lauantai 27. joulukuuta 2008

Joulukuulumisia

Tämän vuotinen joulu on ollut hyvin kaksijakoinen. Olen nauranut ja itkenyt. Koti-ikävä on ollut välillä aivan kamala, välillä olen nauttinut olostani täysillä. No, tämä oli odotettavissa ja onneksi pahin on jo ohi. Uuteen vuoteen ei liity niin voimakkaita perinteitä ja muistoja kuin jouluun, joten se on varmasti paljon helpompi.

Jouluaattona saatiin tosiaan joulukuusi, käytiin ostamassa siihen koristeet ja etsittiin kuusenjalkaa ympäri kaupunkia. Ei löytynyt, joten improvisoitiin T:n isän ravintolan päivänvarjopidikkeestä kuusellemme jalka. Hyvin toimii. Eilen tosin kuulin, että naapurin tädillämme, joka on T:lle kuin varamummo, olisi ollut 2 ylimääräistä kuusenjalkaa.. Illalla, siis oikeasti vasta 21 aikoihin, mentiin T:n vanhemmille jouluaterialle. Paikalla oli myös T:n täti perheineen ja oli mukavaa, kunnes yhden viinilasillisen jälkeen alkoi nukuttamaan niin paljon, että oli pakko lähteä kotiin. Viiniä ei saisi juoda vain yhtä lasillista ellei ole aikeissa mennä nukkumaan puolen tunnin sisällä.. Lahjoina saatiin kodintavaroita: astioita, pyyhkeitä ja ruokailuvälineitä. T:n kaverit nauroivat, että saatiin etukäteishäälahjat. Täällä nuoret harvemmin asuu yhdessä ennen naimisiin menoa, joten vasta siinä vaiheessa on ajankohtaista hankkia em. tavaroita. Ja meiltäkin kysellään jatkuvasti, milloin on häät. Suomessa tällaisia kysymyksiä ei tule kuin vitsinä ja hyvä niin, asia ei todellakaan ole vielä ajankohtainen. Saavat täälläkin tottua siihen, että voimme asua yhdessä ilman aamentakin.

No joo, takaisin jouluun.. Joulupäivänä olivat vuorossa vierailut mummoloissa sekä illalla T:n kaveriporukan joulujuhlat erään kaverin luona. Tämä oli kuulemma jo seitsemäs kerta, kun juhlat järjestetään. Paikalla oli tällä kertaa 22 henkilöä, ydinkaveriporukkaa sekä tyttö- ja poikaystäviä. Oli tosi mukavaa, vaihdettiin lahjoja ja syötiin, juotiin ja juteltiin. Myöhemmin siirryttiin erääseen yökerhoon, jossa tunnelma ei ollut kovinkaan korkealla. Myös väsymys iski taas liian aikaisin ja lähdettiin jo hyvissä ajoin kotiin.

Eilen oli tylsä ja vaikea päivä. T oli muualla asuvia kavereitaan tapaamassa lähes koko päivän, enkä halunnut lähteä mukaan poikien juttuja häiritsemään. En tiedä, oliko oikea vai väärä ratkaisu, mutta siinä yksin ollessa ja vanhempien kanssa mesessä jutellessa koti-ikävä iski kovemmin kuin vielä ikinä tähän mennessä missään. Ajatus vanhempien kodista, joulutunnelmasta, Siskon lapsista tms. oli liikaa. Joulutarinan katsominen piristi onneksi jonkin verran, ja illalla tädin miehen nimipäiväjuhlissa oli jo ihan kivaa. Vaikka en vieläkään ole tottunut siihen, että kylään mennään puoli kymmenen aikaan illalla..

Kohta ollaan lähdössä vuorille lumilautailemaan ja nauttimaan talvesta. Itse en ole todellakaan mikään suuri talvilajien ystävä, joten katsotaan uskallaudunko rinteeseen ollenkaan vai mitä tekemistä keksin. Siitä sitten myöhemmin.. Ja kuvia lisäilen myös myöhemmin, vaikka aika laiska kuvaaja olenkin viime päivinä ollut.

5 kommenttia:

Naze kirjoitti...

Älä huoli, kaikkeen tottuu :) Mulle sian teurastus olisi kauheampi asia kuin joulu ilman perhettä ;)

Jaana kirjoitti...

Hei Naze, tervetuloa! Niin varmasti tottuu, ensimmäinen kerta on aina vaikein. Nyt kun pyhät on ohi, mielikin on jo parempi. Sian teurastusta en välttämättä halua kokea uudestaan, kun taas joulu ilman perhettä on varmasti edessä vielä useasti.. Vaikka ensi vuonna olen kyllä Suomessa! :)

Kazza kirjoitti...

Tuo on kyllä totta, miten suomalaiseen jouluun liittyy niin paljon enemmän perinteitä uuteen vuoteen verrattuna, että se on miljoona kertaa pahempi koti-ikävän kannalta kuin uusi vuosi. Itse nautin enemmän uudesta vuodesta täällä päin maailmaa, lämpimässä. Joulu taas ei oikein tuntunut joululta... :( Koti-ikävä oli minullakin aivan kamala joulun aikaan, pahempi kuin koskaan ennen...

Silti teidän joulunne kuulosti todella lämminhenkiseltä ja mukavalta. Ja lahjasaaliskin vaikutti melko muhkealta. :)

Jaana kirjoitti...

Kazza: Joulu oli mukava, mutta siitä vaan puuttui "se jokin" tai sitten olen vaan liian kangistunut ajattelemaan joulusta sillä suomalaisella tavalla. Joka tapauksessa seuraava täällä vietettävä joulu tulee varmasti olemaan helpompi, nyt ainakin tietää mitä tuleman pitää..

Kazza kirjoitti...

Heh, tuntuu että me kaikki suomalaiset olemme niin perinteisiimme kangistuneita ja rakastuneita, ettei mikään lanttulaatikkoa tai äidin karjalapiirakoita vähempi riitä. :D

Jep, ensi vuonna sitten paremmin... toivottavasti minullakin.. ;)