eilen oli tylsä ja vaikea päivä. T oli muualla asuvia kavereitaan tapaamassa lähes koko päivän, enkä halunnut lähteä mukaan poikien juttuja häiritsemään. En tiedä, oliko oikea vai väärä ratkaisu, mutta siinä yksin ollessa ja vanhempien kanssa mesessä jutellessa koti-ikävä iski kovemmin kuin vielä ikinä tähän mennessä missään. Ajatus vanhempien kodista, joulutunnelmasta, Siskon lapsista tms. oli liikaa. Joulutarinan katsominen piristi onneksi jonkin verran, ja illalla tädin miehen nimipäiväjuhlissa oli jo ihan kivaa. Vaikka en vieläkään ole tottunut siihen, että kylään mennään puoli kymmenen aikaan illalla..

Kohta ollaan lähdössä vuorille lumilautailemaan ja nauttimaan talvesta. Itse en ole todellakaan mikään suuri talvilajien ystävä, joten katsotaan uskallaudunko rinteeseen ollenkaan vai mitä tekemistä keksin. Siitä sitten myöhemmin.. Ja kuvia lisäilen myös myöhemmin, vaikka aika laiska kuvaaja olenkin viime päivinä ollut.

Joulumusiikkia takapihalla

Tällaista näin eilen..


Hanurimies, torvimies ja rumpumies, mies kepin kanssa sekä tanssiva pörröinen Romanian lippu. Musiikki oli enemmän pauketta ja älämölöä kuin soittoa tai laulua. Olisivat kai rahaa halunneet, minä vaan kuvailin salaa ikkunasta.

Jouluaatto!

Täällä sitä ollaan jouluaattona töissä, ja kuten ennustelinkin hiljaista on ollut. Pystyypähän paremmin lukemaan ja kommentoimaan muiden blogeja ja kirjoittamaan omaa. Lumiukon haluaisin kyllä nähdä jostakin, löytyisiköhän Ylen nettitv:stä.. Lisäys: Löytyi Youtubesta! Ei joulua ilman Lumiukkoa!


Eilinen kiire on hieman helpottanut, kun varastoon saatiin vihdoin ja viimein eilen välikatto, joka pitää lämmön huomattavasti entistä paremmin sisällä. Nyt ei toivottavasti tarvitse käydä siellä kuin välillä tarkastamassa, että kaikki on kunnossa ja pitämässä kaasulämmitintä päällä hetken aikaa. Ihanaa! Pubikaan ei sitten avautunut vielä eilen ja nyt kuulemma odotetaan joulunpyhien yli ennen avaamista, ihana uutinen sekin!


Sitten tämän päivän ärsytykseen.. Eilen minulla oli tarkoitus tehdä pipareita, siis ihan alusta asti. Lähdinkin töiden jälkeen raaka-aineostoksille. Ensimmäisen yrityksen tein läheiseen pieneen markettiin, jossa tarvittavista aineista löytyi vain munia, jauhoja ja sokeria, joten en ostanut mitään. Siispä suunta seuraavaan, hieman suurempaan saksalaiseen Plus-markettiin. Sieltä olisin löytänyt inkivääriä, neilikkajauhetta, kaardemummaa ja siirappia (mansikka-, kirsikka- ja vadelmasiirappia olisi kyllä ollut) vaille kaiken tarvittavan mutten ostanut mitään, koska päätin hakea kaiken tarpeellisen hipermarketista, jossa muutenkin usein teemme ostoksia. Siellä oli jälleen kerran aivan kamala ruuhka ja ahdistus iski jo ovella. Sinnikkäästi kuitenkin ajattelin, että pipareita on saatava ja jos täältä ei löydy tarvittavia mausteita ja siirappia, niin ei sitten mistään. No eipä löytynyt, itse asiassa vielä huonommin kuin Plus:ssa. Tai ehkä olisi löytynyt, jos olisin pystynyt rauhassa etsimään ja löytänyt oikean hyllyn. Meni hermot, ostin pyykinpesuainetta ja lähdin. Jäi siis piparit leipomatta. Työkaveri A. oli myös samoissa aikeissa ja odotan viestiä siitä, oliko hänellä parempi onni. Mikäli oli, saatan jopa tehdä uuden yrityksen tänään ja syödä pipareita sitten joulun jälkeen..


