Kummallinen maa

Ensimmäiseksi hihkun ja intoilen! Mun kone on kunnossa ja entistä ehompi täydellisen puhdistuksen ja uudelleen asennuksen vuoksi! Ihanaa kun on kone, joka ei jumi kerran minuutissa puoleksi minuutiksi. Minikoneesta ei vielä ole uutta tietoa..


Näkymä ikkunasta perjantaina. Tämä sumua jatkuikin koko viikonlopun ajan.

Mutta sitten kummastuksiin.. Palataanpa perjantaihin. Koska joulu lähenee, päätettiin myös meidän kaupungin joulukuusi tuoda paikalleen. Kyseessähän on ihan julmetun suuri kuusi. Taustatietona mainittakoon, että tämä kaupunki on suunniteltu ehkä noin yhdelle kolmasosalle tästä liikenteestä, joka näitä katuja nykyisin päivittäin huristaa, joten myös keskusta on aikamoisen ahdas. Ydin keskusta on kaksi kaistaa kumpaankin suuntaan ja välissä puisto, jonka keskellä on kuusen paikka. Siinä tämä kuusenkuljetusauto sitten ajoi keskustaa puiston oikealla puolella, saapui tähän meidän toimiston kohdalla (puiston toisessa päässä) ja päätti kääntyä. Koko keskustan läpi kulkeva liikenne oli siis tukossa sen kymmenisen minuuttia, joka sitä autolta kesti kääntyä. Eikä tässä vielä kaikki.. Sitten se auto kuusineen päätti peruuttaa samaa oikeaa puolta takaisin oikeaan kohtaan, jossa kuusi lasketaan kyydistä pois. Siis tismalleen samaa reittiä! Eihän siinä mitään, jos tämä olisi tapahtunut yöllä tai edes sunnuntaina, mutta siis perjantaina klo 14! Niin tyypillistä tälle maalle..



Toinen kummastus on eilen käydyt presidentinvaalit ja tämän maan politiikka näin yleensäkin. En ole ihmeemmin tästä asiasta blogissa maininnut, enkä tule mainitsemaan jatkossakaan, sillä pelkästä ajatuksesta nousee verenpaine vaarallisiin lukemiin. Lyhyesti sanottuna, en ymmärrä miten tämä maa voi olla EU:ssa. Korruptiota, itsekkyyttä ja täyttä huijausta koko homma. Porukkaa kuljetetaan ehdokkaan omilla busseilla äänestämään ja luvataan ruokaa tai rahaa vastineeksi. Ja ymmärretävästi kansan köyhin osa antaa äänensä juuri näille ehdokkaille. Kun kokonaisäänestysprosentti on kutakuinkin 50, ei ole vaikea päätellä, etteivät monet maan politiikasta ja kaikesta väärydestä oikeasti tietävät edes vaivaudu äänestämään. Suomen vaalirahasotkut on pientä kaikkeen siihen verrattuna, mitä täällä tapahtuu. Muutoinkin politiikot ovat politiikkoja haaliakseen itselle rahaa, valtaa ja mainetta, kansasta piittaamatta. Saas nähdä kenen taskusta EU:n ja mahdollisesti IMF:n rahat löytyvät, eivät ainakaan taatusti sieltä, mihin ne on tarkoitettu. Presidentin vaaleissa kolme pääehdokasta olivat kuulemma kaikki rosvoja, joista valitettavasti kaksi suurinta rosvoa on nyt toisella kierroksella. Tällä maalla ei mene hyvin enkä tiedä, tuleeko menemäänkään ennen kuin kommunismin eläneiden sukupolvi on vallassa..

Edit. Tämä on näköjään blogin 101 postaus!

Tietokoneongelmia

Taalla eletaan hiljaiseloa blogin ja osittain myos muiden nettiasioiden osalta.

Kavi nimittain niin, etta minun kutakuinkin 5 vuotta palvellut kone on talla hetkella ja ehka lopullisesti kaput. Siis se kesalla valittamani vaiva, jota kerta toisensa jalkeen korjattiin vaikuttaa nyt olevan korjauskelvoton. Tai ainakin tee-se-itse-korjaus-kelvoton. Hidas ja jumiutuvainen se on ollut jo pidempaan mutta olisin silla viela jonkin aikaa parjannyt ilman tuota virtaongelmaa. Olenhan raahannut sita konetta nyt puolitoista kuukautta myos paivittain toihin, jotten ihan kuoliaaksi tylsisty. Nyt lainaan (tallakin hetkella) kollegoiden koneita. Siita siis skandien puuttuminen. Tanaan T puhui kysyvansa joltakin tietokonenerolta, onko koneelle viela tehtavissa jotain. Kopioin jo silta kaikki tarkeimmat kuvat ja tiedostot tikulle, jos konetta ei enaa saada kuntoon.

