Suomi-loma lähestyy..

..eli perjantaina mennään!

Mieli ei tosin ole kovin korkealla, koska sain erittäin huonoja ja surullisia uutisia viime viikolla, ja mukaan täytyy pakata myös vaatteet hautajaisia varten.

Lepää rauhassa Setä <3

Viime viikkoina on kuitenkin tapahtunut myös mukavia ja mielenkiintoisia asioita. Täällä suunnitellaan nimittäin hostellia! Kyseessä olisi pieni ja kotoisa paikka, ei mitään kymmenien huoneiden kokoista laitosta. Ei tosin sellainen täällä meidän pikkukaupungissa pärjäisikään.. Tällä hetkellä olisi mahdollinen paikka, tai itseasiassa kaksi, tiedossa ja kunhan saadaan rahoitus selville (pienellä budjetilla olisi tarkoitus aloittaa), pääsen enemmän suunnitteluun käsiksi. Olen tosi innoissani! Mulla on aikaisempaa kokemusta majoitusalalta, ja työ olisi sellaista, mitä pystyn helposti kielitaidottomana tekemään, koska suurinosa asiakkaista kun tulee varmasti Romanian ulkopuolelta ja onhan mulla tietenkin tuo T auttamassa, jos tulee ongelmia kiel(i)en kanssa. Lisäksi tykkään itse majoittua hostelleissa niiden tunnelman takia, joten nyt olisi mahdollisuus tarjota samaa muillekin. Toivon, että kaikki menee nappiin ja viimeistään huhtikuussa mulla on oma pieni hostelli pystyssä! Tämän enempää en halua täällä kertoa, kun pelkään, että etukäteen puhuminen aiheuttaa epäonnea.. Kerron sitten lisää, kun jotain varmistuu.

Karjalan kunnailla

Kuten olen joskus maininnut, olen Pohjois-Karjalan tyttöjä ja ylpeä karjalaisuudestani. Karjalaisten laulukin muistuisi varmasti mieleen, jos tarve vaatisi, sen verran sitä on peruskouluaikana tullut laulettua..

Siksipä täytyykin hieman hehkuttaa pitkään aikaan parasta suomalaista tv-sarjaa Karjalan Kunnailla.


Sarjahan on mainio erityisesti käsikirjoituksensa ja roolituksensa (Peter Frazen, Heikki Kinnunen, Elina Knihtilä yms. yms. yms.) ansiosta, mutta itselleni se on erittäin tärkeä myös siksi, että sitä kuvataan muutamien kilometrien päässä lapsuudenkotoa (oi ne ihanat maisemat, Höytiäinen ja Koli!) sekä siksi, kun sarjan vierailijat ovat usein enemmän ja vähemmän tuttuja. Onpa tuo oma isäkin piipahtanut avustajana useampaan otteeseen. Lisäksi 2007 kesällä sarjan näyttelijöitä tuli tavattua lähes päivittäin työn merkeissä. Mikä siis voisi olla parempaa koti-ikävän ja mikä ettei kesäikävän lievitystä?!


Sarjasta tietämättömille tai muille Suomen tv:n ulottumattomissa oleville tiedoksi, että Ylen Areenalta pystyy katsomaan jaksoja kuukauden ajan tv-esityksestä. Ja tiedän, että olen erittäin myöhässä tämän postauksen kanssa, jos joku haluaisi alkaa sarjaa nyt seuraamaan, sillä viimeisiä viedään tämän tuotantokauden osalta. Toivottavasti sitten ensi talvena näytetään lisää!


Kuvat Ylen Karjalan Kunnailta-sivun kuvagalleriasta.

Kaunista talvea

Täällä on, kuten joku on voinut uutisista lukeakin, kunnon talvi. Yöt on kylmiä, mutta päivisin aurinko lämmittää jo sen verran, ettei tule kylmä, kun vaan pukeutuu asian mukaisesti. Kävin sunnuntaina pariinkin otteeseen kävelyllä, toisen kerran kaupunkialueella

Kiipesin meidän talon yläkerrokseen ottamaan maisemakuvia, mutta kovin on harmaata..

ja toisella kerralla päädyin lähimetsään, joka olikin erinomainen asia. Täysin hiljainen metsä, kirpeä pakkanen, tikan koputus, haukan liito ja 5 peuraa! T:kään ei ole kuulemma koskaan törmännyt kyseisiin otuksiin, tosin erittäin harvoin tuolla metsässä liikkuukaan.. Lähimmät näin noin 20 metrin päästä ja tuijoteltiin siinä hetken toisiamme, kunnes päätin lähteä muualle tunkeilemasta heidän alueellaan. Kuviakin viitsin ottaa vasta matkan päästä, jolloin jouduin zoomailemaan ja kuvat on siis aikalailla epätarkkoja.

