Heipä hei taas!

Tulipas blogitauolle mittaa ja ihan huomaamatta. Koska 3 kuukauteen mahtuu jos jonkinlaista en viitsi kaikesta kirjoittaa kovin tarkasti, vaan tässä viime aikoijen kuulumiset ja muuta sekalaista tietoa 100 asiaa minusta -haasteen tavoin.

1. Olen edelleen Romaniassa..

2. ..ja yhdessä T:n kanssa.

3. Olemme olleet yhdessä 3 vuotta.

4. Välillä on tehnyt mieli hypätä maitojunaan ja huristaa koti-Suomeen.

5. Kevät on ollut yksi vaikeimmista.

6. Nyt asiat näyttävät valoisammilta.

7. Työttömänä ja rahattomana ei ole kiva olla.

8. Onneksi olen saanut pari käännöstyötä ja niistä korvaukset.

9. Hostellihanke on toistaiseksi unohtunut.

10. Syyt edelliseen ovat seuraavat:

11. Olimme helmikuun puolesta välistä maaliskuun puoleen väliin varmoja, että olemme löytäneet "sen oikean", kunnes kävi ilmi, ettei asunto ollutkaan siinä kunnossa kun oli puhuttu ja myös vuokranantaja alkoi yhtäkkiä epäilemään. Kaiken kaikkiaan pitkä tarina ja huomasinpa taas, ettei täällä voi luottaa ihmisen sanaan läheskään samoin kuin Suomessa.

12. Sitten löysimme toisen talon, joka vaikutti täydelliseltä. Lukuunottamatta samalla pihalla asuvia naapureita. Tosin vuokranantaja vakuutti, ettei heidän kanssaan tule ole olemaan ongelmia. Tehtiin siis sopimukset, maksettiin takuuvuokrat ja oltiin muuttamassa, kun naapuri ilmoitti, ettei heille missään tapauksessa sovi tällainen toiminta samalla pihalla heidän kanssaan. Kuulemma oltiin perustamassa bordellia. Että se siitä sitten.

13. Into koko hostellia kohtaan laski ja päätettiin katsella rauhassa.

14. Tämän katselutauon aikana löytyi työilmoitus, johon päätin hakea ja tämän viikon maanantaina selvisi, että sain paikan!

15. Kun olin lähdössä maanantain tapaamiseen, kolhaisin autoa peruuttamalla sen päin puuta.

16. Onneksi auto selvisi pienillä vaurioilla ja minä vaurioitta.

17. Tästäkin tapauksesta voidaan päätellä, etten ole hyvä kuski ainakaan peruuttaessa.

18. Työ on call center -työtä mutta vaikuttaa huomattavasti asiallisemmalta kuin se edellinen kammoitustyö.

19. En tiedä vielä tarkalleen koska aloitan enkä muutenkaan tarkasti, millaista työ tulee olemaan.

20. Tulen työskentelemään ensimmäistä kertaa elämässäni ainoastaan englanninkielellä. En tosin usko, että se tuottaa ongelmia kun englannin käyttö on joka tapauksessa jokapäiväistä.

21. Olen töissä toimistolla ja saan useita työkavereita, joista osa on myös ulkomailta tänne muuttaneita.

22. En malta odottaa sosiaalisen piirini laajentumista.

23. Vanhempani kävivät täällä kylässä ja tapasivat ensimmäistä kertaa T:n vanhemmat.

24. Tulkkaus suomi-englanti-unkari ja päinvastoin onnistui paremmin kuin kuvittelin etukäteen.

25. Pitkä viikonloppu meni aivan liian nopeasti.

26. Kävin myös ensimmäistä kertaa Romanian ainoassa Ikeassa, kun olimme hakemassa vanhempiani Bukarestista. Voi kunpa se olisi vähän lähempänä.

27. Olisin voinut ostaa ainakin puolet siellä myytävistä tavaroista.

28. Menin lähes sekaisin Snöreneistä ja Daim-suklaasta.

29. Täytin 25 vuotta.

30. Synttärikakkuni oli 40cmx60cm kokoinen pizza koristeltuina 25 kynttilällä.

31. Minua ei haittaa yhtään, että 30-vuotissynttärit ovat lähempänä kuin 20:set.

32. Kannattamamme koripallojoukkue selvisi kuin selvisikin playoff:hin sijalla 8.

33. En ole koskaan ollut missään yhtä mahtavatunnelmaisessa urheilutapahtumassa kuin täällä pelatut playoff-pelit.

34. Voitimme ne molemmat, mutta vieraspelit hävisimme ja kausi päättyi siihen.

35. Olen katsonut kaikki tähän mennessä julkaistut Greyn anatomiaa -jaksot netistä.

36. Odotan, että USA:ssa julkaistaisiin uusia jaksoja.

37. Greyn anatomia on SE sarja, jota seurasin Suomessa, mutta ulkomaalla olojen ja muuton vuoksi se jäi. Nyt löysin sarjan uudelleen.