Tata tilannetta ennakoiden ja varojemme yli elaen ostettiin uusi kone (minilappari!) vajaa kuukausi sitten, MUTTA.. Tilattiin se nettikaupasta, toimitus oli nopea ja saatiin paljon tietoa siita, milloin kone on lahtenyt nettikaupasta ja milloin sen tulisi olla meilla. Ongelmat alkoivat tasta.. Siina konetta testaillessa huomattiin, etta mikrofonista kuuluu jotain ylimaaraista surinaa ja porinaa, joka ei lahtenyt mihinkaan asetuksia muuttamalla. Nauhoitettiin muutama testipatka ja lahetettiin kone seuraavana paivana takaisin. Noin viikon paasta kuultiin ITSE SOITTAMALLA (oltiin myos lahetetty sahkoposteja, kun ei oltu saatu mitaan tietoa siita, onko kone edes saapunut ja mika on tilanne korjauksen suhteen), etta kone on saapunut ja on huollossa. Taman jalkeen saatiin kuulla, etta huolto ei ollut todennut koneessa mitaan vikaa. Just. Vaadittiin rahoja takaisin, mutta he olivat jo lahettaneet koneen meille ja meidan tulisi maksaa postituskulut. Saatiin kuin saatiinkin kone takaisin eika lopulta maksettu postituksesta, MUTTA.. Vika on ja pysyy. T on nyt sitten puhunut lukuisia puheluita seka huollon etta nettikaupan kanssa ja lahettanyt sahkopostia myos kuluttajavirastoon liitteena seka meidan etta huollon nauhoitukset, joista kaikista kay ilmi ylimaaraiset aanet. Talla hetkella nayttaa, etta asioille saattaa jopa tapahtua jotain, silla nettikaupan jonkunasteinen pomo oli luvannut henkilokohtaisesti huolehtia, etta meidan kone korjataan tai saadaan uusi kone. Han oli itsekin kuunnellut nauhoitteet ja oli samaa mielta meidan kanssa. Valmistajan huolto tosin edelleen vaittaa, ettei vikaa ole. En uskalla olla ihan varma, etta talla kertaa homma toimii.. Jaamme odottamaan, mutta hermot menee tallaiseen, etenkin kun se vanha kone ei ole enaa kaytossa.

Paleleva matkakuumeinen

Mistä aloittaisin.. Viimeksi olen näköjään ollut viinin korjuussa, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Sillisalaattia siis luvassa..

Työt aikaisemmassa paikassa ovat siis jo historiaa ja ikävä ei ole yhtään. Olen T:n äidin avustuksella (maassa maan tavalla..) saanut uuden, joskin väliaikaisen ja äärimmäisen huonosti palkatun paikan kaupungin turisti-infossa, jossa nytkin tätä tekstiä naputtelen. Työtä ei ole juurikaan, kun sesonki on jo ohi. Oon täällä nyt luultavimmin joulukuun puoliväliin saakka ja siihen mennessä olisi löydyttävä jotain pysyvämpää ja ennen kaikkea edes hiukkasen paremmin palkattua työtä. Tässä tilanteessa tämäkin työ ja pieni lisäraha on kuitenkin paljon tyhjää parempi, sillä nyt sentään pysyn vakuutettuna ja saan tarvittaessa lääkärinpalvelut. Työttömänä, ei-kansalaisena tilanne olisi paljon hankalampi. Nyt siis istuskelen päivät täällä infossa, yritän opetella lisää kotikaupungista ja -alueesta sekä käyttää myös unkaria ja romaniaa tai ainakin yritän kuunnella kun muut puhuu ja etenkin yritän löytää jostain sen työn, joka voisi olla mulle sopiva.

Romanian puhumisesta puheenollen, kielikurssi toteutui! Nyt on yhteensä 5 kertaa takana, tahti on kova ja toivottavasti jotain jää päähänkin. Yritän parhaani mukaan kerrata asioita kotona tai täällä töissä, kun kertaushan on opintojen äiti.. Onneksi romania ei unkarin tankkaamisen jälkeen tunnu ollenkaan niin hankalalta. Meitä on ryhmässä mun lisäksi hollantilainen ja unkarilainen sekä paikallisia unkarinkielisiä, jotka kouluopetuksesta huolimatta eivät vielä osaa romaniaa. Monet ovat kylistä, joissa lähes kaikki ovat unkarinkielisiä, joten asian ymmärtää.

