tiistai 24. helmikuuta 2009

Ei ole mitään sanottavaa..

Kamalan vaikeaa tämä blogin kirjoittaminen nykyisin ja tuntuu, ettei tapahdukaan mitään kirjoittamisen arvoista. Yritetään nyt kuitenkin, jos vaikka loppujen lopuksi saisinkin jotain aikaiseksi..

Viime viikko vieraiden kanssa meni siis ihan liian nopeasti. Tässä pieni kertaus.. Sunnuntaina ei tehty sen ihmeempiä, käytiin kaupassa, kokattiin tomaattipastaa ja syötiin karkkia sekä tietysti juoruttiin ja kerrattiin kuulumisia. Maanantaina ohjelmassa oli kaupunkiin tutustumista, ensin keskustaa ja ostoskeskusta ympäri kävellen ja illemmalla autoilukierros Weekendiin (vapaa-ajan alue, jossa kesäisin voi uida, urheilla ja ottaa aurinkoa sekä on siellä myös useita ravintoloita/baarejakin), yliopistoalueelle ja muuten kaupunkia ympäri. Käytiin myös T:n vanhemmilla syömässä. Tiistaina oli siis vuorossa Sighisoara, joka on alueen yksi vanhimmista kaupungeista. Keskiajalla nykyinen vanha kaupunki oli yksi maan turvallisimmista linnoituksista ja tosiaan onhan itse Draculan esikuva hirmuhallitsija Vlad Tepes asunut siellä elämänsä ensimmäiset neljä vuotta. Nykyisin hänen kotitalonsa paikalla on ravintola, jossa myös me käytiin syömässä hyvää, mutta suhteessa ja yleiseen hintatasoon nähden kallista ruokaa. Käytiin myös yleisen käppäilyn lisäksi museossa, joka sijaitsee toisessa kaupunkin porteista, joka myös kellotornina tunnetaan. Hauska museo, jossa oli pieniä huoneita, portaita ja ainakaan nyt ei ollut muita asiakkaita kuin me. Esiteltävät tavarat vaihtelivat Rooman aikaisista kipposista keskiajalla käyettyihin lääkärin välineisiin. Mielenkiintoista. Keskiviikkona suunta kävi kohden eläintarhaa, jonne myös veimme uuden asukin. T:n isä oli metsästysreissullaan löytänyt siipeen haavoittuneen fasaanin ja ottanut sen mukaansa. Nyt se sai uuden kodin eläintarhasta. Ennen luovutusta merkitsimme sen omatekoisella "rengastusmerkillä", jottei se joudu ainakaan muiden eläimien ruuaksi. Pitää käydä myöhemmin katsomassa miten meidän Pityu (tai jotenkin noin T:n vanhempien sille antama nimi kirjoitetaan..) jakselee. Torstaina Sisko kävi myös vähän ostoksilla ja me Siskon tytön ja T:n kanssa käytimme ajan hyödyksi pelaamalla kauppakeskuksen alakerrassa ilmakiekkoa, eli sitä missä yritetään saada pieni kiekko toisen maaliin hakkaamalla sitä hassulla "mailalla". Kaikki pelasivat kaikkia vastaan ja kaikki voittivat kerran, eli hyvin meni. Torstaiaamusta ohjelmassa oli pakkailua ja ennen vieraiden saattamista lennolle kävimme vielä T:n mummolassa, joka sijaitsee lentokentän lähellä. Käytiin siis näyttämässä paikallista maalaiselämää ja etenkin Siskon tytölle kanoja. Sitten olikin jo heippojen aika. En sitten yhtään tykkää sanoa heihei, ja tulikin mieleen, mitä Siskon tyttö aikaisemmin kysyi/ihmetteli: "Miksi kaikki sukulaiset ei voi asua samassa paikassa?" Niinpä.