Mutta siis joka tapauksessa kyllä se joulu tulee meillekin, ei huolta. Kunhan pääsen irtaantumaan tästä koneelta, mennään ostamaan meille joulukuusi. "Anoppi" lupasi kuulemma maksaa. Sitten illalla kai heille syömään. Ja jossain välissä haluan nähdä myös Joulutarinan..

Muutama viimeinen postaus on ollut niin tylsä ilman kuvia, että lisäilen niitä vähän myöhemmin, kun ne ovat toisella koneella. Tulossa on ainakin kuvia romanian jouluvaloista..

Näin lopuksi haluan toivottaa kaikille ihanaa, rauhallista ja tunnelmallista joulua! Joulusaunokaahan minunkin puolesta..

Lisäys 2: Kuvat

Kiireistä elämää

Kiirettä pitää, mitenkähän tässä ehtii jouluksikaan rauhoittua..

Viikonloppuna siivottiin ja puunattiin ja viimeisteltiin pubia sen, minkä osasimme. Pubi on siis T:n ja isänsä uusin yritys. Entisen räkälän tilalle remontoitu loungebaari/kahvila, jossa myös paikalliseen tapaan on muutama pelikone. Täällä pelikoneita ei ole Suomen tapaan marketeissa, vaan kaikki ovat casinoilla tai baareissa. Ja myös summat, joilla pelataan eivät ole ihan parin euron luokkaa. En edes tiedä, miten paikallisilla on vara pelata niin suurilla summilla..

Sunnuntai-iltana kävimme myös ostamassa joululahjan toisillemme, 42 tuumaisen LCD-taulutv:n. Onhan se (liian) suuri, mutta oli tarjouksessa ja siten halvempi kuin moni pienempi. Toiveena mulla on 37 tuumainen, mutta kelpaa tuokin. Ainakin jos entiseen vertaa. Se nimittäin on syvyyssuunnassa valtava, ikivanha tv, josta hyvällä tuurilla näki ehkä 3 meidän noin 40 kanavasta.. Että sinänsä tv oli erittäin ajankohtainen ja tärkeä hankinta. Kuitenkin maksetaan niistä kanavista, niin olisi kiva nähdäkin ne. Kauppakeskus, josta tv:n ostimme, oli muuten vielä noin klo 20 sunnuntai-iltana aivan tupaten täynnä. Täällä etenkin suuret hipermarketit ovat 24 tuntia vuorokaudessa auki joulun alla ja kuulemma niissä käy ihmisiä yölläkin. Ei onnistuisi Suomessa, ja mielestäni hyvä niin..

Eilen ja tälläkin hetkellä istun jälleen olohuoneen nurkassa koneen ääressä töissä. Onneksi puheluita ei ole kovinkaan paljoa, taitavat ihmiset olla jo lomilla. Illat menevätkin sitten pubia laittaessa, sen pitäisi avautua tänään. Huomennakin vielä 4 tuntia töitä ennen kuin pääsee joulun viettoon. Voi tosin olla, että joulukin menee pubilla ja/tai T:n varastolla, jossa ovat siis maahantuontiyrityksen tuotteet. Tänne on luvattu kovahkoja pakkasia ja varasto ei ole erityisen lämmin, joten istumme varmaan joulun siellä kaasulämmittimen ääressä.. Tai toivotaan, että pakkaset eivät tulekaan.

Ihan outo olo, kun ei yhtään tiedä, mitä jouluna tapahtuu eikä oikein ole joulufiilistäkään. Ei tunnu siltä, että se on jo huomenna. Mutta onpahan ainakin erilainen joulu. Ja eiköhän se siitä vielä iloksi muutu..