Ensi viikolla arkirutiineihin tulee muutos, kun lähdetään toteuttamaan T:n 10-vuotista unelmaa Sveitsistä ja erityisesti Luganosta. Tiedän, matkan ajoitus on taloudelliselta kannalta erittäin huono, mutta kun T:llä oli Wizzairin käyttämätöntä kredittiä (vuosi sitten yksi lento ei toteutunutkaan syystä jota en enää muista), jotka piti käyttää nyt. Lennetään siis Milanoon, josta suunnataan Sveitsin puolelle. Toivottavasti nähdään ainakin Zürich, Luzern ja se tärkein, eli Lugano. Ollaan reissussa ensi viikon keskiviikosta seuraavaan maanantaihin, eli kovin syvällisesti ei ehditä maahan tutustua. Jos jollain on hyviä vinkkejä, kuinka Sveitsissä selviää pienellä budjetilla, niin otan mieluusti vastaan..

Joululomareissussa Suomeen on tullut pari mutkaa matkaan. Ensinnäkin Finnair ystävällisesti päätti aikaistaa meidän Budapest-Helsinki lentoa noin 7 tunnilla. Tästä johtuen menetämme jo varatun ja maksetun Wizzarin lennon Budapestiin, kun eihän se ole vielä edes ilmassa, silloin kun kone lähtee Helsinkiä kohti. Edelleen tästä johtuen joudumme tunnin lennon sijaan matkustamaan 10 tuntia bussissa. Siitä, ettemme voi olla Wizzairin lennolla Budapestiin on vaarana aiheutua se, ettei voida olla myöskään takaisin tullessa Budapesti-Targu Mures lennolla. Tätä asiaa ollaan nyt kahdella kertaa (unkariksi ja englanniksi) kysytty Wizzairin asiakaspalvelusta ja molemmilla kerroilla sieltä sanottiin, että paluulento onnistuu vaikka ei oltaisi menolennolla. Kuitenkin en uskalla luottaa tuohon, kun mitä itse lentoliikenteestä tiedän, jos et ole menolennolla, paluulento peruuntuu automaattisesti. Aiotaan pyytää Wizzairilta kirjallinen lupaus siitä, että me todellakin päästään hyödyntämään edes toinen jo maksetuista lennoista. Mikä oikeus lentoyhtiöllä edes on muuttaa lentojen aikataulua, vaikkakin sinänsä ihan hyvissä ajoin ennen matkaa.. Finnarille laitan kyllä palautetta heti, kun noiden Wizzairin lentojen kohtalo varmistuu ja tiedän kuinka suuren taloudellisen, henkisen ja ehkä jopa fyysisen vahingon tämä meille aiheuttaa.

Sitten säähän. Meille tuli eilen talvi. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan jää vielä olemaan, eihän nyt ole kuin lokakuun puoliväli! Jotain ajatusta säätilan vaihdosta antaa se, että viikonloppuna pärjäsin vielä hyvin t-paidassa ja ohuessa neuleessa (lämpötila kutakuinkin 20 astetta), tänään aamulla töihin lähtiessä oli pakko laittaa jo sukkikset farkkujen alle ja villapaita päälle. Eilen tuli vettä ja yöllä lunta, nyt näköjään paistaa taas aurinko mutta lämpötila on varmasti alle 5 astetta ja tuulee. Tätä nyt jatkuu ainakin muutamia päiviä, mutta sitten ainakin päivälämpötilojen pitäisi nousta taas 10 yläpuolelle. Parempi sekin kun liian aikainen talvi, vaikka mieluusti ottaisin nuo reilun 20 asteen lämpötilat takaisin..

Ai niin, käytiinhän me tossa reilu viikko sitten myös ikävimmissä merkeissä T:n mummolassa, siis siinä samassa, missä oltiin valmistamassa viiniäkin. Mummon possu oli telonut itsensä (oletettavasti toinen, isompi oli jotenkin tönäissyt/tallonut tai muuten vain pahoinpidellyt sitä), sen takajalat oli halvaantuneet ja jouduttiin sitten suorittamaan jälleen sian teurastus. Mummon puhelinsoitto ei ollut kiva herätys lauantaiaamuun, jolle oli paljon muitakin suunnitelmia.. Mutta eihän sitä reppanaa voi missään tapauksessa jättää kärsimään!

