Kielitaidoton asioi: asioiden hoitamisen vaikeus.. ja lopulta helppous

Vaikeita hoidettavia asioita riittäisi mutta aloitetaan postista. Posti nimittäin on VAIKEA! Ensinnäkin tiskejä on lähipostissamme neljä, joiden lisäksi rakennuksen takaa pääsee erilliseen pakettitoimistoon. Jokainen neljästä tiskistä hoitaa tasan ja vain ainoastaan heille määrättyjä tehtäviä, yhdestä saa postimerkkejä, toiselle voi maksaa laskuja, kolmannelta noudetaan kirjeet ja paketit ja neljännen funktiosta en ole ihan varma. Se takahuone on siis pakettejen lunastusta varten, sitä mihin paketit jätetään, en ole vielä selvittänyt, ehkä siihen neljännelle tiskille. Jotta pieni romaniaa ymmärtämätön suomalaistyttö olisi vielä enemmän sekaisin, ovat kaikki ohjeet siitä, mitä milläkin tiskillä tapahtuu, tietysti vain romaniaksi. Jos englanti on liikaa vaadittu, niin olisi nyt edes jotain unkariksi, joka kuitenkin on äidinkieli noin 50 %:lle kaupunkilaisista ja jota minäkin voisin ymmärtää..

Joka tapauksessa lähdin urheana lunastamaan saamaani pakettia pakettikortti toisessa ja ajokortti toisessa kädessä, niinhän se Suomessakin menee. Menin ensin pakettitoimistoon, jossa nainen romaniaa puhuen ohjasi minut toiselle puolelle. En ymmärtänyt sanaakaan, arvasin mitä hän tarkoittaa.. Toisella puolella kysyin ensin yhdeltä tiskiltä saanko pakettini häneltä, enpä tietenkään mutta hän viittoi viereisen tiskin suuntaan, joten asetuin jonoon. Paikka oli vihdoin oikea, mutta että olisin saanut pakettini, ehei! Ajokortti ei kelpaa henkilöllisyystodistukseksi, olisihan se pitänyt tietää.. Ihan oikeasti olisi, oma moka. Toisella yrittämällä seuraavana päivänä mukana oli passi ja pakettikortti ja tiesin oikean tiskinkin, joten asiointi oli niin helppoa kuin se elekieltä käyttämällä voi olla. Sivuhuomautuksena, romanialaiset ovat samanlaisia kuin suomalaiset siinä, että jos toinen ei ymmärrä romaniaa, sitä puhutaan tuplavoimakkuudella ja hitaammin.. Testattu on, ei auta. Paketin sisältö olikin yllätys, luulin saavani paketin vanhemmilta mutta kyseessä olikin suklaa, salmiakki ja postikortti -lähetys kaverilta. Suuren suuret kiitokset vielä kerran, mikäli tätä luet! Salmiakkia on suussa tälläkin hetkellä..

Toinen kohtaaminen postin kanssa tapahtui tänä aamuna, kun minun piti lähettää matkakuitteja viime lauantain kemuista työnantajalle ja ostaa postimerkki. Olin muutenkin keskustassa hoitamassa asiaa, jonka kerron ihan heti kohta myöhemmin, joten menin pääpostiin. Olin käynyt siellä kerran ennenkin, joten tiesin jo etukäteen, mikä tiski myy postimerkkejä, mikä helpottikin asiointia, sillä siellä tiskejä on ainakin kahdeksan.. Jonossa ollessani eteeni kiilasi eräs pappa sanomatta mitään. Tämäkin on täysin tavallista täällä, ja minulla ei ollut kiire, joten annoin papan hoitaa asiansa ensin. Postimerkkiä ostaessani kysyin nuorehkolta virkailijalta osaako hän englantia, johon vastauksena oli pelkkä kummastunut katse. Sain kuitenkin jälleen elekieltä käyttämällä ilmaistua, että haluan postimerkin. Ongelmat alkoivatkin vasta maksuvaiheessa, kun hän kertoi summan romaniaksi, joten ymmärsin vain, että hinta on un lei ja jotakin.. Kaksi yhden lein seteliä ojennettuani hän kysyi x bani (en enää muista tarkalleen, millä sanoilla hän sen sanoi). Ymmärsin, että hän pyytää pienempää kolikkoa, mutta mitä niistä?! Veikkasin oikein, kyseessä oli 10 bania, tai sitten hän vain halusi päästä minusta eroon.. Takaisin sain joka tapauksessa 50 bania, joten ei se ihan vikaan voinut mennä. Pääasia kuitenkin oli, että sain postimerkkini ja kuitit lähtivät matkalleen kohti Brasovia. Toivotaan, että selviävät perille..