Voiko tammikuussa olla jo norkkoja?!

Metsästä päädyin kaupungin virkistysalueelle, josta alaspäin tullessa on kauniita maisemat ja paljon paljon suuria ja kalliita taloja.

Ai niin, olen menossa käymään Suomessa lomalla kuukauden päästä. Vanhemmat halusivat sponsoroida mut sinne hiihtolomalle, kun sisko perheineen on myöskin tulossa heille lomailemaan ja nään sitten ensimmäistä kertaa myös veljen slovenialaisen tyttöystävän! Samaan syssyyn varattiin sitten myös äidille ja iskälle reissu tänne maaliskuulle! Tulevat myöskin ensimmäistä kertaa tutustumaan maahan sekä tietenkin myös T:n vanhempiin ja muuhun sukuun. Jännää..

Vuodenvaihteen kuulumisia

On se kumma,kun silloin kun on vähiten pakollista tekemistä, saa kaikista vähiten aikaan blogin suhteen. Blogin joululoma jatkui vähän ajateltua kauemmin, vaikka toisaalta eipä täällä mitään kovin tärkeää kertomisen arvoista olekaan tapahtunut. Pikakertaus kuitenkin..

Joululoma oli IHANA ja AIVAN MAHTAVA! Koko perhe (7 aikuista, 2 lasta ja 3 koiraa) koolla, talvi-Suomi, parhaimmillaan -27 pakkasastetta, ja oikea suomalainen joulu. Ei voi parempaa toivoa.. T pääsi kokemaan monia uusia juttuja, kuten joulusauna, joulupukki, moottorikelkka, mummolan ulkosauna+lumikylpy, pimeys jne., eksoottisia juttuja ulkomaanelävälle.

Matkalla haudoille.

Myös Joulupukki ehti käymään.

Aikaisemmassa postauksessa mainitusta matkastressistä sen verran, että talven aiheuttama kaaos kosketti meitäkin Budapestin koneen ollessa tunnin myöhässä, joskin toisaalta oltiin myös äärimmäisen onnekkaita Helsinki-Vantaan laukkukaaoksessa ja saatiin laukut jopa normaalia nopeammin ja ehdittiin ongelmitta Joensuuhun lähtevään koneeseen. Tosin todettiin myös, että ollaan T:n kanssa räjähdysherkkä pari matkustettaessa: minä kun haluan olla joka paikassa reilusti ennakkoon ja T viimeisellä mahdollisella minuutilla, joten jos mennään mun tahdilla (jota tapahtuu todella harvoin) T:tä raivostuttaa ja jos T:n tahdilla, mua uhkaa paniikkikohtaus ja stressiahdistus. Jos jotenkin saataisiin kummankin kulmia hiottua tämän asian suhteen..

Kotimatkalla käytiin pikavierailulla Székesfehérvárissa, jossa siis tavattiin ja jossa kumpikin on viettänyt eräitä elämänsä parhaita hetkiä yhdessä ja erikseen. Eipä ollut kaupunki muuttunut lähes 3 vuodessa lainkaan, mitä nyt paikka ei tietenkään ollut sama ilman kaikkia vaihtarikavereita ja unkarilaisia kavereita.

Pimeä Székesfehérvárin keskusta.

Uusi vuosi vietettiin vuoristossa Homorodissa 10 hengen kaveriporukan kanssa. Oli kivaa, mutta vesisateen ja juhlaputkiväsymyksen vuoksi lähdettiin kotiin jo 1.1. Ehdittiin onneksi laskea pulkalla, tehdä lumiukkoja, kokata gulyasia, grillata, juoda kuumaa viiniä, pelata juomapelejä ja kinastella vuokranantajien kanssa, kun talo ei ollutkaan ihan siinä siisteyskunnossa kuin oli luvattu. Melko normaali uusi vuosi siis.

Poikien lumitaidetta..

2010!

1.1. Aurinko paistaa ja vettä sataa..

Ja sitten alkoi arki. Tällä hetkellä en siis ole missään töissä, joten päivät kuluu T:n kanssa baarin asioita hoitaessa, auttaessa kaveria suomenopinnoissa ja omissa romanianopinnoissa. Valmisteltiin papereita työttömyysrahaa varten, mutta se ei onnistukaan, koska irtisanoin itseni eikä silloin ole oikeutettu tukiin. No eiköhän tässä jotain keksitä.. Joko täällä tai jossain muualla, sillä pohditaan vaihtoehtoja, jäädäänkö, lähdetäänkö vai viimeisenä vaihtoehtona lähdenkö vain minä. Välillä tulee niin suuri kyllästyminen ja ärsytys koko Romaniaa kohtaan, että tuntuu, etten voi jäädä tänne. Mutta toivottavasti jos/kun päätetään lähteä, ollaan molemmat pakkaamassa laukkujamme enkä vain minä..