Mitäs vielä.. Muutama kaveri opiskelee hammaslääkäriksi, niin tekivät meille tarkastukset harjoittelunsa yhteydessä. Tulos: ei reikiä mutta joitain paikkoja voisi uusia. Uutta työtä varten kävin myös verikokeessa, jossa testattiin, onko mulla syfilis eli tuttavallisemmin kuppa ja keuhkokuvauksessa, jossa testattin jotain, mitä en ymmärtänyt edes englanniksi, unkarista/romaniasta puhumattakaan. Nämä ovat kuulemma lailla säädettyjä tarkastuksia, jotta voi olla töissä ainakin valtion/kaupunkien hommissa. Läpäisin kummankin testin.

Meillä olisi pian pakko ostaa uusi tietokone, kun jouduin luonnollisesti lähettämään työkoneen töiden loputtua takaisin ja mun oma läppäri on aika onnettomassa kunnossa jo. Eli otan vastaan vinkkejä myös toimivista ja halvahkoista (mini)läppäreistä..

Joskohan tässä olisi nyt kaikki. Pahoittelen sekavuutta ja pituutta, sen siitä saa kun bloggailee kerran kuussa..

Edit. Niin ja vielä yksi juttu. Koriskausi on taas alkanut! Joskin joukkueemme Bc Mures ei tänä vuonna ole edes niin hyvä kuin viime vuonna, jolloin jäätiin myös play off:ien ulkopuolelle.. Saas siis nähdä, kuinka käy ja saako joukkue pelin kasaan vielä ennen joulutaukoa, tällä hetkellä ei näytä kovin lupaavalta..

Loma!

Nyt se loma sitten saapui! Huomenna vaille 16 lähtee lento kohti Budapestiä ja sieltä sitten illalla Helsinkiin. Pakkailut on vielä ihan aloittamatta mutta ehtiihän tässä. Ihan huippua päästä Suomeen!

Mutta.. Ei hyvää ettei jotain pahaakin. T hajoitti nilkan nivelsiteet eilen ja nyt sillä on jalka kipsissä. Seuraavat 10 päivää (tai siis tänään on päivä 1). Onpa tosi kiva jättää se tänne yksin.. Onneksi vanhempansa asuvat ihan melkein meidän naapurissa, että tukea, ruokaa ja seuraa löytyy kun sitä tarvitaan. Ja aika hyvinhän se noilla kepeillään taiteilee, eikä siihen jalkaan taida nyt edes koskeakaan, kun sitä ei pysty liikuttamaan. Mutta silti, ei oo kiva, ei sitten yhtään.

Ja just nyt huomattiin, että mun kannettavassa tietokoneessa se juttu, mihin latausjohdon päässä oleva "reikä" asettuu on kiinni siinä johdossa eikä koneessa. Eli virtaa tulee jos se tappi tai mikä lie sattuu olemaan oikeassa asennossa. Ja kohta se varmaan hajottaa jotakin muuta ja ei enää toimi edes puoliteholla. Että kiva kiva.

Budapest!

Aaaargghh!! Olin jo kirjoittanut pitkät pätkät, kun mun kone meni ja sammui ihan ilman syytä ja tietekin myös kadotti kaiken kirjoitetun. Yritetään uudestaan.. (Se teki sen sitten vielä uudestaankin. Oiskohan ukkonen ollut syynä, kun nyt seuraavana päivänä vaikuttaa toimivan taas..)

Budapestin reissu oli mahtava! Kiitos Äidille seurasta, oli ihana nähdä pitkästä aikaa!

Asuttiin Andrassy Ut:n ja Deak Ter:n lähistöllä, joten ympäriinsä liikkuminen oli erittäin helppoa. Myös kämppä oli erittäin kiva. Suurehko yksiö, josta löytyi kaikki tarpeellinen.

Kaksi vuotta sitten, kun olin vaihdossa ja sain Suomen vieraita, asuttiin tässä rakennuksessa. Tämän kertaista asuntoa voi käydä katsomassa vaikka täältä.

Ainut miinus oli, että asunnon modeemi oli viety huoltoon, joten pelkäsin jo, että olin raahannut läppärin turhaan. Onneksi vuokrausfirman erittäin avulias ja mukava työntekijä toi meille oman "mokkulansa", joten saatiin katsottua Euroviisut ja tarkasteltua aikatauluja ja sähköposteja. Onnea Norjan pojalle! Hienoa, että kisat voittaa oikeasti muussakin kuin pepunpyörityksessä lahjakas esiintyjä, vaikka kappale sinänsä ei ollutkaan erityinen.

Koska ollaan kumpikin käyty Budapestissä aikaisemminkin, jätettiin "pakolliset" turistikohteet suosiolla välistä ja keskityttiin nauttimaan olosta ja vapaasta. Kierreltiin, katseltiin, syötiin, juotiin ja käytiin ostoksilla. Siinä tärkeimmät.