Vieraiden lähdettyä arki palasi taas elämään: töitä, kokkausta/T:n vanhemmilla syömistä, salia, nukkumaan. Viikonloppuna käytiin pikaisesti Bucinissa, jossa käytiin myös joulun tiennoilla. Tällä kertaa seurana oli T:n vanhemmat ja meinasin saada raivokohtauksen, kun T aamulla ilmoitti reissusta. "Miksi et kertonut aikaisemmin?! Minun piti siivota, löhötä ja en halua tietää 15 minuuttia aikaisemmin, että pitää mennä johonkin." En siis todellakaan ole vielä tottunut spontaaneihin lähtöihin, vaan haluan tietää ja suunnitella ennakkoon, mitä teen. Kaipa siihenkin joskus tottuu.. Nyt tuntuu ihan tyhmältä raivota tuollaisesta, mutta silloin ärsytti, kun yhtäkkiä olisi pitänyt olla vetämässä toppavaatetta niskaan, vaikka suunnitelmissa oli jotain ihan muuta, joskaan ei mitään erittäin tärkeää. Idea oli siis T:n vanhempien ja hänkin oli kuullut siitä vasta edellisenä iltana ja unohtanut mainita minulle. Olisinhan tietysti voinut jäädä kotiin, mutta kun he halusivat viedä meidät vuoristoon ja tehdä jotain meidän kanssa, en kehdannut olla menemättä. Mökötin sitten aikani, mutta loppujen lopuksi siellä oli ihan kivaa, vaikken itse laskenutkaan. Itse asiassa T oli ainoa joka mäkeä laski, me muut vaan kiipesimme mäkeä ylös ja laskeuduimme taas alas. Jonot olivat tällä kertaa vieläkin pidemmät kuin viimeksi..

Tänään kokkasin pitkästä aikaa kunnolla, tein T:n jatkuvien toiveiden pohjalta lohta, perunamuussia ja valkoista tillikastiketta. Hyvää oli, vaikka kastike maistuikin suolasta ja pippurista sekä siitä tillistä huolimatta vaan kermalle. Pitäisi varmaan soittaa apua maustamiseen koto-Suomesta.. Olin myös suunnitellut tekeväni huomenna makaroonilaatikkoa, jota mun on tehnyt mieli jo kauan. Enpä sitten tee, kun ainoa uunin kestäväksi luulemani lasivuoka hajosi tänään kalaa paistettaessa. Pitää hankkia uusi ja varmistaa, että se oikeasti kestää kuumuutta. Tämä nyt hajonnut oli täällä jo valmiiksi ennen meidän muuttoa, niinkuin osa meidän astioista ja keittiötavaroista. T:n äidin tavaroita siis. Kokkailun ja syömisen jälkeen käytiin salilla ja saunassa. Jo toinen kerta tällä viikolla, ihan suunnitelmien mukaisessa kuntoiluaikataulussa ollaan.

Ai niin, yksi asia vielä.. Onko kukaan kanssaulkosuomalaisista jäsenenä Suomi-seurassa? Sain heiltä tutustumiskirjeen ja Suomen Silta -lehden näytteen. Kokemuksia, onko järkevää liittyä? En ole vielä tutustunut asiaa sen tarkemmin, pitää käydä vielä kurkkimassa netistäkin..

7 kommenttia:

Susadim kirjoitti...

Vai ei ole mitään sanottavaa :D Sullahan oli vaikka mitä mielenkiintoista takataskussa!

Pupuce kirjoitti...

Hei taas! Taitaa olla ihan eka kerta kun kommentoin. Itse olen Etelä-Ranskan Suomi-seurassa ja olen tykännyt. Tuntee kuuluvansa johonkin, vaikkei aina voikaan kaikkiin rientoihin osallistua.

MaaMaa kirjoitti...

Hihhih, ihan sama piti mun kirjoittaa kommenttiin kuin mita Susadim on laittanut " Ai ei mitaan sanottavaa" :D

Kiva kuulla teidan viimepaivien meiningista; kiitos kun jaksoit kirjottaa! Usein kay ainakin mulla niin, etta tuntuu ettei olisi mitaan kerrottavaa, mutta kun alkaa kirjoittamaan niin juttua tuleekin vaikka kuin! :)

Ma en ole Suomi-irlanti -seuran jasen, mutta oon kaynyt niiden jarjestamissa jutuissa vakituiseen (esim Its.paiva ja Vappu bileet). Onhan se ihan kiva nahda ja kuulla muita irlanninsuomalaisia - meita onkin iso kasa!