38. Katson myös Suomen telkkaa kanavien netti-tv:iden kautta.

39. Nyt yritän löytää toimivan kuvayhteyden jääkiekon mm-kisojen katsomiseksi.

40. Toistaiseksi olen kuunnellut pelit nettiradiosta, joka on äärettömän tylsää.

41. Olen seurannut jääkiekon maajoukkueotteluita ainakin vuodesta -95, ainakin se on ensimmäinen vuosi jonka muistan varmuudella.

42. Tuolloin jännitin finaalia niin etten pystynyt katsomaan vaan istuin kerrossänkymme yläkerrassa ja podin vatsakipua.

43. Sm-liigaa en juuri seuraa, mutta suomalaisista seuroista kannatan Jokipoikia ja Jyp:ä.

44. Olimme Vapun T:n vanhempien kesämökillä pienenpienessä kylässä kavereiden kanssa.

45. Täällä ei juuri juhlita Vappua.

46. Tein elämäni ensimmäistä kertaa simaa, joka onnistui tosi hyvin.

47. Rusketuin hieman.

48. Täällä on jo kesä. Tänäänkin reilusti yli 20 astetta.

49. Viime viikolla ja viikonloppuna kaupungin unkarilaiset opiskelijat juhlivat opiskelijapäiviään.

50. Olin ensimmäistä kertaa mukana.

51. Väsyin jatkuvaan juhlimiseen ja päivien urheilu- tms. aktiviteetteihin.

52. Pelasimme jalkapalloa ja joku potkaisi minua nilkkaan sillä seurauksella, että kuljin nilkka paketissa loppuviikonlopun.

53. Se ei onneksi murtunut tai edes nyrjähtänyt.

54. Kipeä se oli kuitenkin, etenkin kun kävelimme "aarreradalla" varmasti yli 5km ympäri kaupunkia.

55. Se oli kuitenkin koko tapahtuman paras osa.

56. En aio juoda alkoholia viikkoihin.

57. Taidan olla vähän vanha tällaisiin tapahtumiin.

58. Ymmärrän yllättävän hyvin unkaria mutta puhun harmittavan vähän.

59. Romaniaa en ole opiskellut helmikuun jälkeen.

60. Työtäni varten olisi hyvä kerrata saksaa.

61. Olen opiskellut saksaa yli 8 vuotta mutta en osaa/muista juuri mitään.

62. Luulen kuitenkin, että kaksi uutta kieltä ovat tarpeeksi opeteltavaa.

63. Olen edelleen koukussa Facebookiin.

64. Etenkin Farmvilleen, jossa olen tasolla 47.

65. Kevään aikana tuntui paikoin siltä, että Farmville on ainoa työni.

66. En nauttinut tästä tunteesta.

67. Olen käynyt kuntosalilla pari-kolme kertaa viikossa.

68. T sanoo, että selkäni on levinnyt, en itse näe muutosta.

69. Valitettavasti töiden alettua en ehdi salille yhtä usein, ellen käytä työpaikan kanssa samassa rakennuksessa olevaa kallista salia ruokatauolla tai ennen töitä.

70. Olen saanut muutamia iloisia vauvauutisia Suomesta.

71. Jos oma tilanteeni olisi hieman vakaampi, voisin hyvin kuvitella yrittäväni lapsen hankkimista piakkoin

72. Olisin mielelläni äiti ennen kuin täytän 30, tässä suhteessa onneksi siihen on vielä aikaa, että ehdin saada elämäni/elämämme vakautettua.

73. Yksi pahimmista peloistani on etten koskaan saisi lapsia.

74. Parvekkeemme alkaa olla kesäkunnossa.

75. Istutin tänään myös tomaatinsiemeniä.

76. Haluaisin kasvattaa myös erilaisia yrttejä.

77. Kukkaruukuissani on tänä vuonna petuniaa.

78. Nuorempana nauroin äidilleni, joka osti joka vuosi petunioita tai pelargonoita. Mielestäni ne olivat tosi tylsiä kukkia.