Kuulin näistä kengistä Bisquits:lta. Pysäyttävä paikka.

Kylpylä jäi välistä, kun päätettiinkin lähteä tutustumaan lähiseutuihin ja Szentendren kaupunkiin. Kaupungin keskusta on rakennettu 1700-1800 -luvuilla ja pikkukujia löytyi paljon. Oli kiva nähdä myös Tonavaa enemmän luonnonmukaisena kuin Budapestin kohdalla.







Kaupunki oli kieltämättä nopeasti nähty, mutta onneksi matka Hev-junalla ei kestänyt kuin 40 minuuttia suuntaansa.

Budapestin kohteita olivat kauppahalli, josta löytyi gulyas cremea sekä paprikajauhetta. Pääsen kokeilemaan, mitä T:n gulyas-kokkailuista on jäänyt mieleen, kunhan menen Suomeen. Suomen matka onkin itseasiassa tasan 4 viikon päästä! Käytiin myös Margit-saarella käveleksimässä ja syömässä jätskiä. Syöminen olikin meidän viikonlopun teema, sillä kun nähtiin toisemme, todettiin kumpikin, kuinka paljon toinen oli laihtunut sitten viime näkemän. Päätettiin sitten pitää herkku- ja lihotusviikonloppu..


Tästä eräs esimerkki ovat Gerbeaudin kakkuset. Turistipaikka pahimmasta päästä, mutta kokemisen arvoinen kuitenkin.



Kotiinpaluu oli pitkä ainakin minun osalta, lähes 10 tuntia junassa. Onneksi olin ostanut lukemista ja Äiti kantanut Suomesta karkkia, joten matka meni yllättävänkin nopeasti.

Maisemia aika tarkalleen Unkarin ja Romanian rajalta.

Vastassa oli tietenkin T ja yllättävän siisti koti, johon sain selityksen, että T:n äiti oli käynyt meillä siivoamassa. Kaunis ajatus, sillä muuten olisin todennäköisesti joutunut ensitöikseni tiskaamaan puhtaita astioita, jotta saan edes jotain syödäkseni.. Ainut mikä ärsyttää on, etten tiennyt T:n vanhemmilla olevan avainta meille ja nyt tuntuu, että he voivat milloin vain tulla ihan ilmoittamatta. Vaikka asunto onkin heidän omistamansa, aion todellakin sanoa mielipiteeni, jos tällainen toistuu. Lisäksi en löydä tavaroitani mistään. Keittiö on järjestelty osin uudestaan, samoin kuin meidän pienet sekalaiset tavarakasat esimerkiksi mikron päältä sekä eteisen pöydältä olivat mystisesti kadonneet. Mistä nyt osaan etsiä sekalaisia pikkutavaroita?!

Ei ole mitään sanottavaa..

Kamalan vaikeaa tämä blogin kirjoittaminen nykyisin ja tuntuu, ettei tapahdukaan mitään kirjoittamisen arvoista. Yritetään nyt kuitenkin, jos vaikka loppujen lopuksi saisinkin jotain aikaiseksi..

