Jälleen yksi merkkipäivä

Jälleen juhlitaan mun ja Romanian yhteistä taivalta! Vuosi sitten saavuin Targu Muresin lentokentälle mukanani 25 kilon matkalaukku ja 15 kilon reppu. Koko elämä niissä. Siitä saakka koti on ollutkin sitten täällä. Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut paljon kivaa ja vähemmän kivaa, kuten uusia kavereita, matkoja, töitä ja niistä johtuvaa ahdistusta, riitoja ja rakkautta, suurta ja pienempää koti-ikävää, pikkuhiljaa tapahtuvaa kotiutumista, kielen opettelua, ulkopuolisuuden tunnetta, ihan normaalia arkea ja etenkin sen yhteisen arjen opettelua. Tästä on hyvä jatkaa sopeutumista. Tekemistä varmasti riittää, sillä ei me vielä olla Romanian kanssa ihan parhaita kavereita..

Sitten toiseksi tarvitsisin teidän apua.. Sain kutsun Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhliin ja siitähän sitten aiheutui vaateahdistus. Kutsussa ei ole pukukoodia, ja tilaisuus alkaa klo 18. Onko silloin soveliasta pukeutua hieman polvien alle ulottuvaan, yksinkertaiseen, tummanvihreään satiinimekkoon, jossa on tylliä helmassa? Tämän kanssa mustat sukkikset ja korkkarit. Vai pitäisikö olla kokopitkä iltapuku? Onko kukaan koskaan ollut vastaavissa tilaisuuksissa, millaisia ne on? Meidän pitäisi ilmoittaa mielellään tämän viikon loppuun mennessä, tullaanko vai ei, joten olisi pakko päättää pikkuhiljaa.. Toinen "ongelma" on se, että juhlat luonnollisesti järjestetään Bukarestissa, eli täytyy kulkeutua sinne ja hankkia tietysti myös yöpaikka. Mutta se on täysin järjestettävissä. Kunhan vain tietäisin, mitä laitan päälle?!

Niin ja meinasin unohtaa..



Videossa siis meidän alueen sosiaalidemokraattien varapuheenjohtaja "auttaa" äänestäjää viime sunnuntain presidentin vaaleissa eräässä kylässä tässä lähellä. Että näin.

Action alkaa siinä 47 sekunnin kohdalla..

Tiistai-illan jorinoita

Täällä ollaan jo melkein elävien kirjoissa, mitä nyt vaihtelun vuoksi yskin keuhkojani pihalle.. Tänään olin jopa 1,5, viikon tauon jälkeen salilla ja SAUNASSA! Kerron sitten myöhemmin kannattiko, mutta vielä toistaiseksi ei ole havaittavissa takapakin merkkejä paranemisessa.

Mulla on sunnuntaista lähtien ollut missio löytää asu kihlajaisjuhliin, joihin meidät on kutsuttu ensi lauantaina. Kyseessä ovat samat B ja C, joiden kanssa käytiin esimerkiksi lautailemassa. Juhlapaikkana on T:n isän ravintola, ja paikalle on saapumassa kolmisenkymmentä sukulaista ja ystävää. Muutettuani tänne hieman reilun 20 kg varustuksella, ei juhlavaatteita oikeastaan ole lainkaan. Siispä sunnuntaina ja eilen kävin etsimässä kahdesta ostoskeskuksesta mekkoa tai hätätilanteessa tummia housuja ja jotain kivaa paitaa. Ei löytynyt. Meidän kaupunki ei todellakaan ole mikään ostoskohde.. Tänään päätin sitten tarkastaa meidän lähialueen tarjontaa ja siellä se oli, ruutumekko, joka on samalla tarpeeksi juhlava ja rento. En vielä kihlajaisiin viitsi ostaa mitään kovin hienoa ja iltapukumaista, se on sitten ensi syyskuun asia, kun kyseinen pariskunta sanoo "tahdon". T ei jostain syystä oikein lämmennyt ostamalleni mekolle, mutta kaupungin tarjonta oli melkein kokonaan jo nähty, joten ei auttanut nirsoilu. Ja pääasia on, että itse tykkään, kyllä sekin oppii tykkäämään.. Nyt sitten loppuviikon missiona ovat kengät, sillä en omista täällä yhtiäkään juhlakenkiä sekä mahdolliset asusteet, joskin luulen, että ne saattaa jopa löytyä omasta takaa. On se hankalaa, kun ei ole samaa "ihan kaiken varalta" säilöttyä tavaramäärää kuin Suomessa tai äidin vaatekaappia.. Pitää yrittää ottaa kuva sitten lopullisesta asukokonaisuudesta, kunhan kaikki on hankittu.

