Loma!

Nyt se loma sitten saapui! Huomenna vaille 16 lähtee lento kohti Budapestiä ja sieltä sitten illalla Helsinkiin. Pakkailut on vielä ihan aloittamatta mutta ehtiihän tässä. Ihan huippua päästä Suomeen!

Mutta.. Ei hyvää ettei jotain pahaakin. T hajoitti nilkan nivelsiteet eilen ja nyt sillä on jalka kipsissä. Seuraavat 10 päivää (tai siis tänään on päivä 1). Onpa tosi kiva jättää se tänne yksin.. Onneksi vanhempansa asuvat ihan melkein meidän naapurissa, että tukea, ruokaa ja seuraa löytyy kun sitä tarvitaan. Ja aika hyvinhän se noilla kepeillään taiteilee, eikä siihen jalkaan taida nyt edes koskeakaan, kun sitä ei pysty liikuttamaan. Mutta silti, ei oo kiva, ei sitten yhtään.

Ja just nyt huomattiin, että mun kannettavassa tietokoneessa se juttu, mihin latausjohdon päässä oleva "reikä" asettuu on kiinni siinä johdossa eikä koneessa. Eli virtaa tulee jos se tappi tai mikä lie sattuu olemaan oikeassa asennossa. Ja kohta se varmaan hajottaa jotakin muuta ja ei enää toimi edes puoliteholla. Että kiva kiva.

Minilomalle kohta!

Pikapostaus töiden lomasta..

Ylihuomenna Budapestiin äiti-tytärviikonloppua viettämään, mahtavaa!

Torstai tulee tosin olemaan pitkä.. Edellisen illan opiskelijapäivien avajaisbileiden (voipi olla että venyy torstain puolelle..) jälkeen lähden täältä klo 07.15 bussilla kohti Cluj-Napocaa, koska juuri nyt meidän lentokenttä on suljettu ja lennot siirretty Clujin kentälle. Mulla on sitten pari tuntia aikaa pyöriä Cluj-Napocassa ennen kuin siirryn kentälle ja Budapestiin.

Varattiin yksiö ihan keskustasta 60 euroa/yö. Ei paha, kun syrjäisempänä sijaitsevat hotellitkin veloittaa yhtä paljon ja samallalailla ilman aamiaista. Saadaanpahan olla nyt ihan keskenämme ja kuin kotonamme ja syödä juuri sitä mitä tekee mieli. Aikaisemmat kokemukset noista asunnoista on ainakin tosi positiivisia, joten eiköhän me viihdytä tässäkin. Kylpylässä pitää päästä käymään sekä syödä hyvin, muuten ei olekaan suunnitelmia, kun kumpikin jo suosituimmat/tärkeimmät nähtävyydet nähnyt jo useampaan kertaan.

Pitäisi pikkuhiljaa alkaa pakata. Tai ainakin miettimään, mitä otan mukaan. Kaikki 100ml suuremmat nesteet ja painavat/tilaavievät asiat jää ainakin kotiin, sillä en halunnut maksaa ylimääräistä ruumaan menevästä laukusta (Wizzairilla kuten muillakin halpiksilla kaikki ylimääräinen maksaa). Mukaan lähtee siis vain suurehko reppu ja käsilaukku. Onneksi osaan pakata kevyesti enkä oikeastaan tarvitsekaan mitään vaatteita ihmeempää, kun Äiti tuo kuitenkin kosmetiikkansa mukanaan..

Odotan Tvkaistan varmistusta siitä, näytetäänkö Euroviisut suorana kuten jääkiekko eli viitsinkö raahata kuitenkin läppärin mukanani. Vaikka toisaalta näytetäänhän ne kuitenkin Unkarin telkassakin. Välistä en niitä kuitenkaan haluaisi jättää.. Onnea Waldo's People tämän illan semifinaaliin!

Matka alkaa huomenna

Viimeistä kotonaolopäivää viedään. Huomenna aamulla matka käy Helsinkiin Siskon luo, jossa vietän viikonlopun ihanien Siskon lapsien kanssa. Niin ja Siskon ja sen miehen kanssa myös.. Niin ja näen serkkutyttöä myös.

Aloitin varsinaisen pakkaamisen tänään ja jo alusta asti oli selvää, ettei kaikki, mitä haluaisin, mahdu millään mukaan. Laukun koko ja painorajat tulevat vastaan. Finnair ei asiasta kokemuksien perusteella välitä mutta Budapestistä eteenpäin lennän Wizzairilla, ja halpikset on perinteisesti innokkaita veloittamaan kaikesta ylimääräisestä. Parempi siis yrittää rajata matkalaukun paino melko tarkalleen siihen 20 kiloon ja kuljettaa vaikka käsimatkatavaroina repussa niin paljon painavia juttuja kuin mahdollista. Luotan siihen, etteivät ne ala käsimatkatavaroita punnitsemaan.. Karsinta on kovaa, enkä todella tiedä, miten saan kilot pysymään sallituissa rajoissa. Kengätkin, joita en edes monia omista, painavat niin paljon ja mukaan on saatava ainakin talvikengät, tennarit, kuntosalikengät, baarisaappaat.. Ylimääräistä rahaakaan ei juuri ole uusien tavaroiden ostamiseen, ja yhden kadonneen paketin jälkeen en luota Romanian postiinkaan niin paljoa, että ryhtyisin lähettelemään tärkeitä asioita postitse. (Tosin otan ilolla vastaan kaikki karkki-, lehti- ja muut paketit.. Vink vink ;) )

Olo on muuten melko normaali. Mitä nyt perhoset leikkii vatsassa, ja itku tulee pienistäkin asioista. Pahemminkin voisi olla ainakin, jos vertaa viimeisiin hetkiin Unkarissa.. Tänä iltana pitää jo sanoa heipat Iskälle, kun sen täytyy lähteä Mummon seuraksi viikonlopuksi. Äiti vie sitten huomenna junalle, ja matka asemalle ja viimeiset vilkutukset tulevat olemaan todella vaikeita. Oon aikalailla Äidin tyttö. (Itkettää tätäkin kirjoittaessa..) Onneksi tiedän kokemuksesta, että pian helpottaa ja viimeistään sitten, kunhan vihdoin pääsen perille sinne toiseen kotiin. Valittaa en halua, sillä itsehän tätä halusin, kunhan vain vihaan pakkaamista, lähtemistä ja hyvästejä. Eli sinänsä ulkosuomalainen elämä ei ehkä ole paras mahdollinen valinta, kun aina täytyy hyvästellä joku rakas lähtipä melkein minne vaan eikä siihen totu kai ikinä..

Lisää tuntemuksia sitten viimeistään ensi viikolla periltä, kun puolentoistavuoden odotus on vihdoin ohi!