Ai niin ja kävin taas postissa, koska sain uuden pakettikortin ja odotan edelleen pakettia vanhemmilta. Menin taas kerran ensin sinne takahuoneeseen, josta minut ohjattiin ystävällisesti etupuolelle ja kerrottiin jopa, mikä tiski on oikea. Onneksi ymmärrän pienet numerot romaniaksi. Jonotin ja jonotin ja kun viimein pääsin palveltavaksi täti tiskin takana tunnisti minut ja kysyin erittäin närkästyneellä äänellä "nu stiu Romaneste?" (en ota vastuuta kirjoitusasun oikeellisuudesta) eli etkö osaa romaniaa. Vastasin, että en ja hän lähti etsimään pakettiani. Noh, sitä ei lopulta löytynyt, ja hän keksi, että pakettikortti oli edelliseen, jo hakemaani kirjeeseen. Tai siis näin ymmärsin hänen puheestaan ja siitä, kun hän osoitti vihkoa, johon olin edellisen kerran allekirjoittanut kirjeen hakiessani. Toivon todellakin, että hän on oikeassa eikä posti ole hukannut/varastanut pakettiani. Sekään ei yhtään yllättäisi.. Huoh.

Joulukysely

Joulutunnelmaa nostattaakseni minäkin haluan osallistua joulukyselyyn, joten varastin sen kaikista niistä blogeista, jossa se on vieraillut..

- Pidätkö joulusta, miksi?
Pidän! Syinä ruoka, joulukuusi, kynttilät, yhdessäolo, Lumiukko, laulut, suklaa, sauna kynttilän valossa, kävely pimeässä jouluillassa ulkotulien ja -valojen loisteessa, rauhallinen tunnelma.. Ainoa asia, mikä joulussa ei ole kivaa, on sen aiheuttama stressi, jota yritän kaikin keinoin vältellä.

- Miten tahtoisit viettää joulusi, kenen kanssa, missä?
Rauhallisesti oleskellen, ilman stressiä. T:n ja oman perheeni kanssa. Suomessa.

- Onko sinulla joulukalenteria? Minkälainen?
Ei ole. Aikaisemmin oli aina Veikkauksen kalenteriarpa, nyt ei sitäkään.

- Pelkäsitkö pienenä joulupukkia?
Kaipa sitä jonkin verran pelotti. Tosin enemmän pukille laulaminen kuin itse pukki. Aika varhain tajusin huijauksen ja kyselin aina etukäteen Iskältä, että kuka meillä on tänä vuonna pukkina.

- Mikä on ensimmäinen muistamasi joulu?
En muista tarkalleen ja voi olla, että useamman joulun muistot sotkeutuu yhteen enkä muista mitä tapahtui minäkin vuonna. Ainakin muistan, kun Sisko luki Jouluevankeliumia ennen ruokailua ja sitä ei ole varmasti tapahtunut enää vuosiin. Muistan myös muutamia joululahjoja (kuten esim. Barbie-talo, nuket, nuken sänky, nukkekoti), mutten sitä milloin ne sain.

- Missä vietät joulun tänä vuonna?
Ensimmäistä kertaa poissa vanhempien helmoista. Kotona ja "anoppilassa", ehkä vieraillaan myös muiden sukulaisten luona. Ikävä Suomeen on varmasti kova, mutta toivottavasti sitten ensi vuonna ollaan molemmat siellä. Tulevaisuudessa joulut tulevatkin olemaan kompromissejä täynnä.

- Oletko ollut tuhma vai kiltti tänä vuonna?
Sekä että, riippuu keneltä kysyy..

- Mitä toivot eniten jouluksi?
Toivon, että ikävä Suomeen perheen luo ei ole liian kova ja pystyn nauttimaan täysillä joulusta täällä. Lisäksi toivon edes vähän lunta joulun ajaksi, sen jälkeen se saa vaikka sulaa pois..

