Naapurustossa tapahtuu taas

Heräsin tänä aamuna mustalaismusiikkiin ja aloin nauraa. Taas häät naapurustossa!

Isten Hozott - Tervetuloa, sananmukaisesti Jumala toi. Kyseessä siis tällä kertaa unkarilainen pariskunta.

Kurkin tilannetta ikkunasta, ja kuinka ollakaan tällä kertaa morsion koti oli ihan meitä vastapäätä. Mietin jo, etten viitsi raportoida asiaa täällä blogissa lainkaan, ennen kuin näin, että morsiuspari tullaan kuljettamaan kirkkoon yms. jatkojuhlallisuuksiin kahden hevosen voimin. Siitä täytyi saada todiste, harmi vaan kun hepat menivät toisen talon taakse piiloon, enkä saanut niistä kuvaa.

Juhlaväkeä odotellessa näimme poliisiauton pillit päällä kurvaavan meidän talon ohi. Olin ihan varma, että kyseessä on saattue hevosille ja pariskunnalle ja ihmettelinkin T:lle, miksi niiden pitää tulla pillit huutaen paikalle. Kuinka väärässä olinkaan.. T nimittäin huomasi pian tuon jälkeen, että hieman kauempana naapurissa palaa. Näimme valtavan mustan savupilven ja tulenlieskat.

Talo ei ole oikeasti vinossa, vika on parvekkeelta puoliksi ulkona roikkuneessa kuvaajassa..

Samassa paikalle saapui myös kolme paloautoa ja hiukan myöhemmin ambulanssi sekä kenttäjohdon auto. Tässä vaiheessa melkein joka ikkunasta tai parvekkeelta pilkisti päitä ja kameroita.

Samalla sulho oli saanut morsionsa noudettua.


Koska hepat ja vaunut oli parkkeerattu siten, ettei niitä nähnyt meiltä suoraan, T, eli urhoollinen blogiavustajani, lähti tien varteen kuvaamaan.

Todella kaunista, harmi vaan kun tänään on viime aikoihin verrattuna KYLMÄ. Itsekin palelin hupparissa ja kotilököpöksyissä parvekkeella, saati sitten juhlamekkosessa avovaunussa.. Hrrrr!!

Oli sitten käynyt palopaikallakin katsomassa tilannetta.. Muut katselijat ja naapurit olivat kuulemma puhuneet, että tulipalo olisi saanut alkunsa sähköjohdoista. Mahdollisista loukkaantumisista en tiedä, vaikkakin ambulanssi lähti paikalta pillit päällä. Toivotaan, ettei mitään vakavampaa ainakaan.


Kamala ajatella, että samalla kadulla kahdessa eri perheessä vietetään sekä elämän todennäköisesti onnellisinta että todennäköisesti onnettominta päivää..

Kukkasia parvekkeella

Taannoin esittelin parvekkeen ennen siivousta ja sen jälkeen. Nyt vihdoin muistin ottaa kuvia myös tämän hetkisestä tilanteesta. Valmis se ei ole vieläkään, mutta enää puuttuu vaan ns. ylimääräiset jutut, jotka lisääntyy sitten ajan kanssa, kunhan törmäilen kivoihin ja budjettiin sopiviin tavaroihin ja koristeisiin.

Etenkin tuo nurkka kaipaa vielä jotakin. En tosin vielä ole ihan varma, mikä se jokin on..

Mikä ihana sisustuselementti tuo kuivausteline onkaan..

Puoli vuotta

Mulla ja Romanialla on tänään puolivuotismerkkipäivä. 25.11.2008 saavuin muuttokuormani (ylikiloiset matkalaukku sekä reppu) kanssa ja täällä sitä ollaan edelleen. Laskutavasta riippuen voin kohta oikeastaan ajatella asuneeni täällä vuoden, sillä asuinhan täällä jo viime kesän 7.6.2008-29.8.2008. Tuossa välissä kävin sitten hoitamassa koulun loppuun Suomessa ja palasin takasin. Joka tapauksessa laski sen miten laski, on ainakin varmaa, että aika menee ihan hurjaa vauhtia! Muistan vielä hyvin, kuinka vuosi sitten kärvisteltiin T:n kanssa puolivuotisen eron viime metreillä ja nyt ollaan oltu lähes päivittäin yhdessä sama puoli vuotta. Minulla ja Romanialla ja T:lla ei ole aina ollut helppoa yhdessä, mutta ei se olisi sen helpompaa Suomessakaan. Osa murheista olisi ehkä toisia, mutta niitä olisi ihan varmasti. Kesän saapuminen helpottaa siinä suhteessa, että tämän olen jo täällä kokenut, eikä kaikki olekaan enää ihan uutta. Niin ja pääsenhän kohta myös Suomeen käymään, enää reilu 3 viikkoa!

edit.. Pakko vielä mainita, ettei tämä elo täällä ole oikeasti niin ikävää kuin tuo teksti antaa ehkä ymmärtää. Hyviä hetkiä ja ilojakin on paljon!