79. Nyt olen itse samanlainen. Pelargoniat kukkivat parvekkeellamme viime vuonna.

80. Haluaisin parvekkeesta kunnon kukka- ja kasvipuutarhan.

81. Viherpeukaloni ei taida kuitenkaan riittää siihen.

82. Rakastan T:n mummojen puutarhoja.

83. Olemme jo saaneet uutta sipulia ja salaattia.

84. Pian seuraavat mansikat ja kirsikat ja kaikki muut ihanat herkut.

85. Rakastan tuoreita kirsikoita.

86. Kuitenkin purkkikirsikat ja kirsikan makuiset jäätelöt, karkit, kakut tms. saavat minut lähinnä voimaan pahoin.

87. Odotan Felsziget-festivaaleja.

88. Odotus alkoi tänään, kun kuulin, että The Rasmus saapuu tänne esiintymään.

89. Olin 16 vuotiaana The Rasmus fani, mutta uusia biisejä en tunne.

90. Ennen festareita täytyykin kuunella myös niitä uudempia kappaleita.

91. Toivon, että pääsen Suomessa käymään kesällä.

92. Matkan voivat estää rahapula tai se, etten saa lomaa.

93. Työpaikallani ei ole kuulemma tapana antaa lomia ensimmäisen 3 kuukauden aikana.

94. Haastattelussa he lupasivat kuitenkin pyrkiä järjestämään asian.

95. T ei ole koskaan käynyt Suomessa kesällä, ainoastaan loka- ja joulukuussa.

96. Ihmettelen, jos joku on jaksanut lukea nämä kaikki kohdat.

97. Ihmettelen myös, mikäli blogiani lukee vielä joku.

98. Toivon niin kuitenkin.

99. Haluaisin myös tietää ketkä kaikki täällä käyvät.

100. Jätä siis puumerkkisi kommentteihin, kiitos! Koskee myös teitä, jotka ihan oikeasti tunnen..

Blogilla on synttärit!

Huomasinpa juuri, että mun blogi on synttärisankari!

Viime ystävänpäivänä syöty kakku saa nyt leikkiä synttärikakkuakin..

Yllätti itsenikin, joko siitä on vuosi.. Enpä ollut aloittaessani varma, että edes kuukautta saan aikaiseksi kirjoittaa ja vaikeaahan tuo aina välillä onkin ollut. Mutta joka tapauksessa hengissä olen saanut tämän tuotoksen pidettyä nyt jo vuoden verran! Taputan omaa olkaani ja lupaan yrittää olla jatkossa ihan pikkuisen aktiivisempi..

Paleleva matkakuumeinen

Mistä aloittaisin.. Viimeksi olen näköjään ollut viinin korjuussa, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Sillisalaattia siis luvassa..

Työt aikaisemmassa paikassa ovat siis jo historiaa ja ikävä ei ole yhtään. Olen T:n äidin avustuksella (maassa maan tavalla..) saanut uuden, joskin väliaikaisen ja äärimmäisen huonosti palkatun paikan kaupungin turisti-infossa, jossa nytkin tätä tekstiä naputtelen. Työtä ei ole juurikaan, kun sesonki on jo ohi. Oon täällä nyt luultavimmin joulukuun puoliväliin saakka ja siihen mennessä olisi löydyttävä jotain pysyvämpää ja ennen kaikkea edes hiukkasen paremmin palkattua työtä. Tässä tilanteessa tämäkin työ ja pieni lisäraha on kuitenkin paljon tyhjää parempi, sillä nyt sentään pysyn vakuutettuna ja saan tarvittaessa lääkärinpalvelut. Työttömänä, ei-kansalaisena tilanne olisi paljon hankalampi. Nyt siis istuskelen päivät täällä infossa, yritän opetella lisää kotikaupungista ja -alueesta sekä käyttää myös unkaria ja romaniaa tai ainakin yritän kuunnella kun muut puhuu ja etenkin yritän löytää jostain sen työn, joka voisi olla mulle sopiva.

Romanian puhumisesta puheenollen, kielikurssi toteutui! Nyt on yhteensä 5 kertaa takana, tahti on kova ja toivottavasti jotain jää päähänkin. Yritän parhaani mukaan kerrata asioita kotona tai täällä töissä, kun kertaushan on opintojen äiti.. Onneksi romania ei unkarin tankkaamisen jälkeen tunnu ollenkaan niin hankalalta. Meitä on ryhmässä mun lisäksi hollantilainen ja unkarilainen sekä paikallisia unkarinkielisiä, jotka kouluopetuksesta huolimatta eivät vielä osaa romaniaa. Monet ovat kylistä, joissa lähes kaikki ovat unkarinkielisiä, joten asian ymmärtää.