Postin lisäksi olen asioinut tänään poliisilaitoksella. Olimme käyneet siellä jo kerran aikaisemmin T:n kanssa kysymässä, mitä papereita tarvitsen oleskelulupaa varten. Tällä kertaa meninkin yksin. Ovella huomasin, että olin paikalla 15 minuuttia liian aikaisin eikä toimisto ollut vielä auki. Jäin oven suuhun norkoilemaan ja odottamaan, että pääsisin sisään. Ennen virallista aukaisuhetkeä eräs nainen, oletan että hän on paikan siivooja, tuli juttelemaan ja päästi minut sisään ja jopa vei oikean komissaarion luokse. Turha varmaan mainita, ettei heistä kumpikaan puhunut muuta kuin romaniaa, ei edes immigration officen setä, jonka työnä on kuitenkin ottaa vastaan oleskelupahakemuksia ulkomaalaisilta. Mitäpähän kielitaidolla tekisikään.. Sain kuitenkin asian hoidettua, lykkäsin paperit hänelle, hän selasi niitä, istutti minut kameran eteen, näppäsi kuva erittäin edustavan näköisestä meikittömästä ja väsyneestä asiakkaastaan (olin varautunut käymällä passikuvissa, mutta näköjään he halusivat hoitaa sen itse) ja sanoi minulle jotain.. Ymmärsin sanan ora, joka tarkoittaa tuntia ja soitin T:lle: "kuinka sanotaan, tule takaisin tunnin päästä romaniaksi?" Ja juuri sitähän herra poliisi oli yrittänyt minulle sanoa. Tämän jälkeen siirryin postittamaan em. kirjettä. Tajusin myös tässä vaiheessa, että olin antanut poliisille alkuperäisen työsopimuksen enkä kopiota niin kuin oli tarkoitus, en ollut edes muistanut ottaa siitä kopiota. Soitin paniikkipuhelun T:lle ja hän lupasi selittää asian, kunhan menisin sinne uudestaan. Vajaan tunnin kuluttua saavuinkin taas poliisilaitokselle ja pienen odottelun jälkeen pääsin saman poliisin kanssa juttusille. Hän toi minulle paperini, allekirjoitutti lappusen ja ojensi käteeni oleskeluluvan! Olen siis nyt täällä virallisesti, minulla on henkilötunnus enkä enää ole sosiaaliturvaton pummi! Kelahan potkaisi minut jo vajaa kuukausi sitten ulos systeemistä.. Muistin lupaa hypistellessä onneksi vielä työsopimusasian ja sain selitettyä poliisille, mitä haluan. Selitys tapahtui kutakuinkin näin: osoitin työsopimusta ja sanoin "original" ja "xerox". Xerox tarkoittaa täällä kopiota oli masiina sitten mikä tahansa, kätevää. Ja poliisikin oli niin noheva, että ymmärsi selityksen ja kävi kopioimassa heille oman kappaleensa sopimuksesta ja minä sain oman alkuperäiseni takaisin. Kieltämättä oli aika voittajaolo tuon jälkeen. Selvisin yksin ja kukaan ei voi häätää minua täältä ihan heppoisin perustein! Käsittääkseni lupa on voimassa niin kauan kuin haluan täällä olla, ei siinä ainakaan ole mitään loppumispäivää mainittu. Kaiken kaikkiaan todella yllättävän helppo prosessi, tarvittiin vain täytetty hakulomake, rekisteröity työsopimus, kopio passista, 1 lein arvoinen postimerkki ja pahvikansio em. papereille. Ja luvan sai tunnissa. Tämä maa jaksaa yllättää sekä vaikeudellaan että helppoudellaan.