Kesälomalla Unkarissa

Tuossa aikaisemmin pohdiskelin loma-asioita.. Ratkaisu oli Unkari, tarkemmin Hajdúszoboszló, Puszta sekä pikkaisen myös Debrecen. Hajdúszoboszló sijaitsee lähellä Romanian rajaa ja on suosittu kylpyläkohde. Oltiin reissussa viikko, joka tosin sisälsi kaksi pysähdystä mennen tullen Cluj Napocassa T:n koulujuttujen takia. Kylpemisen lisäksi käytiin katsomassa aakeetalaakeeta Pusztaa (vai onko se Pusta suomeksi?!) Hortobágy:n kansallispuistossa, joka on myös UNESCOn maailmanperintökohde. Itse Pusztasta nähtiin vain pienenpieni kulma, mutta päästiin silittämään vuohia, aaseja ja heppoja sekä ihastelemaan muuten vain alueen muita eläimiä. Niin ja käytiinhän me myös Debrecenin kaupungissa, joka olisi ollut paljon mielenkiintoisempi ilman koko ajan jatkunutta vesisadetta.. Tosiaan säät ei ihan suosineet kahta viimeistä päivää lukuunottamatta mutta muutoin ajankohta oli oikea ja väkeä todella vähän sesonkiin verrattuna.

Alla muutamia kuvia viikon varrelta.

Taustalla on vielä toinen rypäs mäkiä. Ja ylpeänä totean, että toinen vasemmalta oli ainut johon en uskaltanut! Osa mäistä oli pareittaintai yksin kumirenkaalla laskettavia, osa ihan tavallisia.

Suomen lippuhan se siellä, joten en ilmeisesti ollut ensimmäinen meikäläinen..

Puszta.

Yhdeksän reiän silta, eli Unkarin pisin kivisilta.

Ihana pikkuaasi, jota sai ihan oikeasti silittää.

Näitä kavereita taas pystyi silittämään vain aidanraosta.

Hungarian gray cattle. Ennätyssarven pituus on ollut 1,5 metriä!

Mátai Ménes, 300 vuotta vanha hevossiittola ja hienoin talli, jonka olen koskaan nähnyt. Se jatkui 100 metriä taaksepäin, eli tässä vain pienenpieni osa.

Siellä oli luonnollisesti myös pienenpieniä varsoja!

Satuttiin samaan aikaan koululaisryhmän kanssa ja nähtiin perinteisiä ratsastajia..

..sekä härkävaunuja.

Pusztan miehiä.

Pusztalla syötiin myös perinteistä unkarilaista ruokaa. Hyvää ja täyttävää, ei kasvissyöjille..

Debrecen.

Unkariksi tätä suomeksi käsittääkseni Pukinpensaaksi kutsuttua kasvia kutsutaan lempinimellä "Semfűsemfa" eli ei pensas eikä puu.

Legendan mukaan reformoidun sekä katolisen kirkon papit riitelivät muinoin uskonpuhdistuksen aikaan jolloin katolinen pappi katkaisi pensaan oksan, iski sen maahan ja sanoi nauraen: "Reformoitu usko tulee olemaan oikea uskonto vain, jos tästä oksasta kasvaa puu." Näin kävikin ja nykyisin reformoitu uskonto on Debrecenin pääuskonto.

No legendat ovat aina legendoja, etenkin kun kyseinen puu on tutkimusten mukaan 200 vuotta uskonpuhdistusta nuorempi..

Tässä vielä tarina unkariksi, klikatkaa suuremmaksi..

Vuodenvaihteen kuulumisia

On se kumma,kun silloin kun on vähiten pakollista tekemistä, saa kaikista vähiten aikaan blogin suhteen. Blogin joululoma jatkui vähän ajateltua kauemmin, vaikka toisaalta eipä täällä mitään kovin tärkeää kertomisen arvoista olekaan tapahtunut. Pikakertaus kuitenkin..

Joululoma oli IHANA ja AIVAN MAHTAVA! Koko perhe (7 aikuista, 2 lasta ja 3 koiraa) koolla, talvi-Suomi, parhaimmillaan -27 pakkasastetta, ja oikea suomalainen joulu. Ei voi parempaa toivoa.. T pääsi kokemaan monia uusia juttuja, kuten joulusauna, joulupukki, moottorikelkka, mummolan ulkosauna+lumikylpy, pimeys jne., eksoottisia juttuja ulkomaanelävälle.

Matkalla haudoille.

Myös Joulupukki ehti käymään.