Ensi viikolla arkirutiineihin tulee muutos, kun lähdetään toteuttamaan T:n 10-vuotista unelmaa Sveitsistä ja erityisesti Luganosta. Tiedän, matkan ajoitus on taloudelliselta kannalta erittäin huono, mutta kun T:llä oli Wizzairin käyttämätöntä kredittiä (vuosi sitten yksi lento ei toteutunutkaan syystä jota en enää muista), jotka piti käyttää nyt. Lennetään siis Milanoon, josta suunnataan Sveitsin puolelle. Toivottavasti nähdään ainakin Zürich, Luzern ja se tärkein, eli Lugano. Ollaan reissussa ensi viikon keskiviikosta seuraavaan maanantaihin, eli kovin syvällisesti ei ehditä maahan tutustua. Jos jollain on hyviä vinkkejä, kuinka Sveitsissä selviää pienellä budjetilla, niin otan mieluusti vastaan..

Joululomareissussa Suomeen on tullut pari mutkaa matkaan. Ensinnäkin Finnair ystävällisesti päätti aikaistaa meidän Budapest-Helsinki lentoa noin 7 tunnilla. Tästä johtuen menetämme jo varatun ja maksetun Wizzarin lennon Budapestiin, kun eihän se ole vielä edes ilmassa, silloin kun kone lähtee Helsinkiä kohti. Edelleen tästä johtuen joudumme tunnin lennon sijaan matkustamaan 10 tuntia bussissa. Siitä, ettemme voi olla Wizzairin lennolla Budapestiin on vaarana aiheutua se, ettei voida olla myöskään takaisin tullessa Budapesti-Targu Mures lennolla. Tätä asiaa ollaan nyt kahdella kertaa (unkariksi ja englanniksi) kysytty Wizzairin asiakaspalvelusta ja molemmilla kerroilla sieltä sanottiin, että paluulento onnistuu vaikka ei oltaisi menolennolla. Kuitenkin en uskalla luottaa tuohon, kun mitä itse lentoliikenteestä tiedän, jos et ole menolennolla, paluulento peruuntuu automaattisesti. Aiotaan pyytää Wizzairilta kirjallinen lupaus siitä, että me todellakin päästään hyödyntämään edes toinen jo maksetuista lennoista. Mikä oikeus lentoyhtiöllä edes on muuttaa lentojen aikataulua, vaikkakin sinänsä ihan hyvissä ajoin ennen matkaa.. Finnarille laitan kyllä palautetta heti, kun noiden Wizzairin lentojen kohtalo varmistuu ja tiedän kuinka suuren taloudellisen, henkisen ja ehkä jopa fyysisen vahingon tämä meille aiheuttaa.

Sitten säähän. Meille tuli eilen talvi. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan jää vielä olemaan, eihän nyt ole kuin lokakuun puoliväli! Jotain ajatusta säätilan vaihdosta antaa se, että viikonloppuna pärjäsin vielä hyvin t-paidassa ja ohuessa neuleessa (lämpötila kutakuinkin 20 astetta), tänään aamulla töihin lähtiessä oli pakko laittaa jo sukkikset farkkujen alle ja villapaita päälle. Eilen tuli vettä ja yöllä lunta, nyt näköjään paistaa taas aurinko mutta lämpötila on varmasti alle 5 astetta ja tuulee. Tätä nyt jatkuu ainakin muutamia päiviä, mutta sitten ainakin päivälämpötilojen pitäisi nousta taas 10 yläpuolelle. Parempi sekin kun liian aikainen talvi, vaikka mieluusti ottaisin nuo reilun 20 asteen lämpötilat takaisin..

Ai niin, käytiinhän me tossa reilu viikko sitten myös ikävimmissä merkeissä T:n mummolassa, siis siinä samassa, missä oltiin valmistamassa viiniäkin. Mummon possu oli telonut itsensä (oletettavasti toinen, isompi oli jotenkin tönäissyt/tallonut tai muuten vain pahoinpidellyt sitä), sen takajalat oli halvaantuneet ja jouduttiin sitten suorittamaan jälleen sian teurastus. Mummon puhelinsoitto ei ollut kiva herätys lauantaiaamuun, jolle oli paljon muitakin suunnitelmia.. Mutta eihän sitä reppanaa voi missään tapauksessa jättää kärsimään!