Joulu on taas..

Suomessa on ihanaa! Matka(stressi)kertomusta tulee joskus myöhemmin, nyt nautitaan perheestä ja joulusta.

Ihanaa ja rauhallista joulua jokaiselle!

Jouluntuntua

Täällä on ihanan jouluisen näköistä! Viimeiset pari päivää on satanut lunta lähes tauotta ja nyt sitä on maassa, puissa ja jopa teillä, niin että tuntuu jo talvelta ja tieodtukset vihjaavat lumen jäävän joulun yli. Viime vuonna tässä vaiheessa ei lunta näkynyt ja joulukin oli niin niin musta, ensimmäistä kertaa mun elämässä. Suomestakin onneksi olen saanut tiedon, että lunta on ja toivottavasti on sen verran paljon, että T pääsee moottorikelkkailemaan. Sitä on nimittäin odotettu jo kauan..

Mun ehdoton lemppari keskustan jouluvaloista, hiihtävä poro!

Mulla on nyt viimeiset päivät menossa tässä turisti-infotyössä ja sitten uuden vuoden jälkeisestä työelämästä ei ole vielä tietoa. Ahdistaa, mutta kyllä sitä jotenkin pärjätään. Joitain ajatuksia on töihin liittyen, mutta niistä sitten kun asiat varmistuu. Olen sen verran taikauskoinen, etten uskalla edes ajatella asioita ennen kuin tiedän jotain varmaksi. En siis nuolaise ennen tipahdusta..

Nämäkin "jäiset oksat" on kauniita.

Muutoin täällä tehdään valmisteluja joulua, matkaa ja myös uutta vuotta varten. Uudeksi vuodeksi me ollaan siis vuokrattu mökki kavereiden kanssa ja nyt täytyy järjestellä ruoka-, juoma- ja maksuasioita, sillä Suomesta palattuamme vaihdetaan vaan puhtaat vaatteet laukkuun ja jatketaan matkaa vuoristoon. T on tälläkin hetkellä toisella mummollaan joulusika-asioissa, lahjat T:n vanhemmille on vielä hankkimatta (eikä yhtään ideaa päässä..) ja meinasin vielä tehdä toisen puolikkaan siitä piparitaikinasta, kun ne olikin yllättävän suosittuja ja loppuivat ennen kuin ehdittiin viedä maistiaisia mummoille ja tädin perheelle. Noiden asioiden lisäksi mulla pyörii mielessä satoja asioita, jotka pitää vielä hoitaa ennen Suomeen lähtöä. Eihän tässä ole enää kuin 5 yötä siihen, että ollaan Suomessa, joista yksi vietetään yöbussissa matkalla Budapestiin. Ihan kohta siis, voi ihanuus!

Siinäpä se kuusi nyt seisoo ja paikalliseen tyyliin pakattu niin täyteen eri värisiä ja eri tavoin vilkkuvia valoja, että epileptikkojen kannattaa pysyä kaukana.. Ei siis mikään suosikkini.

Kuvat on otettu jo pari viikkoa sitten, siksi lumi puuttuu. Unohdin kaapelin kotiin niin en saa lumikuvia koneelle..

Kansallispäivä x 2, Bukarest, Cluj ja piparit

Täällä on vietetty sekä Romanian kansallispäivää (1.12.) sekä tietysti Suomen itsenäisyyspäivää. Tai no me emme tuota Romanian kansallispäivää muuten huomioineet kuin ylimääräisellä vapaapäivällä. Päivä on nimittäin juuri se yhdistymisen päivä, jolloin Transilvanian alue siirrettiin vuonna 1920 Unkarilta Romanialle, joten paikalliset unkarilaiset eivät ymmärrettävästi juhlasta välitä. Pakotin kuitenkin T:n pikaisesti keskustaan juhlallisuuksia katsomaan. Paljon oli väkeä, puheita ja Romanian lippuja. Ei viihdytty 10 minuuttia kauempaa..

Suomen itsenäisyyspäivää juhlittiin sitten jopa kahteen otteeseen. Ensin 6.12. katsoin Linnan juhlia tvkaistalta ja söin suklaata (ja kirosin Yleä kun en nähnytkään lähetystä suorana sieltä). Toisella kertaa 8.12. paikkana oli Bukarest ja Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhlat. Mulla ei ollut minkäänlaista tietoa, millaisista juhlista on kyse ja jotenkin odotin enemmän. Tilaisuus oli coktail-tilaisuus ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa tai itsenäisyyden muistamista. Paikalla oli paljon muiden maiden lähetystöjen väkeä sekä joitain suomalaisia ja kun ei etukäteen tuntenut ketään oli hankala ryhtyä juttusille kenenkään kanssa. Etenkin kun olen tällaisissa tilanteissa hirmuisen ujo, jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa.. Mutta loppuillasta juteltiin kuitenkin lähetystön henkilökunnan kanssa, eli nyt on kontaktit luotu siihenkin suuntaan. Niin ja tarjolla oli suomalaista suklaata! Kuvia en viitsinyt ottaa, kun en muillakaan nähnyt kameroita..