Nyt nukkumaan, kauniita unia kaikille!

Perillä

Perillä ollaan ja kaikki on hyvin!

Budapestin maanantai-ilta oli lumisateinen enkä kovin kauaa jaksanut kierrellä kaupungilla. Myös edellisen yön huonosti nukutut 5 tuntia vaikuttivat ja meninkin nukkumaan jo puolen kymmenen aikoihin. Aamulla hostellin aamuvuorolainen oli ilmeisesti myöhässä töistä, joten hintaan kuulunut aamupala jäi syömättä ja muutoinkin jouduin poistumaan salaa. Onneksi olin maksanut jo edellisenä päivänä.

Wizzair ei odotetusti ollut yhtä armelias kuin Finnair, ja jouduin maksamaan 40 euroa laukun ylipainosta. Virkailija mainitsi ensin hinnan forintteina (12000 Huf), ja kun myöhemmin laskin, se olisi ollut noin 48 euroa, joten selvisin jostain syystä halvemmalla kun maksoin euroilla. En valittanut :) Lento meni mukavasti, vaikka jälleen kerran oltiinkin myöhässä, tosin nyt vain 20 minuuttia.

Lentokentällä odottikin sitten se tuttu naama, jonka vuoksi tänne matkustin. Olipa taas ihana päästä halaukseen ja muutaman mutkan kautta kotiin. Kävimme illalla vielä "anoppilassa" moikkaamassa T:n (poikaystäväni olkoon tästä lähtien T) vanhempia ja syömässä. Kotona nähkääs odotti melkoisen tyhjä jääkaappi ja muutenkin huomasi, että asunnossa oli vietetty poikamieselämää..

Tänään hoidin ensimmäiset viralliset toimet, kun kävin ottamassa passikuvia oleskelulupaa varten ja avaamassa pankkitilin. Tyhjensin laukut, mikä oli erityisen nopeaa toimintaa multa, joka aina purkaa laukkuaan sitä mukaa, kun sieltä jotain tarvitsee. Siivosin vessan (vrt. em. poikamieselämä..) Kummasti se naisen silmä huomaa sotan, vaikka miehen mielestä ei edes tarvitsisi siivota vielä. Oli aika ällö, nyt on jo paljon miellyttävämpi. Muuten en ole mikään siivousintoilija, kunhan kylppäri ja keittiö on siistit. Huomenna siivoilen tosin sitten muitakin huoneita.. Lisäksi äskeisen REALissa vierailun jälkeen jääkaappikin on täydempi.

Kotiutuminen on siis käynnissä. Kyllä tämä tästä :)

Valiaikatiedotus

Pikainen postaus Budapestista.

Tanne asti oon selvinnyt kunnialla, mita nyt talvimyrkyn rippeet hieman myohastytti lentoa. Ylikiloja kertyi 5, mutta toistaiseksi en ole joutunut niista maksamaan, huomenna sitten melko varmasti. Ei mahda mitaan.. Taallakin sataa lunta ja on kaunista, etenkin, kun keskustassa Vorosmarty Terella (kirjoitetaan muistaakseni jotenkin noin + skandi-oot..) on joulumarkkinat. Piti kayda nauttimassa hehkuviinia. Ehka illalla uudestaan tunnelmakuvia ottamaan..

