Suomi-loma lähestyy..

..eli perjantaina mennään!

Mieli ei tosin ole kovin korkealla, koska sain erittäin huonoja ja surullisia uutisia viime viikolla, ja mukaan täytyy pakata myös vaatteet hautajaisia varten.

Lepää rauhassa Setä <3

Viime viikkoina on kuitenkin tapahtunut myös mukavia ja mielenkiintoisia asioita. Täällä suunnitellaan nimittäin hostellia! Kyseessä olisi pieni ja kotoisa paikka, ei mitään kymmenien huoneiden kokoista laitosta. Ei tosin sellainen täällä meidän pikkukaupungissa pärjäisikään.. Tällä hetkellä olisi mahdollinen paikka, tai itseasiassa kaksi, tiedossa ja kunhan saadaan rahoitus selville (pienellä budjetilla olisi tarkoitus aloittaa), pääsen enemmän suunnitteluun käsiksi. Olen tosi innoissani! Mulla on aikaisempaa kokemusta majoitusalalta, ja työ olisi sellaista, mitä pystyn helposti kielitaidottomana tekemään, koska suurinosa asiakkaista kun tulee varmasti Romanian ulkopuolelta ja onhan mulla tietenkin tuo T auttamassa, jos tulee ongelmia kiel(i)en kanssa. Lisäksi tykkään itse majoittua hostelleissa niiden tunnelman takia, joten nyt olisi mahdollisuus tarjota samaa muillekin. Toivon, että kaikki menee nappiin ja viimeistään huhtikuussa mulla on oma pieni hostelli pystyssä! Tämän enempää en halua täällä kertoa, kun pelkään, että etukäteen puhuminen aiheuttaa epäonnea.. Kerron sitten lisää, kun jotain varmistuu.

Karjalan kunnailla

Kuten olen joskus maininnut, olen Pohjois-Karjalan tyttöjä ja ylpeä karjalaisuudestani. Karjalaisten laulukin muistuisi varmasti mieleen, jos tarve vaatisi, sen verran sitä on peruskouluaikana tullut laulettua..

Siksipä täytyykin hieman hehkuttaa pitkään aikaan parasta suomalaista tv-sarjaa Karjalan Kunnailla.


Sarjahan on mainio erityisesti käsikirjoituksensa ja roolituksensa (Peter Frazen, Heikki Kinnunen, Elina Knihtilä yms. yms. yms.) ansiosta, mutta itselleni se on erittäin tärkeä myös siksi, että sitä kuvataan muutamien kilometrien päässä lapsuudenkotoa (oi ne ihanat maisemat, Höytiäinen ja Koli!) sekä siksi, kun sarjan vierailijat ovat usein enemmän ja vähemmän tuttuja. Onpa tuo oma isäkin piipahtanut avustajana useampaan otteeseen. Lisäksi 2007 kesällä sarjan näyttelijöitä tuli tavattua lähes päivittäin työn merkeissä. Mikä siis voisi olla parempaa koti-ikävän ja mikä ettei kesäikävän lievitystä?!


Sarjasta tietämättömille tai muille Suomen tv:n ulottumattomissa oleville tiedoksi, että Ylen Areenalta pystyy katsomaan jaksoja kuukauden ajan tv-esityksestä. Ja tiedän, että olen erittäin myöhässä tämän postauksen kanssa, jos joku haluaisi alkaa sarjaa nyt seuraamaan, sillä viimeisiä viedään tämän tuotantokauden osalta. Toivottavasti sitten ensi talvena näytetään lisää!


Kuvat Ylen Karjalan Kunnailta-sivun kuvagalleriasta.

Vuodenvaihteen kuulumisia

On se kumma,kun silloin kun on vähiten pakollista tekemistä, saa kaikista vähiten aikaan blogin suhteen. Blogin joululoma jatkui vähän ajateltua kauemmin, vaikka toisaalta eipä täällä mitään kovin tärkeää kertomisen arvoista olekaan tapahtunut. Pikakertaus kuitenkin..