Mitäs vielä.. Muutama kaveri opiskelee hammaslääkäriksi, niin tekivät meille tarkastukset harjoittelunsa yhteydessä. Tulos: ei reikiä mutta joitain paikkoja voisi uusia. Uutta työtä varten kävin myös verikokeessa, jossa testattiin, onko mulla syfilis eli tuttavallisemmin kuppa ja keuhkokuvauksessa, jossa testattin jotain, mitä en ymmärtänyt edes englanniksi, unkarista/romaniasta puhumattakaan. Nämä ovat kuulemma lailla säädettyjä tarkastuksia, jotta voi olla töissä ainakin valtion/kaupunkien hommissa. Läpäisin kummankin testin.

Meillä olisi pian pakko ostaa uusi tietokone, kun jouduin luonnollisesti lähettämään työkoneen töiden loputtua takaisin ja mun oma läppäri on aika onnettomassa kunnossa jo. Eli otan vastaan vinkkejä myös toimivista ja halvahkoista (mini)läppäreistä..

Joskohan tässä olisi nyt kaikki. Pahoittelen sekavuutta ja pituutta, sen siitä saa kun bloggailee kerran kuussa..

Edit. Niin ja vielä yksi juttu. Koriskausi on taas alkanut! Joskin joukkueemme Bc Mures ei tänä vuonna ole edes niin hyvä kuin viime vuonna, jolloin jäätiin myös play off:ien ulkopuolelle.. Saas siis nähdä, kuinka käy ja saako joukkue pelin kasaan vielä ennen joulutaukoa, tällä hetkellä ei näytä kovin lupaavalta..

Perjantaiblogi

Tästä taitaa tulla perjantaiblogi.. Taas on viikon paras hetki. Massu täynnä kanapastaa ja perjantai-ilta ja koko viikonloppu edessä.

Parasta on tietenkin tänään alkavat jääkiekon mm-kisat, joita varten hankin Tvkaistankin kuukaudeksi. En uskaltanut käyttää sitä ulkosuomalaistarjousta, kun uskon ja toivon finaalipaikkaa eikä 2 viikkoa olisi silloin ihan riittänyt. Ihan mahtavaa nähdä kisat ja saa vielä valita katsooko livenä vai myöhemmin! Kaksi vuotta sitten kuuntelin radiosta ja se ei ollut ollenkaan sama.. Huomenna istuin kuin tatti illan kotona. Hyvä Suomi! Tänä vuonna lisämielenkiintoa kisoihin antaa Unkarin mukana olo ensimmäistä kertaa 70 vuoteen. Tänään heillä vastassa Slovakia, sunnuntaina Kanada ja tiistaina Valko-Venäjä. Taitaa jäädä heidän mm-jäillä esiintyminen lyhyeksi..

Aika näyttää miten koukussa olen kuukauden päästä tuohon Tvkaistaan. Tähän mennessä katsottua on tullut lähinnä iltapäivien realityja ja niitä ei kyllä tulisi ikävä, vaikka en pystyisi katsomaankaan. Sarjoista olen jo niin ulkona, etten ole uskaltanut niitä katsoa.

Hankin myös yhden suuntaisen lentolipun Budapestiin 14.5. Wizzair lentää vain kolmesti viikkoon enkä sitten viitsinyt jäädä tiistaihin asti yksinäni pyörimään, kun Äiti lähtee jo sunnuntaina takaisin eikä T nyt sitten ehdikään lähteä mukaan. Paluu on siis bussilla 10 tuntia, jippei.. Pitää varata paljon lukemista ja syömistä, niin selviää yksin tuon matkan. Vaikka tuon tyttöjen viikonlopun vuoksi olisin matkustanut vaikka molemmat suunnat bussilla. Meillä tulee olemaan niiiiiin hauskaa! Vielä vajaa 3 viikkoa..

Ai niin.. Äiti, mun purkat loppu, tuothan lisää! 3 viikkoa selviän ehkä kalliilla Orbitilla.. Olen purkkariippuvainen ja en häpeä sitä tunnustaa.