Lisaa kuulumisia ja kuviakin, kunhan kotiudun.

Matka alkaa huomenna

Viimeistä kotonaolopäivää viedään. Huomenna aamulla matka käy Helsinkiin Siskon luo, jossa vietän viikonlopun ihanien Siskon lapsien kanssa. Niin ja Siskon ja sen miehen kanssa myös.. Niin ja näen serkkutyttöä myös.

Aloitin varsinaisen pakkaamisen tänään ja jo alusta asti oli selvää, ettei kaikki, mitä haluaisin, mahdu millään mukaan. Laukun koko ja painorajat tulevat vastaan. Finnair ei asiasta kokemuksien perusteella välitä mutta Budapestistä eteenpäin lennän Wizzairilla, ja halpikset on perinteisesti innokkaita veloittamaan kaikesta ylimääräisestä. Parempi siis yrittää rajata matkalaukun paino melko tarkalleen siihen 20 kiloon ja kuljettaa vaikka käsimatkatavaroina repussa niin paljon painavia juttuja kuin mahdollista. Luotan siihen, etteivät ne ala käsimatkatavaroita punnitsemaan.. Karsinta on kovaa, enkä todella tiedä, miten saan kilot pysymään sallituissa rajoissa. Kengätkin, joita en edes monia omista, painavat niin paljon ja mukaan on saatava ainakin talvikengät, tennarit, kuntosalikengät, baarisaappaat.. Ylimääräistä rahaakaan ei juuri ole uusien tavaroiden ostamiseen, ja yhden kadonneen paketin jälkeen en luota Romanian postiinkaan niin paljoa, että ryhtyisin lähettelemään tärkeitä asioita postitse. (Tosin otan ilolla vastaan kaikki karkki-, lehti- ja muut paketit.. Vink vink ;) )

Olo on muuten melko normaali. Mitä nyt perhoset leikkii vatsassa, ja itku tulee pienistäkin asioista. Pahemminkin voisi olla ainakin, jos vertaa viimeisiin hetkiin Unkarissa.. Tänä iltana pitää jo sanoa heipat Iskälle, kun sen täytyy lähteä Mummon seuraksi viikonlopuksi. Äiti vie sitten huomenna junalle, ja matka asemalle ja viimeiset vilkutukset tulevat olemaan todella vaikeita. Oon aikalailla Äidin tyttö. (Itkettää tätäkin kirjoittaessa..) Onneksi tiedän kokemuksesta, että pian helpottaa ja viimeistään sitten, kunhan vihdoin pääsen perille sinne toiseen kotiin. Valittaa en halua, sillä itsehän tätä halusin, kunhan vain vihaan pakkaamista, lähtemistä ja hyvästejä. Eli sinänsä ulkosuomalainen elämä ei ehkä ole paras mahdollinen valinta, kun aina täytyy hyvästellä joku rakas lähtipä melkein minne vaan eikä siihen totu kai ikinä..

Lisää tuntemuksia sitten viimeistään ensi viikolla periltä, kun puolentoistavuoden odotus on vihdoin ohi!

Opiskelun loppu, synttärisankari ja ensilumi

Olen palannut Jyväskylän reissulta, ja opiskelut on siis nyt opiskeltu. Ainakin tällä erää ja sitä uutta erää saa kyllä jonkin aikaa odotella.. Eilen tulostettiin, kansitettiin ja palautettiin itse opinnäytetyö, täytettiin muita papereita, esiteltiin salainen työmme vain seminaareista vastaavalle opettajalle ja vastattiin kypsyysnäytteeseen. Se oli sitten ihan oikeasti siinä!
Helpotuksen huokauskin koettiin, vaikka nyt on jo uudet huolet ja stressit mielessä: Muutto lähestyy uhkaavasti, ja hoitamattomia asioita riittää.. Lauantaina lähden Helsinkiin Siskon luo, maanantaina Budapestiin ja tiistaina kotiin. Niin kai se on jo sanottava.. Koti.