Tämän päivän parvekevakoilua..

Naapurissa juhlitaan häitä. Tässä ennen klo 10 aamulla otetussa kuvassa sulhanen seurueineen hakee morsion lapsuudenkodistaan. Paikalla oli parikymmentä henkilöä sekä orkesteri, itse häissä todennäköisesti vieraita on pari sataa. Suomalaisiin lähisuvulle järjestettäviin juhliin tottuneena oli todellakin järkytys kuulla, että täällä häissä voi olla jopa satoja vieraita. T:n vanhempien häissä oli ollut 450 vierasta. Mulle riittäisi 45 sitten kun joskus ollaan siinä vaiheessa, että asia on ajankohtainen..

Sain Bambin!

Voi mikä ihanuus löytyi Madridin Juanitan blogista, kiitos vielä kerran!


Lähetän Bambin jatkamaan matkaansa Lontoon Johannalle, jonka blogi on yksi uusimpia blogisuosikkejani ja jonka elämän pilkahduksia on aina ilo kurkkia.

Ikkunasta vakoiltua

Mulla on tänään Helatorstain kunniaksi vapaata, vaikka täällä on ihan normaali työpäivä. Ja vihdoin on kunnolla aikaa päivittää blogia, joten aikaisempien postauksien lisäksi vielä tämä.

Eräänä päivänä meidän takapihalla..


Pahoittelut kuvien onnettomasta laadusta, en viitsinyt mennä parvekkeelle kuvaamaan.

Budapest!

Aaaargghh!! Olin jo kirjoittanut pitkät pätkät, kun mun kone meni ja sammui ihan ilman syytä ja tietekin myös kadotti kaiken kirjoitetun. Yritetään uudestaan.. (Se teki sen sitten vielä uudestaankin. Oiskohan ukkonen ollut syynä, kun nyt seuraavana päivänä vaikuttaa toimivan taas..)

Budapestin reissu oli mahtava! Kiitos Äidille seurasta, oli ihana nähdä pitkästä aikaa!

Asuttiin Andrassy Ut:n ja Deak Ter:n lähistöllä, joten ympäriinsä liikkuminen oli erittäin helppoa. Myös kämppä oli erittäin kiva. Suurehko yksiö, josta löytyi kaikki tarpeellinen.

Kaksi vuotta sitten, kun olin vaihdossa ja sain Suomen vieraita, asuttiin tässä rakennuksessa. Tämän kertaista asuntoa voi käydä katsomassa vaikka täältä.

Ainut miinus oli, että asunnon modeemi oli viety huoltoon, joten pelkäsin jo, että olin raahannut läppärin turhaan. Onneksi vuokrausfirman erittäin avulias ja mukava työntekijä toi meille oman "mokkulansa", joten saatiin katsottua Euroviisut ja tarkasteltua aikatauluja ja sähköposteja. Onnea Norjan pojalle! Hienoa, että kisat voittaa oikeasti muussakin kuin pepunpyörityksessä lahjakas esiintyjä, vaikka kappale sinänsä ei ollutkaan erityinen.

Koska ollaan kumpikin käyty Budapestissä aikaisemminkin, jätettiin "pakolliset" turistikohteet suosiolla välistä ja keskityttiin nauttimaan olosta ja vapaasta. Kierreltiin, katseltiin, syötiin, juotiin ja käytiin ostoksilla. Siinä tärkeimmät.

Kuulin näistä kengistä Bisquits:lta. Pysäyttävä paikka.

Kylpylä jäi välistä, kun päätettiinkin lähteä tutustumaan lähiseutuihin ja Szentendren kaupunkiin. Kaupungin keskusta on rakennettu 1700-1800 -luvuilla ja pikkukujia löytyi paljon. Oli kiva nähdä myös Tonavaa enemmän luonnonmukaisena kuin Budapestin kohdalla.







Kaupunki oli kieltämättä nopeasti nähty, mutta onneksi matka Hev-junalla ei kestänyt kuin 40 minuuttia suuntaansa.

Budapestin kohteita olivat kauppahalli, josta löytyi gulyas cremea sekä paprikajauhetta. Pääsen kokeilemaan, mitä T:n gulyas-kokkailuista on jäänyt mieleen, kunhan menen Suomeen. Suomen matka onkin itseasiassa tasan 4 viikon päästä! Käytiin myös Margit-saarella käveleksimässä ja syömässä jätskiä. Syöminen olikin meidän viikonlopun teema, sillä kun nähtiin toisemme, todettiin kumpikin, kuinka paljon toinen oli laihtunut sitten viime näkemän. Päätettiin sitten pitää herkku- ja lihotusviikonloppu..