Kiirettä ja blogilaiskuutta

Blogi ei ole päivittynyt aikoihin, mutta elossa täällä ollaan edelleen, ei huolta. On vaan kiirus työpäivien (normaalisti paras blogin päivitysaika) aikana. Esimerkiksi tänään oli jopa hurjat 15 minuuttia 8 tunnin aikana, kun en ollut puhelimessa tai kirjoittanut sähköpostia.. Lisäksi mulla on suuri blogilaiskuus. En jaksa lukea muiden blogeja oman päivittämisestä puhumattakaan. Palaan siis, kun on taas jotain asiaa ja kun esimerkiksi saan hankittua lentoliput kesäksi Suomeen. Prosessi on käynnissä..

Ei ole mitään sanottavaa..

Kamalan vaikeaa tämä blogin kirjoittaminen nykyisin ja tuntuu, ettei tapahdukaan mitään kirjoittamisen arvoista. Yritetään nyt kuitenkin, jos vaikka loppujen lopuksi saisinkin jotain aikaiseksi..

Viime viikko vieraiden kanssa meni siis ihan liian nopeasti. Tässä pieni kertaus.. Sunnuntaina ei tehty sen ihmeempiä, käytiin kaupassa, kokattiin tomaattipastaa ja syötiin karkkia sekä tietysti juoruttiin ja kerrattiin kuulumisia. Maanantaina ohjelmassa oli kaupunkiin tutustumista, ensin keskustaa ja ostoskeskusta ympäri kävellen ja illemmalla autoilukierros Weekendiin (vapaa-ajan alue, jossa kesäisin voi uida, urheilla ja ottaa aurinkoa sekä on siellä myös useita ravintoloita/baarejakin), yliopistoalueelle ja muuten kaupunkia ympäri. Käytiin myös T:n vanhemmilla syömässä. Tiistaina oli siis vuorossa Sighisoara, joka on alueen yksi vanhimmista kaupungeista. Keskiajalla nykyinen vanha kaupunki oli yksi maan turvallisimmista linnoituksista ja tosiaan onhan itse Draculan esikuva hirmuhallitsija Vlad Tepes asunut siellä elämänsä ensimmäiset neljä vuotta. Nykyisin hänen kotitalonsa paikalla on ravintola, jossa myös me käytiin syömässä hyvää, mutta suhteessa ja yleiseen hintatasoon nähden kallista ruokaa. Käytiin myös yleisen käppäilyn lisäksi museossa, joka sijaitsee toisessa kaupunkin porteista, joka myös kellotornina tunnetaan. Hauska museo, jossa oli pieniä huoneita, portaita ja ainakaan nyt ei ollut muita asiakkaita kuin me. Esiteltävät tavarat vaihtelivat Rooman aikaisista kipposista keskiajalla käyettyihin lääkärin välineisiin. Mielenkiintoista. Keskiviikkona suunta kävi kohden eläintarhaa, jonne myös veimme uuden asukin. T:n isä oli metsästysreissullaan löytänyt siipeen haavoittuneen fasaanin ja ottanut sen mukaansa. Nyt se sai uuden kodin eläintarhasta. Ennen luovutusta merkitsimme sen omatekoisella "rengastusmerkillä", jottei se joudu ainakaan muiden eläimien ruuaksi. Pitää käydä myöhemmin katsomassa miten meidän Pityu (tai jotenkin noin T:n vanhempien sille antama nimi kirjoitetaan..) jakselee. Torstaina Sisko kävi myös vähän ostoksilla ja me Siskon tytön ja T:n kanssa käytimme ajan hyödyksi pelaamalla kauppakeskuksen alakerrassa ilmakiekkoa, eli sitä missä yritetään saada pieni kiekko toisen maaliin hakkaamalla sitä hassulla "mailalla". Kaikki pelasivat kaikkia vastaan ja kaikki voittivat kerran, eli hyvin meni. Torstaiaamusta ohjelmassa oli pakkailua ja ennen vieraiden saattamista lennolle kävimme vielä T:n mummolassa, joka sijaitsee lentokentän lähellä. Käytiin siis näyttämässä paikallista maalaiselämää ja etenkin Siskon tytölle kanoja. Sitten olikin jo heippojen aika. En sitten yhtään tykkää sanoa heihei, ja tulikin mieleen, mitä Siskon tyttö aikaisemmin kysyi/ihmetteli: "Miksi kaikki sukulaiset ei voi asua samassa paikassa?" Niinpä.