Jaana kirjoitti...

Susadim, no joo tulihan tuota tekstiä sitten kummasti joka tapauksessa, vaikka oikeasti tuntuu, ettei elämässä tapahdu mitään :D

Pupuce, kiva kun kommentoit! Ja kiva, kun blogissasi taas tapahtuu, olen jo odotellut :) Täällä ei kai ole omaa Suomi-seuraa, en ainakaan ole kuullut..

MaaMaa, kun aloitin kirjoittamaan, ei mielessä ollut oikeasti mitään sanottavaa.. Ja sitten päätin lopulta jättää otsikon ennalleen, vaikka teksitä tulikin enemmän kuin odotin :D

ColibriDreams kirjoitti...

"Miksei kaikki sukulaiset voi asua samassa paikassa?" Niinpä. Ja ystävät. Ja se paikka voisi olla jonkinlainen Meksikon ja Suomen yhdistelmä, kiitos.

Tuo spontaanius-juttu kuulosti kovin tutulta. Uskoisin, että olen muuttunut täällä spontaanimmaksi kuin ennen, mutta kyllä asioista on silti kiva tietää etukäteen. Vaikka sitten vain päivää ennen, ellei kyseessä ole jokin tosi kiva ylläri sellaisena päivänä, jolle ei itse ole suunnitellut mitään ihmeempiä. Yleensä yritän aina ihan normaaliviikonloppuinakin saada poikaystävän arvioimaan, mihin aikaan nähdään, että voin sitten suunnitella oman aikani ennen sitä rauhassa. (Useinhan mitään aikoja en kuitenkaan saa, ainakaan kovin tarkkoja.)

Joskus ärsyttää, kun olemme vaikka päättäneet mennä leffaan ja siinä vaiheessa kun poikkis soittaa ovikelloa, selviääkin, että myös anoppi on mukana. Ei siinä mitään, hyvin tulemme toimeen. On silti ihan eri asia kuvitella menevänsä johonkin vain poikaystävän kanssa kuin molempien. Yleensä tuollaiset tilanteet ärsyttävät, kun en ole niihin valmistautunut, mutta sitten ei voi edes kiukutella, kun se anoppi nyt kuitenkin on paikalla. Joskus se voisi kyllä itsekin ymmärtää, ettei aina tarvi tulla mukaan, edes silloin, kun pyydetään...

Viivi kirjoitti...

Hei tylleröinen! :) Kivaa kun jaksat kirjotella kuulumisia, vaikkakin tuntuu ettei muka mitään tapahtuisi. On kova ikuva ja helpottaa lueskella jokapäiväisiä, tavallisia juttuja sieltä...kun ei enää voi istua eteisen lattiallakaan yötä pitkin höpöttämässä kaikenlaista :D

Hurjasti haleja sinne kauas <3

Jaana kirjoitti...

ColibriDreams, ihan totta, yhdenkin päivän "varoitusaika" riittäisi mainiosti tai jos olisin edes kuullut asiasta silloin, kun T siitä kuuli.. Kai sitä on vaan (vielä?) liian kangistunut suomalaisiin tapoihin, jossa kavereidenkin tapaaminen sovitaan jo viikkoja ennen :S Ehkä olisikin itsenkin kannalta paras muuttua spontaanimmaksi tai ainakin yrittää olla hermostumatta vastaavista yllätyksistä. Ikävää, kun anoppi "sotkee" sun suunnitelmat, mutta ei tuossa tilanteessa voi kun nielaista ärsytys ja valittaa vaikka sitten myöhemmin.. Tuttu tilanne nimittäin tuokin.

Voihan Vivo! Ihanaa, kun kommentoit! Oon jo oottanut milloin joku teistä saa aikaiseksi jättää merkin itsestään, kun kuitenkin tiedän, että täällä käytte.. Sua ei oo edes mesessä näkynyt aikoihin, joskaan en oo itekään siellä ihmeemmin aikaa tuhlannut. Mullakin on ihan hurjan suuri ikävä teitä kaikkia ja eteiskeskusteluja myös ;) Haleja! <3