Tästä eräs esimerkki ovat Gerbeaudin kakkuset. Turistipaikka pahimmasta päästä, mutta kokemisen arvoinen kuitenkin.



Kotiinpaluu oli pitkä ainakin minun osalta, lähes 10 tuntia junassa. Onneksi olin ostanut lukemista ja Äiti kantanut Suomesta karkkia, joten matka meni yllättävänkin nopeasti.

Maisemia aika tarkalleen Unkarin ja Romanian rajalta.

Vastassa oli tietenkin T ja yllättävän siisti koti, johon sain selityksen, että T:n äiti oli käynyt meillä siivoamassa. Kaunis ajatus, sillä muuten olisin todennäköisesti joutunut ensitöikseni tiskaamaan puhtaita astioita, jotta saan edes jotain syödäkseni.. Ainut mikä ärsyttää on, etten tiennyt T:n vanhemmilla olevan avainta meille ja nyt tuntuu, että he voivat milloin vain tulla ihan ilmoittamatta. Vaikka asunto onkin heidän omistamansa, aion todellakin sanoa mielipiteeni, jos tällainen toistuu. Lisäksi en löydä tavaroitani mistään. Keittiö on järjestelty osin uudestaan, samoin kuin meidän pienet sekalaiset tavarakasat esimerkiksi mikron päältä sekä eteisen pöydältä olivat mystisesti kadonneet. Mistä nyt osaan etsiä sekalaisia pikkutavaroita?!

Pitkästä aikaa..

Kamalasti asiaa ja en osaa aloittaa.. (Ja tuon lauseen kirjoitettuani kaikki ideat katosivat kuin tuhka tuuleen.) Yritetään silti.

Viikko sitten keskiviikkona oli kaupungin unkarilaisten opiskelijoiden opiskelijapäivien avajaiset. Ohjelmassa oli siis kulkue ja joukkueiden esittelyvideoiden katselua.


Paikalla oli jos jonkin näköisiä ja värisiä paitoja, pillejä, lippuja ja muita asusteita. Useimmat joukkueet olivat todellakin panostaneet kaikenlaiseen rekvisiittaan joukkuepaitojen lisäksi.



Myös T:n ja kavereiden Spice Team, sponsorinaan lain rajalla olevia polteltavia tuotteita myyvä Spice Shop, oli varustautunut mustin t-paidoin ja Spice Shopin mainoslipuin.


Tunnelma oli korkealla kun reilu tuhat opiskelijaa aloitti kaupungin läpi kulkevan marssinsa. Osa enemmän ja osa vähemmän nesteytettyinä..


Kulkue päättyi opiskelijaasuntoloille ja niiden lähellä olevalle opiskelijatalolle, jossa katseltiin kunkin 36 joukkueen tekemät esittelyvideot.


Paikka oli aivan liian pieni sille väkimäärälle ja ei-niin-yllättäen mua pyörrytti jo ensimmäisen puolen tunnin aikana. Minua muuten tuntemattomille mainittakoon, että olen pyörtyilevää sorttia ainakin, jos joudun seisomaan ahtaassa ja kuumassa paikassa, jossa ei riitä raitista ilmaa. Spice Teamin video esitettiin 12:sta, jonka jälkeen päätin siirtyä salin ulkopuolelle odottelemaan. Muutkin joukkueen jäsenet kyllästyivät pikkuhiljaa ja siirryimme läheiseen pubiin. Mainittakoon muuten, että minä olin kuskina ihan jo seuraavan aamun aikaisen herätyksen takia. En päätynyt edes aikaisemmin mainittuihin avajaisbileisiin, joihin joukkue T:a lukuunottamatta siirtyi suoraan kyseisestä kuppilasta. T meni perässä oman pubinsa suljettuaan. Minä siirryin katselemaan unia ennen Budapestin matkaa, joka starttasi minun osalta jo klo 7.15. Siitä seuraavassa lisää..

Minilomalle kohta!

Pikapostaus töiden lomasta..

Ylihuomenna Budapestiin äiti-tytärviikonloppua viettämään, mahtavaa!

Torstai tulee tosin olemaan pitkä.. Edellisen illan opiskelijapäivien avajaisbileiden (voipi olla että venyy torstain puolelle..) jälkeen lähden täältä klo 07.15 bussilla kohti Cluj-Napocaa, koska juuri nyt meidän lentokenttä on suljettu ja lennot siirretty Clujin kentälle. Mulla on sitten pari tuntia aikaa pyöriä Cluj-Napocassa ennen kuin siirryn kentälle ja Budapestiin.