Joululoma oli IHANA ja AIVAN MAHTAVA! Koko perhe (7 aikuista, 2 lasta ja 3 koiraa) koolla, talvi-Suomi, parhaimmillaan -27 pakkasastetta, ja oikea suomalainen joulu. Ei voi parempaa toivoa.. T pääsi kokemaan monia uusia juttuja, kuten joulusauna, joulupukki, moottorikelkka, mummolan ulkosauna+lumikylpy, pimeys jne., eksoottisia juttuja ulkomaanelävälle.

Matkalla haudoille.

Myös Joulupukki ehti käymään.

Aikaisemmassa postauksessa mainitusta matkastressistä sen verran, että talven aiheuttama kaaos kosketti meitäkin Budapestin koneen ollessa tunnin myöhässä, joskin toisaalta oltiin myös äärimmäisen onnekkaita Helsinki-Vantaan laukkukaaoksessa ja saatiin laukut jopa normaalia nopeammin ja ehdittiin ongelmitta Joensuuhun lähtevään koneeseen. Tosin todettiin myös, että ollaan T:n kanssa räjähdysherkkä pari matkustettaessa: minä kun haluan olla joka paikassa reilusti ennakkoon ja T viimeisellä mahdollisella minuutilla, joten jos mennään mun tahdilla (jota tapahtuu todella harvoin) T:tä raivostuttaa ja jos T:n tahdilla, mua uhkaa paniikkikohtaus ja stressiahdistus. Jos jotenkin saataisiin kummankin kulmia hiottua tämän asian suhteen..

Kotimatkalla käytiin pikavierailulla Székesfehérvárissa, jossa siis tavattiin ja jossa kumpikin on viettänyt eräitä elämänsä parhaita hetkiä yhdessä ja erikseen. Eipä ollut kaupunki muuttunut lähes 3 vuodessa lainkaan, mitä nyt paikka ei tietenkään ollut sama ilman kaikkia vaihtarikavereita ja unkarilaisia kavereita.

Pimeä Székesfehérvárin keskusta.

Uusi vuosi vietettiin vuoristossa Homorodissa 10 hengen kaveriporukan kanssa. Oli kivaa, mutta vesisateen ja juhlaputkiväsymyksen vuoksi lähdettiin kotiin jo 1.1. Ehdittiin onneksi laskea pulkalla, tehdä lumiukkoja, kokata gulyasia, grillata, juoda kuumaa viiniä, pelata juomapelejä ja kinastella vuokranantajien kanssa, kun talo ei ollutkaan ihan siinä siisteyskunnossa kuin oli luvattu. Melko normaali uusi vuosi siis.

Poikien lumitaidetta..

2010!

1.1. Aurinko paistaa ja vettä sataa..

Ja sitten alkoi arki. Tällä hetkellä en siis ole missään töissä, joten päivät kuluu T:n kanssa baarin asioita hoitaessa, auttaessa kaveria suomenopinnoissa ja omissa romanianopinnoissa. Valmisteltiin papereita työttömyysrahaa varten, mutta se ei onnistukaan, koska irtisanoin itseni eikä silloin ole oikeutettu tukiin. No eiköhän tässä jotain keksitä.. Joko täällä tai jossain muualla, sillä pohditaan vaihtoehtoja, jäädäänkö, lähdetäänkö vai viimeisenä vaihtoehtona lähdenkö vain minä. Välillä tulee niin suuri kyllästyminen ja ärsytys koko Romaniaa kohtaan, että tuntuu, etten voi jäädä tänne. Mutta toivottavasti jos/kun päätetään lähteä, ollaan molemmat pakkaamassa laukkujamme enkä vain minä..

Kotona ollaan jälleen.

Arki alkoi taas, niinkuin se aina tuppaa loman jälkeen tekemään. Lomalla ja Suomen helteissä(!) ei tehnyt mieli istua koneella, joten blogissa on ollut kovin hiljaista. Yritän nyt paikata aukkoa ja kuvien avulla hieman kertoa loman tapahtumia..

