Nyt se alkoi..

Nimittäin kuntoilu! Kaksi kuukautta tässä kerkesinkin vaan löhöillä ennen kun saatiin aikaiseksi ja löydettiin aikaa salilla käynnin aloittamiseen. T on puhunut asiasta jo noin 1,5 vuotta mutta ollut sit niin kiireinen ja rahaton, ettei oo jatkanut vanhaa harrastusta. Mulla taukoa oli siis se aika, kun oon nyt ollut täällä. Mutta nyt on kuukausikortti (yksi yhteinen perhekortti) taskussa ja voidaan vihdoin hankkiutua kesäkuntoon.. Tarkoitus olisi käydä 3-4 kertaa viikossa, katsotaan kuinka usein lopulta ehditään. Sali on siisti ja hyvinkin nykyaikainen, jopa niin, etten osannut tai tiennyt, kuinka kaikkia laitteita käytetään. Hinta kuukaudelle on noin 30 euroa henkilöltä, eli ei mitenkään ilmaista tuo kuntoilu täälläkään. Liittymismaksuja tai muita tosin ei ole. Suunnitelmana olisi saada jonkinlainen rytmi ja rutiini kuntoiluun ja jos siinä ohessa kuntokin hieman kasvaisi ja kroppa timmiytyisi.. Niin ja eiköhän tuo auta pään selväjärkisyydenkin kanssa, etenkin nyt, kun työaikana on hyvä, jos vessaan ehtii, muista tauoista puhumattakaan. Hullua hommaa..

Asiasta kukkaruukkuun.. Lupaan, että on viimeinen kerta, kun asiasta täällä valitan, mutta pakko laittaa linkki, joka todistaa, että Romanian postista ei tykkää eräs toinenkaan täällä asuva ulkomaalainen. Luulen kyllä, että meitä on useampiakin.. Aiheesta englanniksi Romericanin blogissa. Tämä blogi on ollut mulle suuri apu etenkin ennen muuttoa, ja olen sieltä saanut hurjasti tietoa Romaniasta ulkomaalaisen silmin katsottuna.

Parempi myöhään..

Pubi, josta täällä on ollutkin jo puhetta avautui viimein maanantaina. Alkuperäinen tarkoitus oli ollut aukaista se jo joulukuun alkupuolella, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ihan viimeisen päälle valmis se ei tosin ole vieläkään, mm. baaritiskiltä puuttuu pöytätaso, äänentoisto hoituu tällä hetkellä meidän kotiteatterin kautta ja ihan kaikkia tuotteita ei ole vielä saatavilla. Kyseessä on siis loungebar-kahvila, jossa on yhteensä 45 istuinpaikkaa(kaksi sohvaryhmää, mustia tuoleja sekä punaisia nojatuoleja) sekä kahdeksan pelikonetta. Väreinä musta, harmaa ja punainen terästettynä vihreällä ja luonnonvalkoisella. Hyvältä näyttää, eikö? Tervetuloa vierailulle! Kuvat ei ole mitään laadukkaita, mutta jonkinlaisen idean antavat kai.. Ja toiselta kulmalta en näköjään ole ottanut kuvia ollenkaan. Seuraavan kerran sitten.. Niin ja asiakkaitakin on ollut, kuvanottohetkellä sattui ensimmäisen aukioloillan hiljainen hetki.

Lisäksi maanantaina kävin tapaamassa työkaveri A:ta, hänen kahta suomea puhuvaa paikallista kaveriaan sekä näiden suomesta vierailulle tullutta kaveria. Molemmat A:n kavereista ovat asuneet Suomessa, toinen tälläkin hetkellä. Oli erittäin outoa mutta erittäin mukavaa jutella suomeksi isommalla porukalla pitkästä aikaa. Käytiin läpi Suomen ja Romanian eroja, tapoja, kieltä ja vaikka mitä muuta. Niin ja sain tällä hetkellä Suomessa asuvalta tytöltä kaardemummaa, joka tosin on jo mennyt vanhaksi mutta kaipa tuota voi vielä käyttää. Jos vaikka joku päivä leipoisi pullaa.. Nam! Niin ja olen saanut tietooni muita alueella asuvia suomalaisia! Terkkuja, jos tätä luet!