Vieraiden lähdettyä arki palasi taas elämään: töitä, kokkausta/T:n vanhemmilla syömistä, salia, nukkumaan. Viikonloppuna käytiin pikaisesti Bucinissa, jossa käytiin myös joulun tiennoilla. Tällä kertaa seurana oli T:n vanhemmat ja meinasin saada raivokohtauksen, kun T aamulla ilmoitti reissusta. "Miksi et kertonut aikaisemmin?! Minun piti siivota, löhötä ja en halua tietää 15 minuuttia aikaisemmin, että pitää mennä johonkin." En siis todellakaan ole vielä tottunut spontaaneihin lähtöihin, vaan haluan tietää ja suunnitella ennakkoon, mitä teen. Kaipa siihenkin joskus tottuu.. Nyt tuntuu ihan tyhmältä raivota tuollaisesta, mutta silloin ärsytti, kun yhtäkkiä olisi pitänyt olla vetämässä toppavaatetta niskaan, vaikka suunnitelmissa oli jotain ihan muuta, joskaan ei mitään erittäin tärkeää. Idea oli siis T:n vanhempien ja hänkin oli kuullut siitä vasta edellisenä iltana ja unohtanut mainita minulle. Olisinhan tietysti voinut jäädä kotiin, mutta kun he halusivat viedä meidät vuoristoon ja tehdä jotain meidän kanssa, en kehdannut olla menemättä. Mökötin sitten aikani, mutta loppujen lopuksi siellä oli ihan kivaa, vaikken itse laskenutkaan. Itse asiassa T oli ainoa joka mäkeä laski, me muut vaan kiipesimme mäkeä ylös ja laskeuduimme taas alas. Jonot olivat tällä kertaa vieläkin pidemmät kuin viimeksi..

Tänään kokkasin pitkästä aikaa kunnolla, tein T:n jatkuvien toiveiden pohjalta lohta, perunamuussia ja valkoista tillikastiketta. Hyvää oli, vaikka kastike maistuikin suolasta ja pippurista sekä siitä tillistä huolimatta vaan kermalle. Pitäisi varmaan soittaa apua maustamiseen koto-Suomesta.. Olin myös suunnitellut tekeväni huomenna makaroonilaatikkoa, jota mun on tehnyt mieli jo kauan. Enpä sitten tee, kun ainoa uunin kestäväksi luulemani lasivuoka hajosi tänään kalaa paistettaessa. Pitää hankkia uusi ja varmistaa, että se oikeasti kestää kuumuutta. Tämä nyt hajonnut oli täällä jo valmiiksi ennen meidän muuttoa, niinkuin osa meidän astioista ja keittiötavaroista. T:n äidin tavaroita siis. Kokkailun ja syömisen jälkeen käytiin salilla ja saunassa. Jo toinen kerta tällä viikolla, ihan suunnitelmien mukaisessa kuntoiluaikataulussa ollaan.

Ai niin, yksi asia vielä.. Onko kukaan kanssaulkosuomalaisista jäsenenä Suomi-seurassa? Sain heiltä tutustumiskirjeen ja Suomen Silta -lehden näytteen. Kokemuksia, onko järkevää liittyä? En ole vielä tutustunut asiaa sen tarkemmin, pitää käydä vielä kurkkimassa netistäkin..

Kevättä rinnassa

Tänään täällä on kevät. Tai on ollut jo aikaisempinakin päivinä, mutta silloin olen ollut suljettu sisätiloihin valoisan ajan enkä ole päässyt auringosta juuri nauttimaan. Sisällä olen tosin ollut nytkin ja siivonnut, mutta aukaisin kaikki ikkunat ja parvekkeen oven. Ilman lämpömittaria veikkaisin, että suorassa auringon paisteessa parvekkeella on vähintään 20 astetta, todennäköisesti enemmän. Ihana Etelä-Eurooppa! Tämä ilo ei tosin taida kestää, ensi viikoksi on luvattu pakkasöitä ja räntää..

Kevään lisäksi on myös toinen ilon aihe: meidän kuntosalin sauna. 100 astetta, vettä löylyn heittoon ja ulkopuolella pieni kylmävesiallas. Kävin eilen ensimmäistä kertaa ja nyt tiedän ainakin, ettei tarvitse enää kaivata saunaa. Ja parasta on, että pääsen sinne vaikka joka päivä! (Paitsi sunnuntaisin, kun paikka ei ole auki..)