Viime viikko vieraiden kanssa meni siis ihan liian nopeasti. Tässä pieni kertaus.. Sunnuntaina ei tehty sen ihmeempiä, käytiin kaupassa, kokattiin tomaattipastaa ja syötiin karkkia sekä tietysti juoruttiin ja kerrattiin kuulumisia. Maanantaina ohjelmassa oli kaupunkiin tutustumista, ensin keskustaa ja ostoskeskusta ympäri kävellen ja illemmalla autoilukierros Weekendiin (vapaa-ajan alue, jossa kesäisin voi uida, urheilla ja ottaa aurinkoa sekä on siellä myös useita ravintoloita/baarejakin), yliopistoalueelle ja muuten kaupunkia ympäri. Käytiin myös T:n vanhemmilla syömässä. Tiistaina oli siis vuorossa Sighisoara, joka on alueen yksi vanhimmista kaupungeista. Keskiajalla nykyinen vanha kaupunki oli yksi maan turvallisimmista linnoituksista ja tosiaan onhan itse Draculan esikuva hirmuhallitsija Vlad Tepes asunut siellä elämänsä ensimmäiset neljä vuotta. Nykyisin hänen kotitalonsa paikalla on ravintola, jossa myös me käytiin syömässä hyvää, mutta suhteessa ja yleiseen hintatasoon nähden kallista ruokaa. Käytiin myös yleisen käppäilyn lisäksi museossa, joka sijaitsee toisessa kaupunkin porteista, joka myös kellotornina tunnetaan. Hauska museo, jossa oli pieniä huoneita, portaita ja ainakaan nyt ei ollut muita asiakkaita kuin me. Esiteltävät tavarat vaihtelivat Rooman aikaisista kipposista keskiajalla käyettyihin lääkärin välineisiin. Mielenkiintoista. Keskiviikkona suunta kävi kohden eläintarhaa, jonne myös veimme uuden asukin. T:n isä oli metsästysreissullaan löytänyt siipeen haavoittuneen fasaanin ja ottanut sen mukaansa. Nyt se sai uuden kodin eläintarhasta. Ennen luovutusta merkitsimme sen omatekoisella "rengastusmerkillä", jottei se joudu ainakaan muiden eläimien ruuaksi. Pitää käydä myöhemmin katsomassa miten meidän Pityu (tai jotenkin noin T:n vanhempien sille antama nimi kirjoitetaan..) jakselee. Torstaina Sisko kävi myös vähän ostoksilla ja me Siskon tytön ja T:n kanssa käytimme ajan hyödyksi pelaamalla kauppakeskuksen alakerrassa ilmakiekkoa, eli sitä missä yritetään saada pieni kiekko toisen maaliin hakkaamalla sitä hassulla "mailalla". Kaikki pelasivat kaikkia vastaan ja kaikki voittivat kerran, eli hyvin meni. Torstaiaamusta ohjelmassa oli pakkailua ja ennen vieraiden saattamista lennolle kävimme vielä T:n mummolassa, joka sijaitsee lentokentän lähellä. Käytiin siis näyttämässä paikallista maalaiselämää ja etenkin Siskon tytölle kanoja. Sitten olikin jo heippojen aika. En sitten yhtään tykkää sanoa heihei, ja tulikin mieleen, mitä Siskon tyttö aikaisemmin kysyi/ihmetteli: "Miksi kaikki sukulaiset ei voi asua samassa paikassa?" Niinpä.

Vieraiden lähdettyä arki palasi taas elämään: töitä, kokkausta/T:n vanhemmilla syömistä, salia, nukkumaan. Viikonloppuna käytiin pikaisesti Bucinissa, jossa käytiin myös joulun tiennoilla. Tällä kertaa seurana oli T:n vanhemmat ja meinasin saada raivokohtauksen, kun T aamulla ilmoitti reissusta. "Miksi et kertonut aikaisemmin?! Minun piti siivota, löhötä ja en halua tietää 15 minuuttia aikaisemmin, että pitää mennä johonkin." En siis todellakaan ole vielä tottunut spontaaneihin lähtöihin, vaan haluan tietää ja suunnitella ennakkoon, mitä teen. Kaipa siihenkin joskus tottuu.. Nyt tuntuu ihan tyhmältä raivota tuollaisesta, mutta silloin ärsytti, kun yhtäkkiä olisi pitänyt olla vetämässä toppavaatetta niskaan, vaikka suunnitelmissa oli jotain ihan muuta, joskaan ei mitään erittäin tärkeää. Idea oli siis T:n vanhempien ja hänkin oli kuullut siitä vasta edellisenä iltana ja unohtanut mainita minulle. Olisinhan tietysti voinut jäädä kotiin, mutta kun he halusivat viedä meidät vuoristoon ja tehdä jotain meidän kanssa, en kehdannut olla menemättä. Mökötin sitten aikani, mutta loppujen lopuksi siellä oli ihan kivaa, vaikken itse laskenutkaan. Itse asiassa T oli ainoa joka mäkeä laski, me muut vaan kiipesimme mäkeä ylös ja laskeuduimme taas alas. Jonot olivat tällä kertaa vieläkin pidemmät kuin viimeksi..

Tänään kokkasin pitkästä aikaa kunnolla, tein T:n jatkuvien toiveiden pohjalta lohta, perunamuussia ja valkoista tillikastiketta. Hyvää oli, vaikka kastike maistuikin suolasta ja pippurista sekä siitä tillistä huolimatta vaan kermalle. Pitäisi varmaan soittaa apua maustamiseen koto-Suomesta.. Olin myös suunnitellut tekeväni huomenna makaroonilaatikkoa, jota mun on tehnyt mieli jo kauan. Enpä sitten tee, kun ainoa uunin kestäväksi luulemani lasivuoka hajosi tänään kalaa paistettaessa. Pitää hankkia uusi ja varmistaa, että se oikeasti kestää kuumuutta. Tämä nyt hajonnut oli täällä jo valmiiksi ennen meidän muuttoa, niinkuin osa meidän astioista ja keittiötavaroista. T:n äidin tavaroita siis. Kokkailun ja syömisen jälkeen käytiin salilla ja saunassa. Jo toinen kerta tällä viikolla, ihan suunnitelmien mukaisessa kuntoiluaikataulussa ollaan.