Eilen kävin ennen uuden vuoden juhlallisuuksia jälleen kerran postissa, mutta tällä kertaa siellä takahuoneessa. Kauan kaivattu paketti vanhemmilta saapui vihdoinkin! Suomesta se oli postin nettisivujen mukaan lähtenyt 19.12, eli pitkä on ollut matka.. Kiitos siis kovasti Äitille ja Iskälle herkuista ja lahjuksista! Niin ja kiitos myös Brittien saarille joulukortista, sekin saapui eilen! Pitkä on ollut matka silläkin.. Mutta itseäni vielä kerran toistaakseni, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Nyt löhöpäivää jatkamaan..

Kiireistä elämää

Kiirettä pitää, mitenkähän tässä ehtii jouluksikaan rauhoittua..

Viikonloppuna siivottiin ja puunattiin ja viimeisteltiin pubia sen, minkä osasimme. Pubi on siis T:n ja isänsä uusin yritys. Entisen räkälän tilalle remontoitu loungebaari/kahvila, jossa myös paikalliseen tapaan on muutama pelikone. Täällä pelikoneita ei ole Suomen tapaan marketeissa, vaan kaikki ovat casinoilla tai baareissa. Ja myös summat, joilla pelataan eivät ole ihan parin euron luokkaa. En edes tiedä, miten paikallisilla on vara pelata niin suurilla summilla..

Sunnuntai-iltana kävimme myös ostamassa joululahjan toisillemme, 42 tuumaisen LCD-taulutv:n. Onhan se (liian) suuri, mutta oli tarjouksessa ja siten halvempi kuin moni pienempi. Toiveena mulla on 37 tuumainen, mutta kelpaa tuokin. Ainakin jos entiseen vertaa. Se nimittäin on syvyyssuunnassa valtava, ikivanha tv, josta hyvällä tuurilla näki ehkä 3 meidän noin 40 kanavasta.. Että sinänsä tv oli erittäin ajankohtainen ja tärkeä hankinta. Kuitenkin maksetaan niistä kanavista, niin olisi kiva nähdäkin ne. Kauppakeskus, josta tv:n ostimme, oli muuten vielä noin klo 20 sunnuntai-iltana aivan tupaten täynnä. Täällä etenkin suuret hipermarketit ovat 24 tuntia vuorokaudessa auki joulun alla ja kuulemma niissä käy ihmisiä yölläkin. Ei onnistuisi Suomessa, ja mielestäni hyvä niin..

Eilen ja tälläkin hetkellä istun jälleen olohuoneen nurkassa koneen ääressä töissä. Onneksi puheluita ei ole kovinkaan paljoa, taitavat ihmiset olla jo lomilla. Illat menevätkin sitten pubia laittaessa, sen pitäisi avautua tänään. Huomennakin vielä 4 tuntia töitä ennen kuin pääsee joulun viettoon. Voi tosin olla, että joulukin menee pubilla ja/tai T:n varastolla, jossa ovat siis maahantuontiyrityksen tuotteet. Tänne on luvattu kovahkoja pakkasia ja varasto ei ole erityisen lämmin, joten istumme varmaan joulun siellä kaasulämmittimen ääressä.. Tai toivotaan, että pakkaset eivät tulekaan.

Ihan outo olo, kun ei yhtään tiedä, mitä jouluna tapahtuu eikä oikein ole joulufiilistäkään. Ei tunnu siltä, että se on jo huomenna. Mutta onpahan ainakin erilainen joulu. Ja eiköhän se siitä vielä iloksi muutu..

Ai niin ja kävin taas postissa, koska sain uuden pakettikortin ja odotan edelleen pakettia vanhemmilta. Menin taas kerran ensin sinne takahuoneeseen, josta minut ohjattiin ystävällisesti etupuolelle ja kerrottiin jopa, mikä tiski on oikea. Onneksi ymmärrän pienet numerot romaniaksi. Jonotin ja jonotin ja kun viimein pääsin palveltavaksi täti tiskin takana tunnisti minut ja kysyin erittäin närkästyneellä äänellä "nu stiu Romaneste?" (en ota vastuuta kirjoitusasun oikeellisuudesta) eli etkö osaa romaniaa. Vastasin, että en ja hän lähti etsimään pakettiani. Noh, sitä ei lopulta löytynyt, ja hän keksi, että pakettikortti oli edelliseen, jo hakemaani kirjeeseen. Tai siis näin ymmärsin hänen puheestaan ja siitä, kun hän osoitti vihkoa, johon olin edellisen kerran allekirjoittanut kirjeen hakiessani. Toivon todellakin, että hän on oikeassa eikä posti ole hukannut/varastanut pakettiani. Sekään ei yhtään yllättäisi.. Huoh.