- Nimeä mieluisin jouluruokasi?
Graavilohi, savustettu lohi, sienisalaatti, karjalanpiirakat munavoilla, porkkanalaatikko, suklaa. Alkuruoat ovat parhaita, kinkusta en pahemmin välitä.

- Oletko kenties saanut valmiiksi/ostanut kaikki aikomasi lahjat?
En. Tärkeimmän eli kummitytön lahjan olen hankkinut, muut on vielä hankkimatta. Tosin voi olla, että jäävätkin hankkimatta, sillä ainakin vanhemmat sanoivat, etten saa alkaa lähettelemään mitään isoa ja painavaa. T:n kanssa ostamme yhdessä jotain hyödyllistä kotiin, mutta hänen vanhemmilleen ja isovanhemmille pitää vielä hankkia jotakin.

- Mikä on sinun kaunein joululaulusi?
En osaa sanoa suosikkilaulua, mutta inhokkeja ovat kaikki surulliset laulut. Minusta joulu on iloinen asia, jota ei saa pilata synkistelemällä!

- Paras jouluaiheinen leffa?
Grinch. Niko - Lentäjän pojan haluaisin ehdottomasti nähdä tänä jouluna sekä Joulutarinan myös.

- Paras joulumuistosi?
Niitä on paljon enkä osaa sanoa yksittäistä parasta. Kaikki rauhalliset kotijoulut.

- Mitä joulussa odotat eniten?
Tänä vuonna uusien jouluperinteiden kokemista.

- Minkälainen joulukuusi teillä on?
Kotona ei ole vielä ainakaan minkäänlaista, "anoppilassa" varmaan tulee olemaan aito kuusi, toivon ainakin.

- Osallistutko salaiseen pikkujoululahjojen vaihtoon koulussa tai työpaikalla?
Viime lauantaina kyllä. Annoin lumiukko suola-pippurisirottimet, sain kajarin tietokoneeseen.

- Onko sinulla pikkujouluja tiedossa?
Varsinaisia pikkujouluja ei tänä vuonna ollut tai tule olemaan yhtään.

- Kuinka monta joulukorttia lähetät?
En todennäköisesti yhtään. Ehkä sähköisiä muutaman kappaleen lähempänä joulua.

- Joulutoiveesi?
Yksi rauhallinen, sopuisa joulu ilman suurta koti-ikävää, kiitos.

En haasta ketään, koska itsekin olen varkaissa..

Viime viikko Cluj-Napocassa

Kotona taas! En ole juuri ehtinyt koneen ääressä (töitä lukuun ottamatta) istua ja paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen.

Viime viikolla olin siis työpaikan toisella toimistolla Cluj-Napocassa, joka on lähes tulkoon Helsingin kokoinen yliopistokaupunki, jos kaikki muualla kirjoilla olevat opiskelijatkin lasketaan mukaan. Pääasiassa tein jo oikeita töitä, kuten muutkin ja samalla opettelin lisää asioita ja tutustuin toisenkin toimiston tyyppeihin. Olin jo sunnuntaina tavannut paikallisen tytön A:n, joka on opiskellut suomea ja työskentelee samoissa hommissa kuin minä. Hänen poikaystävänsä asuu täällä ja myös hän viettää viikonloput täällä. Hän asui täällä viime kesän ja muutti nyt töiden perässä Cluj-Napocaan, mutta aikoo kysyä, josko saisi myös tehdä töitä kotoa käsin. Toivotaan, että onnistuu!