Toisekseen täytyy ilmoittaa, että rakas koiruutemme beagle-muori Rita täytti sunnuntaina kunnioitettavat 13 vuotta! Ei enää ihan mikään pikku tyttö..

Tässä viime kesäkuulta. Rita on veneilijä parhaasta päästä.

Tänne on myös satanut ensilumi! Kai se oli suurimmaksi osaksi tullut jo viikonlopun aikana, mutta yhtä kaikki, talvi tuli. Nyt tuon sankarin kanssa tarpomaan uuteen lumeen. On se aina niin jännää, kun maa on yhtäkkiä valkoinen..

Tähän mennessä tapahtunutta..

Lähinnä syyt perustaa oma blogi on kuulumisten välittäminen perheelle ja kavereille, kunhan muutan, sekä omien ajatusten kirjaus. Mitään kovinkaan syvällistä tai ihmiskunnalle merkityksellistä tuskin tulen kirjoittamaan.. Lisäksi olen koukuttanut itseni jo niin moneen blogiin, että kynnys aloittaa oli päivä päivältä matalampi ja kiinnostus suurempi. Ja sitten en enää voinut vastustaa kiusausta :)

Kerrotaas hieman taustoja siitä, mitä varmaankin täällä jatkossa käsittelen..

Eli ammattikorkeakoulu ja restonomin koulutus on viime puristusta vaille valmis, vaatimattomien 4,5 vuoden jälkeen.. Mikäs kiire tässä. Paitsi, että nyt on, ettei tarvitse mennä rehtorilta anelemaan armoa ja lisäaikaa. No, onneksi näyttää siltä, että opinnäyte on huomenna siinä vaiheessa, että lähetetään se kielentarkastukseen ja 2 viikon päästä koko prosessin pitäisi olla ohi. Vihdoin!

Sitten lyhyesti syystä muuttaa ulkomaille.. Keväällä 2007 olin Unkarissa vaihdossa, kohtasin miehen (täytyy vielä miettiä, millä nimellä hän tulee täällä esiintymään) ja mun lähtiessä takaisin Suomeen päätettiin, ettei tämä voi jäädä tähän. Siitä asti ollaan oltu enemmän ja vähemmän kaukosuhteessa, pisin aika näkemättä oli viime talvena/keväänä n. 6 kuukautta. Ei enää ikinä! Hän on siis Romaniasta, muttei missään nimessä romanialainen, mieluummin esimerkiksi romanian unkarilainen. Jokapäiväisessä käytössä tuo on hieman kankea termi, mutta paremman puutteessa käytän sitä. Joka tapauksessa hän kuuluu Romanian unkarilaiseen vähemmistöön (n.6% väestöstä). Viime kesän ajan asuin jo hänen luonaan ja 3 viikon päästä muutan enemmän ja vähemmän lopullisesti. Tuleva kotikaupunkini on paikallisella mittapuulla keskikokoinen/pienehkö kaupunki Transilvanian kukkuloilla. Syynä siihen, että minä muutan on erityisesti miehen yritys ja muut työviritelmät, joita ei oikein voi siirtää. Itselläni taas valmistumisen jälkeen ei ole varsinaista syytä jäädä Suomeen, joten päätös oli aika helppo. Kaukosuhdetta ei kumpikaan halua enää jatkaa!

Voi apua..

Tuo otsikossa mainittu on tämän hetkinen olotila niin blogin kuin muun elämän suhteen. En tajua blogin muokkauksesta enkä muustakaan siihen liittyvästä mitään, opinnäytetyö viimeistä hiontaa (=paniikkia) vaille valmis, lentoliput hankittu ja osoitteenmuutos tehty. Laukkuja en sentään ole vielä pakannut. Tässä siis lähtökohdat blogille, saas nähdä, mitä tästäkin syntyy..