Koska tilaisuus järjestettiin Bukarestissa tarkoitti se myös sitä, että näin pääkaupungin ensimmäistä kertaa. Matkustettiin vajaa 400 km 6,5 tuntia suuntaansa pikkubussilla. Täällä ei tämä matkanteko ole ihan yhtä sujuvaa kuin Suomessa.. Olin kuullut kaupungista paljon ja lähinnä pahaa, joten odotukset eivät olleet korkealla. Odotukset olivat osittain ihan oikeita, kaupunki on paikallisen mittapuun mukaan erittäin kallis, kaoottinen ja muutamia vanhoja rakennuksia lukuunottamatta ruma.



Olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt muun muassa modernista metrosta, lukuisista puistoista ja kierrätysmahdollisuudesta (en tosin osaa sanoa, kuinka hyvin asukkaat oikeasti kierrättävät vai meneekö kaikki silti samaan astiaan..).

Caru' cu bere. Romanian vanhin ravintola, joka yllättäen ei ollut ylihintainen hienostopaikka, vaan todella miellyttävä ravintola.

Kävimme tietysti siellä tärkeimmässä nähtävyydessä Parlamenttitalossa, joka on oikeasti VALTAVA! Opastettu kierros sisälsi 7 salia, jotka kattavat 5 % koko talon pinta-alasta. Yhteensä huoneita on tuhatkunta. Ceausescun palatsiksi rakennettu talo viimeisteltiin vallankumouksen jälkeen, ja nykyisin siellä toimii maan parlamentti, oikeuslaitos ja lukuisia muita julkisia virastoja ja vastaavia.


Kaikki materiaalit on tuotu eri puolilta Romaniaa ja kristallia, osittain paikanpäällä käsinkudottuja mattoja, kultauksia, marmoria ja eri metalleja ja puulajeja riittää. Opas kertoi myös tarinoita palatsin rakentamisesta. Esimerkiksi pääportaikko rakennettiin uudestaan viidesti, jotta askelmat vastaavat tarkalleen Ceausescun askelia. Hieno kokemus!

Toki me nähtiin Bukarestin muitakin nähtävyyksiä, joista tärkeimpänä Piata Revolutiei, jossa tehtiin historiaa 21.12.1989, kun kansa aloitti vallankumoukseen johtaneen mellakan.

Tällä parvekkeella Ceausescu piti puhettaan kansan aloittaessa buuauksen, joka paisui maan mullistaneeksi vallankumoukseksi.

Vallankumouksen uhrien muistomerkki. Koskettava paikka.

Juhlien ja nähtävyyksien lisäksi käytiin myös opetusministeriössä kyselemässä tarkemmin mun ammattikorkeakoulutodistuksen hyväksyttämisprosessista. Se on siis seuraavana hoidettavien asioiden listalla..

Bukaresti osasi yllättää myös näin.

Kun sitten saavuttiin kotiin, kuulin ettei mun tarvitse mennä töihin enää tällä viikolla. Tämä siksi, koska kaikki valtion työntekijät lomautetaan 4 päiväksi ja muut ovat vapaalla joulun ja uuden vuoden välissä. Mutta koska lopetan työt 18.12., pidin vapaat nyt. Enää siis 5 päivää turisti-infossa ja sitten en tiedäkään, mitä ensi vuonna. Uusi ja aika hurja tilanne, mutta eiköhän tästä jotain keksitä..

Perjantaina vietin vapaata T:n mukana Cluj Napocassa, kun T tekee siellä maisteritutkintoa ja menee aina kerran viikossa luennolle. Nyt pääsin sitten vapaapäivän myötä mukaan. Tapasin samalla pikaisesti kaupungissa asuvan suomalaisen Maijan. Oli tosi kiva tavata, ja huomattiinpa siinä jutellessa, että ollaan molemmat kotoisin Kontiolahdelta Joensuun kupeesta. Hupaisa sattuma, kun kunnalla on kuitenkin kokoa vain 13 000 asukkaan verran! Sain myös Suomesta tuotuja piparkakkutarpeita, jotka olivat jääneet yli Clujin suomalaisten piparinpaistosta. Niistä iso kiitos!

Clujissa osataan selkeästi suomea..

Nyt on siis elämäni ensimmäinen omatekoinen piparitaikina jääkaapissa. Toivottavasti ehdin huomenna paistohommiin, sillä ainakin aamulla mennään (jälleen kerran) sikaa tappamaan. Suomalaisia ja paikallisia joulunalustraditioita rinta rinnan siis..