Ai niin, yksi asia vielä.. Onko kukaan kanssaulkosuomalaisista jäsenenä Suomi-seurassa? Sain heiltä tutustumiskirjeen ja Suomen Silta -lehden näytteen. Kokemuksia, onko järkevää liittyä? En ole vielä tutustunut asiaa sen tarkemmin, pitää käydä vielä kurkkimassa netistäkin..

Talvi tuli takaisin

Koko päivän on satanut lunta tai siis lumen ja rännän sekoitusta. Maahan se jää muuten paitsi teillä, jotka ovat sitten loskapaskaa täynnä.. Paitsi, että nyt ovat jäätyneet/jäätymäisillään. Kamalinta kaikessa on se, että T on matkalla kotiin jossain 60 km päässä allaan kammo-Daciansa. Siis sellainen auto, jonka kyydissä pelottaa, että pohja tippuu alta. Ja vielä kesärenkaissa. Joka kerta, kun T on sillä jossain ja sää on yhtään huonompi, panikoin. Ja niinkuin pelkäsin, T soitti sitten äsken ja kertoi, että oli pyörähtänyt kolmesti ympäri, onneksi renkaillaan pysyen, ja päätynyt tien penkalle. Auto ja mies ovat kunnossa. En ihan tajunnut, oliko päässyt omin neuvoin pois vai oliko joku kanssaautoilija avustanut. Nyt on kuitenkin taas liikkeellä, köröttelee kotia kohti noin 10km/tunnissa vauhtia, kun tiet ovat niin jäässä eikä voi jarruttaa, kun muuten lähtisi luisuun. Nyt sitten vahdin puhelinta ja panikoin, tapan aikaa blogeissa ja nettipeleissä, kun en osaa muutakaan tehdä. Kunpa se nyt pääsisi ehjänä kotiin!

Että olisit talvi saanut jäädä tulematta!

Lisäys: Huhhuh ja helpotuksen huokaus! T soitti äsken ja kertoi pääseensä tänne asti ilman muita ongelmia, mutta on nyt isänsä ravintolalla. Lähden siis sinne ja haukkaan samalla happea, kun olen koko päivän ollut sisällä..

Tiskikone vuotaa!

Tämän aamupäivän suunnitelmissa oli kotirouvailua, eli pyykkiä, tiskiä, siivousta. Vessan ja parvekkeen siivousta ja toisen koneellisen kuivumaan laittamista lukuunottamatta hommat onkin ihan hanskassa. Mutta sitä piti kertomani, kuinka tämäkään suunnitelma ei toteutunut ilman ongelmia ja viivytyksiä. Tiskikone hajosi. PRKL. Ei me ihmeemmin edes käytetä sitä, silloin vaan kun ollaan oltu laiskoja tiskaajia ja keittiö täyttyy likaisista astioista. Mutta silti ärsyttää.

Laitoin sen normaalisti päälle ja noin 15 minuutin päästä lattialla oli suuri lammikko. Virta pois ja moppi käteen. Vettä moppailusta huolimatta tuli vaan lisää ja lisää, ja soitin Iskälle. (Olipa Iskä kuinka kaukana tahansa, siltä täytyy kysyä etäapua tällaisissa tilanteissa, samoin kuin Äidiltä ruoka- yms. asioissa.) Tietenkään se ei osannut kovinkaan paljon neuvoa, sanoi vaan, että käännä hana kiinni, tyhjennä kone ja vedä se ulos kolostaan. Tässä vaiheessa soitin myös T:lle, että kutsuu jonkun osaavamman avuksi (kuten ehkä on jo käynyt ilmi en ole mikään putkimies..). Olin tyhjentämässä konetta, kun naapurin täti tuli T:n kutsumana avuksi. Hän asuu samassa rapussa ja on T:lle kuin varamummo. Yhdessä sitten tyhjensimme koneen ja hän tarkasti, ettei siivilät olleet tukossa. Eivät olleet, joten vika on jossain muualla. Konetta emme tosin saaneet ulos yhdessäkään ulos kolostaan, joka on juuri koneen kokoinen ja siis erittäin hankalasti poisotettavissa. T:n oli siis saavuttava avuksi, jottei synny suurempaa vahinkoa alla olevalle parketille, alakerran naapurista puhumattakaan.. Yllättäen kone oli ulostanut vetensä lähes tulkoon ainoastaan koneen eteen, ja lattia sen alla oli lähes kuiva. Pölyt ja muut möhnät siivottuani pääsin pesemään käsin koneellisen astioita. Mikä ihanuus. Ja kone nököttää nyt keskellä keittiön lattiaa odottaen korjaajaa, joka kentiesehkämahdollisesti saapuu maanantaina. Todennäköisesti ei saavu, jää nähtäväksi.