Aikaisemmassa postauksessa mainitusta matkastressistä sen verran, että talven aiheuttama kaaos kosketti meitäkin Budapestin koneen ollessa tunnin myöhässä, joskin toisaalta oltiin myös äärimmäisen onnekkaita Helsinki-Vantaan laukkukaaoksessa ja saatiin laukut jopa normaalia nopeammin ja ehdittiin ongelmitta Joensuuhun lähtevään koneeseen. Tosin todettiin myös, että ollaan T:n kanssa räjähdysherkkä pari matkustettaessa: minä kun haluan olla joka paikassa reilusti ennakkoon ja T viimeisellä mahdollisella minuutilla, joten jos mennään mun tahdilla (jota tapahtuu todella harvoin) T:tä raivostuttaa ja jos T:n tahdilla, mua uhkaa paniikkikohtaus ja stressiahdistus. Jos jotenkin saataisiin kummankin kulmia hiottua tämän asian suhteen..

Kotimatkalla käytiin pikavierailulla Székesfehérvárissa, jossa siis tavattiin ja jossa kumpikin on viettänyt eräitä elämänsä parhaita hetkiä yhdessä ja erikseen. Eipä ollut kaupunki muuttunut lähes 3 vuodessa lainkaan, mitä nyt paikka ei tietenkään ollut sama ilman kaikkia vaihtarikavereita ja unkarilaisia kavereita.

Pimeä Székesfehérvárin keskusta.

Uusi vuosi vietettiin vuoristossa Homorodissa 10 hengen kaveriporukan kanssa. Oli kivaa, mutta vesisateen ja juhlaputkiväsymyksen vuoksi lähdettiin kotiin jo 1.1. Ehdittiin onneksi laskea pulkalla, tehdä lumiukkoja, kokata gulyasia, grillata, juoda kuumaa viiniä, pelata juomapelejä ja kinastella vuokranantajien kanssa, kun talo ei ollutkaan ihan siinä siisteyskunnossa kuin oli luvattu. Melko normaali uusi vuosi siis.

Poikien lumitaidetta..

2010!

1.1. Aurinko paistaa ja vettä sataa..

Ja sitten alkoi arki. Tällä hetkellä en siis ole missään töissä, joten päivät kuluu T:n kanssa baarin asioita hoitaessa, auttaessa kaveria suomenopinnoissa ja omissa romanianopinnoissa. Valmisteltiin papereita työttömyysrahaa varten, mutta se ei onnistukaan, koska irtisanoin itseni eikä silloin ole oikeutettu tukiin. No eiköhän tässä jotain keksitä.. Joko täällä tai jossain muualla, sillä pohditaan vaihtoehtoja, jäädäänkö, lähdetäänkö vai viimeisenä vaihtoehtona lähdenkö vain minä. Välillä tulee niin suuri kyllästyminen ja ärsytys koko Romaniaa kohtaan, että tuntuu, etten voi jäädä tänne. Mutta toivottavasti jos/kun päätetään lähteä, ollaan molemmat pakkaamassa laukkujamme enkä vain minä..

Pääsiäistä ja muita kuulumisia

Ja taas on viikko kulunut ja paljon on ehtinyt tapahtua. Aloitetaan alusta..

Pääsiäinen meni todella mukavissa merkeissä. Lauantaina käytiin kukkaostoksilla parvekkeelle ja tarttui sieltä mukaan myös pöytä ja keittiöön verhot, joita ei vielä ollutkaan.. Sunnuntaiaamuna otettiin T:n vanhempien kanssa suunta kohti vuoria ja Lacu Rosua. Matka oli jopa melkein kohdettaan upeampi, ajettiin vuoren reunoja pitkin ja vaikka minkälaisilla serpentiiniteillä ja pienten suloisten kylien läpi. Mutta oli tuo päämääräkin käymisen arvoinen. T:n vanhempien naapureilla on siellä asunto, johon meidät oli kutsuttu pääsiäistä viettämään. Seura oli yllättävän kansainvälistä, sillä naapureiden Israelissa asuva ystävä oli lapsineen myös paikalla. Suloisia lapsia, vaikkei meillä yhteistä kieltä ollutkaan, he nimittäin puhuvat ainoastaan hepreaa. Jäätiin myös suunnitelmista poiketen yöksi ja maanantaina kotiin. Mutta nyt kuvien pariin..

Lacu-Rosu, Gyilkos-to, The Red Lake

Itse Lacu Rosu, joka syntyi 1800-luvulla, kun vuoresta haljennut järkäle tukki Bucaz-joen. Ainoa kaltaisensa tässä maassa. Näkyvissä on edelleen paikalla ennen kasvaneen metsän jäänteet.

Pääsiäisyllätys, jonka luulin olevan suklaamuna ja olikin tuommoinen puolikkaan munan kokoinen suklaamössö ja pähkinä. Lelu oli kuitenkin odotetun kaltainen.

Tuolla huipulla oleva risti (jota ei juuri kuvasta erota) on kuulemma jonkun alas tippuneen muistoksi.

Kojuissa myydään kaikkea käsintehdyistä uniikkikappaleista kiinalaiseen krääsään. Me ostettiin puinen viinipulloteline.