Kielitaidoton asioi: asioiden hoitamisen vaikeus.. ja lopulta helppous

Vaikeita hoidettavia asioita riittäisi mutta aloitetaan postista. Posti nimittäin on VAIKEA! Ensinnäkin tiskejä on lähipostissamme neljä, joiden lisäksi rakennuksen takaa pääsee erilliseen pakettitoimistoon. Jokainen neljästä tiskistä hoitaa tasan ja vain ainoastaan heille määrättyjä tehtäviä, yhdestä saa postimerkkejä, toiselle voi maksaa laskuja, kolmannelta noudetaan kirjeet ja paketit ja neljännen funktiosta en ole ihan varma. Se takahuone on siis pakettejen lunastusta varten, sitä mihin paketit jätetään, en ole vielä selvittänyt, ehkä siihen neljännelle tiskille. Jotta pieni romaniaa ymmärtämätön suomalaistyttö olisi vielä enemmän sekaisin, ovat kaikki ohjeet siitä, mitä milläkin tiskillä tapahtuu, tietysti vain romaniaksi. Jos englanti on liikaa vaadittu, niin olisi nyt edes jotain unkariksi, joka kuitenkin on äidinkieli noin 50 %:lle kaupunkilaisista ja jota minäkin voisin ymmärtää..

Joka tapauksessa lähdin urheana lunastamaan saamaani pakettia pakettikortti toisessa ja ajokortti toisessa kädessä, niinhän se Suomessakin menee. Menin ensin pakettitoimistoon, jossa nainen romaniaa puhuen ohjasi minut toiselle puolelle. En ymmärtänyt sanaakaan, arvasin mitä hän tarkoittaa.. Toisella puolella kysyin ensin yhdeltä tiskiltä saanko pakettini häneltä, enpä tietenkään mutta hän viittoi viereisen tiskin suuntaan, joten asetuin jonoon. Paikka oli vihdoin oikea, mutta että olisin saanut pakettini, ehei! Ajokortti ei kelpaa henkilöllisyystodistukseksi, olisihan se pitänyt tietää.. Ihan oikeasti olisi, oma moka. Toisella yrittämällä seuraavana päivänä mukana oli passi ja pakettikortti ja tiesin oikean tiskinkin, joten asiointi oli niin helppoa kuin se elekieltä käyttämällä voi olla. Sivuhuomautuksena, romanialaiset ovat samanlaisia kuin suomalaiset siinä, että jos toinen ei ymmärrä romaniaa, sitä puhutaan tuplavoimakkuudella ja hitaammin.. Testattu on, ei auta. Paketin sisältö olikin yllätys, luulin saavani paketin vanhemmilta mutta kyseessä olikin suklaa, salmiakki ja postikortti -lähetys kaverilta. Suuren suuret kiitokset vielä kerran, mikäli tätä luet! Salmiakkia on suussa tälläkin hetkellä..

Toinen kohtaaminen postin kanssa tapahtui tänä aamuna, kun minun piti lähettää matkakuitteja viime lauantain kemuista työnantajalle ja ostaa postimerkki. Olin muutenkin keskustassa hoitamassa asiaa, jonka kerron ihan heti kohta myöhemmin, joten menin pääpostiin. Olin käynyt siellä kerran ennenkin, joten tiesin jo etukäteen, mikä tiski myy postimerkkejä, mikä helpottikin asiointia, sillä siellä tiskejä on ainakin kahdeksan.. Jonossa ollessani eteeni kiilasi eräs pappa sanomatta mitään. Tämäkin on täysin tavallista täällä, ja minulla ei ollut kiire, joten annoin papan hoitaa asiansa ensin. Postimerkkiä ostaessani kysyin nuorehkolta virkailijalta osaako hän englantia, johon vastauksena oli pelkkä kummastunut katse. Sain kuitenkin jälleen elekieltä käyttämällä ilmaistua, että haluan postimerkin. Ongelmat alkoivatkin vasta maksuvaiheessa, kun hän kertoi summan romaniaksi, joten ymmärsin vain, että hinta on un lei ja jotakin.. Kaksi yhden lein seteliä ojennettuani hän kysyi x bani (en enää muista tarkalleen, millä sanoilla hän sen sanoi). Ymmärsin, että hän pyytää pienempää kolikkoa, mutta mitä niistä?! Veikkasin oikein, kyseessä oli 10 bania, tai sitten hän vain halusi päästä minusta eroon.. Takaisin sain joka tapauksessa 50 bania, joten ei se ihan vikaan voinut mennä. Pääasia kuitenkin oli, että sain postimerkkini ja kuitit lähtivät matkalleen kohti Brasovia. Toivotaan, että selviävät perille..