Maanantaina bussi Cluj-Napocaa kohti lähti jo klo 7.15, mutta onneksi bussin lähtöpaikka on ihan kodin lähellä, "anoppilan" naapurissa itse asiassa, joten ei tarvinnut huristaa ensin toiselle puolelle kaupunkia ja sai nukkua vähän pidempään. A neuvoi reitin työpaikalle ja pääsin aloittamaan työt. Puheluita ei onneksi ollut kovin montaa. Alussa on kuitenkin parempi, jos pystyy ottamaan vähän rauhallisemmin. Töiden jälkeen kirjauduin sisään hotelliin ja sen jälkeen läheiselle kauppakeskukselle syömään. Kiinalaista 2 eurolla. Etsin myös talvitakkia, kun fleecessä alkaa hetkittäin olla liian kylmä ja laskettelutakkia ei viitsi ihan joka paikassa käyttää. Ei löytynyt, vieläkään.

Kauppakeskuksen joulukuusi. Ei niin perinteinen toteutus, mutta ainakin hauska. Ja sama teemapehmoleluineen ja tikkareineen jatkui kaikissa koristeissa.

Tiistaina työt jatkui entiseen malliin, tosin puheluita oli maanataista enemmän ja lisäksi vastailin sähköposteihin ja fakseihin. Töiden jälkeen menin taas syömään "keittiööni" kauppakeskuksen food courtiin. Ihana tonnikalapasta maksoi noin 3 euroa. Illalla tapasin A:n keskustassa, jossa katselimme rakennuksia ja jouluvaloja ja joimme hehkuviiniä. Pakkasta oli noin 2 astetta ja muutenkin keskustassa oli ihana jouluinen tunnelma.

Kuvassa Cluj-Napocan keskusaukio Piata Unirii ja katolinen kirkko. Yksi monista, mutta uskoakseni kaupungin suurin.

Keskiviikkona ja torstaina sama tahti jatkui. Klo 9 töihin, puheluita, sähköposteja ja fakseja. Klo 17 syömään kauppakeskukselle, tutkimaan kauppoja ja siitä hotellille. Enää ei tosin tarvinnut syödä yksin. Keskiviikkona mukaan lähti A ja torstaina kollega S ja hänen kaverinsa, jonka nimeä en muista mutta joka opiskelee myöskin suomea sivuaineenaan. Sivuhuomautuksena: tähän mennessä Romaniassa ollessani olen tavannut yhteensä jo 6 paikallista, jotka opiskelevat ja puhuvat suomea! Työkavereita heistä on kaksi, A ja G.

Nokia on täälläkin. Tiesin, että tehdas sijaitsee n. 30 km Cluj-Napocasta, mutta että toimistokin on täällä..

Perjantaina kirjauduin aamulla ulos hotellista ja jo klo 14 lähdimme ajamaan kohti kotia. Pääsin siis erään työkaverin kyydissä kotiin, kun he jatkoivat matkaa Brasoviin lauantaista joulutapaamista varten. Klo 17 aikaan olin kotona. Käytiin vielä hakemassa täydennystä jääkaappiin ja T kokkasi meille. Meillä(kin) mies on parempi kokki, enkä valita asiasta lainkaan. Sitten ajoissa nukkumaan, koska lauantain herätys oli jälleen jo kuudelta..

Juhlia

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!


Itsenäisyyspäivän lisäksi täällä on ollut tänään karkkipäivä, sillä Mikulás (unkarilaisten Pyhä Nikolaus) kävi viime yönä tuomassa herkkuja. Tai no meille Mikulás saapui jo eilen illasta ja itse asiassa kahdesti! T:n vanhemmilla ollessamme kenkiimme oli ilmestynyt herkkupussi molemmille, ja illalla Mikulás tuli käymään myös meidän kotona suuren herkuilla täytetyn joulusukan ja kynttiläpaketin kanssa. Niin ja toi se myös virgács:n, eli tuhmille lapsille tarkoitetun risun. Kysyin, olinko ollut tuhma, niin kuulemma en, se oli vaan näytöskappale mun ensimmäisen Mikulás-päivän takia.. Kiva Mikulás!

Etualalla kynttilät, taustalla namia pusseissa ja sukassa.

Aivan ihastuttava joulusukka.

Kynttilät, virgács ja viime elokuinen nimipäiväkukka.