Kohta lähdetään urheilukauppaan ostoksille. Listalla ainakin koripallokengät T:lle ja mulle ehkä jotain kivoja salivaatteita. En tuonut mukanani kuin yhdet urheiluhousut, ja kun nyt kuitenkin käydään vähintään 3 kertaa viikossa, olisi toisetkin ihan tarpeen. Ostoksilta jatkamme kohti Mediasta, joka on pikkukaupunki noin tunnin ajomatkan päässä. Siellä ohjelmassa on, yllätys yllätys, koripalloa. Peli meidän ja sikäläisen joukkueen kesken. Pelistä tekee paikalliskamppailun ohella mielenkiintoisen se, että kotijoukkueessa pelaa 2 täällä pelannutta amerikkalaisvahvistusta, jotka lähtivät kohun saattelemana meidän joukkueen entisen, irtisanotun valmentajan mukana naapurijoukkueeseen, ja tämä on joukkueiden ensikohtaaminen tuon tapauksen jälkeen. T ei malta pysyä nahoissaan ja itsekin olen innoissani, täällä koripallopeleissä on oikeasti tunnelmaa ja nyt varmasti vielä tuplamäärä. Meidän joukkueen fanit ovat koko liigan äänekkäimpiä, mutta myös reiluimpia (ovat tästä ihan tunnustuksenkin saaneet) ja heitä on tähän otteluun tulossa paljon!

Postaukset on nykyisin hyvin lyhkäisiä ja kuvattomia, kun tuntuu, ettei ole mitään mistä kertoa ja kuviakaan ei ole tullut otettua aikoihin. Yritän parantaa tapani..

Tähän mennessä tapahtunutta..

Lähinnä syyt perustaa oma blogi on kuulumisten välittäminen perheelle ja kavereille, kunhan muutan, sekä omien ajatusten kirjaus. Mitään kovinkaan syvällistä tai ihmiskunnalle merkityksellistä tuskin tulen kirjoittamaan.. Lisäksi olen koukuttanut itseni jo niin moneen blogiin, että kynnys aloittaa oli päivä päivältä matalampi ja kiinnostus suurempi. Ja sitten en enää voinut vastustaa kiusausta :)

Kerrotaas hieman taustoja siitä, mitä varmaankin täällä jatkossa käsittelen..

Eli ammattikorkeakoulu ja restonomin koulutus on viime puristusta vaille valmis, vaatimattomien 4,5 vuoden jälkeen.. Mikäs kiire tässä. Paitsi, että nyt on, ettei tarvitse mennä rehtorilta anelemaan armoa ja lisäaikaa. No, onneksi näyttää siltä, että opinnäyte on huomenna siinä vaiheessa, että lähetetään se kielentarkastukseen ja 2 viikon päästä koko prosessin pitäisi olla ohi. Vihdoin!

Sitten lyhyesti syystä muuttaa ulkomaille.. Keväällä 2007 olin Unkarissa vaihdossa, kohtasin miehen (täytyy vielä miettiä, millä nimellä hän tulee täällä esiintymään) ja mun lähtiessä takaisin Suomeen päätettiin, ettei tämä voi jäädä tähän. Siitä asti ollaan oltu enemmän ja vähemmän kaukosuhteessa, pisin aika näkemättä oli viime talvena/keväänä n. 6 kuukautta. Ei enää ikinä! Hän on siis Romaniasta, muttei missään nimessä romanialainen, mieluummin esimerkiksi romanian unkarilainen. Jokapäiväisessä käytössä tuo on hieman kankea termi, mutta paremman puutteessa käytän sitä. Joka tapauksessa hän kuuluu Romanian unkarilaiseen vähemmistöön (n.6% väestöstä). Viime kesän ajan asuin jo hänen luonaan ja 3 viikon päästä muutan enemmän ja vähemmän lopullisesti. Tuleva kotikaupunkini on paikallisella mittapuulla keskikokoinen/pienehkö kaupunki Transilvanian kukkuloilla. Syynä siihen, että minä muutan on erityisesti miehen yritys ja muut työviritelmät, joita ei oikein voi siirtää. Itselläni taas valmistumisen jälkeen ei ole varsinaista syytä jäädä Suomeen, joten päätös oli aika helppo. Kaukosuhdetta ei kumpikaan halua enää jatkaa!

Voi apua..

Tuo otsikossa mainittu on tämän hetkinen olotila niin blogin kuin muun elämän suhteen. En tajua blogin muokkauksesta enkä muustakaan siihen liittyvästä mitään, opinnäytetyö viimeistä hiontaa (=paniikkia) vaille valmis, lentoliput hankittu ja osoitteenmuutos tehty. Laukkuja en sentään ole vielä pakannut. Tässä siis lähtökohdat blogille, saas nähdä, mitä tästäkin syntyy..