Varattiin yksiö ihan keskustasta 60 euroa/yö. Ei paha, kun syrjäisempänä sijaitsevat hotellitkin veloittaa yhtä paljon ja samallalailla ilman aamiaista. Saadaanpahan olla nyt ihan keskenämme ja kuin kotonamme ja syödä juuri sitä mitä tekee mieli. Aikaisemmat kokemukset noista asunnoista on ainakin tosi positiivisia, joten eiköhän me viihdytä tässäkin. Kylpylässä pitää päästä käymään sekä syödä hyvin, muuten ei olekaan suunnitelmia, kun kumpikin jo suosituimmat/tärkeimmät nähtävyydet nähnyt jo useampaan kertaan.

Pitäisi pikkuhiljaa alkaa pakata. Tai ainakin miettimään, mitä otan mukaan. Kaikki 100ml suuremmat nesteet ja painavat/tilaavievät asiat jää ainakin kotiin, sillä en halunnut maksaa ylimääräistä ruumaan menevästä laukusta (Wizzairilla kuten muillakin halpiksilla kaikki ylimääräinen maksaa). Mukaan lähtee siis vain suurehko reppu ja käsilaukku. Onneksi osaan pakata kevyesti enkä oikeastaan tarvitsekaan mitään vaatteita ihmeempää, kun Äiti tuo kuitenkin kosmetiikkansa mukanaan..

Odotan Tvkaistan varmistusta siitä, näytetäänkö Euroviisut suorana kuten jääkiekko eli viitsinkö raahata kuitenkin läppärin mukanani. Vaikka toisaalta näytetäänhän ne kuitenkin Unkarin telkassakin. Välistä en niitä kuitenkaan haluaisi jättää.. Onnea Waldo's People tämän illan semifinaaliin!

Baile Felix

Vappureissu Baile Felixiin oli todella kiva. Lähdettiin (minä, T ja kaveripariskunta A ja B) matkaan perjantaiaamulla 8 aikoihin ja saavuttiin perille klo 13 jälkeen. Hotelli oli juuri kuin ajattelimmekin, valtava betonimöhkäle ja huoneet kuin suoraan 20-vuotta sitten.


Pyydettiin ja saatiin huoneet yhdeksännestä kerroksesta ja näkymät parvekkeelta olivat sen mukaiset.


Epäilen, että huoneita ei oltu hetkeen käytetty, sillä kaikista hanoista tuli ensin ruosteen punaamaa vettä. Muuten huoneet olivat siistit ja kaikki kunnossa.

Tässä vesi on jo lähellä normaalia, väri oli alkuun erittäin oranssi.

Hotellin allasalue kuvattuna meidän parvekkeelta.

Ihan vain tiedoksi, että altaaseen ei saa heittää elintarvikkeita, pulloja tai muita esineitä.

Yllätys oli tosin, että hotellin allas oli maksullinen, joten siirryttiin suosiolla hieman kalliimmalle mutta paljon monipuolisemmalle allasalueelle. Altaita oli yhteensä ainakin 7 ja veden lämpötila 24-40 astetta, ihan ilman minkäänlaisia lämmityksiä. Luonto hoiti sen puolen. Hihittelin itsekseni, kun mietin Suomen hyvinkin mahdollisia vappulumisateita ja katselin uima-asuissaan aurinkoa ottavaa kansaa. Säiden puolesta Romania voittaa Suomen 6-0.

Illemmalla kun oltiin syömässä kuultiin, ettei alueella ole lupa metelöidä klo 24 jälkeen, joten baareja tai yökerhoja ei täten (enää) ollut. No eipä tuo ihmeemmin haitannut, pitkä päivä väsytti kaikkia jo sen verran paljon. Lauantai meni jälleen samalla allasalueella, joskin hieman viileämmässä ja pilvisemmässä säässä. Altaat olivat kuitenkin edelleen kuumia. Illalla ja yöllä vietettiin iltaa em. syystä hotellilla ja käytiin vielä T:n kanssa yökävelyllä kiertämässä alue ympäri. Huomattiin ainakin, että melukielto ei koske hääjuhlia, joita nähtiin neljät ja meteli oli sen mukaista.

Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin paluumatkalle, jonka ensimmäinen kohde oli läheinen Oradean kaupunki. Kivalta kaupungilta vaikutti ja keskusta oli kaunis.

Kahvittelun jälkeen matka Länsi-Karpaattien halki jatkui ja 4,5 tunnin ajon (vajaa 300 km) jälkeen oltiin kotona.

Romanikuninkaiden linnoja, jotka ovat järjettömän kokoisia mutta usein keskeneräisiä ja "valmiinakin" niissä on usein vain yksi asuttava huone.

Ai niin, juhlitaan muuten T:n kanssa tänään virallista 2-vuotispäivää. Suhteen alku oli sen verran säätöä, ettei kumpikaan tiedetä milloin se oikein oikeasti alkoi, joten päätettiin aikoinaan, että pari meistä tuli virallisesti 5.5.2007. Eli onnea me!