Nyt sen vessan kimppuun.

Lisäys: Vessa siivottu ja pyykitkin on kuivumassa. Niiden kuivumiseen saattaakin sitten mennä hetki, olivat nimittäin aivan läpimärkiä, kun otin ne koneesta. Enkä todellakaan tiedä miksi. Samaa ohjelmaa, johon sisältyy luonnollisesti myös linkous, käytän aina ja aikaisemmin tätä ei ole tapahtunut. Ja ohjelma oli myös loppunut, en siis vienyt pyykkejä kesken ohjelman. Lisäksi siinä ei ole sellaista "vain linkous"-ohjelmaa, ja en halua tuhlata lisää vettä pesemällä ja mahdollisesti linkoamalla niitä uudestaan. Kyseessähän on tietenkin lakana/pyyhepyykki, että olisi vielä vaikeampaa. Kunhan tämäkin nyt ei olisi oikeasti rikki, pyykkiä nimittäin riittää eikä se pesemällä lopu. Vihaan koneita!

Suututus

Eilen minua säälitti ja suututti ja kauhistutti eräs asia, joka ei valitettavasti ole mikään Romanian erikoisuus, joskin Suomessa sitä ei nää ehkä niin julkisesti. Ainakaan minä en ole nähnyt, missä lie pumpulissa olen sitten ollutkaan..

Menin illalla seuraksi pubiin, jossa T:lla oli kahvikoneen edustaja paikalla kertomassa koneen käytöstä ja erikoiskahveista. Toki harjoittelivat myös niiden tekemistä, nam. Mutta asiaan..

Juuri hieman ennen sulkemisaikaa klo 23 sisälle astui mies pikkutytön (n. 8-10v.) kanssa. Mies oli ilmeisesti paikalla ennen remonttia olleen halpisräkälän asiakas. Hän halusi vaihtaa rahaa pienemmäksi ja päätti sitten jäädä myös oluelle. Hän antoi tytölle rahaa, ja tyttö juoksi taksille maksamaan matkaa ja hakemaan autossa odottanutta naista sisälle. Oletan, että kyseessä ovat tytön vanhemmat mutten voi tietenkään olla varma. Molemmat aikuiset olivat humalassa, nainen jopa vielä enemmän kuin mies. Mies antoi tytölle vielä lisää rahaa ja jostain naapurikaupasta hän haki itselleen sipsipussin, jota sitten tyhjensi vanhempien juodessa oluitaan (onneksi vain yksi/hlö) vieressä.

Suomalaiseen käytäntöön (k-18 klo 21 jälkeen) tottuneelle jo se, että tyttö oli siihen aikaan alkoholia tarjoavassa paikassa, oli outoa. Puhumattakaan siitä, että hän oli kahden selvästi humaltuneen aikuisen seurassa, ja kyseessä oli siis sunnuntai-ilta noin klo 23. Valitettavasti en osannut sanoa heille mitään, sillä mikäli oltaisiin oltu Suomessa olisin ehdottomasti kieltäytynyt myymästä heille mitään ihan jo kellonaikaan vedoten. T mokoma myi, mainitsin asiasta aika tiukkaan sävyyn myöhemmin. T:n mielestä asiassa ei varmaan ollut mitään outoa, vaikka kyllä hänkin myöhemmin sanoi, ettei olisi pitänyt myydä heille mitään. En ole tosin varma oliko kyseessä enemmän se, että heidän vuokseen olimme paikalla vielä vaille 24.. En voinut kuin tuntea suurta inhoa vanhempia kohtaan sekä vielä suurempaa sääliä tyttöä kohtaan sekä ärsytystä T:tä kohtaan, kun hän edes antoi heidän tulla sisälle. Aikuiset osasivat humalastaan huolimatta käyttäytyä, mutta jo ajatus lapsen tuomisesta baariin katsomaan vanhempien juomista suututtaa. Onneksi eivät sentään tytölle tarjonneet, sitten minäkin olisin puuttunut asiaan, vaikkeivät he minua olisi ymmärtäneetkään. Olen nimittäin nähnyt parikin kertaa ihan päiväsaikaan kadulla, kun aikuinen tarjoaa kaljastaan myös lapselle.. Raivostuttavaa!