Tosiaan Suomeen sattui juuri oikealle viikolle kesän parhaimpiin kuuluvat säät ja päivät menivät pitkälti bikineissä. On muuten kumma juttu, miten Suomessa 25 astetta tuntuu paljon paljon kuumemmalta kuin täällä.. Käytiin uimassa ja veneilemässä (tästä jäljempänä lisää),

grillattiin,


nukuttiin takapihalla teltassa,

ihasteltiin valoisia öitä (maalaisin muuten puhdetöinä tuon aidan!)


ja ennen kaikkea vietettiin aikaa melkein koko perheen kesken. Isosisko perheineen oli siis myös meillä osan mun lomasta ja viime maanantaina saapui vielä Pikkuveli vaihtojaksoltaan Sloveniasta takaisin Suomeen.

Kuten luvattua aiemmin, tässä annos suomalaisia järvi- ja merimaisemia. Veneilemässä siis Höytiäisellä ja Helsingin edustalla.

Tästä lähdettiin järvelle..

Silmä lepää.

Tyynessä säässä veneen kannella pystyi olemaan myös ajon aikana.

Isosiskon laivakoira Paavo, ikä noin 9 viikkoa. Perheen uusin tulokas siis.

Vanhemmat tapaukset, beagle Rita ja kettuterrieri Elsa.

Pieni väsähti ja pääsi veneen sisälle nukkumaan.

Veneranta. Matala hiekkaranta 200 metriä vanhempien luota. Täällä tuli pienempänä käytyä lukuisia kertoja päivässä.

Tästä lähdettiin merelle.

Valmiina lähtöön, kunhan ensin on tutkittu valtaisat hämähäkin seitit.

Siskonpoika katselee laivoja ja etsii Kustaanmiekkaa, joka nyt ei ollut ihan juuri tällä kohtaa.

Kuumailmapallot Helsingin yllä.

Eteläsatamasta löytyi myös tälläinen pikkupaatti. Ei paha..

Loppu"huipennuksena" kuva hirvestä. Siellä se oli keskellä tietä yöllä noin klo 2.30, harmi vaan kun kuva epäonnistui näin pahoin vastavalon, kiireen (kuva piti saada ennen kuin se karkaa takaisin metsään) ja liikkuvan auton vuoksi..

Kotiin Romaniaan palaaminen ei sitten onnistunutkaan yhtä sujuvasti kuin tuo loma. Tai no Budapestiin ja Targu Muresin koneeseen saakka pääsin ilman ongelmia. Koneessa odotimme ensin muutamaa toiselta myöhästyneeltä lennolta saapuvaa matkustajaa. Kun heidät oli saatu kyytiin kone ei starttausyrityksistä huolimatta inahtanutkaan ja meidät siirrettiin takaisin terminaaliin. Odottelimme mistään mitään tietämättöminä puolisen tuntia, kunnes meidät otettiin takaisin samaan koneeseen. Joku matkustajista oli tällä välin ehtinyt kadota johonkin, ja lentoemännät kävivät kaikki matkustajat nimilistan kanssa läpi. Sitä en tiedä löytyikö kadonut vai ei, mutta jälleen lentokoneen ovet suljettiin ja oltiin lähdössä viimein matkaan. 10 minuutin odottelun jälkeen kapteenimme ilmoitti: "I'm sorry to tell but this plane is totally out of order. We won't be flying with this plane today." Ja eikös meidät siirrettiin jälleen terminaaliin, jossa tällä kertaa tiedotus toimi vielä edellistäkin kertaa huonommin. Olin tässä vaiheessa löytänyt seurakseni ruotsalaisen pariskunnan, jonka kanssa päivitetiin Malevin ja Budapestin lentokentän toimintaa. Lopulta kuulimme kuulutuksen, että kaikille koneen matkustajille tarjotaan ruokakuponki, jonka arvo oli 2000 forinttia eli suunnilleen 10 euroa. Kuponkeja hakiessamme kysyimme, tietääkö kukaan pääsemmekö lentämään tänään vai milloin ja kuulimme, että toista konetta valmistellaan ja lennon pitäisi lähteä noin tunnin kuluttua. Tästä ei kuitenkaan kuulutettu ennen kuin siinä vaiheessa, kun pääsimme jo siirtymään koneeseen. Lopulta pääsimme siis matkaan ja saavuimme perille 5 tuntia myöhässä, mutta onneksi kuitenkin torstain aikana. Oli muuten ihana päästä lopulta kotiin ja suihkuun kaiken tuon helteessä edestakaisin siirtymisen ja odottelun jälkeen..