Loma!

Nyt se loma sitten saapui! Huomenna vaille 16 lähtee lento kohti Budapestiä ja sieltä sitten illalla Helsinkiin. Pakkailut on vielä ihan aloittamatta mutta ehtiihän tässä. Ihan huippua päästä Suomeen!

Mutta.. Ei hyvää ettei jotain pahaakin. T hajoitti nilkan nivelsiteet eilen ja nyt sillä on jalka kipsissä. Seuraavat 10 päivää (tai siis tänään on päivä 1). Onpa tosi kiva jättää se tänne yksin.. Onneksi vanhempansa asuvat ihan melkein meidän naapurissa, että tukea, ruokaa ja seuraa löytyy kun sitä tarvitaan. Ja aika hyvinhän se noilla kepeillään taiteilee, eikä siihen jalkaan taida nyt edes koskeakaan, kun sitä ei pysty liikuttamaan. Mutta silti, ei oo kiva, ei sitten yhtään.

Ja just nyt huomattiin, että mun kannettavassa tietokoneessa se juttu, mihin latausjohdon päässä oleva "reikä" asettuu on kiinni siinä johdossa eikä koneessa. Eli virtaa tulee jos se tappi tai mikä lie sattuu olemaan oikeassa asennossa. Ja kohta se varmaan hajottaa jotakin muuta ja ei enää toimi edes puoliteholla. Että kiva kiva.

Tiistai-illan jorinoita

Täällä ollaan jo melkein elävien kirjoissa, mitä nyt vaihtelun vuoksi yskin keuhkojani pihalle.. Tänään olin jopa 1,5, viikon tauon jälkeen salilla ja SAUNASSA! Kerron sitten myöhemmin kannattiko, mutta vielä toistaiseksi ei ole havaittavissa takapakin merkkejä paranemisessa.

Mulla on sunnuntaista lähtien ollut missio löytää asu kihlajaisjuhliin, joihin meidät on kutsuttu ensi lauantaina. Kyseessä ovat samat B ja C, joiden kanssa käytiin esimerkiksi lautailemassa. Juhlapaikkana on T:n isän ravintola, ja paikalle on saapumassa kolmisenkymmentä sukulaista ja ystävää. Muutettuani tänne hieman reilun 20 kg varustuksella, ei juhlavaatteita oikeastaan ole lainkaan. Siispä sunnuntaina ja eilen kävin etsimässä kahdesta ostoskeskuksesta mekkoa tai hätätilanteessa tummia housuja ja jotain kivaa paitaa. Ei löytynyt. Meidän kaupunki ei todellakaan ole mikään ostoskohde.. Tänään päätin sitten tarkastaa meidän lähialueen tarjontaa ja siellä se oli, ruutumekko, joka on samalla tarpeeksi juhlava ja rento. En vielä kihlajaisiin viitsi ostaa mitään kovin hienoa ja iltapukumaista, se on sitten ensi syyskuun asia, kun kyseinen pariskunta sanoo "tahdon". T ei jostain syystä oikein lämmennyt ostamalleni mekolle, mutta kaupungin tarjonta oli melkein kokonaan jo nähty, joten ei auttanut nirsoilu. Ja pääasia on, että itse tykkään, kyllä sekin oppii tykkäämään.. Nyt sitten loppuviikon missiona ovat kengät, sillä en omista täällä yhtiäkään juhlakenkiä sekä mahdolliset asusteet, joskin luulen, että ne saattaa jopa löytyä omasta takaa. On se hankalaa, kun ei ole samaa "ihan kaiken varalta" säilöttyä tavaramäärää kuin Suomessa tai äidin vaatekaappia.. Pitää yrittää ottaa kuva sitten lopullisesta asukokonaisuudesta, kunhan kaikki on hankittu.

Nyt nukkumaan, kauniita unia kaikille!

Äänetön

Ääni meni maanantai-iltapäivällä juuri työajan lopussa, tiistaina pystyin pihisemään työpäivän melko normaalisti, keskiviikkoaamuna tilanne vaikutti hyvältä, kunnes taas iltapäivästä ääni katosi eikä ole tullut kunnolla takaisin sen jälkeen. Kurkkuunkin sattuu. Tänään oli pakko olla 2 tuntia ottamatta puheluita, kun asiakkaat ei kuulleet, mitä sanoin ja kovempaakaan en pystynyt puhumaan. Onneksi pienen levon jälkeen loppupäivä meni paremmin.

Muutoin flunssa, josta tämä äänettömyys johtuu, on mennyt ohi pienellä lämmöllä ja kurkkukivulla. Ja jos nyt joku ihmettelee, miksi en ottanut sairauslomaa, syy on siinä, ettei minulla ole täällä vieläkään lääkäriä. Systeeminä täällä on siis omalääkärit terveyskeskusten sijaan. T:n perhelääkäri olisi muuten hyvä ja heille erittäin tuttu, ainoana ongelmana on se, ettei hän puhu englantia ja jos joskus haluaisin mennä lääkäriin ilman tulkkia, olisi kielitaitoinen lääkäri ihan kiva.. Suurin syy lääkärittömyyteen on saamattomuus ja se, etten olisi lääkäriä tähän mennessä edes tarvinnut. Nyt olisin voinut käydäkin. Vaikka toisaalta kyllähän tämän viikon ihan suhteellisen hyvin selvisi, ja kiireessä olin varmasti ihan hyvä apu puolitehoisenakin. Ja yksi meistä oli jo saikulla, joten..

Nyt luvassa on hiljainen viikonloppu enkä puhu ellei ole pakko. Pakko olisi nimittäin saada ääni kuntoon maanantaiksi. Muuten menee hermot tähän pihinään!

Tällä hetkellä kokeilen lakritsin apua, löysin ihan sattumalta lähipikkukaupassa ollessani lakuja, kun olin jo kassajonossa limakarkkipussin kanssa. Täällä lähes kaikki karkkipussit on limakarkkeja täynnä, siis niitä hedelmä karkkeja, jotka on niin tahmeita, että tarttuvat pussiin kiinni. Liivate, väriaine ja sokerimössöä siis. Mutta nyt on itävaltalaisia lakuja, nam nam.

Mukavaa viikonloppua kaikille!