Lacu Rosun alue sijaitsee Karpaateilla muutaman kilometrin päässä Transilvanian ja Moldavian alueiden rajasta.

Alueella on myös entinen Suur-Unkarin raja (ei kuitenkaan tässä kuvassa).

Tie kulkee vuoria hipoen muutaman kilometrin matkan. Aika hurjaa.

Kivat maisemat "mökin" pihasta.

Nämä suloiset karvaturrit viettivät pääsiäistä meidän kanssa.

Maanantaina sain muutamaa hajuvettä päälleni sekä pari kertaa ihan vaan vettä. Suihkuttelun syy on siis tosiaan naisen hedelmällisyyden sekä kukoistamisen varmistamisessa. Täten myös vanhemmat naiset saavat osansa, vaikka tuo hedelmällisyys-osa ei heihin enää sopisikaan.

Tällä viikolla oon sit palannut vastentahtoisesti arkeen.. Onneksi pahin kiire töissä alkaa hellittää. Salillekin ehdin kahdesti. Mutta parasta on, että tiistaina selvisi, että saan lomaa ja pääsen toukokuussa Budapestiin Äitiä moikkaamaan. Alunperin oli tarkoitus, että Pikkuveli tulee Sloveniasta myös, mutta sille tulee just samaan aikaan kavereita Suomesta käymään eli ollaan sit tytöt keskenään. Tai no T saattaa tulla, jos kaupungin unkarinkielisten opiskelijoiden Student Days ei oo samaan aikaan.. Siis T ei oo enää opiskelija eikä täällä opiskellut muutenkaan, kunhan vaan bileissä kuokkii välillä. Nämä puoliviikkoa kestävät karkelot oli kuulemma viime vuonna niin mahtavat, ettei se haluaisi jättää niitä välistä tänäkään vuonna. Saas nähdä..

Tälle viikonlopulle on luvassa siivousta ja muita kotihommia sekä mökkeilyä T:n perheen mökillä. Siitä myöhemmin, mukavaa viikonloppua!

15.3.1848

Tänään on Unkarin 15.3.1848 tapahtuneen vallankumouksen juhlapäivä ja tokihan myös paikalliset unkarilaiset juhlivat päivää. Osa taisteluista käytiin nykyisen Romanian alueella ja myös tässä lähialueilla. Kerrataan historia erittäin lyhyesti ennen kuvia tältä päivältä. Unkari oli osa Habsburgien valtakuntaa 1600-luvun lopulta asti. 1848 tapahtui useita muitakin vallankumouksia ja Unkarissa tapahtumat alkoivat juurikin 15. maaliskuuta 1848. Lopulta vallankumous johti Unkarin itsenäistymiseen. Tämä ei sotia lopettanut ja lopulta Itävalta-Unkari muodostettiin 1867. Lisää tietoa tarjoaa Wikipedia mm. täällä ja täällä.

Tänään vuonna 2009 juhlallisuuksia järjestettiin täällä käsittääkseni useampia. Itse otimme niihin osaa Bernády Györgyn sekä Petõfi Sándorin patsailla. Ensimmäinen on kaupungin entinen pormestari, jonka aikana kaupunki kehittyi ja uutta rakennettiin paljon. Unkarilaisten mielestä tärkein pormestari tähän mennessä.

Bernády György (sekä linnoitus ja kirkko)

Jälkimmäinen on taas Unkarin kansallisrunoilija sekä vallankumouksen sankari, joka myös menehtyi vuonna 1849 taistelussa Sighisoaran (unkariksi Segesvár) lähellä eli ihan tässä kulmilla.

Petõfi Sándor

Ensimmäinen tapahtuma oli erittäin lyhyt. Kuuntelimme T:n äidin pomon eli kaupungin varapormestarin puheen ja katsoimme seppeleen "laskut" eli niiden ripustamisen parvekkeelle. Kyseisessä talossa asuivat ainakin hetken vallakumouksen aikaan sekä mainittu Petõfi Sándor sekä toinen vallankumossankari Bem Józef.


Toinen tapahtuma oli suositumpi sekä pidempi (ja tylsempi). Puheita puheiden perään, laulua ja runoja, itse Petõfi Sándorin kynästä, luonnollisesti.

Kuvassa liehuu sini-kultainen Székely-unkarilaisten lippu. Tasapuolisuuden nimissä taustalla myös Unkarin, Romanian ja EU:.n liput sekä Unkarin vallankumouksen puna-valkoraidallinen lippu.

Puheet olivat T:n pikakäännöksien perusteella melko poliittisia ja niissä viitattiin Székely-alueen autonomiaan sekä siihen, ettei Unkarin presidentin koneelle annettu laskeutumislupaa Romaniaan. Jännitteitä on ilmassa.. Pitääkin kirjoittaa tuosta autonomia-asiasta ja yleensä unkarilaisvähemmistöstä joskus tarkemmin.