Postin lisäksi olen asioinut tänään poliisilaitoksella. Olimme käyneet siellä jo kerran aikaisemmin T:n kanssa kysymässä, mitä papereita tarvitsen oleskelulupaa varten. Tällä kertaa meninkin yksin. Ovella huomasin, että olin paikalla 15 minuuttia liian aikaisin eikä toimisto ollut vielä auki. Jäin oven suuhun norkoilemaan ja odottamaan, että pääsisin sisään. Ennen virallista aukaisuhetkeä eräs nainen, oletan että hän on paikan siivooja, tuli juttelemaan ja päästi minut sisään ja jopa vei oikean komissaarion luokse. Turha varmaan mainita, ettei heistä kumpikaan puhunut muuta kuin romaniaa, ei edes immigration officen setä, jonka työnä on kuitenkin ottaa vastaan oleskelupahakemuksia ulkomaalaisilta. Mitäpähän kielitaidolla tekisikään.. Sain kuitenkin asian hoidettua, lykkäsin paperit hänelle, hän selasi niitä, istutti minut kameran eteen, näppäsi kuva erittäin edustavan näköisestä meikittömästä ja väsyneestä asiakkaastaan (olin varautunut käymällä passikuvissa, mutta näköjään he halusivat hoitaa sen itse) ja sanoi minulle jotain.. Ymmärsin sanan ora, joka tarkoittaa tuntia ja soitin T:lle: "kuinka sanotaan, tule takaisin tunnin päästä romaniaksi?" Ja juuri sitähän herra poliisi oli yrittänyt minulle sanoa. Tämän jälkeen siirryin postittamaan em. kirjettä. Tajusin myös tässä vaiheessa, että olin antanut poliisille alkuperäisen työsopimuksen enkä kopiota niin kuin oli tarkoitus, en ollut edes muistanut ottaa siitä kopiota. Soitin paniikkipuhelun T:lle ja hän lupasi selittää asian, kunhan menisin sinne uudestaan. Vajaan tunnin kuluttua saavuinkin taas poliisilaitokselle ja pienen odottelun jälkeen pääsin saman poliisin kanssa juttusille. Hän toi minulle paperini, allekirjoitutti lappusen ja ojensi käteeni oleskeluluvan! Olen siis nyt täällä virallisesti, minulla on henkilötunnus enkä enää ole sosiaaliturvaton pummi! Kelahan potkaisi minut jo vajaa kuukausi sitten ulos systeemistä.. Muistin lupaa hypistellessä onneksi vielä työsopimusasian ja sain selitettyä poliisille, mitä haluan. Selitys tapahtui kutakuinkin näin: osoitin työsopimusta ja sanoin "original" ja "xerox". Xerox tarkoittaa täällä kopiota oli masiina sitten mikä tahansa, kätevää. Ja poliisikin oli niin noheva, että ymmärsi selityksen ja kävi kopioimassa heille oman kappaleensa sopimuksesta ja minä sain oman alkuperäiseni takaisin. Kieltämättä oli aika voittajaolo tuon jälkeen. Selvisin yksin ja kukaan ei voi häätää minua täältä ihan heppoisin perustein! Käsittääkseni lupa on voimassa niin kauan kuin haluan täällä olla, ei siinä ainakaan ole mitään loppumispäivää mainittu. Kaiken kaikkiaan todella yllättävän helppo prosessi, tarvittiin vain täytetty hakulomake, rekisteröity työsopimus, kopio passista, 1 lein arvoinen postimerkki ja pahvikansio em. papereille. Ja luvan sai tunnissa. Tämä maa jaksaa yllättää sekä vaikeudellaan että helppoudellaan.